Rakkausasioiden ymmärtäminen

Sori, mutta kun en ole eläin, niin en osaa "luonnostaan".

Anonyymi00002 kirjoitti:

Sori, mutta kun en ole eläin, niin en osaa "luonnostaan".

Ei sitä tarvitse osata, rakkaus ja rakastuminen vain tulee ja tapahtuu, jos niin on tapahtuakseen. Siihen ole sääntöjä tai ohjeita, se on jokaiselle omanlaisensa.
Itse en ole autisti, mutta kerran mietin itsekin, mitä se rakkaus on, olenko koskaan edes ollut ihan oikeasti rakastunut ? Onko minulla taitoa rakastaa ? Mutta mihin sitä taitoa tarvitaan, kuten sanoinkin, niin se vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
Olen pärjäillyt elämässäni isommin rakastumattakaan, kyllä se näinkin menee. Ja tulevastahan ei voi koskaan tietää etukäteen, mitä kaikkea voi eteen tulla.
Itse en ainakaan kanna huolta rakkausasioista, elämässä on niin paljon muutakin.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Ei sitä tarvitse osata, rakkaus ja rakastuminen vain tulee ja tapahtuu, jos niin on tapahtuakseen. Siihen ole sääntöjä tai ohjeita, se on jokaiselle omanlaisensa.
Itse en ole autisti, mutta kerran mietin itsekin, mitä se rakkaus on, olenko koskaan edes ollut ihan oikeasti rakastunut ? Onko minulla taitoa rakastaa ? Mutta mihin sitä taitoa tarvitaan, kuten sanoinkin, niin se vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
Olen pärjäillyt elämässäni isommin rakastumattakaan, kyllä se näinkin menee. Ja tulevastahan ei voi koskaan tietää etukäteen, mitä kaikkea voi eteen tulla.
Itse en ainakaan kanna huolta rakkausasioista, elämässä on niin paljon muutakin.

Lue lisää

Anonyymi00003:sta todella huomaa, että hän ei ole autisti.
Jos hän olisi syntynyt autismikirjolle, hän ei ollenkaan
kirjoittaisi noin, vaan ymmärtäisi ensinnäkin sen
perusasian, että elämme neurotyypillisten odotusten
ylivallassa - ja se koskee varsinkin kaikkea, mikä
liittyy rakkauteen/läheisiin ihmissuhteisiin/
avioliittoon jne.

Neurotyypilliseksi syntyminen "ajaa tikanpojan puuhun".
Mutta autismikirjolle syntyminen ei todellakaan
aiheuta ihmisessä luonnostaan mitään neurotyypillistä!

Neurotyypilliset odotukset ovat meille autismikirjoisille
ihmisille todella vieraita. Sen sijaan todella tuttuja meille
ovat kaikki ne autismikirjoisuudestamme kumpuavat
aistikokemukset, rutiinit, odotukset ja tarpeet, joita
ylivoimainen neurotyypillinen enemmistö ympärillämme
vierastaa ja katsoo kummeksuen eikä voi tajuta, vaan
tulkitsee niitä aivan päin honkia esim. "kehityshäiriöksi",
"sairaudeksi", "laiskuudeksi", "tyhmyydeksi" jne.

Aina kun assina kuulen tuollaisia virhearvioita enemmistön
suusta, minussa herää kysymys, missähän se todellinen
häiriö oikein piilee!

Miten helposti neurotyypillinen enemmistö tuudittautuukaan
katteettomaan itseihailuunsa eikä edes huomaa eikä
ymmärrä sitä tosiasiaa, että myös me autismikirjoiset
ihmiset olemme olennainen osa luontoa, erityisesti
olennainen osa sen arvokasta monimuotoisuutta.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Anonyymi00003:sta todella huomaa, että hän ei ole autisti.
Jos hän olisi syntynyt autismikirjolle, hän ei ollenkaan
kirjoittaisi noin, vaan ymmärtäisi ensinnäkin sen
perusasian, että elämme neurotyypillisten odotusten
ylivallassa - ja se koskee varsinkin kaikkea, mikä
liittyy rakkauteen/läheisiin ihmissuhteisiin/
avioliittoon jne.

Neurotyypilliseksi syntyminen "ajaa tikanpojan puuhun".
Mutta autismikirjolle syntyminen ei todellakaan
aiheuta ihmisessä luonnostaan mitään neurotyypillistä!

Neurotyypilliset odotukset ovat meille autismikirjoisille
ihmisille todella vieraita. Sen sijaan todella tuttuja meille
ovat kaikki ne autismikirjoisuudestamme kumpuavat
aistikokemukset, rutiinit, odotukset ja tarpeet, joita
ylivoimainen neurotyypillinen enemmistö ympärillämme
vierastaa ja katsoo kummeksuen eikä voi tajuta, vaan
tulkitsee niitä aivan päin honkia esim. "kehityshäiriöksi",
"sairaudeksi", "laiskuudeksi", "tyhmyydeksi" jne.

Aina kun assina kuulen tuollaisia virhearvioita enemmistön
suusta, minussa herää kysymys, missähän se todellinen
häiriö oikein piilee!

Miten helposti neurotyypillinen enemmistö tuudittautuukaan
katteettomaan itseihailuunsa eikä edes huomaa eikä
ymmärrä sitä tosiasiaa, että myös me autismikirjoiset
ihmiset olemme olennainen osa luontoa, erityisesti
olennainen osa sen arvokasta monimuotoisuutta.

Lue lisää

Anteeksi, jos loukkaannuit, se ei ollut tarkoitukseni. Ehkä en kirjoittanut oikein ymmärrettävällä tavalla. Halusin vain tuoda esiin, että rakastuminen ei ole välttämättä kamalan tärkeä juttu, tai taito, miten sen ajatteleekin.
Mietin lähinnä, että turhaa ainakaan syytellä itseään, jos ei jotain osaa, esim. jos tuntuu ettei tiedä osaako rakastaa.

En tietenkään voi tietää kaikkea, mitä tai miten autistit ajattelevat, kokevat, tuntevat, jne.
Tunnen autisteja, suvussanikin on autismia, eli ei se ihan vieras juttu ole.
Autisteissa ei ole mielestäni mitään vikaa, tuntevia, mukavia, tavallisia ihmisiä. Ja monet jopa tosi viisaitakin, se on tullut huomattua.
En katso ihmisiä kummeksuen, itselläni oli nuoruudesta alkaen mielenterveysongelmia, ja joillain tutuillani on edelleen, eikä se heiltäkään vie ihmisyyttä mihinkään.
Mielestäni on hyvä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Se tekee kaikille hyvää, opimme ymmärtämään erilaisuutta, ainakin olisi hyvä oppia ymmärtämään. Yhtä tärkeää olisi myös hyväksyä kaikenlaiset ihmiset. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Anteeksi, jos loukkaannuit, se ei ollut tarkoitukseni. Ehkä en kirjoittanut oikein ymmärrettävällä tavalla. Halusin vain tuoda esiin, että rakastuminen ei ole välttämättä kamalan tärkeä juttu, tai taito, miten sen ajatteleekin.
Mietin lähinnä, että turhaa ainakaan syytellä itseään, jos ei jotain osaa, esim. jos tuntuu ettei tiedä osaako rakastaa.

En tietenkään voi tietää kaikkea, mitä tai miten autistit ajattelevat, kokevat, tuntevat, jne.
Tunnen autisteja, suvussanikin on autismia, eli ei se ihan vieras juttu ole.
Autisteissa ei ole mielestäni mitään vikaa, tuntevia, mukavia, tavallisia ihmisiä. Ja monet jopa tosi viisaitakin, se on tullut huomattua.
En katso ihmisiä kummeksuen, itselläni oli nuoruudesta alkaen mielenterveysongelmia, ja joillain tutuillani on edelleen, eikä se heiltäkään vie ihmisyyttä mihinkään.
Mielestäni on hyvä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Se tekee kaikille hyvää, opimme ymmärtämään erilaisuutta, ainakin olisi hyvä oppia ymmärtämään. Yhtä tärkeää olisi myös hyväksyä kaikenlaiset ihmiset. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.

Lue lisää

Mukava kirjoitus!
Oletko varma, ettei sinulla ole autismikirjoisuutta?
Mielenterveyshaasteet ja suvusta löytyvä
autismikirjoisuus voivat viitata juuri
tiedostamattomaan kirjolla oloon.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mukava kirjoitus!
Oletko varma, ettei sinulla ole autismikirjoisuutta?
Mielenterveyshaasteet ja suvusta löytyvä
autismikirjoisuus voivat viitata juuri
tiedostamattomaan kirjolla oloon.

Lue lisää

Kiitos.
Olen siitä varma, ettei itselläni ole autismikirjoisuutta. Jos olisi, se olisi tullut esiin jo kauan sitten, se olisi kyllä huomattu. En ole itsekään sitä koskaan edes epäillyt.
Kun kerroin, että suvussa on, niin kuitenkaan ihan lähisukulaisilla ei ole, ei esim. omaisilla.
Mielenterveyshaasteeni johtuivat lähinnä elintavoistani aikoinaan, olin alkoholisti, ja käytin myös lääkkeitä alkoholin kanssa yhdessä. Mt-ongelmat tulivat silloin esiin.
Sittemmin, kun pääsin irti päihteistä, on psyykekin ollut paremmassa kunnossa.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Anonyymi00003:sta todella huomaa, että hän ei ole autisti.
Jos hän olisi syntynyt autismikirjolle, hän ei ollenkaan
kirjoittaisi noin, vaan ymmärtäisi ensinnäkin sen
perusasian, että elämme neurotyypillisten odotusten
ylivallassa - ja se koskee varsinkin kaikkea, mikä
liittyy rakkauteen/läheisiin ihmissuhteisiin/
avioliittoon jne.

