Pyydän anteeksi

Että en riittänyt. En rakastanut tarpeeksi, en ollut läsnä. En kyennyt kannattelemaan tuskaasi. En ollut sitä, mitä tarvitsit. Pakenin.

Näiden vuosien jälkeen mietin silti yhä, miten voit, miten elät. Missä maailman kolkassa mahdatkaan olla juuri nyt. Saatan etsiä sinua googlesta, instagramista, facebookista. Enkä löydä sinua enää. Oletko jo selättänyt masennuksesi? Oletko löytänyt elämääsi suunnan, liekin, tarkoituksen?

Toisinaan unissani tapaan sinut ja keskustelemme elämästä ja maailmasta niin pitkään, etten itsekään ymmärrä. Herättyäni hämärän rajamailla mietin, oletko yhä elossa. Olenko yhä elossa?
10515
2Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Nyt voit löytää fb:sta

Äänestä

Äskeinen viestini poistettiin, missä kerroin ettei ketään tarvitse kannatella. Riittää että edes yrittää olla vähän läsnä, eikä hylkää.

1Äänestä
  • Minä en halua olla läsnä yhdenkään sellaisen ihmisen elämässä jota en tunne!Ja siihen minulla on täysi oikeus! Ei ole minkäänlaista kiinnostusta tutustua enää keneenkään koskaan!

    Äänestä

Kenelle?

Äänestä

Aika jännä en koskaa kertonut masennuksestani.

Äänestä
  • Joillekin sellaisista ei tarvitse kertoa edes.
    Tai paljon muustakaan.
    Toiset vaan sattuu tuntemaan ja tietämään joitakin tunteita ja asioita toisesta kertomatta.
    Jopa näkemättä sekä tuntemattakin toista.
    Enkä tarkoita nyt sellaisia laittomia tapoja joita jotkut tunteettomat ja julmat käyttävät siihen.

    -sivusta

    2Äänestä

  • Minäpäs kerroin.

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Minäpäs kerroin.

    Niin mitä sitten? Parempi etten kertonut.

    Äänestä

Minä en ole uskaltanut edes etsiä häntä mistään... Pelkään, että vastaan tulee joku Facebook-profiilikuva, jossa hän on jonkun naisen kanssa ja kaikki toivo on mennyttä.

Äänestä
  • Heh,heh,paritko muka ei eroa?Se on parisen vuotta ja bänks!Älä menetä toivoa.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Että en riittänyt. En rakastanut tarpeeksi, en ollut läsnä. En kyennyt kannattelemaan tuskaasi. En ollut sitä, mitä tarvitsit. Pakenin.

Näiden vuosien jälkeen mietin silti yhä, miten voit, miten elät. Missä maailman kolkassa mahdatkaan olla juuri nyt. Saatan etsiä sinua googlesta, instagramista, facebookista. Enkä löydä sinua enää. Oletko jo selättänyt masennuksesi? Oletko löytänyt elämääsi suunnan, liekin, tarkoituksen?

Toisinaan unissani tapaan sinut ja keskustelemme elämästä ja maailmasta niin pitkään, etten itsekään ymmärrä. Herättyäni hämärän rajamailla mietin, oletko yhä elossa. Olenko yhä elossa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu