Kun ihmisellä on hyvä itsetunto, hänellä on totuudenmukainen kuva itsestään
ja hän hyväksyy itsensä ja arvostaa itseään juuri sellaisena kuin on.
Kun itsetunto on kohdillaan, myös toisiin ihmisiin on helpompi suhtautua myönteisesti.
ja hän hyväksyy itsensä ja arvostaa itseään juuri sellaisena kuin on.
Kun itsetunto on kohdillaan, myös toisiin ihmisiin on helpompi suhtautua myönteisesti.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Mulla on hyvin huono itsetunto. En ole harrastanut mitään, en ole missään hyvä.
Onneksi synnyin oikeaan aikaan , oli töitä ja kertyi varallisuutta. Vain taloudellinen turvallisuus potkii eteenpäin.
Jälkeläisillä on sitten hyvät itsetunnot , kun ovat harrastaneet ja olleet hyviä.
Jos on huono itsetunto, on syytä muistaa et lahjakkaista ollaan kuitenkin aivan jokainen jossain hyvässä.
Jokainen on jossain hyvä.
On hyvä itsetunto. Pystyn nauramaan itselleni ja sanon itsestäni sekä huonot että hyvät asiat suoraan jos muuten puheeksi sellaisia tulevat.
oli töitä ja kertyi varallisuutta
Miten sosdemiassa kerätään varallisuus työnteolla? Sinulla oli postisäästöpankin
leijonakirja jossa pidettiin rahaa ja siihen liimattiin merkkejä ja nostettiin rahaa
Miten siitä syntyi varallisuus?
varallisuus alkoi kertyä kuuskytluvulla. Kaveri osti uuden Volvo Amazonin, minä Ford anglian. Jäi 6000 mk ja se alkoi poikimaan.
Kun elää turhia ostelematta, sitä jää vahingossa.
kattokaapa vaan taaksenne, kuinka paljon olette turhaa ostelleet.
Tämä on vaikea. Itse asiassa ei varmaankaan. Mutta sitä ei huomata.
Se vaihtelee onko itsetunto hyvä. Joskus se on terveesti vahva, joskus tulee uskonpuute. On vaikea itse arvioida totuudenmukaista kuvaa itsestään.
En ainakaan liikoja luule itsestäni.
Vaikka itsetunto heitteleekin en anna sen vaikuttaa siihen, miten muihin
suhtaudun. Pyrin suhtautumaan myönteisesti kaikkiin. Aina se ei ole
ihan helppoa vai miten itse suhtaudutte negatiivisiin ja ilkeihin
ihmisiin, jos tiellenne sattuu sellainen ? Minä käännyn kannoillani
eri suuntaan.
ON
poujautuu ramatun sanaan,
TOTUUS TEKEE VAPAAKSI
Itsetunto. Sen pitäisi olla tänä päivänä erilainen kuin vuosikymmeniä sitten. Sillä arvot ja tavat ovat muuttuneet kovemmaksi.
Tunnen itseni, tiedän miten käyttäydyn.
Hyvän itsetunnon omaavan kuvataan pystymään mm. pitämään puolensa.
En altista live-elämässä itseäni tilanteisiin missä minun pitäisi puolustautua sanallisestikaan. Ihmisten kylmyys ja omasta näkemyksistään jääräpäisesti kiinnipitäminen saa väistämään tilanteita.
Olen sen huomannut täällä palstoillakin.
Tiuskitaan ja jyrätään toisten mielipiteet omien mielipiteiden ja tarkoitusten alle.
Mietin, että onko tuollaisen käytöksen tukijoilla huono itsetunto. Pelkäävätkö he asettua vastaan vai ovatko itsekin kylmiä ja laskelmoivia sen hyväntahtoisen fasaadin takana.
Siis tunnen itseni ja tulen vajavaisen itsetuntoni kanssa toimeen. Elän, nautin kulttuurista, arjesta ja lähimmäisten seurasta valikoivasti.
Ammennan "vanhan kansan" viisauksista elämänohjeita. Ne kertovat hyvin paljon tiivistettynä.
Pelkkää rautaa, joskus ja joskus taas ei.
Itsetunto, itsevarmuus, itseluottamus kulkevat käsi kädessä
vai kuuluuko itsevarmuus samaan ryhmään ?
