... Hiki virtasi vääpelin punaisilla kasvoilla, kun hän astui tupavitutuksen keskelle portaiden nousun uuvuttamana. Liian tiukka, ratkeileva paita pingottui äärimmilleen suuren mahan päälle, paljastaen nappien välistä karvaista ihraa, ja liimautui märkänä lihavaan selkään. Alokas katseli kiihottuneena, kuinka vääpeli kaivoi m05-housujen tiukan sepaluksen alta suonikkaan, paksun ja jäykän virkakullinsa.
Vääpeli lähestyi vihaisesti äyskien ja kalu kiiltävänä tupavittua: "Anna olla sitten viimeinen kerta kun jätät aseen lojumaan käytävälle ja vielä lipas kiinni.*
Alokas nielaisi kuivasti, ja hänen katseensa liimautui vääpelin massiiviseen olemukseen. Huoneen ilma tuntui yhtäkkiä loppuvan kesken, kun vääpeli astui vielä askeleen lähemmäs, niin että hänen raskaat maihinnousukenkänsä kopsahtivat lattiaan aivan alokkaan punkassa kiinni olevia varpaita vasten.
Lihaksikkaan mutta pyöreän vatsan peittämä paita natisi liitoksissaan, ja vääpelin raskaat, tyytymättömät hengitykset tuntuivat kuumina alokkaan kasvoilla."K-kyllä, herra vääpeli", alokas änkytti ja yritti pitää äänensä kurissa, vaikka sydän löi rinnassa kuin moukari. Hän ei tiennyt, johtuiko tärinä puhtaasta pelosta vai siitä oudosta, kuumasta kiihkosta, joka vetäisi hänen vatsanpohjaansa solmuun.
.Vääpeli tuhisi vihaisesti, pyyhkäisi hikistä otsaansa paksulla kädellään ja laski katseensa alas omaan, sepaluksesta pullottavaan ja täyteen mittaansa nousseeseen virkakaluunsa. Se kiilti kosteana tuvassa loistavien loisteputkien alla, valmiina ja armottomana.
"Säännöt on tehty noudatettaviksi, alokas", vääpeli murisi, ja hänen äänensä madaltui entisestään, muuttuen käskeväksi ja vaativaksi. "Ja rangaistus määrätään sen mukaan, miten vakava rikkomus on kyseessä. Sinä olet nyt täysin minun armoillani. Tiedätkö, mitä tällaisesta huolimattomuudesta seuraa?"
Alokas pystyi vain nyökkäämään hitaasti, kykenemättömänä irrottamaan katsettaan vääpelin paidan alta pilkottavista karvoista ja tuosta jäykästä kurituksesta, joka odotti häntä.
Vääpeli tarttui alokasta tiukasti leuasta, pakottaen tämän katsomaan suoraan omiin punoittaviin ja hikisiin kasvoihinsa."Hyvä. Sitten otetaan se rangaistus vastaan purnamatta", vääpeli sanoi, ja sepaluksen kangas rapsahti, kun hän valmistautui antamaan alokkaalle oppitunnin, jota tämä ei koskaan unohtaisi.
Vääpeli irrotti otteensa alokkaan leuasta ja astui askeleen taaksepäin, mutta hänen silmänsä pysyivät tiukasti naulattuina alokkaaseen. Tuvan loisteputkien alla vääpelin olemus näytti entistäkin massiivisemmalta, ja tiukka paita vetäytyi hänen selkänsä ja vatsansa ympärille.
"Ota asento!" vääpeli karjaisi niin, että ikkunaruudut helisivät.Alokas hypähti salamannopeasti punkaltaan lattialle. Kengänkannat kolahtivat yhteen, kädet painuivat nyrkkiin reisien sivuille ja katse lukittui suoraan eteenpäin – suoraan vääpelin hikiselle rinalle, jossa paidan napit olivat äärimmillään. Sydän löi tuhatta ja sataa, eikä tilanteen tuoma kuumuus ja jännitys helpottanut lainkaan.
"Koska perusasiat eivät selvästikään ole menneet jakeluun, me kerrataan ne nyt niin, että ne pysyvät mielessä kotiutumispäivään saakka", vääpeli puhisi, ja hänen raskaat askeleensa alkoivat mitata tuvan lattiaa alokkaan ympärillä.
"Aseen huolimaton käsittely on vakava turvallisuusriski. Tästä lähtien sinä et poistu tästä tuvasta ilman, että tiedän tarkalleen missä jokainen varusteesi osa on."Vääpeli pysähtyi aivan alokkaan eteen. Hänen hikinen, miehekäs tuoksunsa täytti alokkaan aistit, ja tuo massiivinen virkakalu muistutti koko ajan siitä, kuka tuvassa määräsi tahdin.
"Rangaistukseksi otat tuon aseen, purat sen osiin, kokoat sen uudelleen ja teet sen niin monta kertaa, että aika alittaa minun henkilökohtaisen ennätykseni. Ja sinä teet sen tässä minun silmieni alla, minun komennossani. Joka kerta kun teet virheen, aloitat alusta. Onko selvä?" vääpeli jyrähti ja korotti ääntään entisestään vaatiessaan täydellistä kurinalaisuutta."On, herra vääpeli!" alokas vastasi ääni visten, valmiina alistumaan tiukkaan komentoon.
Vääpelin raskaat, tiheät hengitykset täyttivät hiljaisen tuvan, kun alokkaan sormet epäröiden mutta määrätietoisesti sulkeutuivat tuon massiivisen ja kuuman virkakaluun ympärille. Tilanteen sotilaallinen tiukkuus ja kurikuri saivat uuden, äärimmäisen jännitteen, kun hierarkia suli puhtaaksi, fyysiseksi teoksi loisteputkien alla."
Juuri noin, alokas... pidä kiinni", vääpeli korisi matalalla, murtuvalla äänellä.
Hänen suuri, hikinen kehonsa tärisi kauttaaltaan. Tiukka paita kiristyi entisestään lihaksikasta selkää vasten, ja otsalta valuva hiki tippui suoraan tuvan lattialle. Vääpeli puristi silmänsä tiukasti kiinni ja nojasi päätään taaksepäin, kun alokkaan käden tasainen, puristava liike vei hänet sekunneissa aivan rajalle. Pitkään jatkunut pingottunut olo ja portaiden kävelyn aiheuttama kuumuus purkautuivat nyt täydellisenä kontrollin menetyksenä.
Vääpeli lähestyi vihaisesti äyskien ja kalu kiiltävänä tupavittua: "Anna olla sitten viimeinen kerta kun jätät aseen lojumaan käytävälle ja vielä lipas kiinni.*
Alokas nielaisi kuivasti, ja hänen katseensa liimautui vääpelin massiiviseen olemukseen. Huoneen ilma tuntui yhtäkkiä loppuvan kesken, kun vääpeli astui vielä askeleen lähemmäs, niin että hänen raskaat maihinnousukenkänsä kopsahtivat lattiaan aivan alokkaan punkassa kiinni olevia varpaita vasten.
Lihaksikkaan mutta pyöreän vatsan peittämä paita natisi liitoksissaan, ja vääpelin raskaat, tyytymättömät hengitykset tuntuivat kuumina alokkaan kasvoilla."K-kyllä, herra vääpeli", alokas änkytti ja yritti pitää äänensä kurissa, vaikka sydän löi rinnassa kuin moukari. Hän ei tiennyt, johtuiko tärinä puhtaasta pelosta vai siitä oudosta, kuumasta kiihkosta, joka vetäisi hänen vatsanpohjaansa solmuun.
.Vääpeli tuhisi vihaisesti, pyyhkäisi hikistä otsaansa paksulla kädellään ja laski katseensa alas omaan, sepaluksesta pullottavaan ja täyteen mittaansa nousseeseen virkakaluunsa. Se kiilti kosteana tuvassa loistavien loisteputkien alla, valmiina ja armottomana.
"Säännöt on tehty noudatettaviksi, alokas", vääpeli murisi, ja hänen äänensä madaltui entisestään, muuttuen käskeväksi ja vaativaksi. "Ja rangaistus määrätään sen mukaan, miten vakava rikkomus on kyseessä. Sinä olet nyt täysin minun armoillani. Tiedätkö, mitä tällaisesta huolimattomuudesta seuraa?"
