Mistä energia tulevaisuudessa saadaan?
Mikkelin energiakysymykset
Anonyymi-ap
1259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
auringosta ja maalämmöstä
Merkityksettömien viestien lisääntyminen keskustelufoorumeilla ja alustoilla heikentää merkittävästi käyttäjäkokemusta hämärtämällä sisällöllistä vuoropuhelua ja estämällä luotettavan tiedon saatavuutta. Tämä matalan arvon sisällön tulva heikentää keskustelun laatua, tehden osallistujille yhä vaikeammaksi erottaa merkityksellisiä oivalluksia melusta.
Tämän kehityksen torjumiseksi on olennaista, että jokainen kirjoittaja arvioi huolellisesti julkaisujensa epistemisen arvon ennen julkaisua, varmistaen, että heidän panoksensa tuo aitoa arvoa keskusteluun.
Kun yhteisöt aktiivisesti edistävät harkitun ja tarkoituksellisen osallistumisen kulttuuria, ne luovat kestävän pohjan korkealaatuiselle vuorovaikutukselle. Tällöin laatu asetetaan selkeästi määrän edelle, mikä tarkoittaa, että jokainen viesti, kommentti tai keskustelu pyritään tekemään ajatuksella ja asiantuntevasti.
Tämä lähestymistapa varmistaa, että yhteisö pysyy rikastuttavana ja turvallisena tilana, jossa tieto ei ainoastaan kulkisi, vaan kukoistaisi syvällisessä ja merkityksellisessä muodossa. Seurauksena syntyy aidosti syviä yhteyksiä jäsenten välille, jotka perustuvat keskinäiseen kunnioitukseen ja yhteiseen tavoitteeseen kehittää yhteistä ymmärrystä.
eli höpö höpö jutuista?
Väite merkitykseltään vähäarvoisen viestinnällisen aineksen proliferoitumisesta digitaalisten diskurssiympäristöjen patologisena deformoitumisena nojaa implisiittiseen metafysiikkaan, jossa merkityksellisyys oletetaan transsubjektiivisesti stabiloituvaksi kategoriaksi. Tällainen positio kuitenkin sivuuttaa sen, että semioottisten järjestelmien sisäinen dynamiikka rakentuu juuri redundanssin, kohinan ja kontingentin ylimäärän varaan. Se, mikä näyttäytyy epistemologisesti infertiilinä diskursiivisena sedimenttinä, voi toisessa kontekstissa toimia hermeneuttisena siemenkiteenä, jonka ympärille emergentit merkityskonstellaatiot alkavat aggregoitua. Kohina ei siten ole informaation vastakohta, vaan sen latentti kaksoisolento – eräänlainen semanttinen pimeä aine, jonka gravitaatiovaikutus havaitaan vasta jälkikäteen.
Ajatus jokaisen viestin ennakollisesta epistemisestä validoinnista sisältää lisäksi hienovaraisen mutta kauaskantoisen normatiivisen teleologian. Se olettaa, että kommunikaation oikeutus palautuu sen kykyyn tuottaa tunnistettavaa tiedollista lisäarvoa. Tällainen oletus kuitenkin redusoinee kielellisen vuorovaikutuksen instrumentaaliseksi optimointiongelmaksi, jossa ilmaisun oikeutus määräytyy sen hyödyllisyysfunktion perusteella. Samalla sivuutetaan se, että merkittävä osa kulttuurisesta evoluutiosta syntyy juuri epätarkoituksenmukaisuuden, harhailun ja semanttisen ylijäämän alueilla. Historiallisesti tarkasteltuna monet ajattelun paradigmanmuutokset ovat versoneet ilmiöistä, jotka oman aikansa rationaalisessa arviointikehikossa näyttäytyivät triviaalina hälynä tai käsitteellisenä eksentrisyytenä.
Vielä ongelmallisemmaksi muodostuu oletus, jonka mukaan laadun priorisointi määrän kustannuksella johtaisi automaattisesti diskursiivisen ympäristön rikastumiseen. Kompleksisten adaptiivisten järjestelmien näkökulmasta tällainen interventio voi tuottaa päinvastaisen seurauksen. Kun semioottisen ekosysteemin variaatiopohjaa kavennetaan, samalla heikennetään sen kykyä generoida uusia merkityksellisiä mutaatioita. Tuloksena ei välttämättä ole viisaampi yhteisö, vaan elegantisti järjestetty episteminen kasvihuone, jossa jokainen poikkeama on huolellisesti kitketty pois. Tällöin diskurssi saavuttaa maksimaalisen koherenssin juuri sillä hetkellä, kun se alkaa menettää kykynsä transformoitua.
Paradoksaalisesti juuri merkityksellisyyden imperatiivista voi muodostua kollektiivisen ymmärryksen suurin este. Kun osallistujat sisäistävät ajatuksen, että jokaisen lausuman tulee läpäistä ennalta määritelty relevanssikynnys, syntyy metakognitiivinen kurinalaisuus, joka alkaa kolonisoida itse ajattelun prosessia. Kielen virta lakkaa muistuttamasta villiä ja haarautuvaa jokisuistoa ja muuttuu kanavoiduksi vesirakenteeksi, jonka jokainen uoma on etukäteen suunniteltu. Vaikka veden kulku tehostuu, samalla katoavat ne tulvatasangot, suvantopaikat ja arvaamattomat sivuvirrat, joissa uuden ymmärryksen mahdollisuus tavallisesti itää. Näin diskursiivinen järjestys saattaa lopulta muuttua omaksi simulaakrikseen: täydellisesti optimoiduksi merkityksen koneistoksi, joka tuottaa yhä enemmän relevanssia mutta yhä vähemmän todellista uutta ajattelua.
Ydinvoimasta, turpeesta, hiilestä, bioenergiasta jne. tuulivoimalat eivät kannata taloudellisesti ja muutenkin tarvitaan vakaata sähköntuotantoa, jota uusiutuvasta energiasta ei ole mahdollista reaalimaailmassa saada.
Pitäis keksiä kuinka vi##tuksen ja kateuden voisi valjastaa sähköenergiaksi.. Suomi olisi sähkön suhteen omavarainen. Mikkeli voisi olla Suomen energia pääkaupunki.
ei tartte kekaiä. ratkaisu ja tekniikka on jo olemassa. vain sähkönmyyntisopimus tehtävä ensiksi. se kun on hoidettu, voi johdot teipata ohimoille ja töpsölin laittaa seinään. kateus ja kuspäisyys siirtyy sähköverkkoon ja saat siitä vielä rahaakin.
Peitsarista energia
Virtaa, ei energiaa.
peitsarista vauhtia!
Mitä maksaa kilovattitunti vauhtia Peitsarissa?
9000€/kWh