Mistä mielestänne luottamus rakentuu?
Puhutaan luottamuksesta
Anonyymi-ap
61541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ilmeisesti aihe ei kiinnosta.
Hyvästä olosta, myönteisestä tavasta suhtautua asioihin. Vastavuoroisuus hyvät yhteiset kokemat kasvattaa luottamusta toiseen. Positiivisuus ruokkii aina hyvää mielikuvaa ja ilmapiiriä ja siten lisää luottamuksen määrää.
Miellyttävä kokema toisesta on aina hyvä lähtökohta rakentaa yhteistä luottamusta. Aika vahvistaa luottamusta ja voi huonossa tapauksessa viedäkin luottamuksen (huono kokema ja tunne). Näkemys- ja luonne-erot voivat kasvattaa luottamuksen puutetta.
Negatiivisuus asioita kohtaan voi hälventää luottamusta ja eriävät mielipiteet asioissa. Passivoituminen ja toisen usko hyvää kohtaan syö luottamusta. Hyvät ja positiiviset asiat lisäävät, vaikka aina ei pitäisi uskoa liian hyvään?
Liian hyvässä voi olla aina koira haudattuna (ansa). Laskelmoiva ihminen yrittää manipuloida ja provosoida toista saadakseen hänet uskomaan omaa muunneltua totuutta ja silloin luottamus toiseen pitäisi olla nollassa.
Liika hyvä uskoisuus ihmisiin voi laskea luottamusta itseen. Samoin huonot kokemat voi tehdä varovaisemmaksi luottaa muihin. Pettymykset ja vastoinkäymiset nostaa kynnystä luottaa muihin. Kaikki eivät ole luottamuksen arvoisia.
Eriarvoisuus, ylimielisyys, alistaminen, valheet syövät luottamusta. Syrjäytyminen, etääntyminen, epäusko passivoi ja kasvattaa luottamuksen puutetta. Ymmärrys lisää luottamusta ja ymmärryksen puute vähentää luottamusta.
Aika tyhjentävästi pohdittu ja kirjoitettu.
Kiitos, yritin tuoda kaikkea luottamukseen liittyvää julki, omasta kokemasta nämä loin ;-)
Huomasin omakohtaisuuden myös.
Epärehellisiin rosvoihin ei voi ikinä luottaa!!
Ennakoitavuus ja konsistenssi tulee heti mieleen.
konsistenssi eli johdonmukaisuus. Ettei kaikkien tarvitse googlailla.
Juu, en muistanut sanalle synonyymia kirjoitushetkellä enkä itse viitsinyt googlata! 😅
Ihan hirveen hyvä tietää milloin hän lähtee naimaan ja milloin tulee sieltä kotiin.Olet oikeassa ,tuntuu oikein kivalle.
Rehellisyydestä
Patologinen valehtelija ei koskaan voi olla rehellinen
Hänen mielestään pieni valkoinen valhe on aina parempi kuin pussillinen rehellisyyttä
En tuomitsisi oikeita valkoisia valheita täysin, koska kaikkea ei ole tarkoitus sanoa ääneen tai suoraan ;-)
Patologisen valehtelijan motiivi on muualla kuin valkoisen (harmiton) valheen sanojalla.
Rakkaudessa ei pitäs ikinä valehdella
Niin, rakkaudessa tai rakkaudesta.
Ystävyydestä.
hmmmm 🤔en itse näe suoraa yhteyttä ystävyyden ja luottamuksen välillä. Toki, ystävyyden kautta voi rakentua syväkin keskinäinen luottamus, mutta ehkei se kuitenkaan ole suoraan luottamuksen rakennuspalikka, vaan se minkälainen se ystävyys on.
Mutta hyvä kommentti, niin tulee mietittyä eri kanteilta.
Mille sinun ystävyyssuhteesi perustuu? Epäluotettavuuten?
Siitähän se luottamus syntyy, että puhuu aina totta. Kaikkein pahinta on salarakkaat. Sellainen loukkaa!
Mutta riittääkö pelkkä rehellisyys?
