Muutin 4 vuotta sitten pois kotoa 19-vuotiaana ja ennen muuton päättämistä ajattelin monta vuotta, että en uskalla muuttaa pois ja jättää äitiä yksin kotiin, koska tiesin, että hän juo silloin vain entistä enemmän... Kummatkin vanhemmistani ovat aina juoneet viikonloppuisin humalahakuisesti, mutta avioeron jälkeen äitini rupesi juomaan silloin tällöin myös viikolla. Avioerosta on jo vuosia ja juominen on jokapäiväistä. Äiti käy ihan normaalisti töissä ja joskus on töissä 7 päivääkin viikossa, mutta aina kun menee kotiin hän käy kaupan kautta ja ostaa olutta tai viiniä... Äitini polttaa juomisen lisäksi tupakkaa joka minua vasta pelottaakin, koska ei tapahtunut ihan yhtä tai kahta kertaa kotona asuessani, että kävin tumppaamassa palavan tupakan joka on sammuessa tipahtanut matolle, sohvalle tai vaatteille.. Tämän takia laitoin avomieheni kerran ruuvaamaan joka huoneen kattoon palohälyttimet josta sain edes vähän huojennusta pelkoon.. Näen äitiäni usein ja ns. kuittailen aina välillä esim. kaupassa käydessä alkoholin ostamisesta ja olen ihan suoraan sanonut, että tajuaahan hän, että on alkoholisti? Koirani on välillä äidillä hoidossa ja viimeksi juhannuksena, kun kävin kaupassa hänen kanssaan ja olutta ostettiin reippaanlaisesti yhdelle henkilölle, sanoin vain lähtiessäni, että "älä polta sit koiraa talon mukana" ja äiti kysyi, että mitä sä oikein tarkoitat.. pyysin vain miettimään sitä. Itse en voi sietää humalaisia ja ei tulisi ikimaailmassa mieleen mennä vaikkapa baariin töihin, tinttaisin varmaan jotain asiakasta.. Hilpeät humalaiset vielä pystyn jotenkin sulattamaan, mutta äidistä tulee kännissä Idiootti ISOLLA I:LLÄ! Tuntuu siltä, kuin älykkyysosamäärä tippuisi hänellä kahdella oluella jo puoleen ja jos hän joskus sattuu vastaamaan puhelimeen kännissä kun soitan, kuulen heti, että on kännissä ja sanon yleensä vaan, että "aha" tai, että "ei mulla taidakaan olla mitään asiaa" ja laitan puhelimen pois. Isosiskoni asuu ulkomailla ja ollaan tästä kaikesta ihan samaa mieltä, hän jos joskus soittaa ja kuulee, että on juotu edes yksi (ei äiti vastaa puhelimeen kunnon kännissä), ei hän sano mitään ja laittaa vain luurin kiinni. Muistan lapsuudesta hyvin sen, että käytiin kyllä kyläilemässä tutuilla (toisin sanoen käytiin dokaamassa tutuilla), mutta esim. sukulaisten lapsien synttärijuhlat ja tämmöiset johon luvattiin mennä, jäivät melkein aina väliin, "kun tuli jotain muuta...". Vaikka olin itse vasta alle kymmenvuotias minua hävetti, kun arvasin, että kaikki tietävät, että vetävät vain pään täyteen.. En sano etteikö lapsuuteni olisi ollut hyvä, meillä oli siskon kanssa kaikkea mitä tarvittiin, vanhemmilla hyvät ammatit ja arki oli ihan normaali, mutta viikonloput olivatkin sitten vähän ikävempiä vaikka meillä ei mitään pahaa tapahtunutkaan, isi ja äiti oli vaan kännissä.
äiti...
mgh
8708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
provo!Miten sukulaiset,naapurit tai koulu eivät olisi lastensuojelun kanssa puuttuneet ongelmiin?
Ymmärsit varmaan väärin.. Silloin kun olin lapsi, niin kyllä meillä viikonloppuisinkin esim. ruokaa tehtiin ja piti tulla johonkin tiettyyn aikaan kotiin yms. muuta normaalia, vanhemmat olivat vain humalassa, ei siis mitään ördäystä, eli ei kukaan oksennellut, sammunut tai mitään muuta sellaista, olivat vain humalassa. Sukulaiset eivät pitäneet kummosena, eiväthän he tienneet, että joka viikonloppu oltiin kännissä ja jotkut sukulaiset ja naapurit olivat välillä meillä viikonloppua viettämässä tai terassilla minun vanhempieni kanssa, eli ei mitään ihmeellistä.. Koulullehan ei mikään tämmöinen näkynyt, ei meitä kohdeltu kaltoin, eli leikittiin, syötiin, nukuttiin ja tehtiin läksyt ihan niinkuin arkenakin. Ei meillä koskaan hunningolla oltu, en esim. muuttaessani omaan kotiin ollut eläissäni käyttänyt pyykinpesukonetta, enkä osannut tehdä kummosesti ruokaa, koska kyllä meillä äiti ne kaikki hoiti kun oli suurimmaksi osaksi iltatöissä ja päivisin oli aikaa kun lapset olivat koulussa ja mies töissä.