Voi esittää itsevarmaa, vaikkei niin hyvä itsetunto olisikaan.
Itse asiassa sillä voi peittää huonoa itsetuntoa.
Eräs tuttu äskettäin sanoi minulle: "Kyllä minä sinut tunnen !"
Vastasin miten voit tuntea minut, kun en itsekään tunne itseäni ?
Yhden tuntemiseen tarvitaan kaksi. Itse tahtoisin tietää, miten "tuttu" tuntee, millä lailla, kuinka, mitä hän tarkoittaa. Tuollainen toteamus vaatii selityksen.
Voidaan miettiä sitäkin.
Olen todella tietoinen siitä kuka olen, ja tiedän ettei minussa ole kahta persoonaa.
Kielellisesti lahjakas ihminen voi kirjoittaa tekstiä "sivupersoonan kavussa" ja sen tekevät kirjailijat, joiden teksteissä seikkailee "minä rooli"
Sen teen teksteissäni, jissa kuva syntyy mielikuvana, jossa erään roolihenkilön mielenliikkeitä on helppo kommnetoida ajatuskulkuni mukaan.
Jos tekstini "minä persoona" riitelee toisen persoonan kanssa, se en ole minä itse, koska enalennu naapurikateuteen, enkä riitaan naapureiden kesken.
Sen verran itserakas olen, että aiheetonta nenällehyppimistä en ota itselleni moitteena, ohitankevyesti, koska tunnen minuuteni, tiedän heikkouteni ja vahvuuteni, eikä niit kukaan voi tulla muuttamaan,
Minä oon meiltä ja muut miejän krannista,
Seei sovi minuun, koska muita ihmisiä kunnioitan, koska olen sen opin saanut kotikasvatuksesta.
'Näkyjä en näe, enkä kuule pimeässä ääniä, jos niitä ei siellä ole.
Eräät osaavat nähdä näkymättömiäkin.
Kyllä, minäkin näen unia, jos joku asia jää päälle ennen nukahtamista.
Systeri tuli viime yönä uneeni, Kasteli kukkia, minukka ei ole kaktuksia!
Googlailin miten määritellään hyvä itsetunto
"Hyvä itsetunto tarkoittaa tervettä ja myötätuntoista suhdetta itseen.
Se on vankka peruskäsitys omasta arvostasi ihmisenä riippumatta ulkoisista saavutuksista, muiden mielipiteistä tai hetkellisistä epäonnistumisista.
Hyvän itsetunnon ydin rakentuu seuraavista palasista:
-Itsensä hyväksyminen: Tiedät omat vahvuutesi ja heikkoutesi, mutta et vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Epäonnistuminen ei romuta käsitystäsi itsestäsi.
-Riippumattomuus: Et tarvitse jatkuvaa ulkopuolista hyväksyntää tai kehuja kokeaksesi olevasi arvokas.
-Omien rajojen asettaminen: Osaat sanoa tarvittaessa ei ja puolustaa omia mielipiteitäsi ja tarpeitasi.
-Toisten kunnioittaminen: Hyvään itsetuntoon kuuluu kyky iloita toisten onnistumisista, eikä sinun tarvitse pönkittää omaa arvoasi polkemalla muita.Itsetunto ei tarkoita ylimielisyyttä tai itsekeskeisyyttä, vaan tervettä itsekunnioitusta.
Itsetunto ei myöskään ole synnynnäinen tai muuttumaton ominaisuus, vaan se vaihtelee elämäntilanteiden mukaan ja sitä voi vahvistaa tietoisesti."
Olen itsekin huomannut, että itsetunto ei ole muuttumaton ominaisuus,
se voi vaihdella eri tilanteissa.
On ja jos se horjuu otan vahvistusta.
Minkälainen se vahvistus on? Minäkin tahdon. Tosin viinaan en vilkaise.
Se on pikkuinen snapsi. Se nostaa kummasti mieltä.
"Snapsi" on viinaa, ei maistu. Marskin ryyppyjä olen joskus muinoin kaadellut / tarjoillut. Snapsilasi täytetään piripintaan asti, vähän niinkuin reunan yli.
Kyllä on tiedossa. Ei me mitään taukkeja täällä olla.
Itsetunto on nolla.
