En voi pakottaa ketään ymmärtämään itseäni enkä olemaan yhteydessä. Oikeastaan aina saa pettyä ihmisiin, kun odottaa liikoja. Ei pidä odottaa mitään. Olemme eri lähtökohdista ja ei voi olettaa, että toinen ymmärtäisi, jos hän ei ole itse kokenut samaa.
Ystävyys on vastavuoroista
Anonyymi-ap
22194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tykkääkö palstaäijä sinun kaverit myös naisten satulain nuuskimisesta nätisti muotoiltuna? Kuulemma mitä joku kirjoitteli millaisen sakin kanssa olet tekemisissä netin kautta pimeässä verkossa
Paljonkohan ne maksais jos irrottelis hylätyistä fillareista satuloita ja sanois että toista kymmentä tuhatta kilometriä olen ajellut ja istuskellut? Hmm
Onko Koohottajalla mtn käsitystä?
Niinhän se on, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä. Turha sitten valittaa, jos ei saa solmittua ystävyyssuhteita tai parisuhteita.
Kuinka mainitsemasi jutut onnistuu sinulta joka avaudut palstaäijälle tai sen aloitusten kautta täällä netizzä?😬
Puhuminen onnistuu hyvin. Ystäväpiiriini kuuluu paljon etelä-eurooppalaisia ja tunnetusti he ovat eläväisempiä ja avoimempia.
Saman piti päteä NL/Venäjän ja Suomen ym väliseen ystävyyteen.
Kekkosen aikana Suomen piti nöyristellä itänaapurille, ja myöhemminkin vielä.
Ystävyys mitä se edes on
Joo, ei kannata luottaa kehenkään 100%, ettei vedetä mattoa jalkojen alta sopivassa tilanteessa.
Ymmärrät varmaan tuulihattu että vaikka repertuaariisi kuuluu alaikäisten ns ystävien haaliminen esittämällä itse skidiä, ei välttämättä ole se oikeustajuisin harrastus. Ja vtun pelle vaan jatkaa, toisaalta hyvä niin....
Jäljet vei kuin veikin peräkamariin.
Siihen vähän ikäänkuin viittasinkin kun mainitsin tuolle satulan haistelusta tässä ketjussa, mutta se in aika hankalaa välillä kun mielipahapollarit ulkopuolelta näkee vaivaa, eli suhtautuminen ei ole lainkaan kevyttä aiheeseen. Tiiät varmaan mitä tarkoitan
Ihanan itsekästä persuutta tyrmätä ja kieltää kategorisesti em aiheita vain koska kokee suureellisessa päässään liittyvänsä aiheeseen tai kokee, että joku random jamppa x on jostsin syystä puolustamisen väärti. Jokainen joka on palstaa seurannut vähänkään on varmasti bongannut ko äijän makaaberit esitykset, joissa se esittää vaikka 14- v tyttöä joka muka kyselee boomerien kakaneittokanavalla vinkkejä seurusteluun ym. Ilman muuta ko tapaus panostaa tällaiseen scämmäämiseen muutenkin kuten esittämällä alaikäisille ala-ikäistä
Jatkossa saattaisi olla hyödyttävää jos seri-puolelta pyörähtäisi studiossa muitakin asiantuntijoita puhumassa aiheesta kuin esim joku epäiltyjen puulesta uhriutuva haahka vinkumsssa siitä miten huono suostumuslaki on. Oli surkea esitys rikospaikkaohjelmassa
Vieläkin sylettää kun muistelen ko jaksoa
Mä vähä luulen että on muutkin huomannut...
