Tiedän itse miltä tuntui 20 vuotiaana, kun henkisesti en ollut lähelläkään aikuisten ikää.
Vaan toimin kuin olisin ollut nuorempi. En ollut lainkaan valmis kantamaan aikuiseksi tuomaa vastuuta. En ollut. Toimin kuin olisin ollut vasta teini. Onneksi mitään väärää ei ikinä tapahtunut ei minulle. Eikä minulta muita kohtaan! Onneksi minulla oli tukijoukot, jotka antoivat aikaa tulla henkisesti aikuiseksi. En joutunut väärään seuraan tai mitään... He pitivät minut turvassa, kunnes olin henkisesti valmis kantamaan vastuut elämästäni!
Vaan toimin kuin olisin ollut nuorempi. En ollut lainkaan valmis kantamaan aikuiseksi tuomaa vastuuta. En ollut. Toimin kuin olisin ollut vasta teini. Onneksi mitään väärää ei ikinä tapahtunut ei minulle. Eikä minulta muita kohtaan! Onneksi minulla oli tukijoukot, jotka antoivat aikaa tulla henkisesti aikuiseksi. En joutunut väärään seuraan tai mitään... He pitivät minut turvassa, kunnes olin henkisesti valmis kantamaan vastuut elämästäni!
Vastaukset 1
Vanhimmat
No entäpä siinä kohtaa, kun nelikymppiselle yritetään lykät elämä, joka kuuluu juurikin alle kaksikymppisen ikävaiheeseen. Kesätöitä, joita tehdään silloin, kun ei ole vielä työkokemusta ja/tai koulutusta, tyyliin jäätelökioskin tai torikojun myyjä?
Niin turhaa paskaa, joka ei kehitä missään mielessä. Tai sekin, että yritetään lykätä teini-ikäisiä kavereiksi vaikka mielestäni ollisi epätervettä, jos alle kaksikymppisten seura olisi kiinnostavaa nelikymppisenä.