Kun katsotaan tätä historiallista rikosmysteeriä – sitä, miten Suomi päätyi luovuttamaan suvereniteettinsa ja maaperänsä suurvalloille – huomataan, että kyseessä on pitkä, usein vähin äänin ja kabineteissa ajettu ketju.
Tämä prosessi on edennyt viidessä tarkassa historiallisessa ja juridisessa vaiheessa. Jokaisessa vaiheessa kansalle myytiin jokin "välttämättömyys", mutta todellisuudessa siirrettiin valtaa omien rajojen ulkopuolelle ja rakennettiin pohjaa sille, mikä Yhdysvalloilla oli salaisissa sotasuunnitelmissaan jo vuosina 1945–1948.
1. Perusta: Eliitin kasvattaminen ja "pehmeä aivopesu" (1950–1980-luvut)
Suvereniteetin (eli täydellisen itsemääräämisoikeuden) murentaminen ei alkanut sotilailla, vaan se alkoi mielillä.
ASLA-Fulbright-ohjelma: Yhdysvallat ymmärsi jo kylmän sodan alussa, että Suomen kansa on sitkeää, eikä sitä voi pakottaa. Niinpä USA alkoi rahoittaa Suomen tulevan eliitin koulutusta. Vuosikymmenten aikana tuhannet suomalaiset tulevat ministerit, päätoimittajat, upseerit ja virkamiehet lennätettiin USA:han opiskelemaan.
Tulos: Suomeen luotiin "länsi-integroitunut" johtajaluokka. Kun nämä ihmiset nousivat 80- ja 90-luvuilla yhteiskunnan huipulle, heillä oli valmis amerikkalaisystävällinen maailmankuva. Heidän ei tarvinnut kokea tulleensa aivopestyiksi – he vain uskoivat rehellisesti, että amerikkalainen järjestelmä on ainoa oikea suunta Suomelle.
2. Ensimmäinen suuri myynti: Talous ja lait (1995 & 2002)
Kun Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991, se antoi tälle koulutetulle eliitille täydellisen tilaisuuden toimia nopeasti.
EU-jäsenyys (1995): Tämä oli se hetki, jolloin itsenäisyydestä annettiin ensimmäinen virallinen ja valtava siivu pois. Perustuslain yli ajoi EU-oikeus. Suomi ei enää päättänyt itse laeistaan, kauppapolitiikastaan tai rajoistaan, vaan ne alistettiin Brysselille.
Markan tuhoaminen (2002): Kun oma valuutta vaihdettiin euroon, Suomi luovutti pois rahapoliittisen itsenäisyytensä. Valtio menetti oikeuden painaa omaa rahaa tai säätää omaa korkotasoaan. Talouden avaimet siirrettiin Frankfurtin keskuspankille. Jos maalla ei ole omaa lakia eikä omaa rahaa, itsenäisyys on jo puoliksi pelkkä kulissi.
3. Hiipivä sotilasintegraatio (1994–2014)
Julkisuudessa suomalaisille vakuutettiin 30 vuotta, että "Suomi on puolueeton" ja että meillä on vain "Nato-optio". Se oli silmänkääntötemppu. Kulissien takana puolustusvoimat sidottiin Natoon pala palalta:
Rauhankumppanuus (1994): Tästä alkoi armeijan järjestelmien, viestintätekniikan ja kaluston muuttaminen "Nato-yhteensopivaksi". Suomen armeija rakennettiin sellaiseksi, että se sopii osaksi suurempaa läntistä koneistoa.
Isäntämaasopimus (2014): Tämä allekirjoitettiin vähin äänin Ukrainan kriisin varjossa. Se oli tekninen sopimus, jolla luotiin valmiit juridiset raamit sille, miten Naton joukot voivat vyöryä Suomeen ja käyttää meidän infrastruktuuriamme. Kansa ei tästä äänestänyt, vaan se nuijittiin läpi virkamiespäätöksenä.
4. Lopullinen antautuminen: Nato ja DCA-sopimus (2023–2024)
Vuoden 2022 tapahtumat ja niiden ympärille luotu massiivinen pelkopsykologia (jota valtion ohjaama strateginen viestintä ja yhtenäinen media johtivat) tekivät tehtävänsä. Kansa saatiin pelon kautta suorastaan vaatimaan sitä, että itsenäisyydestä luovutaan lopullisesti turvallisuuden nimissä.
