Ettei oltaisi tekemisissä. Eihän me olla. Ei edes puhuta toisillemme. Minulla ei ole mitään asiaa enkä usko että sinullakaan. Ollaanko löydetty toisistamme mökötys kaverit. Miksi edes kysyn kun ajattelen asioita omasta näkökulmastani. Miksi me tapasimme toisemme.
Mielikuvitus on kuin uusi kangas mille maalata. Turhanpäiväisiä ajatuksia ajan kuluksi. Kuluuko aika? Vai onko nyt jo se aika?
Miksi on niin rauhallinen olo.
Mielikuvitus on kuin uusi kangas mille maalata. Turhanpäiväisiä ajatuksia ajan kuluksi. Kuluuko aika? Vai onko nyt jo se aika?
Miksi on niin rauhallinen olo.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi sinun kanssa olen löytänyt haluttomuuden puhua asioista. Tai ehkä löytänyt oivalluksen. Jotain että puhumista voi siirtää. Keskustelun voi aloittaa milloin vain vaikkei pitäisi muistissa asioita. Ei ole hätä puhua niistä heti. Ja kun puhuminen tuntuu raskaalta niin ei voi heti puhua. Ja ensimmäinen kerta kun en halua niiden aiheiden pilaavan yhteisiä hetkiämme. Ei sen takia että pelkäisin vaan siksi että olet niin tärkeä.
Ap
En halua minkään pilaavan h
Saamme Rakkaani toisemme... vähän koville on ottanut esteillä, mutta ne on jo hypitty yli... maali on pian edessä ❤️🙏
Onhan tuo jotenkin järjetön ajatus. Ei olla tekemisissä ei.
Joskus olisin puhunut niistä menneistä mietteistä ja kokemuksista. Ehkä en enää. Tarviiko edes. Pienesti joskus.
Minä en koe olevani mökötyskaveri. Se on ihan hullua.
Toki osaan ollaan hiljaa. Mökötys on raskasta ja sen mallin näin joskus. Se ei ole minua. Tarvitsen puhumista ja vuorovaikutusta. Niistä elän ja voin hyvin. Silti hiljaisuuskin hoitaa.
Tunnen myös rauhaa enkä kiirettä.
Näiden ajatusten myötä tänne anonyymien eetteriin.
Hassulta tuntui edes kirjoittaa vastaus tänne.
Niin samanlaista voi olla eri ihmisillä. Siitä syystä en luota ja toivon ettet sinäkään palstan kirjoituksiin.
🙏🏻
Ja samaan aikaan kynttilämme palaa jo. En pidä sitä sammuneena. En voi antaa sen olla kaapissa ja odottaa sinua sytyttääkseni sen. Minun on elettävä tunteeni sinuun nyt, olet tässä tai et.
Ap
Minä, tuskin kaivattusi kuitenkaan, taas haluaisin pitää yhteyden. Olisi ajatuksenaiheita mitkä sopisivat meille, juuri meille keskusteltaviksi, pohdittaviksi ja ehkä toiminnaksikin asti. Mutta se onkin taas vain minun toiveikas visio.
Kirjoitan joka päivä hänelle rakkauskirjeitä tänne. Luulen hänen niitä lukevan. Tartun toivonkipinään, vaikka elämä rullaa samalla eteenpäin omia menojaan. Ajattelen kasvojensa nukkaa, mietin yhteisiä harrastuksia ja olemista. Miten näin jakaantuneena voi elämäänsä elää ja siitä elämästä edes kirjoittaa. Silti niin tapahtuu joka päivä.
Rakastan kukaan niitä kirjeitä en osaa .öklttää en ole siipslggolaan olen puheliS tUhsa fKDtBVyvää zinnumtItRakkaalle ❤️💗
Niin totta, ei ole sanottavaa, kun eletään jo toistemme pään sisällä kuin mikäkin aviopari…
Tämän voin allekirjoittaa koska siltä se on tuntunut.
Ap
Saattaa olla 🤣
Sivusta
Niin on tuntunut.
Samoin ja jo pidemmän aikaa😋😋❤️
Ihanaa aikaa❤️
Tuumisin tuon rauhallisen olon tulevan juuri tuosta luonnollisen tuntuisesta yhteydestä, mikä ei vaikuta kaipaavan selitystä, toisin kuin ihmisen mieli. Se vain ilmaantuu ja on. Mökötyskaverit... tämä sopisi ja ei sopisi... hymyilyttää. Onko mielikuvitus sinulle turhanpäiväistä? Tunnetko siitä jonkinlaista häpeää, riittämättömyyttä?
Rauhallinen tunne tuli kai siitä että tietynlainen yhteys oli vakaa mutta myös siitä että hyväksyin tilanteen sellaisena kuin se oli. Hyväksyin että se on ohi ja olo on helpottunut. Yhteydenpito toi mukanaan piilevää ahdistusta.