Tulossa hulluksi

Moikka.

Nyt sinä voisit varata ajan lääkäriin, jotta saat selville mistä oireet johtuvat. Se on kaikkein paras ja viisain vaihtoehto. Huonoin lienee, että kyselet täältä epämääräisiä oireita, tulkitset niitä nettisivustojen tai lääkärikirjojen avulla. Pian olet "sairaampi" kuin todellisuudessa varmasti oletkaan.

Minulla alkoi raskauden aikana oireet, joissa koko käteni tai jalkani saattoi nykäistä. Silmissä näkyi valon välähdys. Jalkani tai käteni saattoi puutua aivan yht'äkkiä. Oli kauhea stressi jota nämä pakkoliikkeet eivät ainakaan helpottaneet.

Kun raskaus oli ohi, pakkoliikkeet loppuivat ja tilalle tuli elohiiret. Niitä oli joka paikassa. Ja koko ajan. Miehen kanssa iltaharrastuksena katseltiin kun lihakset tanssivat käsivarressa tai jalassa. Ärsyttävintä oli, kun elohiiri tuli kasvon johonkin lihakseen ja sitä jatkui tunnin, kaksi. Ja nyt en puhu todellakaan silmäkulmasta. Kerran silmääni tuli sellainen ja lopulta vain itkeä tihruutin kun tuli niin epätoivoinen olo. Olin aika loppu niiden oireiden kanssa.

Kun sitten kahden vuoden jälkeen menin lääkäriin asiaa ruvettiin tutkimaan. Minulla todettiin benigni myokymia eli hyvänlaatuinen lihasnyintä oireisto... vai mikä lie. Nyt neljä vuotta myöhemmin vain joskus saan elohiiriä. Hyvin harvoin. Jalat puutuvat edelleen helposti, mutta eivät niin, että ne rupeaisivat nykimään. Kasvoissa ei ole ollut elohiiriä vuoteen. Alkaa elämä maistua hieman erilaiselle. Luulen, että stressi aiheutti suurimman osan oireistani.

Nyt, ota ihan rauhallisesti ja ennen kuin maalaat mitään kauhukuvia otat selvää mikä sinulla todellisuudessa on. Stressi, pelko ja ahdistus vain pahentavat tilannetta. Toivotan sinulle hyvää jatkoa!

ei ms-tautia tarvitse pelätä, jos se tulee kohdalle niin hyväksyttävä se vain on. on ms-liittoa ja tukihenkilöitä myös kohtalotovereita. ms-ssä on niin paljon erillaisia oireita että sitä ei voi tietää kuin lääkärin luo menemällä ja kokeita ottamalla. hyvällä ystvällä on "pahanlaatuinen ms ja toisella "lievä". sara voisi kävellä keppien kanssa, mutta hän haluaa istua tuolissa sen takia,että pelkää murtavansa luunsa. ja jessus mikä huumori hänellä on ja ihana mies ja perhe. leenalla on vain näköhäiriöitä ollut jo12v.kuntoutus on tärkein avain ms-tautiin ja tukihenkilöt! tunnen yhden kaverin joka on ollut pyörätuolissa ainakin toistakymmentä kertaa "piikin" tullessa kohdalle. ja aina kaveri on sieltä noussu ylös kävelijäksi tahdon voimalla. joten käykää lääkärissä niin turhat pelot poistuu. elämä on elämistä varten eikä pelkäämistä.