joskus kauan, tai ei kovin kauankaan, sitten mä olin niin saatanan ruma inhottu epäsuosittu lapsi ja mua haukuttiin vähän jokataholta, joten ei siinä sit itteensä voi kauheesti luottaa...
inhottu ja epä suosittu mä ehkä olen vieläkin, mutten omasta mielestäni mitenkään ruma...
tuntuuks siltä että on ku ruma ankanpoikanen josta kasvaa kaunis joutsen muistakin??
ei vittuilua kiitos!!!
inhottu ja epä suosittu mä ehkä olen vieläkin, mutten omasta mielestäni mitenkään ruma...
tuntuuks siltä että on ku ruma ankanpoikanen josta kasvaa kaunis joutsen muistakin??
ei vittuilua kiitos!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
En voi puhua itsestäni koska olen poika, eikä me paljoa tuosta ulkonäöstämme jakseta stressata, mutta vaikuttaisi tosiaan siltä, että et todellakaan ole ongelmasi kanssa yksin. Se on vieläpä hyvin yleistä nuorten tyttöjen keskuudessa. Ja vieläpä hyvinkin sievät tytöt ajattelevat itsestään aivan päinvastaista! Tietysti sellaiseen ajatteluun antaa sysäyksiä juuri nämä typeryksien kommentit ulkonäöstä. Nuori (haukuttu ja loukattu) kun ei osaa aina jättää sellaisia kommentteja omaan arvoonsa, vaan alkaa miettiä "oonks mä tosiaan oikeesti niin ruma ku sanotaan?" Pitäisi vaan muistaa aina mistä tuollaiset heitot johtuvat aina: haukkujan huonosta itsetunnosta (kotikasvatus päin persettä), itsekorostamisen tarpeesta (kavereiden ihailu=suosion portailla ylöspäin), pahasta olosta (kotiolot yleensä) jne.
Se että kenestä tulee epäsuosittu, ei johdu todellakaan yhtään mistään. Nuoret nyt vain takertuvat johonkin asiaan (se voi olla ihan mikä vaan! eikä välttämättä edes mikään ulkomuodossa) ja alkavat piikitellä kohdetta ikään kuin näin kohottaen itsensä tuon haukutun yläpuolelle (= "olen parempi ja kauniimpi ihminen, rumilus, joten häivy!").
99% näistä typeryksistä tulee järkiinsä vasta 16-20-vuotiaina, ja katuvat sitten tekosiaan. Onpa niinkin käynyt, että moni näistä haukkujista on sitten itse kärsinyt vanhempana tekosistaan niin paljon, että ovat etsineet vanhat uhrinsa käsiinsä ja pyytäneet anteeksi hölmöyksiään.
Mutta, älä sie murehdi! Eipä muuta kuin leuka ylös ja hymyä suupieliin! Moro ja pärjäile!
mutta minä ainakin stressaan aika paljonkin... Kun iho ei aina ole parasta laatuaan, sitä vaan niin toivoisi että joku aamu herättyään peilistä katsoessaan huomaisi puhtaan ja hienon ihon, mut vitut, aina noita näppylöitä pukkaa kun hikoo stna. siis mistään aknesta ei ole kyse mutta semmosta pientä on nykyään enää joskus vaan osaa vituttaa niin saatanasti..
Omalla kohdallani kävi näin.. ainakin joskus tuntuu siltä, ja mitä toisten sanomisiin on uskomista.
Usko vain itseesi,
kauneus loistaa paljolti myös sisältä päin. :)