Neurotyypilliseksi syntyminen "ajaa tikanpojan puuhun".
Mutta autismikirjolle syntyminen ei todellakaan
aiheuta ihmisessä luonnostaan mitään neurotyypillistä!

Neurotyypilliset odotukset ovat meille autismikirjoisille
ihmisille todella vieraita. Sen sijaan todella tuttuja meille
ovat kaikki ne autismikirjoisuudestamme kumpuavat
aistikokemukset, rutiinit, odotukset ja tarpeet, joita
ylivoimainen neurotyypillinen enemmistö ympärillämme
vierastaa ja katsoo kummeksuen eikä voi tajuta, vaan
tulkitsee niitä aivan päin honkia esim. "kehityshäiriöksi",
"sairaudeksi", "laiskuudeksi", "tyhmyydeksi" jne.

Aina kun assina kuulen tuollaisia virhearvioita enemmistön
suusta, minussa herää kysymys, missähän se todellinen
häiriö oikein piilee!

Miten helposti neurotyypillinen enemmistö tuudittautuukaan
katteettomaan itseihailuunsa eikä edes huomaa eikä
ymmärrä sitä tosiasiaa, että myös me autismikirjoiset
ihmiset olemme olennainen osa luontoa, erityisesti
olennainen osa sen arvokasta monimuotoisuutta.

Lue lisää

Höpöhöpö

Niinpä, mitä rakastaminen on ? Mitä kaikkea, tai ketä, voi rakastaa ? Sekin on kai aika henkilökohtainen asia.
Voi rakastaa vanhempiaan, sisaruksiaan, lemmikkiään, isovanhempiaan, ystäviään, elämää, vuodenaikoja, jne. jne. Kaikki on mahdollista.
Kenties kuitenkin parisuhteissa, ensin täytyy rakastua, ennen kuin alkaa rakastamaan.
Ja on hyvä muistaa, kun ensin rakastaa itseään (terveellä tavalla), on sitten helpompi rakastaa muitakin.
Luultavasti lähes jokainen ihminen haluaisi joskus elämässään rakastua, jopa rakastaakin. Sehän on yksi upeimmista tunteista, joita ihminen voi kokea.
Mutta se ei tosiaan tapahdu tiedolla ja taidolla, se tulee jos on tullakseen. Jokaiselle se taitaa olla mahdollista, kunhan vain omalle kohdalle osuu joskus.

Niin, ehkä kyse on nyt vain siitä että ne tunteet eivät ole koskaan kohdanneet. Olen luullut että se on johtunut siitä etten tiedä mitä tehdä tai sanoa sellaisessa tilanteessa. Voi olla että jos minulla on ollut tunteita toista kohtaan, niin hänellä ei ole. Ja jollain muulla on ollut tunteita minua kohtaan mutta minulla ei ole ollut häntä kohtaan mitään tunteita, näin on käynyt useammankin kerran elämässäni. En halua alkaa sellaisessa tilanteessa esittämään tai valehtelemaan mitään, esittämään että tunnen jotain kun en vaan tunne niin.

Sen olen huomannut että minulla on hyvin erillainen suhtautuminen rakkauteen kuin muilla, tai useimmilla. Minusta rakkaus on hyvin vakava asia. Muut taas näyttäisivät pitävän sitä vaan huvina, harrastuksena, ajanvietteenä. Se on vain jotain hauskaa niille. En osaa suhtautua siihen tuolla tavoin, ja jo siitä tulee niin valtava ero tai ristiriita että kaikki mahdollisuudet katoavat jo alkuvaiheessa.

ap

Anonyymi00010 kirjoitti:

Niin, ehkä kyse on nyt vain siitä että ne tunteet eivät ole koskaan kohdanneet. Olen luullut että se on johtunut siitä etten tiedä mitä tehdä tai sanoa sellaisessa tilanteessa. Voi olla että jos minulla on ollut tunteita toista kohtaan, niin hänellä ei ole. Ja jollain muulla on ollut tunteita minua kohtaan mutta minulla ei ole ollut häntä kohtaan mitään tunteita, näin on käynyt useammankin kerran elämässäni. En halua alkaa sellaisessa tilanteessa esittämään tai valehtelemaan mitään, esittämään että tunnen jotain kun en vaan tunne niin.

Sen olen huomannut että minulla on hyvin erillainen suhtautuminen rakkauteen kuin muilla, tai useimmilla. Minusta rakkaus on hyvin vakava asia. Muut taas näyttäisivät pitävän sitä vaan huvina, harrastuksena, ajanvietteenä. Se on vain jotain hauskaa niille. En osaa suhtautua siihen tuolla tavoin, ja jo siitä tulee niin valtava ero tai ristiriita että kaikki mahdollisuudet katoavat jo alkuvaiheessa.

ap

Lue lisää

On ihan mahdollista, että toinen ihastuu, eikä saakaan vastakaikua toiselta. Se voi käydä kummin päin vain, itse voi tykästyä, eikä toinen innostu, tai juurikin että toinen tykästyy, mutta itseä ei kiinnosta.
On hyvä, etä olet rehellinen, sekä itsellesi että toiselle. Rakastumista/rakastamista ei kannata alkaa esittämään, ei siinä olisi mitään järkeä. Silloin valehtelisi itselle, sekä toiselle.
Kyllä ajattelen itsekin rakkausasioita vakaviksi jutuiksi, mielestäni esim. suhteeseen ei voi niin vain heittäytyä, kuten monet sen tekevät, kuten sanoit "ajanvietteenä" tai "harrastuksena" . Eihän se ole mikään harrastus eikä ajanviete, vaikka toki rakkaan kanssa on kivaa aikaa viettää, jos on sellaisen löytänyt.
Eikä se rakkaus katso ikääkään. Joskus tuntuu, että ihmisillä on jo nuorena kamala kiire löytää joku vaikka väkisin. Rakastua voi vielä vanhemmillakin päivillä.
On myös tutkittu ja selvitetty sitä, että jotkut rakastavat vain rakastamisen tunnetta, että tuntuu hyvältä olla rakastunut ja tuntea rakkautta, vaikkakaan se kumppani ei herättäisi niin suuria tunteita. Todellisuushan on se, että tärkeämpää on rakastaa kumppania, jos sellainen on olemassa.
Jos rakastaa pelkkää tunnetta, ei niinkään kumppania, sehän on myös valheellista.

Minun rakkaani taitaa nyt tähän aikaan yöstä olla oma sänky, kumppania ei ole, ei ole vielä sopivaa löytynyt, en tosin ole kovin yrittänyt löytääkään. Viihdyn hyvin itsekseni.
Palaan ehkä taas tänne palstalle myöhemmin. Hyvää yötä!

Anonyymi00011 kirjoitti:

On ihan mahdollista, että toinen ihastuu, eikä saakaan vastakaikua toiselta. Se voi käydä kummin päin vain, itse voi tykästyä, eikä toinen innostu, tai juurikin että toinen tykästyy, mutta itseä ei kiinnosta.
On hyvä, etä olet rehellinen, sekä itsellesi että toiselle. Rakastumista/rakastamista ei kannata alkaa esittämään, ei siinä olisi mitään järkeä. Silloin valehtelisi itselle, sekä toiselle.
Kyllä ajattelen itsekin rakkausasioita vakaviksi jutuiksi, mielestäni esim. suhteeseen ei voi niin vain heittäytyä, kuten monet sen tekevät, kuten sanoit "ajanvietteenä" tai "harrastuksena" . Eihän se ole mikään harrastus eikä ajanviete, vaikka toki rakkaan kanssa on kivaa aikaa viettää, jos on sellaisen löytänyt.
Eikä se rakkaus katso ikääkään. Joskus tuntuu, että ihmisillä on jo nuorena kamala kiire löytää joku vaikka väkisin. Rakastua voi vielä vanhemmillakin päivillä.
On myös tutkittu ja selvitetty sitä, että jotkut rakastavat vain rakastamisen tunnetta, että tuntuu hyvältä olla rakastunut ja tuntea rakkautta, vaikkakaan se kumppani ei herättäisi niin suuria tunteita. Todellisuushan on se, että tärkeämpää on rakastaa kumppania, jos sellainen on olemassa.
Jos rakastaa pelkkää tunnetta, ei niinkään kumppania, sehän on myös valheellista.

Minun rakkaani taitaa nyt tähän aikaan yöstä olla oma sänky, kumppania ei ole, ei ole vielä sopivaa löytynyt, en tosin ole kovin yrittänyt löytääkään. Viihdyn hyvin itsekseni.
Palaan ehkä taas tänne palstalle myöhemmin. Hyvää yötä!

Lue lisää

Tuossa on paljon hyvin oleellisia asioita, selventäviä asioita. Tunne sekä sen tunteen kohde voi olla ihan eri asioita, tavoitellaan sitä tunnetta enemmän kuin sitä henkilöä jota voi rakastaa. Itse en ole koskaan ollut niin kovin innostunut niistä tunteista, ylipäätään mistään tunteista, ne on aina olleet hyvin vaikeita ja hankalia minulle, niiden hallinta vaatii minulta paljon työtä.

