Hallittu tunteiden tunteminen

Tunteiden hallitseminen on meikämiehellekin vaikeeta monissa tilaisuuksissa. Se kyllä korjaantuu pian kun kehotetaan pian käyttämään ulosmeno-ovea.
.as-kirjolainen.

Miksi pitäisi tuntea jotain vain hetken aikaa?
Ei masennukseen, tai muuhunkaan auta tunteettomuus.

Se että pitää kaiken sisällään vaan pahentaa loppujen lopuksi koko helkatin tilanteen.
Koska jossakin vaiheessa tulee se hetki eteen kun kaikki sisällään pitämät asiat, ja tunteet on liikaa ja silloin ei pysty enää itse hallitsemaan itseään kuinka kaikki purkautuu ulos.

Se ei yleensä ole kovinkaan kivaa tai nättiä eikä kenellekään mukavaa kuinka siinä tapahtuu silloin.
Silloin kun kaikki padotut tunteet ja ajatukset pääsevät "vapaaksi" voi koko elämä tuhoutua hetkessä.

Ennemmin tuntee koko aika jotenkin kuin patoaa kaiken sisälleen. Pitää vaan opetella hallitsemaan niitä tunteita.

Masennukseen auttaa oikeasti tunteet,
ja se että pystyy kertomaan jollekin sen miltä oikeasti tuntuu.

Parasta "lääkettä" masennukseen ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin on toinen ihminen.
Ei sen tarvitse olla mikään parisuhde,
parempi olisikin ettei olisikaan parisuhde.

Vaan ystävä johon voi luottaa ja jolle voi soittaa vaikkapa keskellä yötä jos on oikein paha hetki meneillään.
Jo pelkästään viestittely ystävän kanssa auttaa silloin
kun on paha olla.

Terapia on ihan hyvä apu masennukseen sekä muihinkin
mt-juttuihin kunhan se työntekijä on just oikea itselle.
Lääkitys myös joissain tapauksissa on paikallaan.
Mutta ei kaikissa todellakaan, joissain tapauksissa lääkitys vaan lopulta pahentaa tilannetta ja elämää.

Vertaistuki on paras vaihtoehto omasta mielestäni,
ja sen perusteella mitä itsekin olen kokenut.

Tunteet ovat vastauksia elämän haasteisiin. Ne on käytävä läpi. Tunteet kuuluvat elämään. Ne tulevat ja menevät tilanteiden mukaan.

Ei hädässä ja peloissaan oleva voi siirtää tunteitaan sopivaan ajankohtaan.

Ei ole helppoa. Voihan sitä toki sanoa että älä anna tunteiden viedä mutta kyllä ne välillä vie ne tunteet. Ei toki aina vie tunteet minua mut kyl ne välillä vie. Väkisinkin kun olen syntynyt temperamenttiseksi ihmiseksi niin automaattisesti tunteet välillä vie.

Tunteet pitää ottaa vakavissaan ja katsoa että mikä niitä aiheuttaa, analysoida ja katsoa voiko itse tehdä jotain, jos ei kykene ainakaan sillä hetkellä, niin sitten suositeltavaa on esimerkiksi lähteä sellaiseen paikkaan jossa asiaan saa etäisyyttä ja hengittää vapaasti. Jos joku esimerkiksi todella manipulatiivinen, niin sitten sitten suositeltavaa on tehdä niin että jätät tämän manipulatiivisen tyypin FOR GOOD etkä katso taaksesi. Vaikka sieltä tuliskin jotain manipulatiivista paskaa, niin ignoraa ne ja hyväksy että "toi tyyppi ei oo mun arvoinen", vaikka se KUINKA yrittäis käännellä kaiken ylösalaisin ja syyttää sinua hänen vääristä toimistaan.

Jos kyseessä on taas perheen sisäinen manipulatiivisuus, niin ensiksi suosittelen pitämään pitkä väli manipulatiiviseen perheenjäseneen. Kun koet että olet tarpeeksi saanut hengittää ja rauhoittua, suosittelen että sitten tämän levon jälkeen vasta alat asettamaan rajoja, koska kun voi pahoin, niin se on vaikeampaa! Jos rajojen asettaminen ei onnistu, rajat voi asettaa sitenkin että ei puhu sille joka jatkuvasti rikkoo asettamiasi rajoja!

Tunteet eivät ole kovin helposti paikalle kutsuttavissa eikä pois käskettävissä. Tunteet pitää tunnistaa, silloin niiden kanssa tulee toimeen ja niitä pystyy ohjailemaan. Pitää ymmärtää, että tunne on vain tunne, se ei pakota mihinkään. Sinä päätät, miten toimit, tunteista huolimatta tai niiden vuoksi.