Oli kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja yleinen tie oli jälleen kerran muuttunut yksityiseksi kuningaskunnaksi.
Tien keskellä käveli kaksi rouvaa rinnakkain kuin paraatissa konsanaan. Koko ajokaista oli tehokkaasti suljettu, sillä liikennesääntöjen noudattaminen olisi ollut liian tavallista. Toinen naisista vaikutti hieman vaivaantuneelta, mutta toinen – Kylätien Keisarinna – marssi eteenpäin sellaisella itsevarmuudella, jota tavallisesti tavataan vain keskiaikaisissa hallitsijoissa ja pysäköinninvalvojissa.
Samaan aikaan paikalle saapui polkupyöräilijä. Ei rikollinen. Ei moottoripyöräjengi. Ei edes sähköpotkulautailija.
Polkupyöräilijä.
Mutta Keisarinnan silmissä kyseessä oli ilmiselvä uhka valtakunnan turvallisuudelle.
"Pyörällä ei saa ajaa!" hän mutisi.
Tämä oli mielenkiintoinen havainto, koska kyseessä oli yleinen tie, jota käyttivät jalankulkijat, pyöräilijät, autoilijat ja melontaseuran jäsenet. Mutta tosiasioilla ei ollut merkitystä. Keisarinnan valtakunnassa todellisuus oli joustava käsite.
Toinen nainen näytti siltä kuin olisi mieluummin ollut missä tahansa muualla. Ehkä hän pohti, miksi hän seisoi keskellä tietä kuuntelemassa liikennesääntöjen vaihtoehtoista tulkintaa.
Pyöräilijä jatkoi matkaansa.
Keisarinna jäi taakse vartioimaan valtakuntaansa.
Hänen tehtävänsä oli raskas. Jokainen ohikulkeva pyöräilijä, lenkkeilijä, melontaseuralainen tai autoilija oli uusi taistelu järjestystä vastaan. Ilman hänen valppauttaan joku saattaisi vielä kuvitella, että yleinen tie kuuluu kaikille.
Onneksi näin ei päässyt tapahtumaan.
Kylätien Keisarinna pysyi asemissaan.
Keskellä tietä.
Leveästi.
Rinnakkain.
Tien keskellä käveli kaksi rouvaa rinnakkain kuin paraatissa konsanaan. Koko ajokaista oli tehokkaasti suljettu, sillä liikennesääntöjen noudattaminen olisi ollut liian tavallista. Toinen naisista vaikutti hieman vaivaantuneelta, mutta toinen – Kylätien Keisarinna – marssi eteenpäin sellaisella itsevarmuudella, jota tavallisesti tavataan vain keskiaikaisissa hallitsijoissa ja pysäköinninvalvojissa.
Samaan aikaan paikalle saapui polkupyöräilijä. Ei rikollinen. Ei moottoripyöräjengi. Ei edes sähköpotkulautailija.
Polkupyöräilijä.
Mutta Keisarinnan silmissä kyseessä oli ilmiselvä uhka valtakunnan turvallisuudelle.
"Pyörällä ei saa ajaa!" hän mutisi.
Tämä oli mielenkiintoinen havainto, koska kyseessä oli yleinen tie, jota käyttivät jalankulkijat, pyöräilijät, autoilijat ja melontaseuran jäsenet. Mutta tosiasioilla ei ollut merkitystä. Keisarinnan valtakunnassa todellisuus oli joustava käsite.
Toinen nainen näytti siltä kuin olisi mieluummin ollut missä tahansa muualla. Ehkä hän pohti, miksi hän seisoi keskellä tietä kuuntelemassa liikennesääntöjen vaihtoehtoista tulkintaa.
Pyöräilijä jatkoi matkaansa.
Keisarinna jäi taakse vartioimaan valtakuntaansa.
Hänen tehtävänsä oli raskas. Jokainen ohikulkeva pyöräilijä, lenkkeilijä, melontaseuralainen tai autoilija oli uusi taistelu järjestystä vastaan. Ilman hänen valppauttaan joku saattaisi vielä kuvitella, että yleinen tie kuuluu kaikille.
Onneksi näin ei päässyt tapahtumaan.
Kylätien Keisarinna pysyi asemissaan.
Keskellä tietä.
Leveästi.
Rinnakkain.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Keisarinnan hovissa ei ole vielä onnistuttu selvittämään, miksi muiden ihmisten liikkuminen aiheuttaa niin suurta närkästystä. Moniammatillinen työryhmä kokoontuu jälleen ensi viikolla miettimään keinoja varhaiseen puuttumiseen.
Työryhmän alustavan arvion mukaan ongelma ei johdu tiestä, pyöristä eikä liikennesäännöistä. Selvitystyö jatkuu.
Hankkeelle on haettu lisärahoitusta, sillä ilmiö on osoittautunut melko massiiviseksi.