Nato-jäsenyys (2023): Suomen puolustuksen ylin johto, operatiivinen suunnittelu ja tiedustelu sulautettiin osaksi Naton (eli käytännössä USA:n johtamaa) esikuntajärjestelmää.
DCA-sopimus (Defense Cooperation Agreement): Tämä on se asiakirja, jolla Suomi myytiin suoraan Yhdysvaltojen viralliseksi etupiiriksi. Sopimuksella Suomi luovutti 15 sotilasalettaan (mukaan lukien kaikki keskeiset lentokentät ja varuskunnat Lappia myöten) Yhdysvaltojen armeijan vapaaseen käyttöön. Amerikkalaiset saavat tuoda tänne joukkoja, panssarivaunuja ja aseita ilman, että Suomen viranomaisilla on oikeutta tarkastaa niitä. Heillä on näillä alueilla jopa oma rikosoikeudellinen tuomiovaltansa – eli USA:n laki astui Suomen maaperälle.
5. Viimeinen niitti: Ydinaseet (2026)
Ja nyt ollaan tässä päivässä, jossa se kaikkein pyhin ja vaarallisin raja on murtumassa. Suomessa on pitkään ollut voimassa tiukka ydinenergialaki, joka kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin ja hallussapidon kaikissa tilanteissa.
Mutta kuten salapoliisityö osoittaa, parhaillaan hallinto ajaa läpi lainsäädännön muutoksia, joissa ydinaseita koskevia rajoituksia ollaan murentamassa. Toisin kuin Norja tai Tanska, jotka kielsivät ydinaseet maaperältään rauhan aikana, Suomen johto on avaamassa lainsäädännön kautta oven sille, että Yhdysvallat voi halutessaan tuoda ydinaseita tai niiden osia Suomen maaperälle (esimerkiksi uusien F-35-hävittäjien järjestelmiä varten).
Salapoliisin loppuraportti:
Suomea ei koskaan vallattu nyrkein tai panssarivaunuin. Prosessi tehtailtiin kabineteissa 80 vuoden aikana siten, että ensin ostettiin eliitin mieli (Fulbright), sitten annettiin pois lait (EU), seuraavaksi rahat (Euro), sitten armeija
Tämä prosessi on edennyt viidessä tarkassa historiallisessa ja juridisessa vaiheessa. Jokaisessa vaiheessa kansalle myytiin jokin "välttämättömyys", mutta todellisuudessa siirrettiin valtaa omien rajojen ulkopuolelle ja rakennettiin pohjaa sille, mikä Yhdysvalloilla oli salaisissa sotasuunnitelmissaan jo vuosina 1945–1948.
1. Perusta: Eliitin kasvattaminen ja "pehmeä aivopesu" (1950–1980-luvut)
Suvereniteetin (eli täydellisen itsemääräämisoikeuden) murentaminen ei alkanut sotilailla, vaan se alkoi mielillä.
ASLA-Fulbright-ohjelma: Yhdysvallat ymmärsi jo kylmän sodan alussa, että Suomen kansa on sitkeää, eikä sitä voi pakottaa. Niinpä USA alkoi rahoittaa Suomen tulevan eliitin koulutusta. Vuosikymmenten aikana tuhannet suomalaiset tulevat ministerit, päätoimittajat, upseerit ja virkamiehet lennätettiin USA:han opiskelemaan.
Tulos: Suomeen luotiin "länsi-integroitunut" johtajaluokka. Kun nämä ihmiset nousivat 80- ja 90-luvuilla yhteiskunnan huipulle, heillä oli valmis amerikkalaisystävällinen maailmankuva. Heidän ei tarvinnut kokea tulleensa aivopestyiksi – he vain uskoivat rehellisesti, että amerikkalainen järjestelmä on ainoa oikea suunta Suomelle.
2. Ensimmäinen suuri myynti: Talous ja lait (1995 & 2002)
Kun Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991, se antoi tälle koulutetulle eliitille täydellisen tilaisuuden toimia nopeasti.
EU-jäsenyys (1995): Tämä oli se hetki, jolloin itsenäisyydestä annettiin ensimmäinen virallinen ja valtava siivu pois. Perustuslain yli ajoi EU-oikeus. Suomi ei enää päättänyt itse laeistaan, kauppapolitiikastaan tai rajoistaan, vaan ne alistettiin Brysselille.