Valehtelu on luottamuksen vastakohta.
Yksinkertaista. Eikö vain😇
Niin, mietin vain, että se ettei sano tai kerro ei ole esimerkiksi varsinaisesti epärehellisyyttä välttämättä. Lisäksi mietin, että jos ei ole sanoja tai kommunikaatiota, niin riittääkö silloin rehellisyys vai tarvitaanko muutakin, kuten tuolla ylhäällä mm. johdonmukaisuuttakin?
Syvimpien totuuksien puhumiseen tarvitaan oikea hetki ja paikka. Voi ehdottaa esim: haluan puhua tästä asiasta rauhassa ja rauhallisessa paikassa kun on tarpeeksi aikaa. Kaikkein pahinta on kun huitasee totuuden kylmästi ilmaan ja häviää paikalta.
🤔tästä tuli sellainen olo, että mukana on pieni syytös jotakuta kohtaan. Mitä sellaista totuutta on sinulle sanottu ja/tai missä tilanteessa?
Kynnys sanoa ja kertoa voi olla joskus niin suuri, että ainoa mahdollisuus on vaan "lipsauttaa" se äkkiä. Siinä kysytäänkin siltä toiselta sitten vähän tilanteen lukutaitoa ja ymmärrystä muutenkin tai sanoisinko vastaan tulemista ja jeesiä.
Sivusta: "Syvimpien totuuksien puhumiseen tarvitaan oikea hetki ja paikka". Niin. Minusta tällainen anonyymipalsta ei ole oikea paikka pohtia luottamusta. Johdonmukaisuus keskustelusta höviää, kun ei tiedä vastaako kommenttiin juuri se, kenelle on edelliskerralla jotakin sanonut. Mutta ihan miten vaan.
Ymmärrän pointtisi, mutta kyllä meistä kaikista jää jonkinlainen jälki ja jos ei kovin radikaalia kommentoi tai vie asiaa aivan metsään, niin ei se nyt ihan hirveästi haittaa. Toki, itsekin joskus kommentoin väliin tulleen kommenttiin, että tämä sivusta.
Näin on. Laitoin tämän ilman mitään häntää syyttää ketään. Sorry jos joku otti itseensä.
Tässä ketjussa on paljon hyviä kommentteja ja minulle tuli tämä asia yleensä totuuksista mieleen.
Itsekin yritän tsempata tämän asuan kanssa .
Totuus tulee kertoa. Mutta miten. Ehkä empatian kanssa.
Onko se totuus muuta kuin mitä toinen on kuvitellut?
Harvoin saa kuulla absoluuttisen totuuden.
Pyrkii olemaan värittynyt. Vaatii usein tarkennusta.
Ja palaamista asiaan.
Jos jätät asioita sanomatta, vaikka voisit näin oikaista väärinkäsityksiä, niin silloin olet epärehellinen.
Itselläni luottamus rakentuu pääosin luotettavuudesta, siitä että osoittaa olevansa luotettava. Periaatteessa toki jokaisella ihmisellä on sellainen perustason luottoni, jollei hän ole osoittanut olevansa epäluotettava. Tarkoittaa sitä, että oletan henkilön noin suurinpiirtein käyttäytyvän asiallisesti ymv. Jos kuitenkin puhutaan aidosta luotamuksesta, että luotan henkilölle omia asioitani, päästän kotiini jne. niin siihen on jo pitänyt osoittaa olevansa luotettava. Luotettavuutta voi osoittaa hyvällä tilanteeseen sopivalla käytöksellä, pitämällä sovitut, olemalla ennustettava ja sopivasti ennalta-arvattava, kykenemällä kunnolla ja uskottavasti perustelemaan tekemisensä ja sanomisensa myös, kun ollaan asiasta eri mieltä jne. Luotettavuuteen vaikuttaa paitsi se miten minua kohtaan käyttäytyy, niin myös käytös muita kohtaan. Aidosti luotettava ei ole luotettava vain minua kohtaan. Jos pettää muiden luottamuksen tilanteesta riippuen, voi yhtä hyvin tehdä saman minulle. Tästä syystä myös luotettavan (tai epäluotettavan) maineella on väliä, vaikka en tietenkään perusta mielikuvaani kenestäkään vain muiden puheiden varaan.
