tämä on ihan kammottava ongelma, joka vain siirtää ja siirtää vauvan"tekoa".. en nimittäin uskalla synnyttää alateitse.
En tiedä miten tällaiseen todellakaan suhtaudutaan, ja kuinka yritetään sitten väkisin "käännyttää" alatiesynnytykseen. Olen tietoinen riskeistä, kivunlievityksistä jne. mutta silti pelko on sitä luokkaa ettei vauvan toivominen ole mahdollista.
Mitä ihmettä teen..?!?!! Onko muita, joilla on samanlaisia pelkoja?
En tiedä miten tällaiseen todellakaan suhtaudutaan, ja kuinka yritetään sitten väkisin "käännyttää" alatiesynnytykseen. Olen tietoinen riskeistä, kivunlievityksistä jne. mutta silti pelko on sitä luokkaa ettei vauvan toivominen ole mahdollista.
Mitä ihmettä teen..?!?!! Onko muita, joilla on samanlaisia pelkoja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ns. pelkopoli, jossa voi käydä juttelemassa näistä asioista, on kuulemma auttanut monia. Kannattaa kysäistä vaikka omasta neuvolasta, miten sellainen omalla paikkakakunnalla onnistuu.
Miljardit naiset on synnyttäneet alakautta ihan ongelmitta. Kivutonta synnytystä ei ole, mutta komplikaatioriski on ihan minimaalinen ja hyviä kivunlievityskeinoja on kekesitty. Synnytys on lopulta ihan luonnollinen juttu, kuten seksikin. Pelkopoli toimii kuulemma todella hyvin. Pääset juttelemaan kätilön kanssa tunteistasi ja tutustumaan saliin sekä synnytyssairaalan osastolle yms. Kokemukseni mukaan suurin osa peloista helpottuu niin hienosti, että alatiesynnytyksiin päädytään. Jos olet ihan hysteerinen loppuun saakka, niin kyllä sitte toki leikataankin.
Miljardit naiset on synnyttäneet alakautta ihan ongelmitta. --> Enää synnytyksiin ei edes kuolla niin usein kuten ennen.
Kivutonta synnytystä ei ole, mutta komplikaatioriski on ihan minimaalinen ja hyviä kivunlievityskeinoja on kekesitty. --> kivunlievityskeinoja on keksitty, mutta ne eivät välttämättä toimi, siihen kannattaa varautua.
Synnytys on lopulta ihan luonnollinen juttu, kuten seksikin. --> luonnollinen ja alkukantainen, eli yhtä brutaali kuin 1000 vuotta sitten
Pelkopoli toimii kuulemma todella hyvin. Pääset juttelemaan kätilön kanssa tunteistasi ja tutustumaan saliin sekä synnytyssairaalan osastolle yms. --> Pelkopoli toimii hyvin ennen synnytystä. Synnytyksen jälkeen sieltä saa kuulla vain, että sellaista se synnytys on.
Kokemukseni mukaan suurin osa peloista helpottuu niin hienosti, että alatiesynnytyksiin päädytään. Jos olet ihan hysteerinen loppuun saakka, niin kyllä sitte toki leikataankin. --> Suosittelen, että käyt pelkopolilla tekemässä suunnitelmallisen suunnitelman synnytyksestäsi niin saat oikeasti sitä mitä haluat eikä tule traumoja.
JOS olet joskus sattunut sairastamaan/sairastat jotakin psyykkistä sairautta, pelkopolin ovea kannattaa ehkä olla avaamatta. Ainakaan minun pelkojani ei siellä käsitelty asiallisesti vaan kummallisesti otettiin esille 6(!) vuotta aikaisemmin tapahtuneet jutut, jotka eivät mielestäni mitenkään liittyneet siihen, että pelkäsin synnytystä. Pelkopolilla käyntini jäi siis yhteen kertaan ja aiheutti vain pahan mielen.
Kannattaa lukea paljon synnytyksestä ihan alan kirjallisuudesta eikä vain netistä. Mitä enemmän asiasta tiedät sitä vähemmän pelkäät. Synnytys on monelle tuntematomuuden vuoksi suuri pelon aihe. Itse olen 7kk lapsen äiti ja synnytys oli positiivinen kokemus, hienompi kuin osasin odottaa, traumoja ei tullut.
Mulla pelkoja helpotti, kun menin serkkuni synnytykseen mukaan. Sain nähdä kuinka "homma hoituu" ihan konkreettisesti. Vaikka eihän synntyspelko mulla niin kauhea ollut mutta kuitenkin. Voisin sanoa että keskustele asiasta jonkun kanssa joka osaa kertoa asiasta ja hanki itsellesi tietoa. Ja onhan se leikkaus aina vaihtoehtona jos ei muu auta.
Kiitos asiallisista vastauksista/kommenteista.
