Nuoruuden toilailut

Nuoruudessa, muutama vuosikymmen siten, törmäsin ihan uskomattomaan naiseen. Tuo nuori, kaunis, mukava ja aito nainen kiinnostui myös minusta. Kävimme treffeillä, tutustuimme pikku hiljaa, vietimme aamuja yhdessä ja kaikki oli hyvin. Asiat etenivät hiljalleen useiden kuukausien ajan, kunnes tuli eräiden syntymäpäivien aika.

Noilla kohtalokkailla syntymäpäivillä hän esitteli minut tutuilleen, juttelimme keskenämme syvällisiä parvekkeella ja vaihdoimme tulevaisuuden haaveitamme. Juhlien jälkeen menimme taas hänen kämpilleen. Ajattelin että hän on varmaan valmis ottamaan seuraavan askeleen.

Maatessamme iho ihoa vasten sängyssä, suukottelin hänen kehoaan, avasin hänen rintaliivinsä ja heitin ne pois. Hyväilin hänen kehoa, rintoja ja pidin häntä niin hyvänä kuin silloin osasin. Siirsin pikkuhousut pois ja jatkoin hänen hyväilyä koko kehosta, välillä siirtyen reisien, pakaroiden, vatsan ja selän kautta rintoihin ja taas takaisin. 20-30 minuutin jälkeen ajattelin tilanteeni vihdoin tuleen. Siirsin pikkuhiljaa käteni reisien sisäpintaa pitkin ylöspäin, sormieni kostuessa jo matkalla. Mutta kun pääsin perille, hän sanoi "Älä..".

Tuo oli minulle selvä merkki. Olin mennyt liian pitkälle, rajat olivat tulleet vastaan ja hän ei halunnut minua. Lopetin, laitoin käteni hänen ympärilleen ja rupesimme nukkumaan.

Aamulla heräsin vuoteesta yksin. Nousin ylös, kävelin keittiöön jossa tämä nainen tuli vastaan hiukan itkuisena ja halasin häntä pitkään. Kävin suihkussa hänen paistaessaan ohukaisia meille aamiaiseksi. Juttelimme niitä näitä syödessämme ohukaisia hillon kera, mutta emme puhuneet edellisestä illasta, tehnee suunnitelmia siitä missä tai milloin näkisimme seuraavan kerran tai siitä mitä seuraavaksi tekisimme.

Jossain kohtaa lähdin kotia kohden. Puin päällysvaatteet päälle, annoin viimeisen halauksen, avasin oven ja astuin ulos. Ovea sulkiessani mietin mielessäni että pilasin kaiken ja minun tuskin tarvitsee enää koskaan tästä ovesta sisään astua.

Oven sulkemisen jälkeen en enää hänelle soittanut, mutta saatoin muutaman puolivillaisen tekstiviestin lähettää. Vastausta en niihin viesteihin enää saanut.

Muutama kuukausi meni, nainen soitti minulle, kysyi josko vielä muistan hänet ja olisi halunnut nähdä. Sen sijaan että olisin hypännyt vieressä olleeseen taksiin ajattelin että "ei se oikeasti minua halua nähdä" ja menin tuttava porukan, jonka kanssa olin liikenteessä, kuppilaan. Vietin kuitenkin illan itsekseni vaihtaen tekstiviestejä tuon naisen kanssa. Sen jälkeen en hänen kanssa viestitellyt.

Ehkä vuotta myöhemmin olin firman porukan kanssa tuhannen päissään liikenteessä ja päädyin erääseen ravintolaan. Tuo nainen oli pöydässä.. jäin haavi auki tuijottamaan, en osannut tai pystynyt sanomaan mitään. Hän aloitti sanomalla vain että "Olen täällä jonkun kanssa", johon tarjouduin lähtemään ravintolasta pois häiritsemästä. Mutta niin omat kuin hänen tutut pakottivat jäämään. Mitä siellä sanoin tai puhuin on lähes pyyhkiytynyt pois, mutta muistan kaksi asiaa tuosta illasta.

Ensimmäinen oli se, kuin tuo nainen kertoi ystävilleen että "tässä on tyypillinen mies, joka katoaa heti kun saa mitä haluaa". Toinen oli se, kun selitin tuolle "kanssa" henkilölle että "vie hänelle kukkia ja pidä häntä hyvänä, minä en osannut". Sen jälkeen en ole häntä koskaan nähnyt.

Näin vanhempana koko asia hävettää vielä enemmän kuin tuolloin. Koitin jotain johon hän ei vielä ollut valmis, kehitin siitä itselleni häpeän aiheuttaman täydellisen vetäytymisen, enkä ollut valmis edes keskustelemaan asiasta tai tapaamaan häntä uudelleen enää tuon jälkeen.

Toivottavasti en rikkonut sinua pahemmin ja pääsit asian yli helposti. Itseni rikoin ja siitä ylipääseminen otti useamman vuoden. Mutta aika korjaa kaikki haavat.