Kotitalousopiston merkitys oli suuri koko Orimattilalle

Vuoden 1989 Orimattilassa Erkontien pilluralli oli nuorten miesten elämän keskiö, ja Ford Taunus oli siellä kovaa valuuttaa – ainakin kuskin omissa puheissa. Tuohon aikaan tuoreilla kuskeilla oli lakisääteinen velvollisuus pitää takalasissa , pyöreää ”80”-lätkää merkkinä kokemattomuudesta. Se oli monelle kova paikka, sillä se söi katu uskottavuutta tehokkaasti.Tässä on legendaarinen tarina Paavosta (nimi muutettu), joka yritti valloittaa Orimattilan sydämet loppukesän lauantai-iltana vuonna 1989.
Paavo oli saanut ajokortin syntymäpäivänään tiistaina, ja torstaina hän oli hakenut säästöillään vuosimallin 1978 ruskean Ford Taunuksen, jossa oli musta vinyylikatto. Auto oli pesty kolmesti, ja kojelaudalle oli asennettu upouusi Pioneer-kasettisoitin, josta pauhasi Bogart Co. ja Bad Boys Blue.Yksi asia kuitenkin pilasi kokonaisuuden: takalasissa loisti, muovinen 80-lätkä.
Paavo yritti teipata sen mahdollisimman alas hattuhyllyn reunaan piiloon, mutta sieltä se loisti kuin majakka kaikille takana ajaville.Lauantai-iltana Paavo kurvasi Erkontielle. Suunnitelma oli selvä: haetaan Salmisen nakkarilta litra maitoa ja lihapiirakka, otetaan kaveri kyytiin ja aletaan kerätä tyttöjä takapenkille.

Paavo huomasi kolme tyttöä seisomassa Orimatin edustalla. Hän päätti tehdä vaikutuksen, polkaisi Taunuksen kaasun pohjaan ja yritti tehdä näyttävän uukkarin. Auto oli kuitenkin takavetoinen ja asfaltti kuiva, joten renkaiden vinkumisen sijaan Taunus vain nykäisi rajusti, sammui keskelle risteystä ja pakoputki pamahti kovaäänisesti.Kun Paavo sai auton vaivoin uudestaan käyntiin, hän rullasi tyttöjen kohdalle ikkuna auki, nojasi kyynärpäällään oveen ja sanoi matalalla äänellä:
Lähdettekö tytöt kyytiin? Tässä ois tilaa ja kunnon kyydit, tää on nääs kakslitrana.

Tytöt katsoivat autoa, katsahtivat takalasiin ja yksi heistä purskahti nauruun:"Kaksilitrainen ehkä, mutta vauhti taitaa jäädä kahdeksaankymppiin! Huudata sitä lätkääs siellä takana, poika!
Ikkuna rullattiin äkkiä kiinni, ja Paavo painoi kaasua korvat punaisina.

Myöhemmin yöllä Paavo yritti uudestaan Kesoilin pihassa. Siellä istui tyttöporukka mopoilijoiden seurassa. Paavo päätti kokeilla hienovaraisempaa taktiikkaa. Hän ajoi auton viereen, laittoi kasettisoittimesta soimaan yön hitaimman balladin ja vilkutti valoja.Hän astui ulos autosta nahkatakki auki ja yritti nojata tyylikkäästi Taunuksen takakulmaan. Hän ei kuitenkaan huomannut, että takapuskuri oli hieman irti. Kun hän laski painonsa sitä vasten, puskuri antoi periksi ja Paavo mätkähti selälleen suoraan Kesoilin öljyiseen asfalttiin.Samaan aikaan tytöt kävelivät auton taakse katsomaan kolinaa. Yksi heistä osoitti takalasin 80-lätkää ja sanoi:
"Hei, toi lätkä taitaa olla sun älykkyysosamäärä, jos sä et osaa edes auton päällä seistä. Kannattais varmaan harjoitella vielä vähän aikaa sen kortin kanssa."

Kello oli kaksi yöllä, kun Paavo ajoi yksin takaisin kotiin Orimattilan maaseudulle. Nahkatakissa oli musta öljyläikkä, Taunuksen puskuri roikkui maata vasten ja takapenkki oli pysynyt täysin tyhjänä koko illan.Seuraavana maanantaina Paavo otti puukon ja raaputti 80-lätkän irti takalasista, otti tietoisen riskin poliisien sakoista ja vannoi, ettei aja metriäkään ennen kuin auto näyttää siltä, että sillä saa ajaa sataakahtakymppiä.

En tiedä olivatko opiston naisia mutta näin kävi. Ja tämä tarina on tosi.

Syksyllä 1988 Heinämaantiellä nähtiin Orimattilan historian ehkä nopeimmat ja tylyimmät pakit, kun muuan paikallinen kylänmies yritti pelata korttinsa väärin upouuden opiskelijatytön kanssa suoraan Hiskan kaupan edustalla.

