Osaisiko joku selittää tämän:
Pidän kovasti lehmistä, vaikka olen kaupunkilainen. Nykyään vain tuntuu siltä, että niityillä kirmailee enemmän hevosia kuin lehmiä. No kun sitten lauantaina pirkanmaalla satuin paikalle, jossa iltalypsylle lähtöä odottavat lehmät olivat kerääntyneet aivan tien varteen, pysähdyin katselemaan ja ihastelemaan noita otuksia. Idyllistä huolimatta joidenkin lehmien käytös oli mielestäni outoa. Ne pyrkivät toistensa selkään. Nuolivat myös toistensa takapuolta ja nuuhkivat kovin. Mistä tällainen käytös johtuu? Lähtiessäni huomasin, että tien toisella puolella oli sonneja aitauksessa. Lehmät myös kurkottelivat kaulaansa sonneja kohti, turpa kosteana ja hampaat hieman näkyen - se oli minusta kaupunkilaisesta kummallista. Sonnitko sekoittivat lehmien lypsyjonon?
Pidän kovasti lehmistä, vaikka olen kaupunkilainen. Nykyään vain tuntuu siltä, että niityillä kirmailee enemmän hevosia kuin lehmiä. No kun sitten lauantaina pirkanmaalla satuin paikalle, jossa iltalypsylle lähtöä odottavat lehmät olivat kerääntyneet aivan tien varteen, pysähdyin katselemaan ja ihastelemaan noita otuksia. Idyllistä huolimatta joidenkin lehmien käytös oli mielestäni outoa. Ne pyrkivät toistensa selkään. Nuolivat myös toistensa takapuolta ja nuuhkivat kovin. Mistä tällainen käytös johtuu? Lähtiessäni huomasin, että tien toisella puolella oli sonneja aitauksessa. Lehmät myös kurkottelivat kaulaansa sonneja kohti, turpa kosteana ja hampaat hieman näkyen - se oli minusta kaupunkilaisesta kummallista. Sonnitko sekoittivat lehmien lypsyjonon?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyppivät selkään osoittaessaan kiimaa, se on täysin luonnollista ja normaalia.
Lehmiä ei nykyään ole ulkolaitumilla sen takia, koska kuluttajan ostopäätökset (ja EU) tekevät pakolliseksi pitää niin paljon lehmiä, ettei niitä ehditä/voida ulos laittaa. Lehmät useimmiten seisovat koko elämänsä päästänsä kiinni betonilla ja lypsävät, kunnes alkavat lypsää huonommin, ja haetaan jauhelihavärkiksi.
Karua, kurjaakin elämää. Vaan minkäs teet, kun ei muutamaa kannata rahallisesti enää pitää, massatuotantoa vaan suositaan...
Itse kyllä mielummin maksan maitolitrasta muutaman sentin enemmän, kun saan sen luomuna. Sama pätee esim. onnellisten kanojen muniin, ym., ym... Kunpa kaupunkilaiset tulisivat ajatelleeksi, sepäs olisikin hyvä. Saisivat elikotkin elämisen arvoiset olot...
sanoin katsellessani lehmien valtavia utareita, että ei tule noistakaan litroista montaa senttiä omistajan taskuun. Minusta on hienoa, että meillä on vielä puhtaita elintarvikkeita. Ajatuskin virolaisen lehmän maidosta puistattaa, vaikka järjellistä syytä siihen ei kai pitäisi olla. Olisin myös valmis maksamaan elintarvikkeista enemmän, jos tuotanto saataisiin pidettyä Suomessa ja eläinten olot kunnollisina. Lehmä on älykäs eläin ja kärsii varmasti tehotuotanto-oloissa. Uskon, että lehmä, jolla on kiinteä suhde hoitajaan ja mahdollisuus aterioida luonnossa, on onnellisempi. Maitokin on varmasti silloin parempaa. Kiitos hyvästä vastauksesta - arvasinhan, että sonneja siinä kaivatiin.
Toinen syy siihen, että lehmiä ei juuri näy on tukipolitiikka, joka on hävittänyt esim. Etelä-Suomesta lähes kaikki maito- ja muutkin kotieläintilat. Eli lehmiä ei siis yksinkertaisesti ole. Myöskin koko Suomen lehmämäärä on jatkuvasti vähentynyt samalla, kun keskituotos on noussut.
