Onneksi mulla on sentään juhannuksena hyvää ruokaa ja otan vähän siideriä ja on limua ja on kaikki suoratoisto palvelut jotta voi katsoa elokuvia kun teeveestä ei tuu mitään järkevää ja sitten mulla on myös musiikki suoratoisto palvelut esim spotify premium kun sai 3kk ilmaisesksi nyt kesäkuuss voi kuunnella ilmaiseksi musiikkia kun oon hevimies ja voi katsoa jalkapallon mm kisoja ja käyn saunassa siinähän se juhannus menee hyvin kun on kaupungissa mites teillä muilla? Onneksi ei ainakaan tarvitse stressata mistään juhannuksena että onko millainen sää tai onko ruokaa jne ihan sama että sataako vai paistaako kun on kotona.....ja on ainakin rauhallista ja ei tarvii riidellä tai katella kännisiä ihmisiä tai muuta häslää...
Oletteko yksin juhannuksena?
Anonyymi-ap
28251
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
No mikä on kun ei juopottelu kiinnosta? Heh.
Sama , mutta voi siemailla juominkeja ja kts. järvelle rauhallista luontoa , toki kaveri kanssa olisi kaikki tuplasti mukavampaa .
Juhannukseen retro musiikkia ja perinteitä ;
https://youtu.be/mbiW8DdEJuA?si=uTtgvEJpewi7g_3_
Kiitti postauksesta!
Kunhan Juhannus on ohi, niin laitan erikoisemman 19 - vuotiaan pojan soiton, joka sai eka palkinnon eurooppalaisessa kilpailuissa. - Mutta en laita sitä nyt Juhannuksena, kun Juhannus on retromusiikin aikaa.
Hyvää Juhannusta kaikille!
Vietän yksin, mutta niin kai te muutkin, jotka viettelette yksiksenne!
Olen. Kolme päivää uimahalli, kirjastot ja muut kiinni. Tunnen kauhua tästä.
Pitkät "pyhät" voivat olla vaikeita joillekin.
Kaikki on yksin päänsä sisällä, toiset vaan tarvitsee jatkuvaa ihmisÄRSYKETTÄ ympäristöstä, vaikka paremmin pärjää kun on rauha.
Tuo ärsykehakuisuus on lopulta turvallisuushakuisuutta ja yksinäisyys turvattomuutta.
Onneksi on netti, mikä on seurana.
Olen valitettavasti itse jo niin turtunut, että en osaa vain nauttia hiljaisuudesta. Vaikka se tulee kyllä mukaan päivän kuluessa. Onneksi.
Fear of missing out.
Hyvä pointti. Ymmärrän että on "yksinäisiä" ihmisiä, enkä halua dissata heitä. Mutta on muistettava että paljon on myös siitä kiinni että miten itse asiaan suhtautuu ja sen kokee.
Tiedän että on vanhuksia jotka käy vaikka missä pitsinypläyskerhossa ja he kokevat itsensä yksinäisiksi, ja on ihmisiä jotka elävät lähes erakkona eivätkä siltikkään koe samanlaista yksinäisyyttä.
Suosittelen, että otatte ilon irti juhannuksesta. Juhannuksena on täysi lupa nauttia omasta suosikki tekemisestä, vaikka ei olekkaan muiden kanssa hukkumassa sepalus auki jossain tanhutuvalla.
Pitäsköhän laittaa ihan minihametta päälle, ja lähteä tansseihin kiusaamaan alemman tason miehiä.
Juhlasukat jalkaan, niin voi juhlat alkaa. =)
Yksin oleminen ja yksinäisyys on eri asia. Minä olen sinkku ja elän yksin mutta en ole yksinäinen. Minulle juhannus on päivä toisten joukossa . Minulla ei tarve tavata juhannuksena ystäviä . Minä ehdin näkemään heitä juhannuksen jälkeen. Minusta ei tunnu pahalta jos ytsäväni viettävät perheittensä kanssa juhannusta ja minua ei ole kutsuttu mukaan. Yksinäisyys on sitten asia erikseen.
Olen yksin juhannuksena pitkästä aikaa. Ei tätä ole tapahtunut kuin pari kolme kertaa elämäni aikana. Aamulla huomasin, että kylläpä vituttaa.
Olin liki 20 vuotta suhteessa, jonka luulin kestävän elämän loppuun asti. Eipä kestänyt. Vaimo, myöhemmin avopuoliso, laittoi asuntonsa myyntiin ja kun se myytiin, hän muutti toiselle puolelle maata lapsensa lähelle. Ymmärrän häntä tavallaan-
Mutta miksi ei keskusteltu siitä, että muutetaan yhdessä? Hän vain halusi irtioton.