Meidän elämä oli niinsanotusti ihan tavallista teini-ikääni asti, silloin sisko muutti kauas pois ja vanhemmat erosivat jolloin vähä vähältä äitini rupesi juomaan enemmän, ei moneen vuoteen vielä arkisin, mutta viikonloput häneltä menivät kaatokännissä. Arkisin juominen on tullut tässä muutamien vuosien aikana vasta kuvioihin, oikeastaan vasta kun muutin pois, koska sen jälkeenhän kukaan ei ole ollut kotona kritisoimassa juomista..
Anyway, eiköhän tänne kirjoittelut jääneet nyt tähän.
Suomi24.fi:ssä varmasti on paljon provoja, mutta tämä nyt ei vaan sellainen satu olemaan ja nyt tuntuu vain tosi tyhmältä, että kirjoitin tänne sanaakaan, kun heti haukutaan provoksi! ..Elikkä kiitos kaunis. Lämmintä loppukesää teille kaikille jotka mahdollisesti "provoni" lukivat, vastauksia on turha minulle kirjoittaa, koska enpä taida tulla tänne toista kertaa mieltäni pahoittamaan.
-M
Ne muka olisi puuttuneet ongelmiin??
eivät ne puuttuneet minunkaan kotioloihin..
no en minä sitä olisi kyllä toivonutkaan
koska se olisi ollut suuri häpeä.
Älä puhu
Älä luota
Älä tunne
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
Ei tosiaan provolta vaikuttanut tämä kirjoitus. Lapsen olisi täytynyt olla sosiaali/terveyslalan ammttilainen voidakseen kertoa toiselle ammattiauttajalle perheen tilanteesta. Lapsi ei ole ammattilainen ja lapsi luonnostaan normalisoi perhettä ulospäin. Eli, kun hän tajuaa, että juominen ei ole hyväksyttävää, hän alkaa peittää sitä ja puolustelee vanhempiaan. Näin "vähäinen" juominen ei näy ulospäin esim. koulussa, mutta jättää jäljet kehittyvään ihmiseen, koska kunnon perhe-elämää ei ole ollut.
Mitähän luurankoja sen ihmisen kaapistä löytyy, joka väitti kirjoitusta provoksi?
Tuota minä itsekin olen saman kokeneena myöhemmin aikuisiällä ihmetellyt - miksi kukaan ei puuttunut, vaan katsoi vain vierestä lasten hätää? Sukulaiset jäädyttävät välit ja haukkuvat alkoholistia minkä kerkeävät selän takana, naapurit eivät halua sekaantua ja koulussa vain "ollaan ymmärtäväisiä", tiedetään muttei tehdä mitään, näin se menee. Sosiaalitoimiston tädit keksivät saapua kotiini vasta kun olin jo kahdeksantoista paremmalla puolella. Mutta mitäpä tuota märehtimään, terve aikuinen minusta kuitenkin tuli, siitä huolimatta..
Joo, kyllä kuulostaa niin tutulta = /
"Jännä" miten joihinkin ihmisiin viina vaikuttaa niin äkkiä ja sillä tavalla että tosiaan tuntuu toinen täydeltä idiootilta. Ei osaa puhua, tuijottaa oudosti....
Meillä äitillä jos ollut vapaapäivä ja tulen kotiin, hän on laittanut ruokaa ja leiponut. Muuten kiva, mutta ruoka palanut pohjaan, pullista unohtunut sokerit tms. ja äiti taas horjuu omalla tuolillaan eikä ota osaa jutusteluun, jos ottaa puhuu siihen malliin ettei ole ymmärtänyt toisten jutustelua yhtään.
Tulee uskomattoman paha olo. Sitten kun äidille koittaa puhua asiasta hänen ollessa selvänä, ahdistuu ja pakenee paikalta.
Toi on niin tuttua.
Mun äitinikin juo,ja se tietää eritäin hyvin etten voi sietää sen juomista.
Silti se juo kun olen sielä.Se olikin valittanut mun tätilleni kun mä en voi siletää semmoista.Tätini oli sanonut kaikea paskaa musta.Kyllähän se on niin että juora saa aikuinen ihminen kuinka haluaa.mutta kun meitin lähipiirissä on ihmisiä kuollut ja näköjään kuoleekin viinaan,niin en halua että äitilleni käy saman lailla.Kyllä yksi häpee jo riittää mulle.
Mä tiedän myös tarkalleen koska äiti on juonut:
1) Lähdetään yhdessä ostoksille, se ostelee mulle mitä sattuu ja itselleen kalliita vaatteita
2) Silmät verestää, ja vaikka se muka kuuntelee ei se muista myöhemmin sanaakaan meidän keskustelusta..
3) Puhuu mitä sattuu, asian vierestä ja päältä
4) On vaan omassa maailmassaan miettimässä koska mä lähtisin pöydästä pois että vois käydä kaapilla ottamassa napsin.
Alkoholismi on mun mielestä yksi vaikeimpia sairauksia omaisien kannalta. Näkee vaan kun toinen ihminen hitaasti tappaa itsensä. Ja kun vuorotellen vihaa ja rakastaa omaa äitiään. Mä en voi esim. sille mitään että kun äiti on humalassa mä suutun sille, en voi katsoa silmiin, istun vaan ja ajattelen muuta. En haluais sitä rangaista sen "sairaudesta" mutta en voi sen kanssa olla kun se on kännissä. Kun se on selvinpäin oon taas mielinkielin ja NIIN onnellinen.
Jos joskus lapsia hankin niin en ikinä tee heille mitään tällaista.