Valtaosa suuristakin karjoista ulkoiluttaa lehmiään vähintään jaloittelutarhoissa, mutta koska karjat ovat harvassa eivätkä aina teiden varsilla, ei lehmiä tahdo nähdä niin kuin ennen, kun monet tilat vielä pitivät muutamaa lehmää.
Keski-Suomi ja Savo ovat alueita, joilla lehmät eivät ole vielä harvinainen näky. Omalla kotikylälläni laiduntavaa lypsykarjaa on lähes kymmenellä tilalla. Tiedä sitten miten kauan.
Valtaosa tuottajista ei todellakaan "ulkoiluta" lehmiään. Maatalouslomittajana tiedän sen takuuvarmasti.
aika tekee siinäkin tehtävänsä,kuin parsihommat loppuvat kokonaan,ja siirrytään pääasiassa kylmäpihattoihin.
Maatalouslomittaja minäkin... :) No onpas sinulle valikoitunut tietynlaisia tiloja! Kaikilla tiloilla, joilla itse olen lomittanut, lehmiä ulkoilutetaan, osaa myös talvella. Ja pianhan se on pakkokin ulkoiluttaa.
Tosin tiedän muusta yhteydestä 2 tilaa, joilla ei lypsäviä ulkoiluteta, enkä tiedä sitten, aikovatko kaikki ulkoiluttaa, vaikka olisi miten pakko. Mutta ainakin omalla alueellani lähes kaikki ulkoiluttavat ilman pakkoakin.
Kirjoitit näin: "Lehmä on älykäs eläin ja kärsii varmasti tehotuotanto-oloissa. Uskon, että lehmä, jolla on kiinteä suhde hoitajaan ja mahdollisuus aterioida luonnossa, on onnellisempi. Maitokin on varmasti silloin parempaa."
Virheelliset väittämäsi:
"kärsii varmasti tehotuotanto-oloissa"
Tehotuotanto-olot eivät ole mikään kärsimyksen tae; pikemminkin päinvastoin, sillä mitä suuremmat yksikkökoot, sitä paremmin voi sitä useampi nauta, mitä parempi kyseinen karjatila on!
Hyvinvointi on monisäikeinen asia. Siihen liittyy hyvin monta eri tekijää, enkä ole itse tavannut sellaista nautakarjatilaa, joka olisi ihmisen kannalta katsoen ;) lehmän unelmien täyttymys.
"Uskon, että lehmä, jolla on kiinteä suhde hoitajaan ja mahdollisuus aterioida luonnossa, on onnellisempi."
Usko vaan, mutta todellisuus on se, että lehmä sinänsä ei välitä pätkän vertaa siitä, onko hänellä kiinteä suhde hoitajaansa vai ei. Ihminen se on, joka tästä asiasta välittää. Hyvä puoli kesytetyssä naudassa on sen helpompi hoidettavuus niin lypsy-, kuin lääkintätoimenpiteissäkin verrattuna vähemmän kesyyn lehmään. Kuitenkin on oma näkökantani se, että lehmää ei tule kesyttää lemmikiksi asti, jolloin se "häiriökäyttäytyy" ja voi kohtuuttoman usein kaivata hoitajaansa vaikka hellittelyn merkeissä, mikä esimerkiksi voi vähentää syöntiä. Luonnossa aterioitsemisesta haluan mainita sen verran, että lehmä ei ymmärrä luonnossa aterioitsemisesta juuri mitään, jos ei ole koskaan tätä asiaa harrastanut. Ja jos se hiehona "luonnossa" (siis pellolla) onkin, ei se sitä hamaan tulevaisuuteensa saakka muista.
Edelleen huomautan sen mainitsemasi onnellisuuden olevan monen tekijäin summa!
"Maitokin on varmasti silloin parempaa."
Maidossa saattaa tarkka maistaja maistaa pieniä vivahde-eroja kuin viinissä konsanaan. Nämä riippuvat lehmän olosuhteista, pääosin ruokinnasta. Haluan kuitenkin huomauttaa, että tavallinen ihminen käyttää maitotuotteita, jotka on käsitelty meijerissä, ja makuerot ovat hävinneet mm. sen seikan seurauksena, että myymälöihin päästettävä maito on laadukkaan standardimakuista. Maitoahan toki myös jalostetaan muiksi tuotteiksi, joten se maistuu yoghurtille, hedelmille, sokerille, juustolle, kermalle... Rakkaalla lapsella on monta muotoa :-O
Kiitos kuitenkin kommentistasi. On erittäin hyvä asia, että suomalaista tuotantoa suositaan, sillä maassamme esimerkiksi nautojen jalostus on jopa maapallonlaajuisesti huipputasolla. Työn, joka tämän eteen on tehty, määrä on suuri ja sukupolvien ketjun pituinen. Sen kunnioittaminen on aivan oikein!