Ei hän mahdottoman matkan takana ole, 250 km. Toivoin, että hän olisi kutsunut minut luokseen näin juhannuksena. Eipä kutsunut. Silti aktiivisesti oli whatsapin kautta minuun yhteydessä ja kertoi tekemisiään.
Kova paikka yrittää elää uutta elämää, kun hän on koko ajan mielessäni. Ja oikeasti haluaisin katsella häntä huolta pitäen elämämme loppuun. Sama tietysti toisinpäin.
Olisi itselläkin ihminen, joka aamulla soittaisi ambulanssin, jos olen yön aikana menettänyt kykyni kommunikointiin tai liikkumiseen.
Olen katsellut kadulla vanhoja pariskuntia. Kulkevat toisiaan tukien. Tai toinen istuu pyörätuolissa ja terveempi työntää.
Sellaista vanhuutta olisin halunnut itsellenikin, että olisi joku joka välittää. Uutta kumppania on turhaa ja tyhmää alkaa etsimään, kun ikää on kohta 70.
Näillä kumminkin on mentävä.
Hyvää juhannuksen jatkoa kuitenkin kaikille. Ehkä tästäkin selvitään.
Eikö elämässä ole muita ihmisiä kuin ex puoliso? Jos toinen ei rakasta ja välitä niin miksi sellaisen ihmistä pitää ikävöidä. Oletko muuten saanut elämässä hyväksyntää ja rakkautta esim perheenjäseniltä? Sinulle ei kelpaa jos ystävät arvostavat ja rakastavat sinua ihmisenä koska siitä puuttuu romanttinen rakkaus?
Outo kirjoitus sellaisen näkökulmasta, joka on elänyt noin 50 vuotta täysin yksin lapsuuttaan lukuunottamatta.
Minusta tuntuu että sinä haluat että joku huomioi sinut. Tietenkin sua harmitata kun tunnet ettet kelpaa ja olet arvoton. Sinä siis haluat ihmisen joka tarkkailee ja valvoo että sinä hengität?
Miten niin outo. Mitä sillä saavuttaa että kadehdit toisia iäkkäitä pariskuntia. Sinä kahdit sitä mistä jäät paitsi mutta ei olo sillä parane että ajattelet että muilla menee paremmin. Onko tämä ihminen vielä rakastunut ex puolisoon vai onko kiintynyt vaan sen takia ettei kukaan ole soittamassa ambulanssia jos jotain tapahtuu? Yleensä jos suhde muuttuu ja siitä ei saa enää sitä mitä kaipaa niin yleensä ne suhde menee poikki. Tämä koskee muitakin ihmissuhteita kuin parisuhdetta.
Ei ole mitään kateutta, senpä takia tuo yksinoloon tottumattomuus oudoksuttaa. Kaikki ihmiset maailmassa eivät näet ole itse valitun lähipiirin kaltaisia.
Olet 70 ja olit 20 vuotta parisuhteessa. Tarkoitatko että olet koko elämäsi ollut jonkinlaisessa parisuhteessa jos et ole tottunut koskaan olemaan yksin? Jos se yksin asuminen 70 vuotiaana tuottaa haaasteita.
Eipä ole kaameeta krapulaa, vihdoinkin oli myös nurkilla rauhallista, öykkäröintiä ei kuulunut juurkiaan mistään.
Hyvää ruokaa on ja juomia.
Jos vaikka saisi itsestä irti, että kävisi suuressa cityssä, jos vaikka näkisi vilauksen kaivatusta.
Helpottunut, että juhannus on vihdoin ohi. Oli raskasta olla ulkopuolinen kaikesta kolme päivää putkeen. Onneksi huomenna tavallinen arki. Kyllä oli julma juhannus jälleen kerran. En tiedä miten selviydyn elossa seuraavan juhannuksen.
Pitääkö juhannuksena tehdä samoja asioita kuin muut. Eikö voi tehdä asioita joista nauttii. Oletko muuten tyytyväinen elämääsi?
On se kyllä itsestä kiinni jos ei löydä mielekästä sisältöä itsekseenkin päivään kuin päivään. Ilman sitä työn tuomaa rutiinia moni on kuin kala kuivalla maalla. Että työ palvelee elämän merkityksen tuojana liian isossa määrin. Etenkin jos on ihmisiin päin kallellaan kovin. Ettei oikein tunne ilman sosiaalista sfääriä olevansa olemassakaan.
Pidetäänkö siitä sitten kiinni, että tää oli vika yksinäinen Juhannus?
Rohkeasti vaan vedät mua hihasta kun nähdään.
Jos muulloin ei ole yksin niin eikö ihminen pärjää yhtä päivää yksin vaan sen takia ettei halua että muut pitää outona.
Eeppinen juhannus yksinään