Raumankarin museosilta

Näin Himangalla asuvana ”kantahimankalaisena” on ihan pakko kommentoida Kalajoen kaupungin suunnitelmia Raumankarilla olevan museosillan korjaamiseksi. Jos nyt lähdetään siitä, että sillan korjaaminen pyöräily- ja kävelykäyttöön maksaisi sen 1,5 miljoonaa euroa, niin mitä sillä rahalla saadaan? No sillä saadaan juuri se mitä edellä kirjoitin, jotain 50 metriä kevyen liikenteen väylää keskelle kylää, parinkymmenen metrin päähän 8- tien ylittävästä sillasta, jossa Lestijoen ylittää varsinaisen tien lisäksi kaksi pyörätietä.

Raumankarin museosilta on nyt ollut käyttökiellossa jo useamman vuoden eikä sen voi sanoa suuremmin vaikuttaneen kenenkään liikkumiseen. Ymmärrän että museosilta on monille himankalaisille rakas ja tärkeä asia, mutta rehellisyyden nimissään on kyllä todettava että se on enemmän tunteen asia kuin käytännön asia. Arkielämän ja liikkumisen kannalta museosillan merkitys on vähäinen, lähes olematon. 8- tien yli kyllä pääse olemassa olevan sillan ja pyöräteiden kautta.

Välillä kuulee perusteluna sillan korjaamiselle sen, että jos ei tuohon siltaan nyt käytetä jotain summaa rahaa, niin kalajokiset pänttäävät nekin eurot Särkille. No ihan varmasti pänttäävät ja Särkiltä sitä vasta löytyykin tyhmiä hankkeita ( Marinan uusi satama, 8- tien alikulku ja viimeisimpänä nämä täysin älyttömät pysäköintihärdelli härväämiset). Mutta jos yhden huonon hankkeen perusteluun käytetään muita, yhtä huonoja tai huonompia hankkeita, niin se on heikkoa argumentointia. Rahan tuhlaaminen huonosti vaikuttavaan kohteeseen on aivan yhtä tuomittavaa, tehtiin se sitten Kalajoella tai Himangalla, ei sitä voi hyväksyä.

Jos Himangan alueella olisi vapaasti käytettävissä johonkin väylähankkeeseen tuo 1,5 miljoonaa euroa, niin museosiltaa vaikuttavampia kohteita olisivat esimerkiksi Himanka- Pöntiö-Pahkala tie, Torvenkylän tie tai vaikka Tomujoentie Hillilässä. Näiden teiden kunto on ihan hirveä ja silti monen on pakko käyttää niitä joka päivä kulkemiseen. Minkä tahansa näitä esimerkki teistä kunnostaminen olisi vaikuttavuudeltaan huomattavasti suurempi kun Museosillan korjauksesta liikennekäyttöön saatava hyöty.

Tietysti ikuisuus kysymys teiden ja muiden väylien kunnostamisessa on tämä väsyttävä kinaaminen siitä, onko jonkun tienpätkän kunnossapitäminen kunnan, ELY- keskuksen tai jonkun muun viranomaisen vastuulla. Tähän kinaamiseen ja vastuun pallotteluun saadaan kyllä helposti kulumaan niin paljon aikaa, että kyseessä olevat tiet ehtivät muuttua kulkukelvottomiksi kärrypoluiksi, ennen kuin maksaja löytyy. Huomattavasti rakentavampi lähestymistapa olisi esim kunnan puolelta tehdä väyläviranomaisten suuntaan aloite, että kunta on valmis käyttämään jonkun tien kunnostamiseen tiettyyn summan rahaa, tuletteko mukaan, jos tulette, niin millä summalla ja jos ette, niin saadaanko korjata omaan piikkiin se mitä on mahdollista. Tällainenkin tapa toimia edes veisi asioita eteenpäin sen sijaan että tuhlataan vuosia aikaa jahkailuun ja ja vastuunpakoiluun. SE ei nimittäin auta ketään eikä mitään.