Lapsesta lähtien vanhemmat, varsinkin äiti, pisti mielen aina matalaksi, moittimalla, haukkumalla, aliarvioimalla.
Kum kotona ei, kannusteta, arvosteta, tueta, ei mitään.
Eipä siinä itsetunnon kasvusta voi puhua .
Yrittää selvitä siellä kotona, että voi muuttaa 16-vuotiaana pois.
Sitten ehkä se itsetunto hitusen kasvoi, kun huomasi pärjäävänsä maailmalla.
Mutta jos ei kotona vanhemmat välitä lapsistaan, sitä virhettä ei pysty myöhemminkään korjaamaan.
Aina on ikäänkuin olisi kaikkia muita huonompi
Mitä mahtanet tarkoittaa vahvistuksella.
Mietin kuinka minä olisin vastannut, mikäli osot osannut nuoyoilla lausesi niin, että siinä olisi olkut asiaa.
Nyt vastaan, että et taida olla pastan terävin millään alalla.
Itsetunto on koetuksella, jos on aina muiden komennettavana!
Tuttavani kasvatettiin nyrkin alla, hän ei uskaltanut sanoa missään omaa mielipidettään. Tuö eölämässä hä on laillein "juoksupoika" joka teli mitä pyydettiin, koska ei oööut rohelutta kieltäytyä.
Joutui sairaslomille ja onneksi hän sai hyvän terapeutin joka rohkaisi sanomaan EI.
Toinen tuttavani tappeli lapsena vanhemman sisaruksensa kansa.
Ainainen tukkanuotta, koska se toinen oli isompi ja vahvempi.
Nyt He eivät ole missään tekemisissä keskenään.
Plen kuullut, että heillä ,olemmilla on tapana omasa elämässään olla aina oikeassa. Se vaikuttaa ihmissuhteiiin. Lähellä olevat saavat kuulla olevansa väärässä.
Kumpi heistä voitti, se vahvempi, vai heikompi?
Tuntuu, että kumpikin ovat oppineet olemaan " aina oikeassa".
Heikko itsetunto, joka tuntuu olevan heissä pomo heikommille.
He etsivät sitä henkien taistelua koko ikänsä.
Palstalla muutama esimerkki pomottajista.
Pitää näyttää olevansa parempi ja vahvempi.
Riitää, kun olisi vain oma itsensä!
Selviää kivikoissa kaatumatta ja kallioilla putoamatta rotkoon.
Ei tainnut taaskaan oikeaa vastauskohtaa löytyä.
Itsensä kehuminen on paljastaa juurikin heikon itsetunnon.
Väärin. Niin opetettiin ennen vanhaan, eikä se enää päde. Itseään pitää osata kehua. Mutta kehumisella ja retostelemisella on toki eronsa. Hienosäätöhommaa.
Pom pom pam pam.
Kun vain tekee niin opppii.
Lapsena ja nuorena minä en kelvannut mihinkään mutta siitä huolimatta jo alasteikäisenä tein ok:n lumityöt, sahasin ja pilkoin klapit puulämmiteisen talon ja saunan tarpeisiin.
8 vuotta vanhempi veljeni oli fyysiseti superi mutta koulussa kelvoton. Pääsi keskikouluun mutta heitettiin pois. Todistuksessa 4 ja 5 rivit paitsi voimistelu sekä urheilu ja liikunta 10:t.
Minulle sanottiin olevani hintelä hyntykkä jolla olisi hyvä olla edes lukupäätä koska työmieheksi siitä ei ole.
Olin koulussa hyvä. Kansakoulussa luokan priimus. Keskikoulussa hyvä muussa paitsi ruotsissa.
Kuvaavaa oli, että saadessani matikan kokeesta 10:n niin kysyttiin saiki kukan muu sellaista. Vain 40 päisen luokan ainoa kymppi oli minkään arvoinen.
Hoidin lukion. Vapaaentoisen intin josta kotiuduin vänrikkinä. Se sentään kelpasi isälleni. Pakenin muutamaksi vuodeksi Ruotsiin. Tulin Suomeen ja opiskelin koneinssiksi. Sormukseni järjetysnumero on hieman alle 5000 kuvaten Suomen itsenäsyyden ajan sen linjan valmistuneita.
Pentuna kävin painiharjoituksissa. 15v alkaen treenasin valmentajan johdolla painonnoston olympialajeja. Tempaus, työntö ja silloinen pystypunerrus.
Kun myöhemmin kauppalaamme tuli urheilutalo ja kuntosalin seinälle suuri peilirivi, niin havaitsin, etten minä nyt niin hirveän hintelä olekaan.
Itsetuntoni koheni hiljalleen. En ajattele toisten aivoilla joten en välitä pakkomielteisesti mitä minusta ajatellaan.
Kahdessa soveltuvuustestissä minua väitetään auktoritetti vihamieliseksi.
Elän omaa elämääni ja näen mielelläni ympärilläni itseensä tyytyväisiä, onnistuneita ihmsiä.
Kulttuuriimme ei kuulu tuon asian toteaminen ääneen koska kuvitellaan siihen liittyvät kielteisiä taka-ajatuksia.
Anonyymi00025
2026-06-14 13:29:18
Lapsena ja nuorena minä en kelv........
Kymmenen pistettä.
Luin kuin omia ajatuksiani itsetunnosta.
Se ei ole riippuvainen siitä, mitä muut sanovat, kun seisoo omilla jaloillaan.
Ulkopuolinen arvio kelpoisuudestani.
Koksuaikana lahjoimme komppanian kirjurin päästämään meidät katsomaan kantakorttejamme.
Minun arviointini: Vilkas, helposti kiihtyvä. Rajattomasti ruumiillisiin voimiinsa luottava. Hyvä maastokelpoisuus. Hyvä käskijä. Erinomainen johtaja. Alaisistaan huolehtiva.
Jatkokoulutus. Pataljoonan tiedustelu-upseeri. Tulenjohtueen johtaja.
Kolmen viikon kertailun jälkeen itsenäisyyspäivänä reservin luutnantiksi.
Reilusti alle 4-kymppisenä sotilasurani huipulla.
Hankin sen menestymällä työssä! Nyt nuijien arvostelut menee, kuin vesi hanhen selästä!
Kysymys alotuksentekijälle:
Onko sinulla hyvä itsetunto ?
Kohtuullinen, muttei horjumaton.
Minulla on ollut hyvä itsetunto ihan pienestä saakka. Meitä on paljon sisaruksia ja kaikilla yhtä lukuunottamatta on erinomainen itsetunto ollut aina.
Lapsille ja lapsenlapsille olen opettanut ”kuka kissanhännän nostaa jos ei kissa itse”.
Itsetuntosi on siis itsesi kehumisen varassa ?
Itseään pitää osata ja pystyä kehumaan silloin, kun aihetta on.
Kunhan muistaa pitää pilkkeen silmäkulmassaan...;-)
Nii-in, pilkkeen tai ettei retostele ja ylvästele paremmuudellaan. Itsensä kehuminen on taitolaji, jonka harva osaa ja siksi suurin osa pitää sitä pahana ja epäsuotavana. Onneksi nykylapsia jo opetetaan aiheessa.
En ikinä lankeasi moiseen.
Ei hyvää tarvitse mainostaa. Ne mainostavat, joilla ei itsetuntoa ole.
"Lankeaisi" ? Lienet ymmärtänyt jotain väärin.
Jaaha, miten hyvä työntekijä saa paikan, ellei osaa kertoa, miten hyvä on? Hän kun ei pääse hyvyyttään näyttämään ennen valintaa. Viisastele lisää.
Tilanteen ja asiayhteyden vaatiessa tosiasian toteaminen ei ole kehumista eikä moittimista.
Se on henkilön itsensä toteamus.
Siis asiallinen toteaminen.
Kaikkein hyvä on tilanne jossa tarvitsee esitellä puheena olevaan asiaan liittyviä aikaan saamisiaan.
Niin paitsi työpaikan haussa, kyllä silloin on hyvä kehua, kukapa sellaisen töihin ottaa joka ei pidä itseään hyvänä työntekijänä.
Noinhan tuolla aikaisemmin (17.6. klo 20:07) mainitsen.
On paikallaan kertoa kyseessä olevaan asiaan liittyvistä saavutuksistaan mutta pelkkä uhoaminen omasta erinomaisuudestaan on hyödytöntä.
Eräs matkailualalla jenkeissä ollut puolituttuni kertoi, ettei jenkeissä meikäläisellä tyylillä ole helppo saada työtä.
Ei riitä pelkkä ansioluettelo esittäminen vaan vaaditaan myös henkilökohtainen, asiaan liittyvä "avautuminen". Vaatimattomuus ei ole hyve ainakaan työn saamista ajatellen.
Jenkkityyli ei toimi Suomessa, siinä mokaa jos lähtee sellaiseen. Pitää olla vain oma itsensä, reilu ja rehellinen, eikä tosiaan uhoo kuin pohojalaanen, moommeiltä ja muut o krannista....
Uhoamisella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että osaa ja pystyy kehumaan itseään. Kertomaan hyvät puolet itsestään ja osaamisestaan ja vaikka kehumaan tuloksia, jos on sellaisia aikaan saanut.
Itsetunto ihmisellä tai vaikkapa lemmikkieläimellä on pennusta alkaen rakennettava ominaisuus.
Nykyään jo tiedetään, että kumpikin;i ihmis -tai eläinlapsen psyyke rakennetaan varhaiskasvatuksen myötäelämisellä ja rakkaudella ajankanssa.
Myös tiedetään olevan ihmislapsillakin heikko itsetunto siksi, että hän on menettänyt luottamuksensa isään äitiin tai lähimpään huoltajaansa.
Vitsalla tai raipalla se ei onnistu - itsetunnon rakentamiseen tarvitaan ymmärrystä ja rakkautta -paljon rakkautta!
Mie ite poikalapsena jäin poikapuolen asemaan. Isäni oli komea nuori mies nuoruuden kuvassa äitimme kaa.
Olin n.10 vuotiaana usein kuuntelemassa maalaistalon tuvassa mitä vbanhempani keskustelivat.
Kerran isä jyrisi äitilleni; sinun suvusta tuollaiset epämuodostuneet kuten "Hemppa" poikamme ovat lähtöisin. Isäni on jo kuollut vuosia sitten, mutta muistan hänet tuomitsevan leimalliset sanansa elämäni loppuhenkäykseen asti.
En ole kertonut tästä sisaruksilleni tai äidillenikään. Hän menehtyi ennen isääni.
Äitini tuli kerran katsomaan. Naapurin ikäneiti tuli eteiseen kun kuuli minun tulevan iltavuorosta kotiin nukkumaan. "Joku vanha-akka tuli sinua katsomaan". Kun avasin oveni, halasin rakasta vanhaa äitiäni vedet silmissä.
. Hemppa, jo vanha mies.
Avioliitot tuntuvat ennenvanhaan olleet kummallisia. Tai siis ihmiset, aviopuolisot.
Ei ole harvinaista, Hemppa, kuulla sellaisia tarinoita kuin sinunkin. Itselläni on
samantapaisia kokemuksia. Niitä ei unohda koskaan
ja vaikka niitä ei enää ajattelisikaan joskus ne nousevat mieleen.
Joskus mietin, tekikö sota miehistä omituisia, sen on täytynyt vaikuttaa kaikkii
ihmisiin. Niihinkin, jotka eivät rintamalla olleet.
Moni ei sieltä palannut. Läheiset, sukulaiset jäivät suruun.
Sota traumatisoi ihmisen.
Puhutaan ylisukupolvisesta kuilusta. Lakkaako se koskaan olemasta ?
Lapset "perivät" vanhempien traumat saamansa kohtelun takia.
Kyllä, rysät pilaisivata miljoonien suomalaisten elämän
osa vanhemmista kuoli, osa haavittui ja loput olivat sekaisin, isät juoppoja
kiroilevia hermonsa menettäneitä ja oli kauhea katsella
syyllisen eli rysänpreseen nuolentaa
Suomalaisilla on keskimäärin huono itsetunto, me kokoajan kaipaamme hyväksyntää, seuraamme jatkuvasti mitä muualla Suomesta tai suomalaisista sanotaan, ei ruotsalaiset harrasta sellaista kyttäämistä, tai ranskalaiset.