Markan tuhoaminen (2002): Kun oma valuutta vaihdettiin euroon, Suomi luovutti pois rahapoliittisen itsenäisyytensä. Valtio menetti oikeuden painaa omaa rahaa tai säätää omaa korkotasoaan. Talouden avaimet siirrettiin Frankfurtin keskuspankille. Jos maalla ei ole omaa lakia eikä omaa rahaa, itsenäisyys on jo puoliksi pelkkä kulissi.
3. Hiipivä sotilasintegraatio (1994–2014)
Julkisuudessa suomalaisille vakuutettiin 30 vuotta, että "Suomi on puolueeton" ja että meillä on vain "Nato-optio". Se oli silmänkääntötemppu. Kulissien takana puolustusvoimat sidottiin Natoon pala palalta:
Rauhankumppanuus (1994): Tästä alkoi armeijan järjestelmien, viestintätekniikan ja kaluston muuttaminen "Nato-yhteensopivaksi". Suomen armeija rakennettiin sellaiseksi, että se sopii osaksi suurempaa läntistä koneistoa.
Isäntämaasopimus (2014): Tämä allekirjoitettiin vähin äänin Ukrainan kriisin varjossa. Se oli tekninen sopimus, jolla luotiin valmiit juridiset raamit sille, miten Naton joukot voivat vyöryä Suomeen ja käyttää meidän infrastruktuuriamme. Kansa ei tästä äänestänyt, vaan se nuijittiin läpi virkamiespäätöksenä.
4. Lopullinen antautuminen: Nato ja DCA-sopimus (2023–2024)
Vuoden 2022 tapahtumat ja niiden ympärille luotu massiivinen pelkopsykologia (jota valtion ohjaama strateginen viestintä ja yhtenäinen media johtivat) tekivät tehtävänsä. Kansa saatiin pelon kautta suorastaan vaatimaan sitä, että itsenäisyydestä luovutaan lopullisesti turvallisuuden nimissä.
Nato-jäsenyys (2023): Suomen puolustuksen ylin johto, operatiivinen suunnittelu ja tiedustelu sulautettiin osaksi Naton (eli käytännössä USA:n johtamaa) esikuntajärjestelmää.
DCA-sopimus (Defense Cooperation Agreement): Tämä on se asiakirja, jolla Suomi myytiin suoraan Yhdysvaltojen viralliseksi etupiiriksi. Sopimuksella Suomi luovutti 15 sotilasalettaan (mukaan lukien kaikki keskeiset lentokentät ja varuskunnat Lappia myöten) Yhdysvaltojen armeijan vapaaseen käyttöön. Amerikkalaiset saavat tuoda tänne joukkoja, panssarivaunuja ja aseita ilman, että Suomen viranomaisilla on oikeutta tarkastaa niitä. Heillä on näillä alueilla jopa oma rikosoikeudellinen tuomiovaltansa – eli USA:n laki astui Suomen maaperälle.
5. Viimeinen niitti: Ydinaseet (2026)
Ja nyt ollaan tässä päivässä, jossa se kaikkein pyhin ja vaarallisin raja on murtumassa. Suomessa on pitkään ollut voimassa tiukka ydinenergialaki, joka kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin ja hallussapidon kaikissa tilanteissa.
Mutta kuten salapoliisityö osoittaa, parhaillaan hallinto ajaa läpi lainsäädännön muutoksia, joissa ydinaseita koskevia rajoituksia ollaan murentamassa. Toisin kuin Norja tai Tanska, jotka kielsivät ydinaseet maaperältään rauhan aikana, Suomen johto on avaamassa lainsäädännön kautta oven sille, että Yhdysvallat voi halutessaan tuoda ydinaseita tai niiden osia Suomen maaperälle (esimerkiksi uusien F-35-hävittäjien järjestelmiä varten).
Salapoliisin loppuraportti:
Suomea ei koskaan vallattu nyrkein tai panssarivaunuin. Prosessi tehtailtiin kabineteissa 80 vuoden aikana siten, että ensin ostettiin eliitin mieli (Fulbright), sitten annettiin pois lait (EU), seuraavaksi rahat (Euro), sitten armeija
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.