Tilanne tämä:Olen naimisissa oleva 2 tyttären äiti(3v.ja 5kk)ja nyt epäilen,että kolmas vahingosta tuloillaan:/Ehkäisy petti.Nämä 2 lasta saatettu alulle tietoisesti.En tiedä,mitä teen jos tämä totta..Vuoden ikäero kuopukseen voi olla liian raskasta,mietin:(Mutta abortti..sekin raskas ajatus..Vaikeaa.Haluaisin kuitenkin antaa kaiken liikenevän huomion näille kahdelle,etenkin pienempi sen tarpeessa koko ajan..
En tiedä..
äiti jo kahdelle
191466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei!
Uskon, että tilanteesi ei ole helppo. On todella hyvä, että haluat miettiä muitakin ratkaisuja ongelmaan kuin abortti.
Voit esim. antaa lapsen jollekulle tutulle ihmiselle hoidettavaksi, kunnes olet toipunut ja jaksat ottaa kolmannenkin hoitoosi. Tai sitten voit antaa hänet adoptoitavaksi. Se monesta tuntuu kylmältä vaihtoehdolta, mutta sanoisin, että se on miljoona kertaa parempi kuin abortti, koska lapsi saa mahdollisuuden elämään. Elämähän on hänelle jo annettu lahja ja haaste. Lähes poikkeuksetta lasta adoptoivat perheet ovat käyneet tosi kovan myllytyksen läpi, että ovat siinä vaiheessa, että voisivat saada lapsen. Heitä tutkitaan erittäin tarkasti: parisuhteen laatua, motivaatiota lapsen vanhemmaksi, taloudellisia mahdollisuuksia, kotiolosuhteita yms. mietitään noin pari vuotta. Lapsia hankkii tänä päivänä kuka tahansa normaalia tietä, mutta adoptioon on tosi tarkka seula. Voin vannoa, että he sen seulonnan jälkeen ovat todella kelpaavia vanhemmaksi.
Neuvosin Sinua ottamaan yhteyttä www.ituprojekti.net -sivuilta löytyvään neuvontapuhelimeen. Sieltä saat kuuntelijaa, keskustella rauhassa ammatti-ihmisen kanssa ja mahdollisesti tukihenkilön jatkoa ajatellen.
Toivon, että löydätte todella hyvään ratkaisuun asiassa. Kerro joskus näillä nettisivuilla, mitä päätitte, jos voit!
mielestäni sinun tulee harkita tarkasti ja harkitusti, ettet tule myöhemmin katuma päälle. Ja keskustele miehesi kanssa. Mielestäni aborttikaan ei ole huono vaihtoehto, vaikka edellinen kommentoija kovasti niin väitti.
Itselleni on tehty abortti ja en ole katunut sitä päivääkään ja ei se niin kauheaa ollut. Ennemmin olisin katunut, jos olisin synnyttänyt lapsen ja antanut pois. Sikiö on niin pieni, kun abortti tehdään, joten se ei tiedä eikä tunne mitään.
Voimia sinulle päätökseesi, olisipa se mikä tahansa, se on sinun kannaltasi varmaan paras.
,että adoptoitavaksi en lastani voisi antaa,koska jo kahden äitinä tiedän,mitä oma lapsi on..Päällimmäisenä nyt mielessä,että jos näin on tarkoitettu niin tulkoon kolmaskin tänne.Eiköhän se sitten siitä lähde rullaamaan.En halua sitten joskus miettiä,että tytöilläni olisi mahd.sisarus,jos en antaisi hänelle mahdollisuutta elämään meidän perheessä.Olen niin tunteella elävä,intuitiivinen luonne.En kuuntele niin paljon järkeä kuin sydäntä:/Katsotaan nyt ensin,onko "vahinkoa"edes sattunut.Mut kiitos kannanotoista kuitenkin!
kuulla,että päädyit noinkin hyvään päätökseen.Ja on kyllä tuo impulsiivisuus myös tuttua.Tunteet voivat heittää joskus aikamoista aallokkoa.
Kiitos.Tämähän on kuitenkin vain elämää,ja suurenmoista sellaista!
myös kolmas sai alkunsa "vahingossa". Nyt jo 1 v 4 kk ikäinen touhukas lapsi, jota ilman en voi kuvitella elämääni! Isänsä vastusti ensin hänen pitämistään, mutta juteltiin ja sanoin, että minusta ei ole abortin tekijäksi. Isäkin on aivan rakastunut myös häneen, kuten vanhempiin lapsiinkin. Suosittelen sinun pitävän lapsen, tuo paljon iloa elämään =)
Mitäs mieltä se isukki on asiasta? Vai tietääkö hän vielä?
Ota pieni viaton lapsesi vastaan niin olette onnellisempia kuin arvaatkaan. Meilläkin on vuoden ikäero viimeisten välillä, eikä se ole mikään rasite. Et vie vauvalla huomiota isommilta lapsilta, vaan annat heille leikkitoverin ja isoimmalle lapsellekin sopivasti hoidettavaa.
Uskon, että abortintekijöillä ja kaikilla, jotka siihen ovat tietoisesti osallisena, on aikanaan niin suuri lasku maksettavana, että ei uskalla edes ajatella.
Kyllä lapsen isä tietää,ja yhdessä olemme pohtineet asiaa:)Lapsi saa tulla,jos kerta näin kovasti tahtoo..
kaikille mielipiteistänne!!
moi, olin ihan samanlaisessa tilanteessa kolme vuotta sitten ja nyt (vahinko)kuopuksen ollessa jo kaksivuotias, tuntuu siltä kuin meille olisi aina tarkoitettukin kolme lasta.
