Pääsääntöisesti toivotaan, että henkilö, johon olet ihastunut, ehdottaisi jotain lähentymiseen vievää tai pyytäisi suoraan treffeille.
Todellisuudessa näin ei ole.
Miten on käynyt, kun kysyt suoraan? Vastaus on kiertelevä ja hämmästynyt. Vaivaantunut tilanne. Ei ehkä tule mitään järkeviä sanoja ulos.
Mutta mitä sitten, kun myöhemmin sama henkilö kuitenkin näyttää merkkejä kiinnostuksesta?
Joo, on ollut hämmästynyt ja mennyt lukkoon kysymyksestä (voi olla, että ei ole ollut kiinnostunut), mutta missä vaiheessa se mielenkiinto sitten lopullisesti herää? Herääkö se sen jälkeen päivien tai viikkojen jäljeen, kun toinen on pyytänyt ulos ja itse on sanonut ei.
Kysyjä on kuitenkin ymmärtänyt toisen mielenkiinnottomuuden ja käsittänyt, että toinen vain käyttäytyy näin ilmeisesti kaikkia kohtaan ystävällisyyttään, eikä ole romanttisessa mielessä kiinnostunut kenestäkään.
Sitten päästään omituiseen tilanteeseen, missä ei-henkilö käyttäytyy samoin kuin ennenkin tai jopa enemmän kuin ystävällisesti. Onko tämä tapa pahoitella tapahtunutta vai onko hän nyt kuitenkin kiinnostunut.
Itse olen yhden kysymyksen henkilö. En kysy toista kertaa, en roiku, annan toiselle oman tilan ja rauhan. Mutta silti mietin tätä.
Onko koskaan kenellekään käynyt niin, että ei-henkilö olisi myöhemmin muuttanut mielensä ja yrittänyt lähestyä ja korjata sanomisiaan?
Todellisuudessa näin ei ole.
Miten on käynyt, kun kysyt suoraan? Vastaus on kiertelevä ja hämmästynyt. Vaivaantunut tilanne. Ei ehkä tule mitään järkeviä sanoja ulos.
Mutta mitä sitten, kun myöhemmin sama henkilö kuitenkin näyttää merkkejä kiinnostuksesta?
Joo, on ollut hämmästynyt ja mennyt lukkoon kysymyksestä (voi olla, että ei ole ollut kiinnostunut), mutta missä vaiheessa se mielenkiinto sitten lopullisesti herää? Herääkö se sen jälkeen päivien tai viikkojen jäljeen, kun toinen on pyytänyt ulos ja itse on sanonut ei.
Kysyjä on kuitenkin ymmärtänyt toisen mielenkiinnottomuuden ja käsittänyt, että toinen vain käyttäytyy näin ilmeisesti kaikkia kohtaan ystävällisyyttään, eikä ole romanttisessa mielessä kiinnostunut kenestäkään.
Sitten päästään omituiseen tilanteeseen, missä ei-henkilö käyttäytyy samoin kuin ennenkin tai jopa enemmän kuin ystävällisesti. Onko tämä tapa pahoitella tapahtunutta vai onko hän nyt kuitenkin kiinnostunut.
Itse olen yhden kysymyksen henkilö. En kysy toista kertaa, en roiku, annan toiselle oman tilan ja rauhan. Mutta silti mietin tätä.
Onko koskaan kenellekään käynyt niin, että ei-henkilö olisi myöhemmin muuttanut mielensä ja yrittänyt lähestyä ja korjata sanomisiaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Se oppinut että ei kannata tutustua keneenkään.
En ihan tolle kannalle ole kääntynyt. Turhan radikaalia.
ap
Ei se ole radikaalia vaan tietoinen valinta. Säästyy paljolta kun ei edes yritä
Miltä säästyt? Yrittämiseltä?
Lähtisin ensin siitä, että onko toinen ymmärtänyt, että ehdottaa treffejä vai kenties tulkinnut, että muuten vain johonkin, etenkin jos tilanne on yllättävä. Jo se, ettei tilanteessa ymmärrä täysin, mitä tarkoitetaan voi saada hämmentymään ja vastaamaan epämääräisesti.
Omalla kohdalla kävi niin, että osoitti myöhemmin kiinnostusta, niin silloin jää odottamaan että toinen ottaisi kontaktia. Ei ottanut.
Muihin en osaa vastata.
No kirjoitin aloituksessa SUORAAN, joten siltä pohjalta.
ap
Niin, mikä on kenellekin suoraan ja siltä pohjalta kirjoitin. Joskus se itselle duira voi toiselle olla epäusko paikka.
Mutta uskon, kun sanot, että olet ehdottanut suoraan treffeille menoa, että olet kiinnostunut tutustumaan ja viettämään aikaa, suorasti.
