Ammattikuvaajia jolla ei ole tilattuja töitä

Ammattikuvaaja” ei ole titteli, jonka saa ostamalla kameran ja kuvaamalla kymmeniä TFP-potretteja Instagramiin. Ammattilaisuus näkyy siinä, että asiakkaat maksavat työstä, palaavat uudelleen ja luottavat kuvaajaan tärkeissä tilanteissa: häissä, yrityskuvauksissa, kampanjoissa, tapahtumissa ja toimituksissa. Jos portfolio koostuu lähes pelkästään ilmaisista TFP-kuvista nuorista naisista, mutta mukana ei ole oikeita asiakastöitä, referenssejä tai näyttöä kaupallisesta osaamisesta, silloin “ammattikuvaaja”-nimike on vähintäänkin harhaanjohtava.

TFP-kuvauksissa ei ole mitään väärää. Ne voivat olla hyvä tapa harjoitella, verkostoitua ja rakentaa tyyliä. Ongelma syntyy silloin, kun niitä käytetään kulissina ammattitaidolle, jota ei ole koskaan testattu oikeassa asiakastyössä. Maksava asiakas tuo mukanaan paineen, aikataulut, vastuun, kommunikoinnin, sopimukset, varmuuskopioinnin, ongelmanratkaisun ja laadun tasaisuuden. Ne erottavat harrastajan ammattilaisesta — eivät tykkäykset somessa.

On myös rehellistä sanoa ääneen, että jatkuva “glamour-TFP”-sisällön tuottaminen voi näyttää enemmän oman egon, huomion tai elämäntyylin rakentamiselta kuin valokuvausalan ammattimaiselta toiminnalta. Jos portfoliossa ei näy yrityksiä, tapahtumia, tuotteita, perheitä, hääpareja, lehtikuvia tai muita oikeita toimeksiantoja, herää täysin aiheellinen kysymys: missä ne asiakkaat ovat?

Ammattikuvaaja ei määrittele itse itseään pelkillä hashtageilla. Sen määrittelevät työn laatu, maksavat asiakkaat, jatkuvuus ja kyky toimia vastuullisesti paineen alla. Kaikki muu on markkinointia.