...jatkuu en jaksanut etsiä vanhaa aloitustani
Koko aika ymmärsin että sinä et välittänyt musta, sanoithan ei, mutta silti haaveiliñ ja uskoin vähän niin olevan. Olit sanonut jotain epämääräistä mun työkavereille minusta. He eivät olleet ymmärtäneet mitä tarkoitit tai he eivät vain kertoneet mulle, eivät sanoneet oliko se negatiivista tai positiivista. Siksi tulin kysymään sulta asiasta. Et taas vastannut mun huomeneen, ärsyynnyin ja sanoin sulle jos mä ärsytän sua niin voitko sanoa suoraan mulle. Vastasit luuletko etten tiedä mitä sinä olet puhunut. Sulta oppineena vastasin mitä mä olen puhunut, vastasit että siitä asiasta mistä me ollaan puhuttu monta kertaa ja sinä olet vastannut. Ymmärsin että muistutti mua siitä että olit sanonut ei, että sua ei kiinnosta. Sanoin tiukasti sun selälle, että älä puhu siitä täällä, siitä sä suutuit tulit iholle sormea heristäen älä käy täällä, huusit ymmärrätkö jne. En katsonut sua, keskityin pitämään itseni kasassa ja poistumaan.
Kaverisi totesi käydessään mulle, että meillä on väärinkäsityksiä, en pyytänyt häntä selittämään. Olin aiemmin kertonut hänelle että olit kieltänyt käymästä. Ajattelin että hän tarkoitti sitä miten ajattelin meidän välit olevan haaveilun ohessa, että minä rakastin ja sinä halusit vain sitä yhtä asiaa.
Minä jäin tuijottamaan sinua silloin töitä tehdessäni, sinä huomasin ja myöhemmin tuijotti takaisin, hymyillen ja himoiten katsoit kroppaani kun nousin välillä tuolilta. Myöhemmin huomasin että seisoit siinä lähellä mutta menitkin toiselle. Et vilkaissut enää lähtiessäsi. Kun sain kuulla paljon myöhemmin että en miksi en saanut kutsua sinne, tunsin niin loukatulta, miten voit tehdä niin kun olit tehnyt mua kohtaan jo niillä kirjoituksilla.
Ainakin kävin siellä kaikki tuijottivat mua, sinä olit siis puhunut jotain negaa musta ja vielä estänyt mut. Se oli musta kiusaamista, itse olin jo vältellyt sua.
Olisit halunnut puhua mun kanssa, en edes uskonut että edes oikeasti niin halusit tehdä ja luulin että olisit vain huutanut taas kun olin siellä. Vasta oikeasti paljon myöhemmin ymmärsin, että olisit oikeasti halunnut puhua. Se on kadottanut niin paljon etten ymmärtänyt tilannetta oikein ja puhunut sun kanssa.
Olen pahoillani jos olet kuitenkin välittänyt musta, ja olen kieltänyt puhumasta sillin kun lopulta uskallat ehdottaa sitä. Pyydän anteeksi myös jos loukkasin kun puhuin meistä muille virallisesti, koska tunsin)tunnen itseni kiusatuksi. Ymmärrätkö yhtään mun puolta asiasta? Miten olen silti ajatellut sua kaikki nämä vuodet ja olen sulle ilmaissut tunteeni.
En enää lähesty sua, kun niin et halua. Mutta jos sinulla on jäänyt jotain sanomatta toivoisin että sen kertoisit mulle. Lämpö välillämme oli väärin, mutta haluatko siitä jotain oikeaa?
Koko aika ymmärsin että sinä et välittänyt musta, sanoithan ei, mutta silti haaveiliñ ja uskoin vähän niin olevan. Olit sanonut jotain epämääräistä mun työkavereille minusta. He eivät olleet ymmärtäneet mitä tarkoitit tai he eivät vain kertoneet mulle, eivät sanoneet oliko se negatiivista tai positiivista. Siksi tulin kysymään sulta asiasta. Et taas vastannut mun huomeneen, ärsyynnyin ja sanoin sulle jos mä ärsytän sua niin voitko sanoa suoraan mulle. Vastasit luuletko etten tiedä mitä sinä olet puhunut. Sulta oppineena vastasin mitä mä olen puhunut, vastasit että siitä asiasta mistä me ollaan puhuttu monta kertaa ja sinä olet vastannut. Ymmärsin että muistutti mua siitä että olit sanonut ei, että sua ei kiinnosta. Sanoin tiukasti sun selälle, että älä puhu siitä täällä, siitä sä suutuit tulit iholle sormea heristäen älä käy täällä, huusit ymmärrätkö jne. En katsonut sua, keskityin pitämään itseni kasassa ja poistumaan.
Kaverisi totesi käydessään mulle, että meillä on väärinkäsityksiä, en pyytänyt häntä selittämään. Olin aiemmin kertonut hänelle että olit kieltänyt käymästä. Ajattelin että hän tarkoitti sitä miten ajattelin meidän välit olevan haaveilun ohessa, että minä rakastin ja sinä halusit vain sitä yhtä asiaa.
Minä jäin tuijottamaan sinua silloin töitä tehdessäni, sinä huomasin ja myöhemmin tuijotti takaisin, hymyillen ja himoiten katsoit kroppaani kun nousin välillä tuolilta. Myöhemmin huomasin että seisoit siinä lähellä mutta menitkin toiselle. Et vilkaissut enää lähtiessäsi. Kun sain kuulla paljon myöhemmin että en miksi en saanut kutsua sinne, tunsin niin loukatulta, miten voit tehdä niin kun olit tehnyt mua kohtaan jo niillä kirjoituksilla.
Ainakin kävin siellä kaikki tuijottivat mua, sinä olit siis puhunut jotain negaa musta ja vielä estänyt mut. Se oli musta kiusaamista, itse olin jo vältellyt sua.
Olisit halunnut puhua mun kanssa, en edes uskonut että edes oikeasti niin halusit tehdä ja luulin että olisit vain huutanut taas kun olin siellä. Vasta oikeasti paljon myöhemmin ymmärsin, että olisit oikeasti halunnut puhua. Se on kadottanut niin paljon etten ymmärtänyt tilannetta oikein ja puhunut sun kanssa.
Olen pahoillani jos olet kuitenkin välittänyt musta, ja olen kieltänyt puhumasta sillin kun lopulta uskallat ehdottaa sitä. Pyydän anteeksi myös jos loukkasin kun puhuin meistä muille virallisesti, koska tunsin)tunnen itseni kiusatuksi. Ymmärrätkö yhtään mun puolta asiasta? Miten olen silti ajatellut sua kaikki nämä vuodet ja olen sulle ilmaissut tunteeni.
En enää lähesty sua, kun niin et halua. Mutta jos sinulla on jäänyt jotain sanomatta toivoisin että sen kertoisit mulle. Lämpö välillämme oli väärin, mutta haluatko siitä jotain oikeaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tärkeimpänä haluan sanoa hänelle en tule häiritsemään häntä mitenkään tulevaisuudessa. Minun on ymmärrettävä hän sanoi ei. Minä sain kokea vahvasti häntä kohtaan, ja se oli yksipuolista, Olisin vaan toivonut avointa keskustelua, mutta hän puhunut mielestään jo liikaa ja antanut vastauksen, siihen mun on tyydyttävä. Ap
Joo