Epäilen kyllä että aika moni normaali ihminen esittää niitä rakkauden tunteita jotain toista kohtaan, koska se on kätevää, ja jos sillä saa jonkun pysymään vierellä niin ei tarvitse olla yksin.
Tämä on varmaankin se ratkaiseva asia omalla kohdallani, en perusta niistä tunteista, vaan niiden tunteiden kohteesta. Ja sitä ihmistä joka niitä pysyviä tunteita voisi herättää on äärimmäisen vaikeaa löytää mistään.

Hyvä kuulla että jollain muullakin on samankaltaisia ajatuksia, että en ole ihan yksin näiden pohdintojen kanssa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Tuossa on paljon hyvin oleellisia asioita, selventäviä asioita. Tunne sekä sen tunteen kohde voi olla ihan eri asioita, tavoitellaan sitä tunnetta enemmän kuin sitä henkilöä jota voi rakastaa. Itse en ole koskaan ollut niin kovin innostunut niistä tunteista, ylipäätään mistään tunteista, ne on aina olleet hyvin vaikeita ja hankalia minulle, niiden hallinta vaatii minulta paljon työtä.

Epäilen kyllä että aika moni normaali ihminen esittää niitä rakkauden tunteita jotain toista kohtaan, koska se on kätevää, ja jos sillä saa jonkun pysymään vierellä niin ei tarvitse olla yksin.
Tämä on varmaankin se ratkaiseva asia omalla kohdallani, en perusta niistä tunteista, vaan niiden tunteiden kohteesta. Ja sitä ihmistä joka niitä pysyviä tunteita voisi herättää on äärimmäisen vaikeaa löytää mistään.

Hyvä kuulla että jollain muullakin on samankaltaisia ajatuksia, että en ole ihan yksin näiden pohdintojen kanssa.

Lue lisää

Toisen ihmisen voi huomioida, vaikka ei niin kamalasti rakastaisikaan.
Ystävällisyys, toisen huomioon ottaminen, lempeät sanat, se että näyttää toiselle, että välittää hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan, sekin osoittaa kiintymystä, vaikka ei olisikaan tunteena juuri sitä aitoa rakkautta.
Jos antaa itselle ja toiselle mahdollisuuden olla yhdessä, osoittaa sitä kiintymystä, ottaa toisensa huomioon, niin siitähän voi ajan myötä kehkeytyä syvempiäkin tunteita, vaikkapa rakastumista ja rakastamista.
Toisen vierellä voi olla vaikka ei niin rakastaisikaan, läheisyys on tärkeää kaikissa ihmissuhteissa, ja toisen huomioon ottaminen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Toisen ihmisen voi huomioida, vaikka ei niin kamalasti rakastaisikaan.
Ystävällisyys, toisen huomioon ottaminen, lempeät sanat, se että näyttää toiselle, että välittää hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan, sekin osoittaa kiintymystä, vaikka ei olisikaan tunteena juuri sitä aitoa rakkautta.
Jos antaa itselle ja toiselle mahdollisuuden olla yhdessä, osoittaa sitä kiintymystä, ottaa toisensa huomioon, niin siitähän voi ajan myötä kehkeytyä syvempiäkin tunteita, vaikkapa rakastumista ja rakastamista.
Toisen vierellä voi olla vaikka ei niin rakastaisikaan, läheisyys on tärkeää kaikissa ihmissuhteissa, ja toisen huomioon ottaminen.

Lue lisää

Mutta entäs jos ei välitä? Pitäisikö esittää?
Jos ei tunne mitään kiintymystä, eikä niin paljoa välittämistä. Jos on vaan ystävä, eikä ihan aina edes sitäkään.
Ei siinä mitään tunteita kehity, niitä joko on tai sitten ei ole. Niitä tunteita on heti silloin kun näkee toisen ensimmäistä kertaa, tai sitten niitä ei vaan ole ikinä. Ei niitä voi tekemällä tehdä, tai voi mutta se on sitä esittämistä. Ensin uskottelee itselleen ja vakuuttaa itsensä että on jotain tunteita olemassa, ja sitten esittää sitä roolia että tuntee jotain. Vaikkei mitään oikeasti ole koskaan ollutkaan. En halua sellaista. En vaan halua olla osallisena sellaiseen millään tavoin.

Rakkaus on lähinnä elämää kunnioittava ja yllä pitävä voima ei mihinkään tahtoon perustuva, vaan niihin tuntemuksiin joita elämä eteen tuo. Rakastamisen kyky liittyy vahvasti niihin kokemuksiin miten on tullut itse kohdelluksi lapsuudesta aikuisuuteen kehittyessä, jolloin nämä elämän kiintymysasiat kehittyvät.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Mutta entäs jos ei välitä? Pitäisikö esittää?
Jos ei tunne mitään kiintymystä, eikä niin paljoa välittämistä. Jos on vaan ystävä, eikä ihan aina edes sitäkään.
Ei siinä mitään tunteita kehity, niitä joko on tai sitten ei ole. Niitä tunteita on heti silloin kun näkee toisen ensimmäistä kertaa, tai sitten niitä ei vaan ole ikinä. Ei niitä voi tekemällä tehdä, tai voi mutta se on sitä esittämistä. Ensin uskottelee itselleen ja vakuuttaa itsensä että on jotain tunteita olemassa, ja sitten esittää sitä roolia että tuntee jotain. Vaikkei mitään oikeasti ole koskaan ollutkaan. En halua sellaista. En vaan halua olla osallisena sellaiseen millään tavoin.

Lue lisää

Ei mitään tarvitse esittää. Jos ei toisesta välitä, niin sitten ei välitä.
Olen hieman eri mieltä tuosta ensimmäisen kerran näkemisestä. Ketäänhän ei voi tuntea ennen kuin tutustuu, eli ensi näkemältä ei voi tietää millainen toinen ihminen on, ensin pitää tutustua. Ihmisen sisin ei näy niin hyvin ulospäin, että voisi saman tien päätellä millainen hän on.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Ei mitään tarvitse esittää. Jos ei toisesta välitä, niin sitten ei välitä.
Olen hieman eri mieltä tuosta ensimmäisen kerran näkemisestä. Ketäänhän ei voi tuntea ennen kuin tutustuu, eli ensi näkemältä ei voi tietää millainen toinen ihminen on, ensin pitää tutustua. Ihmisen sisin ei näy niin hyvin ulospäin, että voisi saman tien päätellä millainen hän on.

Lue lisää

Voi olla niin että minä en vaan tunne niitä asioita mitä muut tuntee. Ehkä tarkoitan sitä kun sanon "etten osaa". En vaan tunne sellaista välittämistä tai rakkautta tai mitälie mistä sinä puhut noissa viesteissä. Se vaan puuttuu minulta. Ehkä siksi kun en tunne mitään yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, en ole samanlainen kuin ne on, enkä pysty samaistumaan niihin tai olemaan samalla viivalla niiden kanssa. En ole koskaan pystynyt koko elämäni aikana, ainoastaan esittämällä olen tullut toimeen niiden kanssa jotenkin.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Voi olla niin että minä en vaan tunne niitä asioita mitä muut tuntee. Ehkä tarkoitan sitä kun sanon "etten osaa". En vaan tunne sellaista välittämistä tai rakkautta tai mitälie mistä sinä puhut noissa viesteissä. Se vaan puuttuu minulta. Ehkä siksi kun en tunne mitään yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, en ole samanlainen kuin ne on, enkä pysty samaistumaan niihin tai olemaan samalla viivalla niiden kanssa. En ole koskaan pystynyt koko elämäni aikana, ainoastaan esittämällä olen tullut toimeen niiden kanssa jotenkin.

Lue lisää

"...en tunne mitään yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, en ole samanlainen kuin ne on, enkä pysty samaistumaan niihin tai olemaan samalla viivalla niiden kanssa. En ole koskaan pystynyt koko elämäni aikana, ainoastaan esittämällä olen tullut toimeen niiden kanssa jotenkin."

Olen assi ja tuo tuntuu ja kuulostaa hyvin autismikirjoiselta.
Jos ei ole itse neurotyypillistä enemmistöä, ei voi
tuntea yhteenkuuluvuutta enemmistöön. Silloin
elämän perustunne on ulkopuolisuuden tunne.

"...ainoastaan esittämällä olen tullut toimeen
niiden kanssa jotenkin."
Tuo on maskaamista, joka on erittäin yleinen selviytymiskeino
nimenomaan meillä autismikirjoisilla.
Esittäminen/ maskaaminen ei tunnu oikealta, koska
siitä puuttuu aitous, siitä puuttuu yhteys omaan
sisäiseen todellisuuteen.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Voi olla niin että minä en vaan tunne niitä asioita mitä muut tuntee. Ehkä tarkoitan sitä kun sanon "etten osaa". En vaan tunne sellaista välittämistä tai rakkautta tai mitälie mistä sinä puhut noissa viesteissä. Se vaan puuttuu minulta. Ehkä siksi kun en tunne mitään yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, en ole samanlainen kuin ne on, enkä pysty samaistumaan niihin tai olemaan samalla viivalla niiden kanssa. En ole koskaan pystynyt koko elämäni aikana, ainoastaan esittämällä olen tullut toimeen niiden kanssa jotenkin.