Alokas pystyi vain nyökkäämään hitaasti, kykenemättömänä irrottamaan katsettaan vääpelin paidan alta pilkottavista karvoista ja tuosta jäykästä kurituksesta, joka odotti häntä.
Vääpeli tarttui alokasta tiukasti leuasta, pakottaen tämän katsomaan suoraan omiin punoittaviin ja hikisiin kasvoihinsa."Hyvä. Sitten otetaan se rangaistus vastaan purnamatta", vääpeli sanoi, ja sepaluksen kangas rapsahti, kun hän valmistautui antamaan alokkaalle oppitunnin, jota tämä ei koskaan unohtaisi.
Vääpeli irrotti otteensa alokkaan leuasta ja astui askeleen taaksepäin, mutta hänen silmänsä pysyivät tiukasti naulattuina alokkaaseen. Tuvan loisteputkien alla vääpelin olemus näytti entistäkin massiivisemmalta, ja tiukka paita vetäytyi hänen selkänsä ja vatsansa ympärille.
"Ota asento!" vääpeli karjaisi niin, että ikkunaruudut helisivät.Alokas hypähti salamannopeasti punkaltaan lattialle. Kengänkannat kolahtivat yhteen, kädet painuivat nyrkkiin reisien sivuille ja katse lukittui suoraan eteenpäin – suoraan vääpelin hikiselle rinalle, jossa paidan napit olivat äärimmillään. Sydän löi tuhatta ja sataa, eikä tilanteen tuoma kuumuus ja jännitys helpottanut lainkaan.
"Koska perusasiat eivät selvästikään ole menneet jakeluun, me kerrataan ne nyt niin, että ne pysyvät mielessä kotiutumispäivään saakka", vääpeli puhisi, ja hänen raskaat askeleensa alkoivat mitata tuvan lattiaa alokkaan ympärillä.
"Aseen huolimaton käsittely on vakava turvallisuusriski. Tästä lähtien sinä et poistu tästä tuvasta ilman, että tiedän tarkalleen missä jokainen varusteesi osa on."Vääpeli pysähtyi aivan alokkaan eteen. Hänen hikinen, miehekäs tuoksunsa täytti alokkaan aistit, ja tuo massiivinen virkakalu muistutti koko ajan siitä, kuka tuvassa määräsi tahdin.
"Rangaistukseksi otat tuon aseen, purat sen osiin, kokoat sen uudelleen ja teet sen niin monta kertaa, että aika alittaa minun henkilökohtaisen ennätykseni. Ja sinä teet sen tässä minun silmieni alla, minun komennossani. Joka kerta kun teet virheen, aloitat alusta. Onko selvä?" vääpeli jyrähti ja korotti ääntään entisestään vaatiessaan täydellistä kurinalaisuutta."On, herra vääpeli!" alokas vastasi ääni visten, valmiina alistumaan tiukkaan komentoon.
Vääpelin raskaat, tiheät hengitykset täyttivät hiljaisen tuvan, kun alokkaan sormet epäröiden mutta määrätietoisesti sulkeutuivat tuon massiivisen ja kuuman virkakaluun ympärille. Tilanteen sotilaallinen tiukkuus ja kurikuri saivat uuden, äärimmäisen jännitteen, kun hierarkia suli puhtaaksi, fyysiseksi teoksi loisteputkien alla."
Juuri noin, alokas... pidä kiinni", vääpeli korisi matalalla, murtuvalla äänellä.
Hänen suuri, hikinen kehonsa tärisi kauttaaltaan. Tiukka paita kiristyi entisestään lihaksikasta selkää vasten, ja otsalta valuva hiki tippui suoraan tuvan lattialle. Vääpeli puristi silmänsä tiukasti kiinni ja nojasi päätään taaksepäin, kun alokkaan käden tasainen, puristava liike vei hänet sekunneissa aivan rajalle. Pitkään jatkunut pingottunut olo ja portaiden kävelyn aiheuttama kuumuus purkautuivat nyt täydellisenä kontrollin menetyksenä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.