Potterit ovat kammottavia

Toki jokaisella on omat mielipiteensä, joten sanonpa minäkin nyt omani..

Mielestäni Potterit ovat varsin hyviä kirjoja lapsille, tarkoitan kouluikäisille lapsille, sillä ne käsittelevät upeasti hyvän ja pahan erottamista, ystävyyttä ja kasvamista... Lapset voivat lukea kasvavasta Harrystä, kun kasvavat itsekin. Row on sanonut, että kirjat myös ikäänkuin kasvavat lukijan myötä.

Mielestäni tämä "lottokansa", kuten hauskasti nimitit, on valmis siitymään eteenpäin lukemisissaan juuri esimerkiksi Potter-kirjoihin. Suomi on loppujen lopuksi melko avarakatseinen maa ja täällä jokainen saa olla mitä on. Toisin on jossain muualla maailmassa.

Mikä tekee Pottereista huonompaa luettavaa lapsille ja yleensäkin suomalaisille muun fantasiakirjallisuuden ohella? Sekö, että Potterit ovat suosittuja ja saaneet paljon kunnioitusta ja hyväksyntää?

Pottereita pitäsi arvostella ja on arvosteltukin aivan kuten muitakin kirjoja. On tullut positiivista palautetta, mutta myös negatiivistakin. Jokainen on mitä mieltä nyt sattuu olemaan. En tällä viestillä halua mitenkään mahdollisesti vaikuttaa mielipiteeseesi, mutta olisin toivonut, että olisit edes jotenkin perustellut väitettäsi.

Jos Potterit todellakin olisivat niin huonoja, miksi ne sitten ovat niin suosittuja? Suosittujako suosion takia? En usko. Potterit ansaitsevat suosionsa ja lukijansa. Itse haluan säilyttää Potterit hyvässä kunnossa omille lapsilleni.

Ahaa.

niin täytyy vaan sanoo, että onneksi kirjallisuus menee eteen päin ajan mukana. miksi lapsilla täytyisi olla samanlaista lukemista ku itselläsi nuoruudessa? taidat olla vanhempaa sakkia, joka ei hyväksy sitä, että ajat muuttuu. oletko itse lukenut kyseisiä kirjoja?

Elämästä kyllä oppii yhtä sun toista myös satujen ja fantasiakirjallisuuden välityksellä. Väittäisin, että joskus jopa paremmin. Ei aina tarvitse olla niitä iänikuisia faktoja ja tosielämää. Vähän mielikuvitusta peliin, ei aina tarvitse olla niin tosikko.
Sitäpaitsi, tällaiset kirjathan juuri kehittävät ja laajentavat lapsen mielikuvitusta. Ja mikä on lapsi ilman mielikuvitusta???

se uusin kirja, ei todellakaan mitään lastentavaraa O.O

Valitettavasti jätit mainitsematta, että mihin aikaan oman nuoruutesi sijoittuu, mutta viestistäsi saa kuvan, että lasten kirjallisuuden ei pitäisi muuttua.

Mutta haluasin tietää perustelusi, miten Harry Potterin arkkivihollinen Voldemort on pelottavampi, kuin Hannun ja Kertun ilkeä noita, joka paitsi orjuuttaa Kertun myös vangitsee Hannun, jonka lihottaa muodottamaksi läskiksi ja yrittää vielä syödä.

Huomaathan, etä siinä missä Voldemort kuolenee loitsuun (näin uskoisin), Noita kuoli uuniin. Nam.

Tai miten lapsen psyykkeelle voi olla vahingollisempaa se, että valehtelusta saa jälki-istuntoa kuin se, että valehtelevalle tytölle kasvaa sarvet päähän, joista hänet ripustetaan kattoon, riisutaan ja ruoskitaan, kunnes tyttö kertoo totuuden, kuten eräässä Suomalaisessa kansansadussa.

Tietysti, jos lasten sadut haluttaan palauttaa alkuperäiseen loistoonsa, meidän pitänee palauttaa henkiin antiikin Kreikan tarut. Lapselle on varmaan hauska kertoa satu herrasta nimeltä Oidipus, joka tappoi isänsä ja nai äitinsä. Tai Ikaroksesta, jonka isä yllytti poikansa lentämään aurinkoon... ja palamaan hengiltä.

Jos taas halutaan suosia kotimaista tarustoa, onhan meillä mukavat henkilöt kuten Näkki, joka raatelee jokaisen meren/järven/kaivon lähelle uskaltautuvan.

Terv.
Tysvo

Itse luin lapsuudessani esim. Grimmin satuja ja isoäitini luki minulle mm.Jörö-Jukkaa ja Raamatun kertomuksia... Nykyisin luen muiden kirjojen ohella mielelläni myös esim. Harry Pottereita (sain tänään loppuun tämän viimeisimmän)ja niin tekevät lapsenikin(14 v ja 2x13 v). Toistaiseksi kaikki olemme terveen kirjoissa ilman ilmeistä psykoterapian tarvetta.

Kuules, mun mielestä potterit ei ole kammottavia! Sitä paitsi son fantasiaa joten taikuutta ei ole olemassa!!! Ja jos sun mielestä lasten ei pitäisi lukea harry potteria niin tuki suusi!!!