Lue lisää

Sinun ei tarvitsekaan olla samanlainen kuin muut. Ole ihan oma itsesi.
Ei sinussa mitään vikaa ole, vaikka et tunnekaan välittämistä ja rakastamista. Älä missään nimessä syytä itseäsi siitä, äläkä ajattele, että olisit muka jotenkin viallinen.
Sinä olet sinä, juuri sellaisena kuin olet, ja se riittää. Sinä riität. Olet tärkeä.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Sinun ei tarvitsekaan olla samanlainen kuin muut. Ole ihan oma itsesi.
Ei sinussa mitään vikaa ole, vaikka et tunnekaan välittämistä ja rakastamista. Älä missään nimessä syytä itseäsi siitä, äläkä ajattele, että olisit muka jotenkin viallinen.
Sinä olet sinä, juuri sellaisena kuin olet, ja se riittää. Sinä riität. Olet tärkeä.

Lue lisää

Kun sanon etten tunne niitä tunteita mitä sinä tunnet, niin suhtaudut minuun erittäin tunteellisesti. En näe tuossa oikein mitään logiikkaa. En tunne noitakaan mainitsemiasi tunteita sen enempää kuin rakkautta tai välittämistä.

Taas tuo kun sanot etten olisi viallinen, on hieman tyhmää, tottakai olen viallinen, epäkelpo tähän yhteiskuntaan. Se nyt on aivan täysin selvää tässä vaiheessa elämää. Tämä yhteiskunta vaatii kaikkia niitä asioita mitä minulla ei ole, tai mitä en osaa. Enkä oikein jaksa uskoa että olisin mitenkään tärkeä yhteiskunnan kannalta, tai muiden ihmisten kannalta. Edes tuntemieni ihmisten kannalta, jos minua ei olisi niin tuttuni tekisivät jotain muuta kuin olisivat seurassani, en usko että se olisi minkäänlainen ongelma heille.
Ja miltä se tuntuu? Ei miltään. En koe että se on mikään ongelma, se vaan on niin. Asiat vaan on niin kuin ne on, ei niiden miettiminen mitään auta, tai varsinkaan niihin tunteellisesti suhtautuminen.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Kun sanon etten tunne niitä tunteita mitä sinä tunnet, niin suhtaudut minuun erittäin tunteellisesti. En näe tuossa oikein mitään logiikkaa. En tunne noitakaan mainitsemiasi tunteita sen enempää kuin rakkautta tai välittämistä.

Taas tuo kun sanot etten olisi viallinen, on hieman tyhmää, tottakai olen viallinen, epäkelpo tähän yhteiskuntaan. Se nyt on aivan täysin selvää tässä vaiheessa elämää. Tämä yhteiskunta vaatii kaikkia niitä asioita mitä minulla ei ole, tai mitä en osaa. Enkä oikein jaksa uskoa että olisin mitenkään tärkeä yhteiskunnan kannalta, tai muiden ihmisten kannalta. Edes tuntemieni ihmisten kannalta, jos minua ei olisi niin tuttuni tekisivät jotain muuta kuin olisivat seurassani, en usko että se olisi minkäänlainen ongelma heille.
Ja miltä se tuntuu? Ei miltään. En koe että se on mikään ongelma, se vaan on niin. Asiat vaan on niin kuin ne on, ei niiden miettiminen mitään auta, tai varsinkaan niihin tunteellisesti suhtautuminen.

Lue lisää

Suhtaudun tunteellisesti, koska olen empaattinen ihminen. Osaan välittää muista ihmisistä, ja haluan välittää.
Jokaisella meillä on olemassaololle jokin tarkoitus, ei tänne turhaan ole synnytty.
Varmasti olet tärkeä tutuillesi, miksi ajattelet, että he tekisivät jotain muuta, jos sinua ei olisi ? Siis toki tekisivät, mutta kun sinä olet olemassa (hyvä että olet) , he ovat varmasti ihan mielellään seurassasi.
Tekstistäsi kuvastuu, että sinulla on heikko itsetunto, väheksyt itseäsi etkä tykkää itsestäsi.
Oletko yrittänyt hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet ? Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä kukaan sitä vaadikaan.
Ja muuten, onhan sekin tunne, mitä tunnet itseäsi kohtaan. Tunnet, ettet ole tärkeä, ettet ole riittävä, että kukaan ei välittäisi, nekin ovat tunteita. Ne ovat ikäviä tunteita, eivätkä ne tunnu hyvältä.
Ei ole mukavaa, kun joku ihminen vähättelee itseään, ei pidä itseään minkään arvoisena, jne. Meillä jokaisella on ihmisarvo, ollaan me millaisia tahansa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Suhtaudun tunteellisesti, koska olen empaattinen ihminen. Osaan välittää muista ihmisistä, ja haluan välittää.
Jokaisella meillä on olemassaololle jokin tarkoitus, ei tänne turhaan ole synnytty.
Varmasti olet tärkeä tutuillesi, miksi ajattelet, että he tekisivät jotain muuta, jos sinua ei olisi ? Siis toki tekisivät, mutta kun sinä olet olemassa (hyvä että olet) , he ovat varmasti ihan mielellään seurassasi.
Tekstistäsi kuvastuu, että sinulla on heikko itsetunto, väheksyt itseäsi etkä tykkää itsestäsi.
Oletko yrittänyt hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet ? Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä kukaan sitä vaadikaan.
Ja muuten, onhan sekin tunne, mitä tunnet itseäsi kohtaan. Tunnet, ettet ole tärkeä, ettet ole riittävä, että kukaan ei välittäisi, nekin ovat tunteita. Ne ovat ikäviä tunteita, eivätkä ne tunnu hyvältä.
Ei ole mukavaa, kun joku ihminen vähättelee itseään, ei pidä itseään minkään arvoisena, jne. Meillä jokaisella on ihmisarvo, ollaan me millaisia tahansa.

Lue lisää

Nyt siis ei ollut kyse tunteista, vaan tosiasioista. Mikäli pystyisit laittamaan ne empatiat sun muut tunteet syrjään edes hetkeksi, niin itsekin tajuaisit että kyse on vain tosiasioista. Se taas on eri asia miltä niiden hyväksyminen tuntuu, ei välttämättä kovin hyvältä. Vaihtoehdot on vaan ne että joko hyväksyy todellisuuden sellaisena kuin se on, tai sitten alkaa keksimään omia mielikuvitusjuttuja ja kuvittelemaan omassa päässään mitä muut ajattelevat ja miltä jostain toisesta tuntuu mikäkin. Jos käytät vain hetken ajan järkeä, niin ymmärrät itsekin ettet voi ikinä täysin tietää miltä jostain toisesta tuntuu joku asia.
Sanat ovat vain sanoja, sen olen oppinut jo kauan sitten, ja viimeistään silloin sen oppii todella kun joku läheinen kuolee. Hienoja sanoja ja lupauksia piisaa kaikilla, mutta äärimmäisen harva niistä lupaajista ikinä pitää mitään lupauksia tai täyttää niitä millään tavoin. Ne ovat vain sanoja. Ja sanojen on tarkoitus triggeröidä tunteita kuulijassaan, tarkoitus on vedota tunteisiin, mitään muuta tarkoitusta tai merkitystä niillä kauniilla sanoilla ei ole.

Ehkä on totta etten pidä itsestäni, mutta miksi pitäisin? Ei ole syytä. Mitään merkitystä sillä ei ole minulle pidänkö tai enkö, tai pitääkö joku muu minusta tai ei.
Yllättävää kyllä joskus lapsena ja nuorena olin erittäin tunteellinen, äärimmäisen tunteella reagoiva, mutta joskus aikuisena aloin vakavasti pohtimaan sen järkevyyttä, ja sitä että miksi kokisin kokoajan pahaa oloa jos ei ole pakko. Lakkasin tuntemasta niitä tunteita, ja se oli parasta mitä minulle on tapahtunut koko elämäni aikana. Ja tein sen itse, kukaan muu ei sitä tehnyt puolestani. Menin siis äärimmäisestä päästä toiseen, jostain syystä mitään järkevää siitä väliltä minulla ei ole koskaan ollut, ei mitään normaalia. Muistan kun joskus lapsena vanhempani veivät minua lääkäriin koska en ollut normaali, en käyttäytynyt samanlailla kuin muut lapset. Lääkärissä olin kahden lääkärin kanssa hämärässä ja hiljaisessa huoneessa, ei minulla ollut mitään ongelmia siinä tilanteessa. Ongelmia oli silloin kun oli paljon ihmisiä pienessä tilassa. Lääkäri passitti minut kotiin täysin terveenä. Mutta jo lapsena tiesin etten ollut normaali, kun eivät vanhempani olisivat minua muuten vieneet tapaamaan lääkäriä.

Tuskinpa raiskaaja uhriaan kohtaan mitään rakkautta tuntee pikemminkin päinvastoin, koska silloin jättäisi tekonsa suorittamatta.

