Ehkä se kertoo totuuden

Kun jättelin hyvästejä tänne sinulle, ja seuraavana aamuna särki rintaan. Vasemmalle, mitä sanotaan että siellä se sydän on. Merkittävät särky kun ajatuksissani yritin jättää sinua, kirjoittaen hyvästejä ja ajattelemalla että ei meitä ole tarkoitettu yhteen.

Mutta uskon kehon tunteisiin. Olkoon kukaan mitä mieltä vaan, mutta minä uskon että keho tietää enemmän ja paljon herkemmin sydämen asioita. Onhan kehomme ikäänkuin sydämen valtakunta, missä tunteet hallitsee.

En halua sotia mieltäni vastaan, en myöskään kyseenalaistaa tunteitani. En myöskään sinua tahdo kyseenalaistaa, sillä kuulunhan minä sinulle, kuten sinä minulle...

Tarkemmin, herkemmin ja aidoiten. Niillä tavoilla voin vain löytää totuuden, tasapainon ja oikean Jumalan tahdon. Se on ikävää kun emme ole saaneet vielä kohdata ihmisinä, mutta vahvasti intuitio viestii, että meidän yhteytemme on jo vahva näkymättömässä.

Aikaa on vielä. Minun täytyy parantaa ja hyvittää eräs asia, jonka johdosta toivon siunausta ja johdatusta, että viimeinkin saan nähdä sinut ilmielävänä, edessäni aitona ihmisenä. Siihen luotan, että löydämme tien sinne, missä meidän kohtaaminen tapahtuu. Luotan, uskon ja toivon.

Hyvää yötä tämän viestin johdosta. Kauniita unia sinulle, mysteerinaiseni. ❤️

Ps. En ole maannut kenenkään kanssa, en ikinä ole maannut, enkä tule makaamaan. Sinä olet ainoa kenen kanssa voin.