Pohdin abortin ja pitämisen välillä kauan ja ihan niinkuin sinäkin, tulin siihen tulokseen etten voi tappaa omaa lastani ja en ole hetkeäkään katunut päätöstäni. Joskus tunnen pienen vihlaisun sydänalassani kuopuksen tullessa syliin halaamaan -miten edes saatoin ajatella aborttia.
Se pieni ikäero on raskasta vain pienen hetken, ja miehestä oli ainakin meillä korvaamaton apu, tälläkin hetkellä nuorimmaiset leikkivät yhdessä tuossa lattialla ja minulla on välillä ihan omaakin aikaa.
kuulla,että asiat voivat todella sujua parhain päin:)
Hei,
Olisit onnellinen, kun saat noin helposti lapsen! Meillä 1 kultahippu 5 v ja toista yritetty 4 v (mm. 4 koeputkihoitoa). Nyt raskaana 13 vko, mutta ultrassa vahvasti näytti että lapsi olisi vakavasti sairas ehkä kromosomihäiriö-> odotelemme istukkanäytteen tuloksia kauhulla. Pahimmillaan "joudun" synnyttämään lapsen lääkkeiden avulla josku elokuussa (mikäli lapsella liian vaikea elää)....
t. vaikka 5 lapsen äiti jos vaan luoja soisi
Olen pahoillani:(Elämä on joskus niin epäreilu..Voimia teille,ja toiv.vielä onnistutte!
Hei.
Haluan kirjoittaa Sinulle. En ole tässä saarnaamassa enkä halua kuulostaa itsesääliseltä. Kirjoitan vain.
Olen 3 vuotta yrittänyt saada omaa lasta. Tähän kolmeen vuoteen on mahtunut monia ylä ja alamäkiä. Viime keväänä sitten vihdoin onnistuin, raskaustestiin tuli kaksi viivaa. Olin rajattoman onnellinen.
Ja raskausviikolla 11 se meni kesken. Sanotaan, että keskenmenon jälkeen tulisi katsomisesta raskaaksi, mutta eipä meillä. Kahdet kuukautiset on jo olleet, eikä uudesta raskaudesta ole tietoakaan. Pelkään, että uutta ei tulekaan.
En halveksi sitä, jos päätät tehdä abortin, mutta toivoisin sydämeni pohjasta, että tuntisit millainen lahja lapsi voi olla.
Olen 24 -vuotias, kaikinpuolin terve ja hyvätapainen. Olen ollut henkisesti valmis lapseen jo kauan aikaa. Nyt olemmen käyneet tutkimuksissa, mutta mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt. (klamydia, munanjohtimet tms.)
Onnittelen sinua niistä kahdesta lapsesta jota sinulla on. En voi olla kuin katkeran kateellinen, ja kääntää katseeni toisaalle kun kävelette kaupungilla vastaan rattainenne.
Sattumalta eksyin tälle palstalle pähkäilyjeni kanssa. Minulla tilanne vaan hieman monimutkaisempi: ekakin oli totaalisen yllätys "vahinko" ja silloin oli selviö, etten aborttia edes harkitse...
Nyt vaan on uusi mies ja suhde vielä aika alussa, vasta hiljakkoin yhteen muutettu. Pakko kai uskoa, että minä sitten tulen raskaaksi pelkästä ajatuksesta. Huokaus. Rankanksi tilanteen tekee, että lähipiirissä rakas lapseton pariskunta; olen juuri aloittanut uudessa työpaikassa; ja elämäntilanne muutenkin muka keskeneräinen; ja takaraivossa jyskyttää, että mitähän ihmisetkin ajattelee...
Mies toivottaisi lapsen tervetulleeksi, ja ketjua lukiessani minullekin varmistui juuri tuo (klisheitä tai ei): lapsi on lahja, ja jos elämä kerran näin päättää, ja kyllä kaikesta selviytyy. Niin ja enhän tätä ekaakaan vaihtaisi elämästäni pois. Eli kai tästä nyt uskaltaisi jo marssia ostamaan testiä...
Voimia ja luottamusta huomiseen kaikille teille (ja kaikille meille)!
lähipiirissä pariskunta,jolla vaikeuksia lapsensaannissa,joten sekin jo saa miettimään,että pitäisi olla onnellinen omistaan ja antaa lisääkin tulla..Näin kun on näköjään tarkoitus.
Mieti vielä kerran ennen kuin teet mitään.Kyllä jotain ratkaisu on olemassa.Tämäkin lapsi on teidän lapsi, joka halua myös elää ja tarvitse teidät.
Jos haluat puhua jonkun kanssa tästä, niin soita vaikka tähän nro.050-401 5567.Ma-pe klo 9-22.Tampereen NNKY:n ITU projekti, joka autaa naisia kun on kyse yllätysraskaudesta.www.tnnky.fi (katso ITU-projekti.
Apua.Mulla vähän sama tilanne...olen 21 vuotias, mulla on 8 kk vauva.Eilen tein testin ja..positiivinen!Tänään kävin lääkärissä juttelemassa mahd. abortista.Tilanne on mahdoton:En jaksaisi vielä uutta raskautta, mutten haluaisi aborttiakaan!Avomieheni tahtoisi tämän uuden tulokkaan syntyvän, itsellä tunteet heittää koko ajan.Pelkään katuvani ja rankasti jos teen abortin.Toisaalta ajatus raskaudesta ahdistaa...Ei ole elämä helppoa.