Rakkaus ja seksi kuuluvat yhteen, toisaalta taas eivät kuulu.
Kun rakastuu, ja on rakastunut, seksi on kenties oleellisena osana suhdetta, kuten parisuhteissa yleensäkin.
Rakkautta voi olla ilman seksiäkin. Myös seksiä voi olla ilman rakkautta, mutta onko siinä mitään järkeä ?
Tuossa yhdessä kommentissa on mainittu raiskaus, se ei liity millään tavalla rakkauteen, eikä edes normaaliin seksiin. Raiskaajat ovat sairaita, yleensä psyykkisesti todella pahasti.

Ei rakkaus ole vain toisen yksipuolista miellyttämistä ettei hän loukkaantuisi. Aidoimmillaan ja voimakkaimmillaan kahden ihmisen välinen rakkaus on tietysti molemminpuolista kiintymyksen tunnetta toista kohtaan.

Se on ehkä totta, että autisti voi tarvita (elämän)kumppanikseen sopivalla tavalla suoran ja määrätietoisen persoonan, mutta ihan vain käytännön arjen kannalta. Mutta rakkauteen se ei välttämättä liity mitenkään.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Ei rakkaus ole vain toisen yksipuolista miellyttämistä ettei hän loukkaantuisi. Aidoimmillaan ja voimakkaimmillaan kahden ihmisen välinen rakkaus on tietysti molemminpuolista kiintymyksen tunnetta toista kohtaan.

Se on ehkä totta, että autisti voi tarvita (elämän)kumppanikseen sopivalla tavalla suoran ja määrätietoisen persoonan, mutta ihan vain käytännön arjen kannalta. Mutta rakkauteen se ei välttämättä liity mitenkään.

Lue lisää

"Se on ehkä totta, että autisti voi tarvita (elämän)kumppanikseen sopivalla tavalla suoran ja määrätietoisen persoonan"

Tuo ei ole totta.
"Suora ja määrätietoinen persoona"??
Minusta (assista) tuo kuulostaa neurotyypilliseltä
nenttiyttäjältä, joka määrätietoisesti - ja harhaisesti -
uskoo voivansa muuttaa autismikirjoisen ihmisen
normaaliksi neurotyypilliseksi.
Sellainen toisen ihmisen synnynnäisen neurotyypin
muuttaminen ei keneltäkään onnistu.

Autismikirjoisen ihmisen kanssa voi - varsinkin
elämänkumppanina - tulla toimeen vain sellainen
ihminen, joka syvällisesti ymmärtää autismikirjoisuutta
ja hyväksyy sen ja kunnioittaa sitä pysyvää erilaisuutta.

Anonyymi00030 kirjoitti:

"Se on ehkä totta, että autisti voi tarvita (elämän)kumppanikseen sopivalla tavalla suoran ja määrätietoisen persoonan"

Tuo ei ole totta.
"Suora ja määrätietoinen persoona"??
Minusta (assista) tuo kuulostaa neurotyypilliseltä
nenttiyttäjältä, joka määrätietoisesti - ja harhaisesti -
uskoo voivansa muuttaa autismikirjoisen ihmisen
normaaliksi neurotyypilliseksi.
Sellainen toisen ihmisen synnynnäisen neurotyypin
muuttaminen ei keneltäkään onnistu.

Autismikirjoisen ihmisen kanssa voi - varsinkin
elämänkumppanina - tulla toimeen vain sellainen
ihminen, joka syvällisesti ymmärtää autismikirjoisuutta
ja hyväksyy sen ja kunnioittaa sitä pysyvää erilaisuutta.

Lue lisää

Ei autisti muutu, mutta voi oppia käyttäytymään normien mukaan. Jos hänelle vain opetetaan mitkä ne normit on.

Ja molemminpuolista olla pitää, jäi nyt tuokin itsestäänselvyys sanomatta, kun unohtui hetkeksi että tätähän lukee autistit. Normot ei meinaan kaipaa itsestäänselvyyksiä joka väliin.

Anonyymi00030 kirjoitti:

"Se on ehkä totta, että autisti voi tarvita (elämän)kumppanikseen sopivalla tavalla suoran ja määrätietoisen persoonan"

Tuo ei ole totta.
"Suora ja määrätietoinen persoona"??
Minusta (assista) tuo kuulostaa neurotyypilliseltä
nenttiyttäjältä, joka määrätietoisesti - ja harhaisesti -
uskoo voivansa muuttaa autismikirjoisen ihmisen
normaaliksi neurotyypilliseksi.
Sellainen toisen ihmisen synnynnäisen neurotyypin
muuttaminen ei keneltäkään onnistu.

Autismikirjoisen ihmisen kanssa voi - varsinkin
elämänkumppanina - tulla toimeen vain sellainen
ihminen, joka syvällisesti ymmärtää autismikirjoisuutta
ja hyväksyy sen ja kunnioittaa sitä pysyvää erilaisuutta.

Lue lisää

Eihän tuossa puhuttu toisen persoonan muuttamisesta. Ehkä sanavalinnat olivat väärät, mutta tarkoitin, että joillekin autisteille ei varmasti ole haittaakaan siitä, jos rinnalla on läheinen ja luotettava ihminen, joka osaa hahmottaa ja pyörittää hyvin käytännön arkea ja tietysti ottaa samalla huomioon kumppanin halut ja tarpeet.

Tuo oli vastine edelliselle kommentille, jonka mukaan autisti muka tarvitsisi ihmisen, joka sanoo miten tehdään tai hän loukkaantuu.

Anonyymi00030 kirjoitti:

"Se on ehkä totta, että autisti voi tarvita (elämän)kumppanikseen sopivalla tavalla suoran ja määrätietoisen persoonan"

Tuo ei ole totta.
"Suora ja määrätietoinen persoona"??
Minusta (assista) tuo kuulostaa neurotyypilliseltä
nenttiyttäjältä, joka määrätietoisesti - ja harhaisesti -
uskoo voivansa muuttaa autismikirjoisen ihmisen
normaaliksi neurotyypilliseksi.
Sellainen toisen ihmisen synnynnäisen neurotyypin
muuttaminen ei keneltäkään onnistu.

Autismikirjoisen ihmisen kanssa voi - varsinkin
elämänkumppanina - tulla toimeen vain sellainen
ihminen, joka syvällisesti ymmärtää autismikirjoisuutta
ja hyväksyy sen ja kunnioittaa sitä pysyvää erilaisuutta.

Lue lisää

Kyllä minullekin tuo "suora ja määrätietoinen" särähtää korvaan aika pahasti, kuulostaa juuri sellaiselta ihmistyypiltä minkä kanssa en tule ollenkaan toimeen, ja ongelmia tulee taatusti.
Kannattaa ottaa huomioon että kaikki autistiset (asperger) henkilöt eivät ole sellaisia (nörttejä) kuin mitä YLE television ohjelmissa on nähty, meitä on monenlaisia. Itse ainakin olen sellainen mitä ei voi pakottaa toimimaan jollain tietyllä tavalla, vaan teen ja toimin itse niinkun haluan. En ole luonteeltani heikko ja määräitävissä oleva ihminen.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Kyllä minullekin tuo "suora ja määrätietoinen" särähtää korvaan aika pahasti, kuulostaa juuri sellaiselta ihmistyypiltä minkä kanssa en tule ollenkaan toimeen, ja ongelmia tulee taatusti.
Kannattaa ottaa huomioon että kaikki autistiset (asperger) henkilöt eivät ole sellaisia (nörttejä) kuin mitä YLE television ohjelmissa on nähty, meitä on monenlaisia. Itse ainakin olen sellainen mitä ei voi pakottaa toimimaan jollain tietyllä tavalla, vaan teen ja toimin itse niinkun haluan. En ole luonteeltani heikko ja määräitävissä oleva ihminen.

Lue lisää

Kuten edellä jo yritin tarkentaa, niin valitsin sitten sanat huonosti. Käsittääkseni jotkut autistit saattavat kuormittua liikaa ja mennä "lukkoon" ihan arkisissakin päivittäisissä toiminnoissa tai rutiineissa, ja silloin voisi olla hyödyllistä jos vieressä on kaverina ja tukena käytännönläheinen tyyppi. Ei määräilemässä, vaan huomioimassa ja tarvittaessa keventämässä kuormitusta.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Kuten edellä jo yritin tarkentaa, niin valitsin sitten sanat huonosti. Käsittääkseni jotkut autistit saattavat kuormittua liikaa ja mennä "lukkoon" ihan arkisissakin päivittäisissä toiminnoissa tai rutiineissa, ja silloin voisi olla hyödyllistä jos vieressä on kaverina ja tukena käytännönläheinen tyyppi. Ei määräilemässä, vaan huomioimassa ja tarvittaessa keventämässä kuormitusta.

Lue lisää

Käsittääksesi siis. No, tässä nyt puhutaan enempikin aspergereista, eikä ns. kovan luokan autisteista jotka istuu lattialla ja keinuttaa itseään eikä ymmärrä puhetta. Et ota ollenkaan huomioon että minkä asteisista autisteista on kyse. Oletat selvästi että puhumme nyt jostain laitoskuntoisista jatkuvaa valvontaa ja apua tarvitsevista autisteista.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Käsittääksesi siis. No, tässä nyt puhutaan enempikin aspergereista, eikä ns. kovan luokan autisteista jotka istuu lattialla ja keinuttaa itseään eikä ymmärrä puhetta. Et ota ollenkaan huomioon että minkä asteisista autisteista on kyse. Oletat selvästi että puhumme nyt jostain laitoskuntoisista jatkuvaa valvontaa ja apua tarvitsevista autisteista.