Kyseessä saattaa olla Porin kihlakunnan alueella kovin yleinen vaiva jota esiintyy vanhemmissa, happamissa naisoletetuissa ja joskus jopa miehissäkin.Vaiva alkaa vaivihkaa kun ihoon ilmestyy ryppyjä, ja vaaka näyttää pahemman laatuista painoindeksin ylitystä ja kolmas merkki on karvojen harmaantuminen.Taipumus juoruiluun ja liiallinen juhlamokan kulutus pahentavat ilmiön vaikutusta hapantaen aivojen toimintaa entisestään.
Ilmiön muille näkyvät oireet alkavat myös kuulua, kun esimerkiksi siirtolapuutarhoissa,valtuustossa tai kerrostaloissa ilmiön kohteelle syntyy harhainen kuvitelma siitä, että hän omistaa koko alueen vaikka hänellä olisi vain vuokrattuna paikka, tai pieni alue omistuksessa.
Happamuuden aiheuttama PH arvojen liikahtelu korvien välissä (Lat. virtsas aivondomus) ja kaiken muun liikahtelun pysähtyminen jalkovälissä aiheuttaa ns. närää, ahdistusta ja henkisen pahoinvointikynnyksen ylittymistä, joka taas purkautuu pahansuopana käytöksenä muita kohtaan.
Ilmiöön liittyy ns. napoleon kompleksi (Lat. Narsissmus mulkvisticus), jossa kohdeelle kehittyy liiallinen tärkeyden tunne omasta itsestä, ja harhaluulo muiden yläpuolella olemisesta.
Jo 40-luvulta asti on lääkäri määrännyt tällaiseen hysterian kaltaiseen lääkkeeksi pirtua ja puufalloksen.Vaikka resepti on vanha, se on edelleen validi ja halpa lääke vaivaan.Joillakin tauti (Lat. cuivats vaginisis) on äitynyt niin pahaksi ettei edes tämä toimi heidän kohdallaan ja on siirryttävä järeänpiin rohtoihin.Suosittelen kuitenkin koittamaan ensin tätä reseptiä muutaman päivän ajan jos se korjaisi tilaa.Jos puista fallosta ei ole saatavilla, voi hakea porkkanan tai suuren kurkun.
Ystävällisin terveisin,
Tohtori Antti Deodor.
Olisiko mitään apua jos puristelisin vähän tomaatteja?
Akalle jäitä juomaan ja uudet stringit, kyllä se siitä
laatikko siideriä ja uudet pyllypikkarit
Tämä on useammankin henkilön aiheuttama ongelma tuolla tienpätkällä, ollaan niin omistajia että kuljetaan jalan kuin se tie olisi jalkakäytävä taikka oma piha, sitten kun samat henkilöt ajavat siellä autolla, eivät silloinkaan anna tilaa "ulkopuolisille" vaan kiilaavat, uhoavat ja ajavat ylinopeutta.
Asia korjaantuisi kun alue kaavoitettaisiin uudelleen pelloksi ja mökit purettaisiin pois :D
Joku paikallinen temppuministeriö tuolla usein kokoustaa keskellä tietä, millään ei väistettäisi ja hampaita vaan näyttelevät kun heidän valtakunnassaan kulkee "ulkopuolisia".
Pistä tien osoite esille niin laitetaan kunnon autokaravaani sinne musiikit pauhaten ja torvet soi jos tulee kuninkaalliset tielle kukkoilemaan.
Hevosluodontie välillä ponttoonisilta - huvilajuovansilta
Melamajavien porukka on mukavaa, mökkiläisistä osa aivampers...ä.
Oma lukunsa vielä satunnaiset akat jotka käyvät ulkoilemassa, välillä viisikin rinnakkain kävelemässä tiellä eikä elettäkään väistää liikennettä, ovat niin mahtavaa olevinaan että kuvittelevat Auringon kiertävän radalla heidän ympärillään
sama ilmiö näkyy jokapuolella Poria, varsinkin koirien kanssa kulkevat ovat usein aivan pösilöitä, muita ei huomioida vaan se naru on usein poikittain koko väylän leveydeltä
Osa meistä ihmisistä, ehkä aika isokin osa, on keskivertoa kyvyttömämpää. Jotkut eivät kaikissa asioissa ole siihen kyvyttömien ryhmään kuuluvia, vaikka kuuluvatkin erittäin kyvyttömiin joissakin asioissa.
Olemme me vaan niin erilaisia.
Aika moni, jos nyt ei aivan jokainen. luulee ja kuvittelee olevansa.... sanotanko nyt että aika hyvä, vaikka totuus on toinen.
Minä olen siitä erittäin hyvä esimerkki, en tunnista läheskään kaikkia puutteitani.
Pikkukylän tyttö, vähän liian isot saappaat ja iso kaljamaha samoissa saappaissa