Kuvittele, että koko elämäsi on unta

Enne kun jatkan, kertaus:

Kysyit:

"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


Vastaus:

"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

Saa.

Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.