Mutta ihan hyvin olen pärjännyt elämässä. Töitä ei ole tarvinnut tehdä oikeastaan koskaan ellei lasketa lukuun, että toimin isäni ja äitini kanssa viime talven aurauskeppeinä eri puolella Lieskaa ja tänä kesänä perheemme toimii pellolla heinäseipäinä. Suvussani ei ole yhtään ylioppilasta ja kaikilta on jäänyt myös peruskoulu kesken.
Olen tynnyrissä kasvatettu
Anonyymi-ap
6119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tottakai tynnyrissä eläjä pärjää. Reikä tynnyrin kyljessä ja suu reiällä tynnyrissä eläjällä, niin aina ne jonkun setelin heittää...
Ennen kun savotalla ei ollu naisia, niin vuorotellen jokainen joutui tynnyriin ja siitä reiästä muut laittoi elimen sisään. Varsinkin talvista hupia, kun pitkät matkat ja paljon lunta.
Olisin ehdottomasti halunnut olla tämä tynnyrin reikä.
Vaaihtelu virkistää, voisitteko joskus olla kirjaston laidalla koirille tolppana. Meidän koira tarvitsee virikkeitä kun aina pitää siihen aurausviittaan nostaa jalkaa 🤠
Tämä on loistava idea. Perheeni voisi olla sinulle ja koirallesi liikkuvia kusitolppia. Kävelisimme mukanasi koko lenkin ajan ja aina, kun rakas koirasi tekee pissin, me jähmetymme tolpaksi. Isomman hädän yllättäessä laittaisimme vain kätemme kupiksi ja koirasi voisi tehdä tarpeensa siihen. Biokassin korvikkeena.
Ei oikein ole hyvä idea kun koiramme ruiskauttaa vain yhden kerran / tolppa
Ilmeisesti jos on mielenkiintoinen niin silloin lentää 3-4 roisketta / tolppa.
Kakkihommat hoitaa ilman auttavia käsipareja 🤠