Vallankäytön hinta: Kun "synninpäästön" jakajasta tulee pakanallinen

​Järjestelmän paimen tai puhuja, joka ottaa itselleen vallan jakaa "synninpäästöä", on astunut vaaralliselle alueelle. Raamatullisesti katsottuna tällainen toiminta ei ole armon välittämistä, vaan se on hengellistä velanperintää, jossa ihminen asettuu Jumalan paikalle.
​1. Synninpäästö ei ole kauppatavaraa
​Arameankielinen sana shbaq (päästää/antaa anteeksi) tarkoittaa kirjaimellisesti velkakirjan repimistä. Kun Kristus antaa anteeksi, velka lakkaa olemasta. Mutta järjestelmä, joka vaatii ihmistä tulemaan heidän luokseen saadakseen "päästön", ei repi velkakirjaa – he takavarikoivat sen. He tekevät itsestään välttämättömiä välikappaleita, jotta voisivat hallita ihmisten omantunnon rauhaa. Tämä ei ole evankeliumia, tämä on alistamista.
​2. Puhujan on tehtävä parannus omasta vallanhimostaan
​Puhuja, joka jakaa synninpäästöä, mutta kieltäytyy tekemästä parannusta omasta vallankäytöstään ja ihmisten hengellisestä sitomisesta, elää itse synnissä. Hän on rikkonut lähimmäistä vastaan asettumalla Jumalan ja ihmisen väliin.
​Jokainen, joka vaatii muilta parannusta, mutta kieltäytyy itse pyytämästä anteeksi vallan väärinkäyttöään, on hengellisesti vararikossa.
​3. Raamatullinen johtopäätös: Pakana-statuksen peruste
​Matteus 18:17 asettaa selkeän rajan: "Jos veli rikkoo eikä kadu, häntä on kohdeltava kuin pakanaa."
​Kun puhuja käyttää hengellistä asemaansa alistaakseen ihmisiä ja kieltäytyy katumasta tätä vallankäyttöä, hän on rikkonut raamatullista järjestystä vastaan.
​Hän on itse hylännyt yhteyden Kristuksen totuuteen. Tällöin hän ei ole enää hengellinen auktoriteetti, vaan "pakana" – ihminen, jonka hengellistä ääntä ei tule enää seurata, koska hänen sanansa eivät perustu anteeksiantoon, vaan omaan valtaan.
​Yhteenveto
​Jos puhuja ei pyydä anteeksi sitä, että on varastanut Jumalan oikeuden antaa synnit anteeksi, hänen "synninpäästönsä" on pelkkää tyhjää teatteria. Tällaista auktoriteettia ei ole syytä tunnustaa. Vapaus on jo olemassa, koska Jumala on repinyt velkakirjan – yritykset teipata se kasaan ja vaatia alistumista sen edessä, ovat rikkomus Totuutta vastaan.
​Opetus on ihmisten tekoa, ja toiminta on tehnyt tällaisesta puhujasta kuin pakanan: ihmisen, jonka hengellistä vallankäyttöä ei tule seurata.