Olen tosiaan hankkinutkin jo kovasti tietoa mm.lukemalla alan kirjallisuutta, ihmisten kokemuksia ja keskustellut asiasta ilman että minua on peloteltu ihan "kuoliaaksi". Siltikin minua pelottaa koko ajatus synnyttää alateitse; ja tietenkään oletuksena ei ole, että tässä lapsia tuosta noin vaan tehdään. Olen kuitenkin jo 31-vuotias ja tiedostan ettei hedelmällisyyteni ole ikuinen :/ Sen sijaan tuo pelkoni synnytystä kohtaan on.. olen konkretisoinut pelon siihen, että en saa kivunlievitystä "tarpeeksi".
Minusta on tuskallista kuunnella äitien kertomuksia siitä kuinka tuskissaan ovat odottaneet lääkäriä ja kuinka sitä lääkäriä ei ole aina tullut, tai ainakaan sitä lääkäriä joka saisi pistää tietyn lääkkeen kipujen lievittämiseksi.
Mietin juuri tuota ehdottamaanne pelkopolia, mutta oletuksena on ilmeisesti että synnytys on alateitse tai siihen ainakin pyritään?! Onhan se tosiaan kautta aikojen ollut ja on luonnollisempi tapa kuin sektio, mutta siltikin...
Kertokaa lisää kokemuksianne varsinkin te, jotka olette pelon vuoksi sektiolla saattaneet lapsenne maailmaan.
Ota heti puheeksi pelkopoli ja hakeudu sinne. Sektion saa synnytyspelon takia, mutta painostus alatiesynnytykseen on kova. Kannattaa siis käydä tuo pelkopoli ja uskoisin, että jos vielä senkin jälkeen synnyttäminen alakautta pelottaa liikaa niin saat sektion vähemmällä painostuksella.
Mutta jos pelkäät kipua, myös sektioon liittyy kipua, tosin vasta synnyttämisen jälkeen. Vaan tuskin yhtään sen helpompaa se kipu on ja ainakin se kestää useampia päiviä kuin mahdollinen alatiesynnytyskipu.
Ja on taatusti mahdollista synnyttää ilman kipuja ja siis myös ilman kivunlievitystä ja ihan alakautta. Tiedän itseni lisäksi joitakin muitakin kivutta synnyttäneitä. Koskaan ei voi etukäteen tietää, vaikka sinä olisit yksi meistä.
Myös alatiesynnytyksen jälkeen on kovia kipuja, varsinkin kun välilihaa on leikattu, en pystynyt istumaan 3 kuukauteen. Sektioäidin haava ei varmaan estä istumasta noin kauan. Niin ja seksi, alapää ei koskaan palaudu entiselleen moisen silpomisen jälkeen, turha väittää muuta. Olkaa onnellisia joiden paikat kestää synnyttämisen ilman välilihan leikkaamisia tai repeämisiä.
Mulla leikattiin väliliha ja tuli kaks repeemää.. 2viikkoa sattui, sen jälkeen ollut ok. Synnytyksestä 2kk, joten tietenkään ei paikat (etenkään lantionpohjanlihakset) ole vielä entisellään, mutta kyllä seksi kivaa on, myös mieheni mielestä.. Että ei se välttämättä maailmanloppu ole, vaikka "silvotaankin", kyllähän alapää muuttuu ihan luonnostaankin ikääntymisen myötä.
Tohon synnytyspelkoon sen verran, että ittellä oli kans hirveä synnytyspelko, minkä tajusin vasta kun olin jo raskaana. Otin puheeksi neuvolassa ja mut lähetettiin neuvolapsykologille, minkä luona kävin koko raskausajan. Kävi ilmi etten loppujenlopuks pelänny ollenkaan synnytystä, vaan ihan muita asioita, mut jotenkin kohdistin ne kaikki muut pelot siihen synnytykseen. En nyt osaa selittää, mutta suosittelen neuvolapsykologia (on ihan erikoistunut raskausajan pelkotiloihin)...
Minulla oli sektiohaava kipeä todella pitkään, en mm. pystynyt nukkumaan ollenkaan vatsallani yli vuoteen. Eli eipä sekään kaikilla niin siistiä ja kivutonta ole.
Olen itse kärsinyt koko aikuisikäni synnytyspelosta ja imenyt varmaan kaikki kauhutarinat pitkäkestoiseen muistiin. Taisin pelätä synnytystä jopa niin paljon, että se vaikutti alitajuisesti minuun siten, että en edes halunnut lapsia omasta mielestäni. Elimme mieheni kanssa useita vuosia avioliitossa ihan vapaaehtoisesti lapsettomina, mutta mieleni kuitenkin muuttui (mies oli heti valmis).
Olen nyt raskaana rv 29 ja en valitettavasti ole pystynyt pelkojani poistamaan. Mielestäni olen jo pelkoni kohdannut, kun ylipäätään edes lasta aloin haluamaan ja uskaltauduin raskaaksi. Olen käynyt Naistenklinikan pelkopolilla ja yhä näyttää siltä, että pelkoni on ja pysyy ja päädyn suunniteltuun sektioon. Pelkään toki sitäkin, mutta minkäs teet.
Eivät kaikki pysty kohtaamaan pelkojaan, mutta lapsen tulen silti saattamaan tähän maailmaan omalla tavallani. Kaikista ei tule pelkonsa voittaneita sankareita.