Mulla keskenmeno viimeksi huhtikuun lopussa. Yhdet kuukautiset oli välissä ja jälleen plussasin noin kuukausi sitten. Keskenmenoja on viimeisten kahden vuoden aikana ollut 3, joista vasta tämä viimeinen on sairaalassa todettu. Nyt viikkoja 8 3 ja taas on muutaman päivän ajan ollut samanlaista ruskehtavaa vuotoa kuin muissakin keskenmenoissa. Nyt sitten kauhulla odottelen että alkavatko kivut ja runsaampi vuoto...ja varmaan myös alkavat. Joka kerta kun olen plussannut, niin aina alkaa toivoa että jospa tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Mutta ei. Joka kerta on petytty, itketty ja yritetty uudelleen... Jos tämäkin vielä menee kesken niin en tiedä haluanko yrittää uutta raskautta vähään aikaan. Tutkimukset kyllä pitäisi aloittaa ja toivon että jokin syy toistuviin keskenmenoihin löytyisi. En siltikään tiedä pystynkö ottamaan samaa riskiä taas uudelleen. Viimeiset kaksi vuotta olen koko ajan joko toipunut keskenmenosta tai pelännyt sen tapahtuvan uudelleen...olisi ihan paikallaa ottaa pientä "lomaa" koko jutusta!
Kertokaapa muut miten olette selvinneet ja jos olette onnistuneet saamaan lapsen keskenmenojen jälkeen?
Kertokaapa muut miten olette selvinneet ja jos olette onnistuneet saamaan lapsen keskenmenojen jälkeen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hiukka samoja ajatuksia täällä, tosin mulla "vaan" 2 keskenmenoa, mutta viimesin lokakuussa jonka jälkeen ei ole jatkuvista yrityksistä huolimatta edes tärpännyt. Lokakuussa vasta kunnon tutkimuksiin jos tärppiä ei sitä ennen tule.
Nyt siis kaksi huolenaihetta; miksei tärppää ja jos tärppää, meneekö kesken.
Asiallisia ja tukevia kommentteja kaipailisin siis minäkin. Kyllä välillä vaan tuntuu niin epätoivoiselta... vaikka onhan meitä moneen junaan. Tsemppiä!!
Itselläni 4 keskenmenoa, joista ensimmäinen rv 10 3 ( sikiö vastasi rv 7 jotain ja kaavinta suoritettiin),sitten kolme keskenmenoa niin että juuri kun olin saanut positiivisen tuloksen raskaustestistä niin vuoto alkoi, eli ihan alkumetreillä oltiin. Tämä kaikki on tapahtunut kahden vuoden aikana. Nyt tulikin sitten taas yllätys kun luulin jo etten voi enää tulla raskaaksi (ikää 40v) ja nyt rv 6 3 ja alavatsakivut ovat alkaneet. Tosin outoa on ettei tämä raskaus 'tunnu' samanlaiselta kuin edelliset. Ei ole tullut lisääntyvää vessassa käyntiä kuten edellisillä kerroilla, rinnat vain ovat kipeät. Mukana on vain pelko että koska tämä odotus sitten päättyy. En edes uskalla alkaa mielessäni suunnittelemaan mitään kun vain odotan että päättyyhän se tämäkin huonosti. Melkein toivon että jos tässä nyt on käydäkseen huonosti niin kävisi heti eikä vasta sitten kun tarvitaan taas kaavintaa.. :/
Aina kannattaa yrittää, meillä on nyt ihana pieni lapsi neljän keskenmenon jälkeen. Yritettiin kovasti lasta ja helposti tärppäsikin mutta se että sepä ei sitten pysynytkään siellä missä piti oli ongelma. Yksi sikiöistä oli kuollut kohtuun kaksi viikkoa ennen ultraamista, silloin oli kyllä ollut pientä ruskeaa tuhruvuotoa. Yksi raskauksista oli tuulimuna joka myös havaittiin vasta ekassa ultrassa, silloin ei ollut mitään oireita joista olisi voinut moista kuvitellakkaan. Loput oli sitten ihan normaaleja keskenmenoja alkuraskaudessa. Kun tämän viidennen plussasin en toki ajatellut sitä sen enempää saatika että olisin uskaltanut siitä raskaudesta iloita, annoin vain ajan kulua pelko takaraivossa. Jossain viikkojen 9 tietämillä alkoi taas tulla pientä kirkasta vuotoa ja ajattelin silloin että taas menee kesken, mutta silloin oli pakko tilata yksityiselle aika ultraan ja mitä ihmettä siellä oli sikiö ja vielä hengissä!!! No mutta istukka oli irtoamassa ja lääkäri sanoi että raskaus joko jatkuu tai menee kesken ei voi tietää... toivotaan vain parasta. No mutta ihmeenkaupalla istukka pysyi kiinni ja raskaus eteni kivasti ja muutaman kuukauden päästä uskalsin jo iloita ja kyllä täytyy sanoa että yrittäminen palkittiin, nyt meillä tosiaan tuhisee aivan ihan käärö vaunuissa tälläkin hetkellä. Empä olisi ikinä uskonut että voin näin sanoa:)) Toivon että sinulle kävisi yhtä onnellisesti ja jaksaisitte vielä kerran yrittää!!! Onnea!!!