Itkisinkö vai

mitä tekisin, kun kaikki menee päin puuta kuitenkin. Itkeminen voisi helpottaa.
14265
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Itke.

Äänestä
  • Itken. Se helpottaa.

    Äänestä

Pessimisti. Olisit nyt edes vähän toiveikkaampi.

1Äänestä
  • Täällä on niin negatiivisia kirjoituksia. Masentaa kirjoitukset jo ennestään alakuloista oloani.
    Ap.

    Äänestä

  • Anonyymi00003 kirjoitti:

    Täällä on niin negatiivisia kirjoituksia. Masentaa kirjoitukset jo ennestään alakuloista oloani.
    Ap.

    Mutta eihän ne sinulle ole. Suurinosa negatiivisista kirjoituksista voi olla yleistä känniörinää eikä niitä kannata edes lukea

    1Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Mutta eihän ne sinulle ole. Suurinosa negatiivisista kirjoituksista voi olla yleistä känniörinää eikä niitä kannata edes lukea

    Pahoitan mieleni joka kerta ihmisten ilkeämielisyydestä. Elämässä on muutenkin hankalaa.
    Ap.

    1Äänestä

Tämä vois olla periaatteessa multa, mutta en mä jaksa vielä etukäteen surra. Menee miten menee. En myöskään pahoita mieltä anonyymipalstalla, vaikka herkkis olenkin.

1Äänestä

kyllä itkeminen helpottaa, mutta liikunta on omasta mielestä parempi

Äänestä
  • En jaksa liikkua silloin, kun itkettää kuten nyt. 😭
    On niin paljon suruja ja murheita. Kaikki padot auki, en jaksa enää pidätellä.

    Äänestä

Minulla jostain syystä itkeminen ei auta, eikä paranna oloa. 😭😭

Äänestä

Jos jokin suunnitelma menee päin puuta niin ratkaisukeskeinen asenne kehiin eli mikä on seuraava vaihtoehto.

Äänestä
  • Minulla on eksistentiaalinen suru ja yksinäisyys päällä. Se ei nyt tänään ainakaan mene suorittamalla pois. Se on vaan käytävä läpi.

    Äänestä

  • Anonyymi00012 kirjoitti:

    Minulla on eksistentiaalinen suru ja yksinäisyys päällä. Se ei nyt tänään ainakaan mene suorittamalla pois. Se on vaan käytävä läpi.

    Kokemuksesta voin kertoa ettei suru mene kokemalla ja tuntemalla läpi vaan aktiivisuudella. Muutoin se vain kroonistuu. Surun tunteessa eksistentiaalisessa kriisissä vellominen ei auta mihinkään ja todennäköisesti ainoastaan pahentaa tilannetta.

    Äänestä

  • Anonyymi00013 kirjoitti:

    Kokemuksesta voin kertoa ettei suru mene kokemalla ja tuntemalla läpi vaan aktiivisuudella. Muutoin se vain kroonistuu. Surun tunteessa eksistentiaalisessa kriisissä vellominen ei auta mihinkään ja todennäköisesti ainoastaan pahentaa tilannetta.

    Tänään uudelleen romahdin. Olen saanut liikaa osumaa. Minulla on kavereita, mutta se ei auta nyt. Koen, että on ollut liikaa vastoinkäymisiä ja olen kantanut liikaa ja liian pitkään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

mitä tekisin, kun kaikki menee päin puuta kuitenkin. Itkeminen voisi helpottaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu