Valkeat yöt

Politrukki komensi oblastimme väen juhannuksen ajaksi subbotnikiin. Kansankomissaari tarvitsee sulatoille tuhat tonnia rautaromua. Sinällään helppo tehtävä kun monella pihalla makaa kymmeniä Skodan raatoja. Subbotnikin jälkeen maistuu gallona kvassia. Taisto

Vielä kaksi yötä
ja päivänvalo alkaa
lyhentymään.
Viro valgeaa
kitalakeen mare

Väsyneet viinaanmenevöt tojotavaarit luulevat että tohjo on länsiauto ja skoda itäauto :)

Oi juhannus, yön valoisa valhe,
koivunlehvä, savun tuoksu, järven peili.
Kokko kohosi kuin lupaus paremmasta,
ja aamukasteessa maailma näytti yhteiseltä.

Ja siellä, hiekkatien päässä, odotti Škoda,
itäisen taivaan peltilintu,
jonka moottori yski kuin vanha aate
mutta kulki silti eteenpäin, uskollisesti.

Kommuunissa kahvi oli yhteistä,
samoin leipä, samoin huolet.
Joku hakkasi halkoja, toinen luki runoja,
kolmas piirsi karttaa maailmasta, jota ei vielä ollut.

Kommunismi seisoi pöydän päässä
kuin kaukainen tähti sumun takana:
toisille lupaus, toisille varoitus,
kaikille kuitenkin unelma tai muisto.

Nyt juhannuskokko on hiillos,
Škoda ruostuu heinän keskellä,
kommuunin seinillä kasvaa sammal,
ja punaiset kirjat pölyttyvät ullakoissa.

Mutta yhä, kun kesäyö ei pimene,
kuulee ajan hiljaa hyräilevän:
ihmiset etsivät samaa kuin ennenkin —
yhteyttä, tarkoitusta, tietä kotiin.

Niin kohotkaamme malja muistolle:
juhannukselle, Škodalle, kommuunille ja kommunismille,
kaikelle mikä kerran lupasi huomisen
ja jätti jälkeensä tarinan kerrottavaksi.

Jore