Lue lisää

En oleta enkä sellaista väitä. Kirjoitin "jotkut autistit" - ja eikös aspergereilla sitten ole ollenkaan aistiyliherkkyyttä, joka voi herkästi aiheuttaa ylikuormitustilanteita?

Sinulla on autismikirjon syistä todella outoja käsityksiä!

"Se on paljon muutakin kuin sitä, voipi jopa olla sen puute eräs autismin kirjo syy - sanotaanko että aika paljon näyttöä rupee oleen."

Ei ole olemassa mitään vahvaa näyttöä siitä, että oksitosiinin puute olisi autismin syy. Mainittakoon, että kliinisissä tutkimuksissa oksitosiinin antaminen nenäsuihkeena on tuottanut hyvin vaihtelevia ja usein heikkoja vaikutuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tutkimukset eivät siis oikein tue sitä, että autismi johtuisi oksitosiinin puutteesta.

"Mä muistan sitä ja tätä mutta ne voi sekoittua. Mä en laita, en jaksa, kun menee aina tällä saitilla kinaamiseksi ja kaivataan todisteita."

Se on totta, että esimerkiksi minä olen usein väittänyt täällä sinulle vastaan. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ikinä en ole väittänyt sinulle vastaan kinaamisen halusta. En usko kenenkään muunkaan täällä tehneen niin. Tosiasia on, että sinä olet usein esittänyt täällä hyvin kyseenalaisia ja jopa suoranaisen virheellisiä väitteitä autismista. Usein olet tehnyt sen myös hyvin negatiivisessa sävyssä. No minun mielestä virheelliset väittämät on syytä heti oikaista. Jos virheelliset väittämät saavat levitä ilman, että kukaan niitä oikaisee, niin se johtaa siihen, että nämä virheelliset väittämät muuttuvat ihmisten päässä totuuksiksi. Virheelliset väittämät jostakin ihmisryhmästä voivat äärimmillään olla todella vaarallisia. Esimerkiksi holokaustia edelsi se, että vuosisatojen ajan juutalaisista esitettiin kaikenlaisia valheita. Mitä tulee tuohon todisteiden kaipaamiseen, niin eikö se ole aika luonnollista, että jos sinä esität väitteitä autisminkirjosta, niin sinulta pyydetään lähteitä. Sinä olet toisinaan esittänyt aika rankkojakin väitteitä täällä. Jos esimerkiksi kirjoitat täällä autisminkirjon ja vakavan väkivaltarikollisuuden yhteydestä (kuten olet useammassakin kirjoittanut), niin kyllä sinulla on todistamisen taakka siitä, että sellainen yhteys olisi olemassa. Todettakoon varmuuden vuoksi, että sellaisen yhteyden olemassaololle ei ole ainuttakaan tieteellistä todistetta.

"Minusta tällä saitilla on paljon vahvistusharhaa eli uskotaan sitä tietoa mikä tukee omia ajatuksia."

Minä olen toki jäävi arvioimaan, että onko minulla tuollaista vahvistusharhaa (joskin todettakoon, että olen kyllä elämässäni esimerkiksi tietyistä päivän politiikan kysymyksistä vaihtanut hyvinkin jyrkästi kantaani, kun olen huomannut, että vastapuolen argumentit ovat olleet parempia, eli kyllä minä nähdäkseni pystyn omaksumaan myös käsityksiäni haastavaa tietoa). Mutta voisin kysyä sinulta nimimerkki Monisairas, että oletko aivan vakuuttunut siitä, että sinulla itselläsi ei ole tuollaista vahvistusharhaa lainkaan? Minun mielestä sinulla on täällä välillä vaikuttanut olevan hankaluuksia hyväksyä tietoa, joka ei sovi valmiisiin näkemyksiisi. Ääriesimerkkinä sinä olet aiemmissa ketjuissa useasti väittänyt, että autisminkirjon henkilöt olisivat taipuvaisia vakaviin väkivalta rikoksiin. Mitään lähteitä et ole ikinä pystynyt tuolle yhteydelle antamaan, vaikka sellaisia on sinulta monesti pyydetty (juuri tätä todisteiden kaipaamista, minusta varsin perusteltua sellaista). Sen sijaan minä (vaikka minulla ei näissä tilanteissa edes ole ollut lähtökohtaisesti todistamisen taakkaa) olen monesti antanut sinulle lähteet, jotka osoittavat, että yhteyttä autisminkirjon ja väkivaltarikollisuuden välillä ei ole. Olen monta kertaa kertonut sinulle, että Wikipediassa lukee, että "Tutkimusten mukaan Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneet henkilöt eivät syyllisty rikolliseen toimintaan muuta väestöä useammin". No tuolle sinun vasta-argumenttisi on ollut, että Wikipedia puhuu kokonaisrikollisuudesta ja olet edelleen väittänyt (ilman lähteitä), että vakavassa väkivaltarikollisuudessa autisminkirjoiset olisivat yliedustettuina. No olen sitten antanut sinulle useamman kerran sitaatit Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen -kirjasta, jotka osoittavat, että tuollaista yhteyttä ei vakavassakaan väkivaltarikollisuudessa ole: "Lukijan on kuitenkin syytä ymmärtää, että Asperger-henkilöiden tekemät murhat ovat äärimmäisen harvinaisia, eikä ole tutkimusaineistoa, joka osoittaisi, että murhia tehtäisiin yhtään sen enempää kuin yleisväestössäkään tain että Aspergerin oireyhtymä olisi asiaan vaikuttava tekijä" (sivu 330) "Tutkimukset ovat kuitenkin selvästi osoittaneet, että Asperger-aikuisten tuomioiden määrä on itseasiassa sama kuin yleisväestössäkin ja että väkivaltarikoksia tehdään hämmästyttävän vähän" (sivu 326). Näin siis laajin suomenkielellä julkaistu teos osoittaa, että autisminkirjoiset eivät ole yliedustettuina edes vakavassa väkivaltarikollisuudessa. Minä siis olen pystynyt lyömään tässä asiassa todisteet pöytään oman näkemykseni tueksi, sinä et. Tästä huolimatta en ole huomannut, että sinä olisit yhdessäkään viestissäsi myöntänyt olleesi tässä asiassa väärässä. Tila loppuu, jatkan vielä uuteen viestiin.

Anonyymi00035 kirjoitti:

"Se on paljon muutakin kuin sitä, voipi jopa olla sen puute eräs autismin kirjo syy - sanotaanko että aika paljon näyttöä rupee oleen."

Ei ole olemassa mitään vahvaa näyttöä siitä, että oksitosiinin puute olisi autismin syy. Mainittakoon, että kliinisissä tutkimuksissa oksitosiinin antaminen nenäsuihkeena on tuottanut hyvin vaihtelevia ja usein heikkoja vaikutuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tutkimukset eivät siis oikein tue sitä, että autismi johtuisi oksitosiinin puutteesta.

"Mä muistan sitä ja tätä mutta ne voi sekoittua. Mä en laita, en jaksa, kun menee aina tällä saitilla kinaamiseksi ja kaivataan todisteita."

Se on totta, että esimerkiksi minä olen usein väittänyt täällä sinulle vastaan. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ikinä en ole väittänyt sinulle vastaan kinaamisen halusta. En usko kenenkään muunkaan täällä tehneen niin. Tosiasia on, että sinä olet usein esittänyt täällä hyvin kyseenalaisia ja jopa suoranaisen virheellisiä väitteitä autismista. Usein olet tehnyt sen myös hyvin negatiivisessa sävyssä. No minun mielestä virheelliset väittämät on syytä heti oikaista. Jos virheelliset väittämät saavat levitä ilman, että kukaan niitä oikaisee, niin se johtaa siihen, että nämä virheelliset väittämät muuttuvat ihmisten päässä totuuksiksi. Virheelliset väittämät jostakin ihmisryhmästä voivat äärimmillään olla todella vaarallisia. Esimerkiksi holokaustia edelsi se, että vuosisatojen ajan juutalaisista esitettiin kaikenlaisia valheita. Mitä tulee tuohon todisteiden kaipaamiseen, niin eikö se ole aika luonnollista, että jos sinä esität väitteitä autisminkirjosta, niin sinulta pyydetään lähteitä. Sinä olet toisinaan esittänyt aika rankkojakin väitteitä täällä. Jos esimerkiksi kirjoitat täällä autisminkirjon ja vakavan väkivaltarikollisuuden yhteydestä (kuten olet useammassakin kirjoittanut), niin kyllä sinulla on todistamisen taakka siitä, että sellainen yhteys olisi olemassa. Todettakoon varmuuden vuoksi, että sellaisen yhteyden olemassaololle ei ole ainuttakaan tieteellistä todistetta.

"Minusta tällä saitilla on paljon vahvistusharhaa eli uskotaan sitä tietoa mikä tukee omia ajatuksia."

