Tää runo (Jost tulis mun mielest muuten hyvät sanat johonki biisiin. Säveltäminen on vähä työn alla...) kertoo mun tarinaani.
Sen nimi on vaikka 'Pieniä, hassuja asioita'
Marraskuussa sä hiivit takasin mun ajatuksiini.
Sitä mä en tuu koskaan antaa sulle anteeks.
Sitä, ku sä katoit muhun ja musta tuntu,
että sä näit suoraan mun sisälleni, sieluuni.
Ja mä katoin takasin ja luulin,
että mä näin sun sisälles, sieluus.
Sillon sä vaikutit ihmiseltä ja mä luulin sun muuttuneen.
Sun kuvas mä piilotin pöytälampun jalan alle.
Mä kuvittelin meijät käsi kädessä auringonlaskun aikaan,
sut soittamassa mulle kitaraa,
meijät sanomassa toisillemme pieniä, hassuja asioita.
Sillon meijän välillä oli sähköä.
Tai ehkä ei.
Ehkä mä kuvittelin senki.
Maaliskuussa sä luulit, etten mä välitä.
Sitä mä en tuu koskaan antaa itelleni anteeks.
Sitä, ku sä katoit muhun, ja mä nauroin sulle
ja käänsin selkäni.
Ja sä käänsit selkäs mulle,
ja päätit, ettet sä välitä.
Sillon kaikki meni rikki ja sä vetäydyit takasin kuorees.
Sun kuvas mä revin ja heitin roskikseen.
Silti mä kuvittelin meijät käsi kädessä auringonlaskun aikaan,
sut soittamassa mulle kitaraa,
meijät sanomassa toisillemme pieniä, hassuja asioita.
Sillon sä kaduit niitä katseita.
Tai ehkä et.
Ehkä mä kuvittelin senki.
Toukokuussa sä kai onnistuit unohtamaan mut.
Sitä mä en tuu koskaan antaa sulle anteeks.
Sitä, ku mä katon sua, mut sä et enää kato takasin.
Ja mä hymyilen ja nauran,
vaik tekis mieli itkee ja huutaa.
En mä enää kuvittele sun muuttuneen.
Vaik sä nyt tulisit, mulla ei olis sulle enää mitään sanottavaa.
Ja ylpeenä mä voin ilmottaa,
etten oo vuodattanu ainuttakaan kyyneltä,
vaikka on kamalaa nähä sut joka paikassa.
Siis ethän sä siellä oo, mut mä ajattelen sua koko ajan,
koska sä olit mun ensirakkaus.
Vaan nyt tää Ruusunen on heränny unestaan
ja näkee sut kirkkain silmin: sä oot kusipää!
Sut on jo huuhdottu vessasta alas, mut se ei tehoo suhun.
Mä tiiän mikä sä oot, enkä mä silti voi unohtaa.
Ja vielä mä kuvittelen meijät käsi kädessä auringon laskun aikaan,
sut soittamassa mulle kitaraa,
meijät sanomassa toisillemme pieniä, hassuja asioita.
Nyt mä haluun sut takasin.
Tai ehkä en.
Ehkä mä kuvittelin kaiken.
Mielipiteitä pliiis!!!? Mitä te tykkäsitte?
Sen nimi on vaikka 'Pieniä, hassuja asioita'
Marraskuussa sä hiivit takasin mun ajatuksiini.
Sitä mä en tuu koskaan antaa sulle anteeks.
Sitä, ku sä katoit muhun ja musta tuntu,
että sä näit suoraan mun sisälleni, sieluuni.
Ja mä katoin takasin ja luulin,
että mä näin sun sisälles, sieluus.
Sillon sä vaikutit ihmiseltä ja mä luulin sun muuttuneen.
Sun kuvas mä piilotin pöytälampun jalan alle.
Mä kuvittelin meijät käsi kädessä auringonlaskun aikaan,
sut soittamassa mulle kitaraa,
meijät sanomassa toisillemme pieniä, hassuja asioita.
Sillon meijän välillä oli sähköä.
Tai ehkä ei.
Ehkä mä kuvittelin senki.
Maaliskuussa sä luulit, etten mä välitä.
Sitä mä en tuu koskaan antaa itelleni anteeks.
Sitä, ku sä katoit muhun, ja mä nauroin sulle
ja käänsin selkäni.
Ja sä käänsit selkäs mulle,
ja päätit, ettet sä välitä.
Sillon kaikki meni rikki ja sä vetäydyit takasin kuorees.
Sun kuvas mä revin ja heitin roskikseen.
Silti mä kuvittelin meijät käsi kädessä auringonlaskun aikaan,
sut soittamassa mulle kitaraa,
meijät sanomassa toisillemme pieniä, hassuja asioita.
Sillon sä kaduit niitä katseita.
Tai ehkä et.
Ehkä mä kuvittelin senki.
Toukokuussa sä kai onnistuit unohtamaan mut.
Sitä mä en tuu koskaan antaa sulle anteeks.
Sitä, ku mä katon sua, mut sä et enää kato takasin.
Ja mä hymyilen ja nauran,
vaik tekis mieli itkee ja huutaa.
En mä enää kuvittele sun muuttuneen.
Vaik sä nyt tulisit, mulla ei olis sulle enää mitään sanottavaa.
Ja ylpeenä mä voin ilmottaa,
etten oo vuodattanu ainuttakaan kyyneltä,
vaikka on kamalaa nähä sut joka paikassa.
Siis ethän sä siellä oo, mut mä ajattelen sua koko ajan,
koska sä olit mun ensirakkaus.
Vaan nyt tää Ruusunen on heränny unestaan
ja näkee sut kirkkain silmin: sä oot kusipää!
Sut on jo huuhdottu vessasta alas, mut se ei tehoo suhun.
Mä tiiän mikä sä oot, enkä mä silti voi unohtaa.
Ja vielä mä kuvittelen meijät käsi kädessä auringon laskun aikaan,
sut soittamassa mulle kitaraa,
meijät sanomassa toisillemme pieniä, hassuja asioita.
Nyt mä haluun sut takasin.
Tai ehkä en.
Ehkä mä kuvittelin kaiken.
Mielipiteitä pliiis!!!? Mitä te tykkäsitte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo, toi voisi tosiaan toimia biisinä, ainakin enemmän se on laulumainen ku runo...
no jokatapauksessa tykkäsin tekstistä..ihanaa!!
mä en nyt ilmeisesti tajuu miten tää toimii, mut yritetään taas uudestaan vastata...
Elikkäs: Teksti oli todella ihan ja hyvä:)...mutta se sana kusipää latisti homman...voisit sen vaihtaa...
joo sanat todellakin sopisi johonkin biisiin...olet hyvä sanoittaja...jatka samaa rataa ja tee ihmeessä lisää...:)))
Tosi hyvä!!
[ Voisin ite lähettää yhelle henkilölle..
mut en taida kuitenkaan viittiä :) ]