Olen puhunut ja päätän tältä erää tähän. Kiitos mielenkiinnosta.
Samaa mieltä luomusta.
Terveellistä elämää eläneen lehmän liha ei ole stressaantunutta eikä täynnä kemikaaleja.
Lihan kautta kemikaalit ja stressihormoonit siirtyvät ihmiseen.
Molemmathan aiheuttavat nykypäivän sairauksia.
Itsekin maidontuottaja enkä tiedä yhtään ainoaa lypsykarjatilaa jossa lehmät ei pääse laitumelle. Missäpäin suomea työskentelet, kuulostaa todella kummalliselta. Laiduntava lehmä kun voi paljon paremmin verraten paikallaan seisovaan lajikumppaniin.
Itse olen siinä uskossa että enään ei aleta helpolla pitämään lehmiä tai muitakaan kotieläimiä jos niistä ei oikeasti pidetä. Eihän kukaan ole niin hullu nykyaikana että tekee työtä jota inhoaa jos pystyy sen välttämään!
Tämä sitten vaikuttaa lehmienkin oloihin positiivisesti, hankitaan parsimattoa ja rakennetaan talvijaloittelu tarhoja yms. Jos ei ihan umpimetsässä maatalousalan lehtiä lukematta asu ei tiedon saamista tuotantoeläinten hyvinvointiin voi välttää.
Uutta navettaakaan ei todella kannata rakentaa jos ei oteta huomioon eläinten oloja, terve ja mieletään virkeä eläin tuottaa paljon paremmin. Ja tämä on iso asia, täytyyhän lehmistä saada edes tuotantopanokset lypsettyä. Huonoissa oloissa rahat menevät eläinlääkärille tai rikkoontuneiden rakenteiden yms korjailuun.
Juu, on sitten varmaan sattuneet vain minun kohdalleni moiset tilat, koskapa tosiaan ovat ympäri vuoden ja -vuorokauden samassa paikassa päästään kiinni lehmät niillä tiloilla, joilla minä töissä käyn.
Aika umpimetsässä kyllä tosiaan asumme, harvoinpa niitä lehmiä kaupungissa on. Enkä lue maatalousalan lehtiäkään, en niin ainuttakaan ole tilannut. Muutenkaan en ole lakialoitteita pitänyt silmällä, enkä ole politiikastakaan kiinnostunut. Joku tuossa mainitsi, että olisi tulossa laki, jonka mukaan eläinten, lehmienkin olisi päästävä ulos, ja se olisi kyllä tosi hyvä juttu!
Tiloilla, joilla itse käyn, on usein (ei toki aina) vanhemmat ihmiset omistajina, en tiedä (enkä ole kysellyt) mikä on sitten syynä, ettei lehmiä ulos viedä. Liekö viitsimys, se vanhuus vai mikä lie. Aika pitkälti ovat myös jo väsyneet siihen työhön. Nykyaikaiset navetta(tms.)uudistukset eivät heitä kiinnosta edes lukemisen, saati toteuttamisen vertaa.
Melko terveitä lehmät ovat yleensä silti, jollain joskus jalkavikaa, makuuhaavoja mutta monella kylläkin jonkinasteista apaattisuutta.
Ei ole täälläpäin kyllä mitenkään kummallista, ihan normaalia.
Sillä ei liene väliä, missäpäin työskentelen, tällaista täällä kuitenkin.
Ja muuten, rahoja ei niissä mainitsemissasi huonoissakaan oloissa tai tilanteissa laiteta täälläpäin eläinlääkärille... Siitä olikin juuri puhetta erään jalkavikaisen osalta. Lääkkeitä ei kuulemma hankita siksi, kun sitten tulee teurasvaroaika, ja lihasta jää rahat saamatta. Luontaislääkkeitä (ei varoaikaa, ei reseptiä) voidaan laittaa sen verran, että lehmä kävelee, koskapa teuraalle mennessä ehtona on, että pitää itse kävellä autoon. On helpompaa laittaa pois heti vian ilmaannuttua, kuin ruveta hoitamaan, tilalle vaan terveempi sitten, ja lihoista rahat. Näin täällä...