Minä olen toki jäävi arvioimaan, että onko minulla tuollaista vahvistusharhaa (joskin todettakoon, että olen kyllä elämässäni esimerkiksi tietyistä päivän politiikan kysymyksistä vaihtanut hyvinkin jyrkästi kantaani, kun olen huomannut, että vastapuolen argumentit ovat olleet parempia, eli kyllä minä nähdäkseni pystyn omaksumaan myös käsityksiäni haastavaa tietoa). Mutta voisin kysyä sinulta nimimerkki Monisairas, että oletko aivan vakuuttunut siitä, että sinulla itselläsi ei ole tuollaista vahvistusharhaa lainkaan? Minun mielestä sinulla on täällä välillä vaikuttanut olevan hankaluuksia hyväksyä tietoa, joka ei sovi valmiisiin näkemyksiisi. Ääriesimerkkinä sinä olet aiemmissa ketjuissa useasti väittänyt, että autisminkirjon henkilöt olisivat taipuvaisia vakaviin väkivalta rikoksiin. Mitään lähteitä et ole ikinä pystynyt tuolle yhteydelle antamaan, vaikka sellaisia on sinulta monesti pyydetty (juuri tätä todisteiden kaipaamista, minusta varsin perusteltua sellaista). Sen sijaan minä (vaikka minulla ei näissä tilanteissa edes ole ollut lähtökohtaisesti todistamisen taakkaa) olen monesti antanut sinulle lähteet, jotka osoittavat, että yhteyttä autisminkirjon ja väkivaltarikollisuuden välillä ei ole. Olen monta kertaa kertonut sinulle, että Wikipediassa lukee, että "Tutkimusten mukaan Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneet henkilöt eivät syyllisty rikolliseen toimintaan muuta väestöä useammin". No tuolle sinun vasta-argumenttisi on ollut, että Wikipedia puhuu kokonaisrikollisuudesta ja olet edelleen väittänyt (ilman lähteitä), että vakavassa väkivaltarikollisuudessa autisminkirjoiset olisivat yliedustettuina. No olen sitten antanut sinulle useamman kerran sitaatit Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen -kirjasta, jotka osoittavat, että tuollaista yhteyttä ei vakavassakaan väkivaltarikollisuudessa ole: "Lukijan on kuitenkin syytä ymmärtää, että Asperger-henkilöiden tekemät murhat ovat äärimmäisen harvinaisia, eikä ole tutkimusaineistoa, joka osoittaisi, että murhia tehtäisiin yhtään sen enempää kuin yleisväestössäkään tain että Aspergerin oireyhtymä olisi asiaan vaikuttava tekijä" (sivu 330) "Tutkimukset ovat kuitenkin selvästi osoittaneet, että Asperger-aikuisten tuomioiden määrä on itseasiassa sama kuin yleisväestössäkin ja että väkivaltarikoksia tehdään hämmästyttävän vähän" (sivu 326). Näin siis laajin suomenkielellä julkaistu teos osoittaa, että autisminkirjoiset eivät ole yliedustettuina edes vakavassa väkivaltarikollisuudessa. Minä siis olen pystynyt lyömään tässä asiassa todisteet pöytään oman näkemykseni tueksi, sinä et. Tästä huolimatta en ole huomannut, että sinä olisit yhdessäkään viestissäsi myöntänyt olleesi tässä asiassa väärässä. Tila loppuu, jatkan vielä uuteen viestiin.

Lue lisää

Jatkuu:

Sen sijaan olet edelleen kertonut yksittäisistä vaäkivallan teoista ja väittänyt niiden muka olevan mahdollisesti autistista käytöstä. Viimeksi syyllistyit tähän suhteellisen hiljakkoin ketjussa 'Miksi adhd/autismi hakeutuu alalle, jossa on oltava paineensietokykyä?', kun puhuit siellä jostakin papista, joka tappoi vanhempansa. Tai tarkasti ottaen siitä puhui nimimerkki lajijasuris, mutta ilmeisesti nimimerkkien lajijasuris ja Monisairas takana on sama henkilö. Niin tai näin, tuota minä kutsuisin vahvistusharhaksi. Eli raamatullisesti sanottuna kannattaa varmistua siitä, ettei omassa silmässä ole malkaa, ennen kuin huomauttaa rikasta toisen silmässä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Sinulla on autismikirjon syistä todella outoja käsityksiä!

Ei ole omaa keksintöä, ja se olisi vain yksi tekijä. Autismihan on kirjo vaikka mitä
Ei oksitosiini yksinään määrititä miten joku käyttäytyy eikä korjaa autismia, vaikka se auttaisikin. Tässä jotain perustietoa, vähän vanha, mutta pääosin kenties pätee vieläkin:https://www.duodecimlehti.fi/duo99526

Mä tunnistan tuosta monta muutosta itsessäni, mutta toki taas kerran syitä on kyllä muitakin ja mullahan on vasopressiinin puutos. Ja siis nimenomaan muutos, eikä mikään keva vaikka sitä niin monella suulla on jankattu, kuitenkaan papereista ei löydy kevasanoja eikä mitään oireita! Mahtasko mitenkään liittyä siihen että muutoksen syynä oli koulussa liukastuminen (kunta kai vastuussa) tai tönäisy ja/tai Tyks:n anestesiavirhe, molemmat yhdessä tai erikseen (mitä näitä ei tietenkään missään lue!) Ja sitten vielä se homma kun jano puuttuu välillä ainakin, että mitä kv. aineistossa lukee mitä nestehukka voi tehdä ("keltaruske" vuoto pahin ja sen jälkeen hikoiluherkkyys ja vireysvaihtelut Fuck! Ja tämäkin on vaan yksi nuutos.
Olispa ns. mutka minkä käyttö sekin onnistuu helpommin oksitosiinin puutteessa (kun kerran asioita ei muuten tehdä kunnolla ja suoraselkäisesti, vaan ihna kaikki väärin) Ei mulla aiemmin tämmösiä ajatuksia ollu, mutta siitemmi tullu semmonen tarvittaessa harkitsevasti pikkupsyko, ei mitään randomkilahduksia never ever. En katuisi pätkääkään mutta silti uskon, että omaan empatiaa ja aika korkean moraalin.

Kyllä minä siis tunnistan monia autistivivahteita (mm. ed.main., (flow)keskittyminen, asiakeskeisyys, ei jaksa ylim. puhua,puhelukko eli ei tiedä mitä tai mitä kuuluisi sanoa, ei erityistä tarvetta olla läheinen mutten yksinäisyydestäkän tykkää) noiden hetkien jälkeen, mutta sitten paha depiskin aiheutttaa osaltaa autismin kaltaista käytöstä mm. aistihavaintojen hitauden muodossa. Mulle muuten on muutama ei-soteihminen vihjaissut autismista. Diagnoosia ei ole eikä kukaan ole epäillytkään mutta ei mulle ole tehty niin perusteellisia selvityksiä oikein missään, eikä varsinkään nepsypiirteiden osalta. OIkeastaan koko persoonallisuus taitaa olla muuttunut.

Enkä kaipaakaan, on tai ei, aivan sama mulle, eim tuom ihmistä määritä eikä kauheestin rajoitaisi mitään. On paljon asioita mitä voisi tehdä vaikkei ole supersosiaalinen, siksi moni assi (telkkkarissarin) keskittyy liikaa valittaan mikä on huonosti. Em. johdosta ärsyttää paljonko pannaan resurssia nepsyihin vaikkei selvää syytä ja syyllistä eikä mitään voi korjata ennakoidenkaan.
Sitten vasta olisi aika selvitellä tarkemmin, kun tiedetään enemmän.
Se että autismi katsotaan kehityshäiriöksi, voi mutten tiedä miten yleisesti, tuoda kehitysvammaisten erityispykälien mukaisia palveluja, sosiaalitukia ja sosiaalipalveluja. Eläke ainakin tulee paljon helpommin, on se keva semmonen taikasana mutta toki täysin ymmärrettävää kun aito tilanne.

Monisairas

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ei ole omaa keksintöä, ja se olisi vain yksi tekijä. Autismihan on kirjo vaikka mitä
Ei oksitosiini yksinään määrititä miten joku käyttäytyy eikä korjaa autismia, vaikka se auttaisikin. Tässä jotain perustietoa, vähän vanha, mutta pääosin kenties pätee vieläkin:https://www.duodecimlehti.fi/duo99526

Mä tunnistan tuosta monta muutosta itsessäni, mutta toki taas kerran syitä on kyllä muitakin ja mullahan on vasopressiinin puutos. Ja siis nimenomaan muutos, eikä mikään keva vaikka sitä niin monella suulla on jankattu, kuitenkaan papereista ei löydy kevasanoja eikä mitään oireita! Mahtasko mitenkään liittyä siihen että muutoksen syynä oli koulussa liukastuminen (kunta kai vastuussa) tai tönäisy ja/tai Tyks:n anestesiavirhe, molemmat yhdessä tai erikseen (mitä näitä ei tietenkään missään lue!) Ja sitten vielä se homma kun jano puuttuu välillä ainakin, että mitä kv. aineistossa lukee mitä nestehukka voi tehdä ("keltaruske" vuoto pahin ja sen jälkeen hikoiluherkkyys ja vireysvaihtelut Fuck! Ja tämäkin on vaan yksi nuutos.
Olispa ns. mutka minkä käyttö sekin onnistuu helpommin oksitosiinin puutteessa (kun kerran asioita ei muuten tehdä kunnolla ja suoraselkäisesti, vaan ihna kaikki väärin) Ei mulla aiemmin tämmösiä ajatuksia ollu, mutta siitemmi tullu semmonen tarvittaessa harkitsevasti pikkupsyko, ei mitään randomkilahduksia never ever. En katuisi pätkääkään mutta silti uskon, että omaan empatiaa ja aika korkean moraalin.

