...Olen elämän väsyttämä, kuten varmasti moni. Liekö heikko luonnoltani olen, kun periksi tahtoisin antaa?
Haluaisin vain silmäni sulkea ja ikiuneen nukahtaa. Uupunut olen.
Mieleni ajan saatossa murtui, kehoni kokemusteni syviä arpia kantaa, sieluni huutaessa kivusta hiljaa. Kärsin ja riudun.
Olen olemassa ja hengitän. Tunnistan liikkeen, mutten tunne. Liekö jokin sisältäni kuoli koettelemusteni tiellä?
Näen toisten haaveilevan, iloitsevan ja rakastavan. Se on kaunista.
Voiko rikkinäinen sydän toista pyytteetömästi ja aidosti rakastaa? Varjoani pelkään, joka arpiani varjostaa.
Voiko usko, toivo ja rakkaus parantaa sieluni haavat, antaen voimaa kohdata oman mieleni murtumat? Muistaa kuka olen ja mitä sisälläni kannan?
Haluaisin vain silmäni sulkea ja ikiuneen nukahtaa. Uupunut olen.
Mieleni ajan saatossa murtui, kehoni kokemusteni syviä arpia kantaa, sieluni huutaessa kivusta hiljaa. Kärsin ja riudun.
Olen olemassa ja hengitän. Tunnistan liikkeen, mutten tunne. Liekö jokin sisältäni kuoli koettelemusteni tiellä?
Näen toisten haaveilevan, iloitsevan ja rakastavan. Se on kaunista.
Voiko rikkinäinen sydän toista pyytteetömästi ja aidosti rakastaa? Varjoani pelkään, joka arpiani varjostaa.
Voiko usko, toivo ja rakkaus parantaa sieluni haavat, antaen voimaa kohdata oman mieleni murtumat? Muistaa kuka olen ja mitä sisälläni kannan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvää pohdintaa.
Anna anteeksi itsellesi. Anna anteeksi muille. Pysyttele erossa ihmisistä jotka haluavat vain nähdä maailman tulessa. Seiso omien sanojesi takana. Pysyttele totuudessa ja opettele luottamaan. Keskustele niin haavat korjautuu.
Voin samaistua. Voimia sinulle ja älä jää katkeraksi.
Vasyais on kyllä.