Jakun kerran puheeksi tuli hra asianajaja niin ei olkut kyse yhdestä lyönnistä ja se siitä, vaan masssa makaavan potkimisesta mitä tulee vapun tapahtumiin
Ja onhan se toki hopeskettu krpltä niinkin, että ei tarttis ärsyttää, mutta oliko reaktio missään suhteessa? Miksi pitää ylipäätään aina veistellä joku mutta toisaalta - lausunto niinku miks? Ihmettelen tätä, ei millään pahalla
Suhteellisuudentaju olis jo pikkuhiljaa suotavaa joo
Ettei ihan vaan esim sen tarinan varassa olemisen takia tarvitse soitella ringa linga lingia
Ajajajaijaijsi puerto rico is rico
Ystävyys on kallisarvoinen asia, eikä sitä kannata altistaa palstalaisten pyöritettäväksi. Itse en kommentoi, vaikka joskus ystävieni nimiä täältä olen huomannutkin tilanteissa, joista olisin voinut päätellä jotakin.
Kirje "ystävälleni" jota minun jäi ikävä.
Ystävyys on vastavuoroista mutta myös paljon syvempää yhteyttä kuin pelkkä lounasseuraksi vapailta kilautettu kaveri.
Miten selittää toiselle että viihdyn kyllä seurassasi mutta nyt kun muutin toiselle paikkakunnalle, etkä koskaan ole kutsunut minua kotiisi, en enää voi rientää satojen kilometrien päästä päivittäisten harmituksiesi kuunteluautomaatiksi jokapäiväisen leivän merkeissä.
En tullut koskaan kutsutuksi syntymäpäivillesi, en saanut sinulta edes ystävänpäivänä mitään viestiä. Emme koskaan käyneet yhdessä missään reissussa, etkä koskaan kysynyt minulta mitään lainaan. Kun erosit, en kelvannut edes seuraksi kun olit yksinäinen ja rikki. Jälkeenpäin kuulin toisilta kuinka olit purkanut loputtomiin pahaa oloasi, syyttänyt ja jakanut ihmiset ympärilläsi eroleireihin. Toisinpäin nämä asiat kyllä tapahtuivat ja oletin että tietenkin kysyt apuani kun sitä tarvitset. Olisin tullut välittömästi. Loukkaannuin syvästi kun kerran huomasin voivani olla avuksi ja sain tylyn "Ei tarvitse, pärjään kyllä". Pyysit anteeksi ja se kuulosti lähinnä että "sori siitä"
Lopen ymmärsin että olit liian ylpeä ja itsekäs tuomaan minua "parempien" kavereiden seuraan esille. Vaikka tunnen perhettäsi, pidit minut käsivarren mitan päässä heistä "sosiaalisella otteella". Olit niin jääräpäinen itsenäisyytesi suhteen että hulautit lapsen pesuveden mukana.
Alkuun kielsin sen että et ollutkaan sitä mitä esitit olevasi, sitten vihasin, lopen surin ikävääni ja hiljalleen se on kääntynyt hyväksynnäksi. Meitä ei koskaan ollutkaan. Tai tavallaan oltiin. Mutta ei sitten kuitenkaan.
Nyt olen miettinyt sinun näkökulmaa, pohtinut, ymmärrätköhän itsekään edelleenkään toimintaasi Väitän että et, olin sinulle vain yksi monista "kätevistä" tuttavuuksia jotka voimaannutti sinua. Näppärä seuraneiti kun muita ei ole viihdyttämässä. Kykenevä ja vahva, yksin pärjääjä. En tiedä nimeä tälle tapaukselle, niin outo kuvio etten ole ennen törmännyt moiseen.
Hiljattain tapasin työn kautta mukavan ihmisen joka halusi selvästi tutustua, mutta huomasin samoja ilmiöitä. Vetäydyin ja lupasin itselleni olla sotkeutumatta enää samanlaiseen tyyppiin. Harmi, mutta aion vaatia aitoutta ja vastavuoroisuutta ihmisiltä joiden kanssa olen tekemisissä ja ystävystyä.
PS. Erotan kyllä hyvän päivän tutut, kaverit, kollegat, sukulaiset ja ystävät toisistaan. Ja minulla on myös sydänystävä, en siis ole yksinäinen.