Täytyy lisätä vielä se, että minulle luotettavuuteen läheisissä ihmissuhteissa liittyy myös se, ettei satuta turhaan myöskään sanallisesti. Vahinkoja sattuu itse kullekin ja jokainen möläyttää toisinaan. Oikein ajoitettu pieni valkoinen valhe on kuitenkin parempi kuin tarpeeton möläytys tai tölväisy. Kaikkea ei ole tarve aina sanoa. Kääntöpuolella sitten tietysti se, että luotettava henkilö sanoo suoraan silloin, kun on oikeasti tarve sanoa.
Hyviä ja oikeita pointteja.
Olen semmoinen ettei minua saa luottamaan. Kamalaa koska tarvitsisin luotettavaa rakkautta. Mieheltä.
Oikeasti. Tarvitset psykoterapiaa.
Oliko pakollista?
en minäkään luota oikein kehenkään. paitsi hoitohenkilökuntaan ja näin.
Teoista on sanojensamittainen, ennakoitavuus, ei jötä pulaan. Tietää että tarvittaessa ei häviä ja vastaa puhelimeen esimerkiksi.
Tärkeitä juttuja.
Luottamus ei synny ennen tekoja sanoista. Vasta ensimmäisen toteutuneen lupauksen jälkeen luottamus voi jopa vahvistua myös sanoista, mutta teot ovat tavallaan reaalielämän tekoja ja siksi nähtävissä ja koettavissa ja siksi luottamusta voimistavaa. Tietenkin rehellisyys kuuluu vahvasti luottamukseen. Jos on aina rehellinen, myöskään luottamus ei pääse säröilemään. Jos valehtelee ja jää siitä kiinni, sellaisen voi vielä antaa anteeksi, mutta jos valehtelmista tapahtuu usein, luottamus kyllä karkaa ovista ja ikkunoista.
Aina ei ole sanoja tai lupauksia, vaikka tärkeä asia onkin. Mielestäni siis luottamus voi rakentua ilman noitakin. Sen voi myös rikkoa ilman sanoja ja lupauksia.
Uuden ihmisen kanssa on jonkinlainen perusluottamustaso eli ei oleteta ihmisestä kaikkea pahaa, vaan lähtökohtaisesti ihminen on hyvä ja rehellinen.
luottamushan pitäisi aina olla aina alussa maksimi... ainakin minä ajattelen näin...
sitä voi vahvistaa sitten tai nakertaa...
J luottaa L 100%
Itseään ei voi pitää luotettavana ihmisenä, jos luottamus on ihan ok tasolla esim. kahden ihmisen välillä, mutta muita kohtaan voidaan olla vaikka kuinka epärehellisiä. Sellaiset ihmiset ovat hyvin epäluotettavia.
Kopioin tämän nyt tähänkin:
Uuden ihmisen kanssa on jonkinlainen perusluottamustaso eli ei oleteta ihmisestä kaikkea pahaa, vaan lähtökohtaisesti ihminen on hyvä ja rehellinen. Mutta onko se 100 prosenttia, niin mielestäni ei. Se ei kaikissa ihmissuhteissakaan tarvitse olla 100 %:ia, vaan yhden tai muutaman ihmisen kanssa voi olla.
Mäkin luotan 100%❤️
Tärkein asia luottamuksen taustalla on ihminen joka on rehellinen ennen kaikkea itselleen. Jos valehtelee itselle, valehtelee väistämättä muille. On tosi vaikea tavata itselleen rehellisiä ihmisiä!
