Hei! Vietättekö juhannuksen aikaan suurtavalkeiden öiden juhlaa? Jore
Valkeat yöt
Anonyymi-ap
966
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Politrukki komensi oblastimme väen juhannuksen ajaksi subbotnikiin. Kansankomissaari tarvitsee sulatoille tuhat tonnia rautaromua. Sinällään helppo tehtävä kun monella pihalla makaa kymmeniä Skodan raatoja. Subbotnikin jälkeen maistuu gallona kvassia. Taisto
Pitääkö paikkansa että Moskovassa on jo sytytelty Juhannuskokkoja ?
Moskovasta en osaa sanoa, Tuupovaarassa asutaan. Sirolan kasvatteja. Taisto
Ei sulla sitten oo tovereita jotka tietäis enemmän asioista ? Meinaan saattais Tojo porukkaakin kiinnostaa.
Ei ole tapana huudella asioita ja jos jotain tapahtuu, niin pää on opetettu kääntämään pois. Keskuskomitea valvoo ja kansankomissaari ohjeistaa. Taisto
Vielä kaksi yötä
ja päivänvalo alkaa
lyhentymään.
Viro valgeaa
kitalakeen mare
Väsyneet viinaanmenevöt tojotavaarit luulevat että tohjo on länsiauto ja skoda itäauto :)
Myös nuoret pirteät absolutistit tietävät, että Skoda on itäauto.
Oi juhannus, yön valoisa valhe,
koivunlehvä, savun tuoksu, järven peili.
Kokko kohosi kuin lupaus paremmasta,
ja aamukasteessa maailma näytti yhteiseltä.
Ja siellä, hiekkatien päässä, odotti Škoda,
itäisen taivaan peltilintu,
jonka moottori yski kuin vanha aate
mutta kulki silti eteenpäin, uskollisesti.
Kommuunissa kahvi oli yhteistä,
samoin leipä, samoin huolet.
Joku hakkasi halkoja, toinen luki runoja,
kolmas piirsi karttaa maailmasta, jota ei vielä ollut.
Kommunismi seisoi pöydän päässä
kuin kaukainen tähti sumun takana:
toisille lupaus, toisille varoitus,
kaikille kuitenkin unelma tai muisto.
Nyt juhannuskokko on hiillos,
Škoda ruostuu heinän keskellä,
kommuunin seinillä kasvaa sammal,
ja punaiset kirjat pölyttyvät ullakoissa.
Mutta yhä, kun kesäyö ei pimene,
kuulee ajan hiljaa hyräilevän:
ihmiset etsivät samaa kuin ennenkin —
yhteyttä, tarkoitusta, tietä kotiin.
Niin kohotkaamme malja muistolle:
juhannukselle, Škodalle, kommuunille ja kommunismille,
kaikelle mikä kerran lupasi huomisen
ja jätti jälkeensä tarinan kerrottavaksi.
Jore