Itse kyllä kannatan eläinten olojen parantamista kaikilta osin, joten äläpä minulle vaahtoa... Sanoin vain, millaista on niissä paikoissa, joissa minä töissä käyn. Todella hienoa, että sinun navetassasi on toisin!
Ei ole haittaa siitä että lehmä tai hieho kiintyy hoitajaansa, päinvastoin se voi parantaa maidontuotantoa... Jos haluaa kouluttaa nautaeläimestä lemmikin, ei siitä kyllä tosiaankaan haittaa ole!
Ja niillä on kyllä todella hyvä muisti. Vaikka kuulostaisikin mahdottomalta; jos joku joka on hoitanut hiehoa tai lehmää vasikasta asti kävelee huivi silmillä ja huppu päässä kohti niin kyllä se tunnistetaan kävelytyylistä omaksi hoitajaksi.
Tosiaan, lehmukoilla on kyllä hemmetin hyvä muisti...
Tosiaankin parin vuoden päästä astuu voimaan nautojen jaloittelupakko, jonka mukaan kaikkien täysikasvuisten nautojen (eli lihasonneja ei tarvitse ulkoiluttaa) on kesäaikaan päästävä säännöllisesti jaloittelemaan. Vielä ei ole varmennettu paljonko "jaloittelu tilaa" vaaditaan eläintä kohden, eli vielä on epäselvää riittääkö tilava pihatto jaloitteluksi vai onko ulkotarhan rakennus pakollista.
Sinänsä lehmä ei "henkisesti" kärsi kiinniolemisesta (eli parsinavetassa elämisestä), kunhan perustarpeista on huolehmittu. Aikuisen naudan luonnollisiin tarpeisiin ei kuulu liikkuminen (toisin kun esim. hevosen tai vasikan, jotka stressaantuvat, pelkästä paikallaan olemisesta). Asiaa on tutkittu mittaamalla eläinten verestä sterssihormoonipitoisuuksia, sekä tutkimalla häiriökäyttäytymisen esiintymistä erillaisissa olosuhteissa.
Sen sijaan parsinavetassa on huolehditta erityisen hyvin, että lehmällä on jatkuvasti saatavilla pureskeltavaa (ruokaa) ja puhdasta vettä, kytkyt (eli se millä lehmät on kiinni) on sopiva ja parsi kuiva, ei liian liukas ja riittävän pehmeä ja riittävän tilava, jotta lehmä pystyy nousemaan ylös ja paneutumaan makaamaan kivuttomasti, sekä valitsemaan mieluisan nukkumaasennon. Myös lauman selvästi dominoiva parsinaapuri, huono ilmanvaihto, veto, liika kuumuus yms. voi olla sterssitekijöitä. Parressa lehmä ei voi vaikuttaa näihin, joten hoitajan on tehtävä, on huolehtia stressitömistä olosuhteista, jotta lehmä voi hyvin. Kiinnikytkeminen toki huonontaa lehmän lihaskuntoa, kun liikkuminen estyy, tämä voi hankaloittaa poikimisia ja altistaa lehmiä samoille sairauksille, kuin huonokunto ihmisiä (esim. lihskoorninaatio on huonompi, joten venähdysten ja revähdysten riski on suurempi).
Itse kannatan pihattonavetoita ja ulkoiluttamista/laiduntamista, jolloin lehmä valitsee itse makuupaikkansa (tosin, jos kaikki makuupaikat ovat yhtä huonosti kuivitettuja ja liukkaita, jää vaihtoehdoksi, joko kova parsi tai käytävällä seisoskelu, ei lehmän kannalta hyviä kumpikaan), ruokailupaikkansa, väkirehunsa se saa automaatilata haluamaansa aikaan jne. Sillä on myös mahdollisuus väistää laumassa dominoivempia lajikumppaneita, jos pihatto on suunniteltu oikein. Makuu-, ruokailu ja lypsypaikan välillä kävellessä lihaskunto pysyy ainakin kohtalaisena.
Kuvailemasi käytös johtuu lehmän/lehmien kiimoista ja aivan normaalia. Laitumella näkemäsi "sonnin" on tuskin sonneja, sillä niitä ei juuri ulkoiluteta, koska niille pitävien aitojen rakentaminen on aika mahdotonta.
Ja vielä yksi näkökulma:
Me kaupunkilaiset katselemme mielellämme lehmiä - ne muistuttavat siitä, mistä ruoka tulee. Ne ovat myös upean näköisiä ja niiden katselu rauhoittaa.
Lehmä kuuluu olennaisena osana suomalaiseen kultturimaisemaan!