Yleensä suomalainen juntti luulee että ruotsalainen ei noteeraa koska pitää suomalaista kilpailijana. Enemmän ei voisi väärin arvioida, ruotsalainen pitää suomalaista alarotuiseina ja häpeää tietää sieltä mitään tai käsitellä suomalaisten
asioita. Huippua edustai suomalaisperäinen Palme joka halveksi suomalaisia syvästi
ja kyykytti ruosuja syvälle aina kun voi
Ruotsalaisilla on niin hyvä itsetunto että niillä on maastoharjoituksissa maastopuvuissa heijastimet.
Futissensaatio 60-luvulla. Suomi voitti maaottelun sveduja vastaan.
Päivälehti repäisi otsikon. Mongolit potkivat heidän pelaajiaan jalkoihin.
Itse en voi sanoa havainneeni näkyvää vähättelyä mutta vieras olo vaikutti Suomeen paluuseen.
Suuri työnantajani näki vaivaa minun kotouttamisekseni.
Viikon suomalaisparakissa asumisen jälkeen poikamisehotelliin jossa kämppäkaverina oli gävleläinen heppu joka arkipäiväisti silloisen lukion jättämää aukkoa ruotsin puhumisessa ja puheen ymmärtämisessä. Yhdessä vaiheessa minut majoitettiin ruotsalaisen perheen ulko-oven läheiseen vapaaseen huoneeseen.
Kokoon panosta minut siirrettiin työn opastajaksi melkein urakka-ansion palkalla.
Kun loppukesästä ei ollut opastettavia niin menin alueella toimivaan valimoon iltavuoroon nostaen samaan aikaan palkan kahdesta paikasta 2:n tunnin ajalta.
Kahden viikon jälkeen minulle sanottiin, että olisi syytä valita jompi, kumpi.
Houkuttelutekijänä illallinen, kävin inssikoulutuksen pääsykokeissa jotka läpäisin helposti lukion pitkän matikan eväillä.
Sain tehdä ylitöinä kentälle ajettujen autojen akselistovikoja. Yksi vika = 2:n tunnin palkka. Käytännössä se vei noin puoli tuntia.
Suomitalven jälkeen tunsin itseni todella tervetulleeksi sinne.
Hoitaessani kokoonpanon 7:n hepun urakkakortteja järjestin menetelmän oikomisen. Sarjan vaihtuessa kävi yksi hepuistamme vakoilemassa koneistamossa meille tulevien osien mitat joten pystyimme valmistelemaan hommat niiltä osin valmiiksi joka tietysti lyhensi kokoon panon aikaa. Oioimme urakkaperusteena olevaa menetelmää muutenkin laadun kärsimättä.
Kerran tulivat kelloukot vahtimaan jolloin tietenkin teimme hommat alkuperäisen opastuksen mukaan.
Tuo saattoi osaltaan vaikuttaa siirtooni työnopastajaksi käytännössä urakkaa vastaavalla palkalla.
Kerran jouduin phutteluun. Edellisenä iltana oli yhden hepun synttärit juomineen. Teimme työmme normaalisti mutta kun kokoonpanolinjan puskuvarasto oli täynnä tiesimme sen riittävn pariksi tunniksi. Oikaisimme levolle hyllyjen väliin. Herätys tuli kenkien pohjiin pokimise muodossa. Lepopaikkamme näykyi pieneen osaan pääkokoonpanoa ja ne olivat pahoittaneet mielensä.
Taukojen paikka oli suunniteltava uudelleen ja lepo toisella tavalla.
Olin toisella osastolla vakituisessa työssä kun työntutkijat menivät kuvaamaan työvaiheet ja saatuani Suomessa rationalisointi koulutusta, tajusin tutkijoiden tehneen filmeiltä MTM-1 analyysit. Aikastandardit muuttuivat menetelmiä vastaaviksi kuten myös tietenkin opetettu menetelmäkin. Tuohon aikaan olin 4kk:n kesälomani töissä eri rakennuksen osastolla.
Älä valehtele.
Miul on aiva erityine se.
Ihmettelen, kuinka joku ihan nimimerkkinsä takaa kehuu itsetuntoansa, kun se on täällä tunnetusti toista, kuin itse tuumii.
Niin se on, lähellä ei aina näe kauas, eikä aamulla samaa kuin vuosi sitte
Enkä itsetuntokin kehittyy inhimillisyyden mukana.
sen puute näkyy sekin.
Ja mitä sitä kyselee,
Pysy itse asiassa niin muutkin pysyy! Kiukuttelu jää vähemmälle,