Etkö sinä ymmärrä mikä on suoraan ja mikä ei epäsuoraan? Elämä taitaa sulle olla aika vaikeaa.
Tämä oli sivusta.
Itse en lähesty ketään noin musta-valkoisesti. Mutta sinä itse tiedät miten itse toimit ja mitä odotat muilta.
Ainakin mulle romanttinen lähestyminen tulee siinä vaiheessa kun tuntuu kunnolla siltä. Toki voihan sitä jotain kevyttäkin olla, jos molemmille sopii.
Ylipäätään, itse en ainakaan muutu kylmäksi ja epäystävälliseksi ketään kohtaan jos ei tunnu siltä. Jotain väliä voin ottaa erinäisistä syistä (omista tai toisen).
Mukavien keskustelujen ja tapaamisten jälkeen olen päätynyt kysymään. En edes ensimmäisen vuoden aikana. Eli siinä vaiheessa, kun ajattelin, että nyt vihdoin kysyn.
ap
Niin, eikö olisikin selkeää, kun ottaisi hiukan väliä ja näyttäisi, että nyt mennään kaveripohjalta. Ei tarvitse silti ollakaan epäystävällinen.
ap
Se toinen ei kai vaan ole samassa varmuuden tilassa kuin sinä. Syystä tai toisesta. Eli ei ole valmis kunnon suhteeseen. Kyllähän se voi tulla milloin vaan tai olla tulematta. Mikset kysy toiselta mieluummin missä hän menee sinun suhteesi (etkä vaan odota autuaita loppuelämän treffejä)?
Ehkä haluaa vielä olla sun kanssa ja ehkä on joku tunne, että ajan kanssa voisi tunteet varmistua. Tai saa kasvettua itse. En tiedä. Tapahtuuko tuollaisia muutoksia pidemmän ajan jälkeen. Kai voi tapahtua.
Itse asiassa luovuin treffihaaveista, kun sain ei-vastauksen. Olen pitänyt etäisyyttä, mutta nyt olen pohtinut hänen käyttäytymistään.
Kun itse olen sanonut ei (sopivan pehmeästi, jos mahdollista) niin kyllähän siitä on jäänyt paha mieli, kun toinen on niin ihastunut, mutta itsellä ei ole, eikä tule olemaan mitään romanttisia ajatuksia toisesta. En hylkää toista, vaan pidän yhteyttä, jos toinen haluaa. En kuitenkaan anna vääränlaista signaalia, että olisin kiinnostunut enemmän.
Mielestäni ohitit nyt mitä kirjoitin. Katsot suhdettanne lähinnä omasta vinkkelistäsi. Kun sinulla oli varmuus. Mutta ehkä sillä toisella on tunteita, mutta joku epävarmuus, ja haluaa siksi antaa vielä aikaa mahdollisuudelle. Ja sitähän ei ole, jos muuttuu kaverimmaksi mitä on. Mutta toki voit toimia kyllä-ei-linjalla. Joskus jopa kannattaakin, tai elämä voi hurahtaa toisen vastaantuloa odotellessa.
En ohittanut. Mutta aloituksessa kirjoitinkin, että olen yhden kysymyksen ihminen.
En toki lähde kysymään mitkä hänen ajatuksensa minusta ovat. Sain siihen vastauksen jo, kun ei halunnut läheisempää tuttavuutta. Eli sama kysymys olisi vain eri muodossa. Hän ottanee asian puheeksi, jos näkee tarpeelliseksi.
Mutta tätähän en aloituksessa edes kysynyt vaan sitä ovatko muut olleet samankaltaisessa tilanteessa ja miten käynyt.
Olen kertonut. Hyppään nyt pois tällä pysäkillä. Siinä lukee "Herää todellisuuteen". Odotin selkeyttävää tekijää, mutta todennäköisesti olisin huomannut odottavani sitä vielä vuodenkin päästä.
Suoraan!! Jos håmä!! :D 🤷🏼♂️
😂 No siitä ei pelkoa tässä tapauksessa.
Minulle ainakin täytyy sanoa suoraan.
Mn tumma
En mä tiedä, mä en enää jaksa mitään epämääräisyyttä ja sekamelskaa. Jokainen tekee mitä haluaa elämällään ja mielenkiinnollaan, tai on tekemättä. Mut sen sanon että jokainen tekee osansa jos jokin asia on tärkeä.
Varmaan parasta antaa tilanteen edetä omalla painollaan, jos on edetäkseen. Kyseleminen voi olla vähän raskasta.
Ei ole tarkoitus kysellä. Kyselin muiden vastaavia tilanteita.
ap