Mies oli viettänyt koko iltapäivän virittelemässä lookkiaan: jalassa oli tuliterät kivipestyt farkut, hiuksissa puoli purkkia muotoilugeeliä ja takataskusta pilkotti nahkalompakko, jonka hän oli täyttänyt sanomalehtisilpulla näyttääkseen paksulta. Hän odotteli nojaillen Hiskan pikkukaupan puhelinkoppiin, kunnes näki opiston asuntolalta kävelevän tytön .Mies otti rennon asennon, astui tytön eteen Heinämaantien laitaan ja sanoi parhaalla herrasmiesäänellään:
"Päivää neiti. Huomasin, että sä olet uusi kasvo näillä kulmilla. Mä voisin lähteä näyttämään sulle Orimattilan yöelämää ja tarjota kierroksen. Mitäs sanot, lähdetäänkö mun matkaan?"
Opiston nainen ei edes pysäyttänyt askeliaan. Hän katsoi miespoloa sekunnin päästä varpaisiin, viittasi kädellään tien toiselle puolelle kohti Orimattilan terveyskeskusta ja vastasi täysin ilmeettömästi:
"Kiitos ei. Mutta tuossa vastapäätä on kuulemma tosi hyvä lääkäri. Kannattaa varmaan käydä tarkistuttamassa näkö, jos sä luulet että sulla ois mulla jotain jakoa."
Tyttö käveli suoraan Hiskan ovesta sisään niin että kello vain kilahti, ja jätti miehen seisomaan Heinämaantien varteen geelit tukassa ja lehtisilput taskussa.
Takana istunut mopoporukka repesi sellaiseen nauruun, että mies ei näyttäytynyt Hiskan kulmilla vähään aikaan.

Alkusyksyn ilta vuonna 1990 oli lempeä ja täynnä loppuvan kesän tuoksua. Orimattilan urheilukentän takana, nykyisen paloaseman ja kentän välimaastossa, sijaitsi vanha sorakuoppa. Se oli paikka, jonne paikalliset nuoret usein kerääntyivät viettämään iltaa, kaukana aikuisten silmistä.Tuona iltana 19-vuotias kundi , oli pysäköinyt isänsä vanhan, sinisen Toyota Corollan sorakuopan reunalle. Auton radiosta soi hiljaa suomirap-yhtye Raptorin "Oi Beibi", joka oli sinä vuonna kaikkien huulilla. Kundi ei kuitenkaan ollut yksin. Auton ympärillä ja konepellillä istui neljä Orimattilan kotitalousopiston tyttöä – kotoisin eri puolilta Etelä-Suomea, nuoria, nauravaisia ja täynnä elämäniloa. Ilta eteni nuoruuden huolettomalla painolla, ja Kundi sai kokea tyttöjen seurassa jotain sellaista, mitä hän muisteli lämmöllä vielä vuosikymmentenkin päästä:
Kotitalousopiston tytöt olivat tuoneet mukanaan asuntolalta itse leipomaansa tuoretta, vielä lämmintä korvapuustia ja termospullollisen kuumaa mehua. He istuivat viltillä sorakuopan pohjalla, söivät ja nauroivat jutuille niin, että hiekkaseinämät kaikuivat.
Kun ilta viileni ja sumu alkoi nousta viereiseltä pellolta, kaikki viisi ahtautuivat Corollan sisään. Tunnelma oli tiivis, lämmin ja täynnä sellaista viatonta, sähköistä nuoruuden jännitystä, jota voi kokea vain kerran elämässä. Tytöt laulaisivat radiosta tulevien biisien mukana ja pörröttivät vuorotellen nuoren miehen takatukkaa.
Eräs tytöistä, ruskeasilmäinen Sari, jäi kuskin viereen etupenkille muiden kikatellessa takapenkillä. Kun heidän katseensa kohtasivat hämärtyvässä autossa, Sari painoi pehmeän, mansikkahuulirasvalta tuoksuvan suudelmansa nuoren kundin poskelle. Se oli herkkä ja ihana hetki, joka sai sydämen lyömään tuhatta ja sataa.
He istuivat autossa tuntikausia, puhuivat haaveistaan, tulevaisuudesta ja siitä, mitä tekisivät opintojen jälkeen. Silloin nuori kundi tunsi olevansa maailman onnellisin mies saadessaan olla juuri siinä, neljän upean ja välittömän tytön keskipisteenä Kun lopulta puolenyön jälkeen ajoi tytöt takaisin kotitalousopiston asuntolalle, kylä oli jo hiljentynyt.
Tuo alkusyksyn ilta Orimattilan vanhalla sorakuopalla jätti nuoren miehen sydämeen pysyvän, lämpimän jäljen nuoruuden parhaista ja ihanimmista puolista.

Meigä poiga sai pindee 2010 opistolla. Voin sanoo et tegi gutaa.