Että teen töitä siihen että unohdan sinut. Mitä muutakaan voin
Arvaa sattuuko se
Anonyymi-ap
52832
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Anteeksi.
Mitä anteeksi
Että sun pitää unohtaa.
Miksi pyydät sitä anteeksi?
Koska aiheutin sen että pitää unohtaa. Tein tyhmiä asioita ja jätin tekemättä hyviä.
Anteeksi ei kannata pyydellä, ellei ole anteeksipyydettävää.
Pahoillaan voi silti olla. Todella pahoillaan, jos tietää että toiseen sattuu, eikä voi auttaa.
Voit maksaa vaikka rahana. Kallista tämä satuttamisesi on ollut
Oletko sitä mieltä että se oli tyhmää mitä teit
Sitäkin se on ollut kaiken muun lisäksi!
Mikä siinä on maksanut niin paljon että rahalla täytyy korvata?
Nyt on taas mietitty... huh huh!
Älä unohda minua marjaville
niisk niisk
Työ tekijänsä palkitsee.
Tuon nyt tietää kaikki, ettei se ole totta.
Varmasti sattuu, mutta jos tunteet eivät kohdanneet, hän ei ole oikea sinulle.
Totta. Molemmat löytää vielä sen oikean.
Yleensä itse aiheutettu kipu jos on pakko toinen unohtaa mu onnea
Mikä teitä vaivaa 😂"itseaiheutettu, jos pitää unohtaa"
Masennuin ja yritän löytää uutta suuntaa. Soittaisit mies. Haluaisin jutella.
Minä en halua paljon nuoremman sottavan minulle koskaan!
Minä haluan
Mietipä sitä kuka lähestyi, mutta ei koskaan sanonut mitään! Ja tosiasia on se, etten ole koskaan halunnut olla missään tekemisissä oman lapseni ikäisen henkilön kanssa ja siksi olisi pitänyt kysyä minulta minkä ikäisistä miehistä pidän jo ennen projektin aloitusta! Miten ajattelemattomia projektin aloittajat olivatkaan!
Mitä töitä teet?
Osa-aikatöitä ja välillä ylitöitä
Ootko ope?
Satutat itseäsi ja muita pakenemalla noin. Olisit onnellisempi ja kaikki muutkin olisivat onnellisia jos et pakenisi.
Kohtuutonta yhdelle ihmiselle, jos pitää vastata kaikkien onnellisuudesta.
Kuinka monta niitä sitten on?
No sepä juuri, "kaikki muutkin olisivat onnellisia" satuilee ap. Eli koko maailman onnellisuus varmaan hänen mielestään yhden harteilla. 😅
"Oon onnellinen vaeltaja
Käyn maailmasta parempaan
Ei siellä tuskaa, vaikeuksia
On kirkas määrä matkallain"
Hypätä kiikkuun ei tarvi töitä tehdä kun se kerran niin rankkaa on
Annan anteeksi kaiken mitä olet tehnyt.
Saat anteeksi. Kyllä se siitä.
Olihan se harhaanjohtavaa, mutta turha jäädä tuleen makaamaan.
Hienoa, tsemppiä.
Aina voit laittaa viestiä, että on ollut ikävä. Tai jotain muutakin. Ovellenikin osaat. Ei ole mikään tarve unohtaa. En minä ainakaan suostu... Ainakaan, mikäli et sitä pyydä. Tykkään liikaa.
Naiset on aina tuommoisia ruikuttajia. Sekin muka jotain työtä, että koittaa unohtaa. Koeta muistaa, siinä on enemmän töitä.
tunnen lähinnä myötähäpeää isäni ja exäni näkemyksiä kohtaan mitä tulee siis some käytökseen nuorien naisten kuvia ja tilejä vahdataan ja tykkäillään julkasuista. xD sanonpahan vaan et tämän takia mun luotto miehiin on nolla. kattokaa tarkkaan millasen miehen valittette ittellenne. jokanen nainen tietää mitä mä meinaan.
Totta. Yksikään sellainen ei kelpaa, joka ei pysty pistämään omaa lihaansa kuriin ja johtamaan itseään. Olemaan pää, ei häntä! Nainen pärjää paremmin itsekseen kuin sellaisen kanssa. Onneksi toisenlaisiakin miehiä on, mutta harvassa.
.
