Kosteaa ruohoa,
kosteita hiuksia , kasvoillani.
Silmäni auki , sinitaivas ylläni.
Valkoinen pilvi lipuu ylitseni,
niin pehmeä,
uhkea,
ihaninta untuvaa.
Kutit kaulaani ,
kiusoittelet herkkää ihoani,
vavahtelen.
Kylmät väreet kulkevat sisälläni kuin tuhat pientä muurahaista.
Hymyilet ja kuiskaat ,
haluan sinut.
Miten voisin estää,
kuinka ehtisin paeta ,
olen otteessasi ennen kuin ehdin silmääni räpäyttää.
Vie vain , sinua olen odottanutkin.
Tiesin näin tapahtuvan ,
kohtaloni sinetöitiin jo silloin kun ensikerran sinut havaitsin.
Olit metsästäjä, amatsoni vailla armoa.
Ota vain ,
antaudun.
kosteita hiuksia , kasvoillani.
Silmäni auki , sinitaivas ylläni.
Valkoinen pilvi lipuu ylitseni,
niin pehmeä,
uhkea,
ihaninta untuvaa.
Kutit kaulaani ,
kiusoittelet herkkää ihoani,
vavahtelen.
Kylmät väreet kulkevat sisälläni kuin tuhat pientä muurahaista.
Hymyilet ja kuiskaat ,
haluan sinut.
Miten voisin estää,
kuinka ehtisin paeta ,
olen otteessasi ennen kuin ehdin silmääni räpäyttää.
Vie vain , sinua olen odottanutkin.
Tiesin näin tapahtuvan ,
kohtaloni sinetöitiin jo silloin kun ensikerran sinut havaitsin.
Olit metsästäjä, amatsoni vailla armoa.
Ota vain ,
antaudun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyppysellinen hellyyden voimaa...
jyrkiltä rinteiltä poimittuja rypäleitä,
polttopuita avaruuden mustista aukoista,
välähdys tähtiä **
** levollisia silmiä
keskipisteessä hauraan ja hiljaisen ikävän,
sukellukseni jälkeen kostein hiuksin,
raukein katsein vaivun viereesi,
kosketus otsasi hiessä...
Olet ohjukseni!
Riisuin sotamaalaukseni,
Intiaanipäähineeni,
Punaisen Sulkani
Hiivin kainaloosi,
Minua nukuttaa,
älä mene pois,
pilvissä valkoisia kumpuja,
hellyyden savumerkkejä,
amatsonien tummilta hiljaisilta mailta.
Keräät puusi minusta,
Avaruudesta , aukoista, mustitsta syvistä tyhjistä ja niin täysistä.
Hehkuvat universumit savuavat vielä tuleni jäljiltä ,
siellä olen käynyt,
kulkenut tähtien joukossa.
Galaksien tuulissa olen kylpenyt,
hiukseni kuivuneet , paahtavissa loisteissa.
Sumuinen galaksi , hento aivan pieni takamailla, aivan rajan tuntumassa,,mistä alkaa loputon tyhjyys...siellä siellä minä asun.
kulkeeko aurinkotuulesi niillä main, kotini ovella?
kulkee rajoilla,
tuuleni tuntee tietyt rajat
ei ylitä tuuleni kaikkea heti,
ei kaiken ylitse heti pääse
mutta ajassa,
jota ajaksi kutsumme,
on sellainen pikkuinen harha
jonka oivallan olevan Universumin tyhjyys,
ja meille Galaksi - Tuulten lapsille,
mitä suloisin ja ihanin..
..kotipesän paikka. :)
Elämän virta ajan silmässä.
Katoaa elämämme,
tämä maallinen, ajan silhuetin mukana,
vaipuu elon tiimalasissa,
sirunen kerrallaan, kristallimme himmenee.
Vain hippusia lopulta olemme.
Haihdumme elämän loputtomaan kiertoon..
Ajassa jälleen matkaamme, odotamme,
kotimme muotoa, missä henkemme lepää.
Ilmenemme jälleen kun rakkaus kohtaa rakkauden,
syntymä...
..Pieniä kultahippusia*..
luomme hopeisia henkiä,
synnytämme pieniä Enkeleitä,
jotka kasvavat hippusista Suuriksi Askeleiksi.
Elämän kiemuraisille poluille ja teille
ja polkujen syville sukellusvesille! ;)
Timantteja elämän ,
ikuisesti toistemme lumoissa.
Hetkistä kauneimmat , sielussamme kannamme,
ilona synnymme.
Loistomme , vuoksi , majakat sammukoot,
vieköön virta, laivat ohi karikoiden , ohjatkoon tuulet suotuisasti,,
soljun keveydessä alla sinen aaltojen.
Elämän vesillä surffaan , maistan aarteitasi.
Kokemuksiasi kuuntelen , tarinoihisi uppoudun.
Retki ihmiseen on alkanut.