Sellainen ihminen erottuu helposti joukosta. Aito, oma itsensä, ei näyttele mitään rooleja. Todennäköisesti hyvin itsenäinen ajattelultaan ja toiminnaltaan, joka tavallaan mahdollistaa rehellisyyden, uskaltaa elää valehtelematta ja ottaa elämän vastaan sellaisena kun se tulee, ei etsi "oikopolkuja" suhteessa muihin ihmisiin vaan haluaa toimia reilusti kaikkia kohtaan. Silloin kun on aidosti rehellinen, on luonnollisesti ja aidosti myös luotettava ja voi herran pieksut, se on ikävä kyllä nykyään harvinaista. Ihmisten "rehellisyys" kaatuu liian usein oman edun tavoitteluun ja itsekkyyteen, minä vain, eikä osata ajatella toisen kannalta asioita.
Äärimmäisen hyvä pointti.
Lojaalius silloinkin, kun ei olla samassa paikassa, luotettavuus ja se, että tehdään yhteisiä suunnitelmia eikä jätetä esimerkiksi tapaamisia sattuman varaan tyyliin: törmäillään tai katsotaan, jos jossakin välissä on aikaa. Ystävyys ja kaverisuhteissa se, ettei olla jatkuvasti tekemisissä ja nähdään silloin, kun ehditään, on suht okei. Parisuhteessa kuitenkin satunnainen ehkä-joskus-asenne, viestii ennemminkin välinpitämättömyydestä.
Rehellisyys omista tunteista ja aikomuksestaan, mutta raatorehellisyyttä en kannata.
Rakentuu siitä kun on muualta kun Suomesta ja äidinmaidossa saatu eväät elämään, kuseta kuseta kuseta, jätä kertomatta ja käytä kaikkia hyväksi, sanoi kerran eräs hyvä ihminen😄
Kuvittelee olevansa hyvä, totuus paljastuu ja häkki heilahtaa niin voidaan arvioida hyvyys😉ai su mökille😄😉😍😋🙃😅
Joo, sinne partiot, hopea mersu 😄😉😅
Tuleva r äpärä
Puhupa sinä lupttamuksesta, varmasti oikeaan osoitteeseen mene ja mieluusti huomennakin puhut aiheesta.
Ruokapyramidin osat ovat purkitetut, pussitetut ja pullotetut ruuat.
Hyvä arvostelukyky plus herkkä omatunto ihmisessä tuottaa luottamuksen tunnetta.
Totta tämäkin.
Oli pitkiä saarnoja ja vaatimuslistoja. Ihmiset vaativat toisiltaan täydellisyyttä.
Tottakai haluan luottaa ihmisissä hyvään, mutta en päästä tuntemattomia kotiini ja en kerro kaikkea henkilökohtaista.
Luottamus perustuu esim. rehellisyyteen, että on suora ja avoin ja olen ollut sitä tähänkin saakka, mutta olen myös pettänyt toisten ihmisten luottamuksen kostaakseni heidän huonoa käytöstään ja ylimielisyyttään. Nykyään vetäydyn, jos joku kohtelee minua väärin. Jos esim. mahdollinen puoliso pettäisi minua, niin en kostaisi sitä vaan vetäytyisin ja miettisin omaa käytöstäni.
En nähnyt kirjoituksissa vaatimuslistoja, vaan kukin kertoi, mistä hänelle syntyy olo, että voi luottaa.
Ei valehtele toisen sanoneen asioita, joita ei ole sanonut.
Ei väitä toisen tehneen asioita, joita ei ole tehnyt.
Ei siis levittele perättömiä juoruja.
Ei kerro toisen yksityisasioita muille.
Pitää lupaamansa asiat, eikä peru niitä ja valehtele perumisen syitä.
Ei käytä toista hyväksi millään tavalla.
On tukena, kun toinen sitä tarvitsee.
Ei jätä toista aina toiseksi tai kolmanneksi vaihtoehdoksi ja tee aina mieluummin jotain muuta.
Ei puhu pahaa, vaikka toinen ei olisi romanttisesti kiinnostunut. Yhtävyyteenkin vaaditaan luottamus.
Alusta saakka rakentuu, jos on valehdellu esim. nimensä niin vaikea sitä luottamusta enää on saada samalle tasolle kuin mitä aluksi oli.