Työ on kyllä siitä loistava ajanvietettä ettei tarvitse tuhlata aikaansa haahuiluun ja olla jatkuvasti keksimässä mitä tekisi. Pelkkä oleskelu on nimittäin turhinta.
Ei aloituksella tarkoiteta leipätyötä vaan henkistä työtä ikävän läpikäymiseen, hyväksymiseen ja unohtamiseen. sivusta
Koska minulla ei ole ollut mitään tunteita paljon nuorempaa kohtaan, minulla ei ole mitään tarvetta käydä mitään läpi! Jo tähän taloon muuttaessani tiesin, etten koskaan halua olla tekemisisä oman lapseni ikäisen kanssa!
Henkinen työ eli tunteissa ja ajatuksissa vellominen sen sijaan, että olisi ratkaisukeskeinen ja suuntaisi eteenpäin.
Missähän vaiheessa nämä henkisyyden opettajat tajuavat kuinka suurta psykologista vahinkoa he tekevät opetuksillaan? He opettavat äärimmäistä itsekkyyttä, minä-minä-ajattelua ja tunteissa vellomista. Tunteet ovat ja soljuvat vaikkei pysähtyisi ns. henkisesti työskentelemään. Se pysähtyminen lamauttaa ja estää elämästä ja ainoastaan pitkittää tunteiden käsittelyn prosessia.
Istutko kotona ja pingistät ja pungistat, että nyt mennään tunteeseen ja läpikydään, että ikävöin ja seuraavaksi suruun, kun toive ei toteutunut ja takaisin jossittelemaan, kun ei nyt toteutunut ja ikävä on kuitenkin.
Se, että on aktiivinen ja etsii elämäänsä sisältöä joka on konkreettista saa ajatukset toisaalle eikä vahvista tunnekieppäjä ja ajatusmalleja, jotka estävät eteenpäin menemisen. Jos jää vatuloimaan ja vatvomaan tunteitaan ja ajatuksiaan niin kyseiset ajatusmallit vahvistuvat entisestää. Vähän sama kuin hokisi mielessään jatkuvasti, että ei saa tupakoida, ei saa tupakoida...arvaa tekeekö mieli tupakoida entistä enemmän?
Kyllä ne tunteet ja ajatukset nousevat toisinaa pintaan, mutta kerta kerralta vaimeampina ja lopulta ne eivät enää ole häiritseviä. Sama traumoissa. Ellei traumaa vahvisteta ja uudelleen aktivoida se vaimenaa ja lopulta ei ole enää niin häiritsevä. Mutta eiväthän henkisyys huuhaat sitä tajua vaan yrittävät aktivoida traumoja saaden en entistä vahvemmiksi ja elämää hankaloittaviksi. Osa heistä pitäisi todellakin pannata.
Turhaa höpötystä! Sinulla oli aikoinaan todella monia mahdollisuuksia sanoa minulle jotain mutta miten kävikään!! Yhtään sanaa ei suustasi tullut kymmeneen vuoteen, joten sinun pitäisi ihan itse älykkäänä henkilönä ymmärtää, mikä mahtoi mennä pieleen ja miksi en halua olla kanssasi missään tekemisissä!
Oli mahdollisuudet ja enää ei tavata kuin max kerran vuoteen. Näin se menee. Joitakin vain ei olla tarkoitettu yhteen. Elämä jatkuu ja uudet rakkaat löytyy. Kannattaa joskus rohkeasti päästää irti siitä mitä ei koskaan ollutkaan
Miksi vain kerran vuoteen?
Olen jo päästänytkin vuosia sitten, mutta minun ei ole annetty unohtaa, kun aina on ollut sitä kautta rantain kertomista! Hyi teitä projektin aloittajat, kun ette kysyneet niitä tärkeitä kysymyksiä ennen projektin aloitusta!
Tee vähemmän töitä niin ei satu.
Unohtamiseni on varmasti työlästä, yhtä työlästä kuin muistaa joku jota ei tuntenutkaan.
Taidat enemmänkin haluta unohtaa jotain itsestäsi, jotain mitä et halua kohdata. Ja on varmasti helpottavaa ajatella ettei muuta voi. Mutta näillä näkymin, en toki haluakaan majailla ajatuksissasi. Se tuntuu suorastaan häiritsevältä.
Jos en kerran ole unohtumaton en olisi halunnutkaan sen enempää mitä välillämme oli. Meitä syntyy vain pieni määrä kerrallaan. Jotka eivät pidä toisiaan outoina.