Minä olen yrittänyt koko elämäni raataa ja taistella ja pinnistellä ja ponnistella. Olen täyttänyt yhteiskunnan normatiiviset odotukset. Opiskelllut, käynyt armeijan, tehnyt töitä jne. Olen auttanut ihmisiä, puolustanut heikompia, yrittänyt miellyttää heitä, olla mukava heille, kaikille kiltti ja avulias,. Lisäksi olen yrittänyt muista ihmisistä huolehtimisen lisäksi huolehtia itsestäni fyysisesti, kuin henkisestikin. Kaikki kivet, kolot ja kannot yritetty kääntää, että elämässä olisi itsellä ja muilla kaikki hyvin., mutta silti elämä ja ihmiset potkii päähän, eikä vastoinkäymiset ota loppuakseen. Onni ei tunnu tulevan, koskaan puolelleni. Kaikki vastustaa.
Sitten, kun kateellisena vertaan elämääni ja kokemaani tuohon Siljaan. Tuohon turhautuneeseen tyttöön joka viskelee kiukkuisena kiveä isolla kentällä, eikä se ole nälkäkiukkua, koska silja on iso tyttö.
Sitten mietin muita ihmisiiä, jotka ostaa kalliin lipun, että pääsee kentänlaidalle katsomaan tuota turhautunutta tyttöä ja vielä ihaillen katselee häntä ja kannustaa häntä. Hyvä silja jne.
Kun vertaan omaa elämääni ja pinnistelyjäni ja ponnistelujani Siljaan niin en voi kuin ihmetellä tätä maailmaa. Minä en kuulu tänne. Vaikka tekisin mitä niin kohdalleni ei osu koskaan mitään hyvää. En ole ollut ikinä onnellinen tai onnekas ja voin sanoa, että olen yrittänyt. Kaikkien ihaileman turhautuneen ison tytön elämässä tuntuu kaikki vain loksahtelevan paikoilleen. Nyt hän on löytänyt rinnallensa kumppanin ja elämäänsä onnen kaiken muun hyvän lisäksi.
Tähän loppuun haluan vielä sanoa, etten aio kaikesta huolimatta mennä heittelemään kiveä isolle kentäälle. Tiedän kokemuksesta, että vaikka tekisin mitä niin olen tarkoitettu tähän elämään vain muita ihmisiä varten. Olen mitätön, arvoton ihminen. Olen pahoillani, jos kirjoitukseni loukkasi jotain. Minulla tulee välillä turhia ajatuksia ja toiveita mieleen ja tuli tarve sanoittaa jotenkin se ulos. . Ehkä tämä ajatus tuli kateellisuudesta Siljaa kohtaan. Elämä tuntuu välillä hullunkuriselta. Hyvää juhannusta kaikille. Minä jatkan yksinäni elämän ihmettelemistä.
https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/656743f2-1118-4e57-bf55-6446cd642736
Sitten, kun kateellisena vertaan elämääni ja kokemaani tuohon Siljaan. Tuohon turhautuneeseen tyttöön joka viskelee kiukkuisena kiveä isolla kentällä, eikä se ole nälkäkiukkua, koska silja on iso tyttö.
Sitten mietin muita ihmisiiä, jotka ostaa kalliin lipun, että pääsee kentänlaidalle katsomaan tuota turhautunutta tyttöä ja vielä ihaillen katselee häntä ja kannustaa häntä. Hyvä silja jne.
Kun vertaan omaa elämääni ja pinnistelyjäni ja ponnistelujani Siljaan niin en voi kuin ihmetellä tätä maailmaa. Minä en kuulu tänne. Vaikka tekisin mitä niin kohdalleni ei osu koskaan mitään hyvää. En ole ollut ikinä onnellinen tai onnekas ja voin sanoa, että olen yrittänyt. Kaikkien ihaileman turhautuneen ison tytön elämässä tuntuu kaikki vain loksahtelevan paikoilleen. Nyt hän on löytänyt rinnallensa kumppanin ja elämäänsä onnen kaiken muun hyvän lisäksi.
Tähän loppuun haluan vielä sanoa, etten aio kaikesta huolimatta mennä heittelemään kiveä isolle kentäälle. Tiedän kokemuksesta, että vaikka tekisin mitä niin olen tarkoitettu tähän elämään vain muita ihmisiä varten. Olen mitätön, arvoton ihminen. Olen pahoillani, jos kirjoitukseni loukkasi jotain. Minulla tulee välillä turhia ajatuksia ja toiveita mieleen ja tuli tarve sanoittaa jotenkin se ulos. . Ehkä tämä ajatus tuli kateellisuudesta Siljaa kohtaan. Elämä tuntuu välillä hullunkuriselta. Hyvää juhannusta kaikille. Minä jatkan yksinäni elämän ihmettelemistä.
https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/656743f2-1118-4e57-bf55-6446cd642736
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä se on juuri niin, että kun unohtaa itsensä, niin ne hyvät asiat ei tule luokse tai niitä ei osaa ottaa vastaan, kun ajattelee että se on joltain ikään kuin pois.
Jos on tottunut tekemään muita "onnelliseksi" sysää sen oman tarpeen aina taustalle kuin se toisten onni olisi aina tärkeämpi.kerron nyt sinulle, se että kannattelee aina muita, ei tee heistäkään onnellisempia tai loppujen lopuksi helpota heidän elämää, vaan saa heidät kokemaan kuin eivät itse pärjäisi. Ja itse pärjääminen ja itse hankittu, oli se sitten onni, raha, työpaikka tai itse tehty renkaiden vaihto saa ihmisen tuntemaan itsestään tyytyväisyyttä... Ei se, että joku muu sen tekee.
Toki auttamiselle on paikka saa, mutta sen pitää olla tasapainossa, eikä niin että tekee toisten puolesta kaiken.
Oma itsensä aina ensin etusijalle, vaikka kuinka tuntuisi että ehtii ja jaksaa.
Kannatti kirjoittaa tyhmät ajatukset ulos. En odottanut näin hyvää vastausta.