Kyllä minä siis tunnistan monia autistivivahteita (mm. ed.main., (flow)keskittyminen, asiakeskeisyys, ei jaksa ylim. puhua,puhelukko eli ei tiedä mitä tai mitä kuuluisi sanoa, ei erityistä tarvetta olla läheinen mutten yksinäisyydestäkän tykkää) noiden hetkien jälkeen, mutta sitten paha depiskin aiheutttaa osaltaa autismin kaltaista käytöstä mm. aistihavaintojen hitauden muodossa. Mulle muuten on muutama ei-soteihminen vihjaissut autismista. Diagnoosia ei ole eikä kukaan ole epäillytkään mutta ei mulle ole tehty niin perusteellisia selvityksiä oikein missään, eikä varsinkään nepsypiirteiden osalta. OIkeastaan koko persoonallisuus taitaa olla muuttunut.

Enkä kaipaakaan, on tai ei, aivan sama mulle, eim tuom ihmistä määritä eikä kauheestin rajoitaisi mitään. On paljon asioita mitä voisi tehdä vaikkei ole supersosiaalinen, siksi moni assi (telkkkarissarin) keskittyy liikaa valittaan mikä on huonosti. Em. johdosta ärsyttää paljonko pannaan resurssia nepsyihin vaikkei selvää syytä ja syyllistä eikä mitään voi korjata ennakoidenkaan.
Sitten vasta olisi aika selvitellä tarkemmin, kun tiedetään enemmän.
Se että autismi katsotaan kehityshäiriöksi, voi mutten tiedä miten yleisesti, tuoda kehitysvammaisten erityispykälien mukaisia palveluja, sosiaalitukia ja sosiaalipalveluja. Eläke ainakin tulee paljon helpommin, on se keva semmonen taikasana mutta toki täysin ymmärrettävää kun aito tilanne.

Monisairas

Lue lisää

...mulla ei ole niitä aivojen rakennepoikkeamiakaan (toiminnallinen kuvaus olis paljon parempi), ei käytösdiagnoosia, ei persoonalliosuushäiriöökään paitsi eräs 10 min. tapaamisen pohjalta epävakaa mutta hahah, minusta ei semmosta saa tekemälläkään. Samainen tyyppi piti myös depistä ja yleistä&sos.ahdistusta (ei muitan psyyken dg. ja tulleet noiden muiden myötä) kehityshäiriönä. Sama tyyppi piut paut välitti fyys. oireista, kun ne ei kuulemma vaikuta psyykkeen ollenkaan, kuin myös että lääkärit nyt vaan ei keksi kaikkea (miten tämä estää ihan jo oireen kirjaamisen ja potilaan havaintojen&kokemusten...?)Missään papereissa ei lue mitään millaista kotona ollut. Mä olen siis alun perin ollu ihan tavallisesti ihmisten kanssa, sillon kuin oirekuva oli parempi, ei näitä cauda-hypot. ym. juttuja.

No, joku muu ja monet tavikset kenen kansas puhunu, tottakai moninaiset ongelmat, hormonihäiriöt, vireystilavaihtelut tekee ihmisen käytöksestä vaihtelevaa eikä ihme jos tulee kys. psyk. piirteet, plus se miten kotona tehty paljo väärin, monin oireen kanssa toimittu väärin, jätetty kirjaamatta tahallaa ja ehkä tahattomastikin.
Semmosta.Jääpi siis osaltaan hyvin luontevaksi ajatukseksi, että hypotalamushormonit sekä tietyt muut neuropeptidit slittää paljonki autismivivahteisia muutoksia, kenties muutakin mutta se on toisen ketjun aihe.

Autismivivahteista käytöstä tilapäisesti kiistatta aiheuttaa myös fatiikki ja tavallista suurempi Panacod&Sirdalud- annos, kuin myös lievää pahempi depis(etenkin kuulo-näkö - välitteisiin havaintoihin liittyen) Näitäkin on monille vaikee ymmärtää ja käsittää ettei se älyä silti tartte vähentää, mutta sama sinänsä

Monisairas

...jäipä pois, että sekin lienee aivan eri, jos yritetään jo pitkälle kehittynyttä nepsyä muuttaa suihkeella tai annetaan jo ennen kuin mitään piirrettä onkaan. Jälkikäteen annetut hormonit harvoin muutenkaan korjaa kaikkia jo syntyneitä vahinkoja, näin on itsellä mm. tyroksiiniin ja vasopressiinin(desmopressiini) suhteen.

Uskon vahvasti, että tehokkasti annetulla oksitosiinilla saadaan jotain vaikutusta mutta eihän yksi hormoni kaikkea käytöstä ja piirrettä kuitenkaan määritä, mutta oksitosiinin puutos voi johtaa mm. rakkauden ja kiintymyksen puutteen osoittamiseen, vaikea käsitellä eleitä, sos.tilanteidn pelko, pakko-oireet/käytös, herkkyys sos. stressile. Nämä osaltaan on niitä autismin kiistatta ongelmapuolia. Nuo on pakko klaarata aika hyvin, ehkä ekaa lukuunottamatta, jos meinaa elämässä pärjätäm kunnolla ja itsenäisesti.

Jää nähtäväksi mitä tutkimus tuo niinkun muutenkin laajasti neuron puolella missä on paljon vielä mullistuksia näkemättä, kun moni muu ala on jo paljon pidemmällä. On myös suuret rahat ja suuri inhimillinen kärsimys kyseessä näissä.

Monisairas

Vakavat väkivaltarikokset on koko rikosmäärään ja väestöön suhteutettuna aika harvinaisia muutenkin. Muistaisin niin että vankiloissa kuitenkin on pikkusen yliedustetusti autisteja mutta toki tätäkin enemmän adhd-porukkaa ja pers. häiriöisiä sekä niitä tavallisemopia. Lastensuojelun piirissä laitoksissa autisteja lienee jo paljon enemmän mutta enimmäkseen toki muita.

Koska minulla ei ole ainakaan todetusti vikaa mm. limbisen järjestelmän ja otsalohkojen osissa, ei nuo hallitse, joskin huono fysiikka vaikuttaa myös. Mutta en ole myöskään ajatellut kilahtaa, mutta harkitus perustellun teon voisin tehdä noin periaatteessa.Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin nyt kun ns. korjaavat toimetkin tehtiin täysin väärin ja niin sopivia välineitä varmaan käyttäisin harkiten tiettyihin targetteihin.Tämä tietysti mennee jo enemmän psyyken puolelle tai onko sitten sitä muuttunutta persoonaa, en tiedä, eikä väliä. Mutta sen tiedän, etten alunperin oo tämmösiä ajatellut, enkä muuten muista edes sillai lapsellisesti suutuspäissään lyöneeni ikinä ketää tai sitte ollu ihan yksittäisiä. Noin muuten väkivaltaa voi minusta käyttää itsepuolustukseen ja jonkin isomman pahan estämiseen mutta kohtuudella toki.

Monisairas

Anonyymi00041 kirjoitti:

...jäipä pois, että sekin lienee aivan eri, jos yritetään jo pitkälle kehittynyttä nepsyä muuttaa suihkeella tai annetaan jo ennen kuin mitään piirrettä onkaan. Jälkikäteen annetut hormonit harvoin muutenkaan korjaa kaikkia jo syntyneitä vahinkoja, näin on itsellä mm. tyroksiiniin ja vasopressiinin(desmopressiini) suhteen.

Uskon vahvasti, että tehokkasti annetulla oksitosiinilla saadaan jotain vaikutusta mutta eihän yksi hormoni kaikkea käytöstä ja piirrettä kuitenkaan määritä, mutta oksitosiinin puutos voi johtaa mm. rakkauden ja kiintymyksen puutteen osoittamiseen, vaikea käsitellä eleitä, sos.tilanteidn pelko, pakko-oireet/käytös, herkkyys sos. stressile. Nämä osaltaan on niitä autismin kiistatta ongelmapuolia. Nuo on pakko klaarata aika hyvin, ehkä ekaa lukuunottamatta, jos meinaa elämässä pärjätäm kunnolla ja itsenäisesti.

Jää nähtäväksi mitä tutkimus tuo niinkun muutenkin laajasti neuron puolella missä on paljon vielä mullistuksia näkemättä, kun moni muu ala on jo paljon pidemmällä. On myös suuret rahat ja suuri inhimillinen kärsimys kyseessä näissä.

Monisairas

Lue lisää

Oksikondiinia tarvittaisiin vai. No mites olisi eks-taasi, kyllä saisi aikaan rakkauden ja välittämisen tunteita muita kohtaan. Voihan ihmistä huumata erillaisilla kemikaaleilla ja hormoneilla, ei se silti muuta sitä mitä se ihminen oikeasti on.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Vakavat väkivaltarikokset on koko rikosmäärään ja väestöön suhteutettuna aika harvinaisia muutenkin. Muistaisin niin että vankiloissa kuitenkin on pikkusen yliedustetusti autisteja mutta toki tätäkin enemmän adhd-porukkaa ja pers. häiriöisiä sekä niitä tavallisemopia. Lastensuojelun piirissä laitoksissa autisteja lienee jo paljon enemmän mutta enimmäkseen toki muita.

Koska minulla ei ole ainakaan todetusti vikaa mm. limbisen järjestelmän ja otsalohkojen osissa, ei nuo hallitse, joskin huono fysiikka vaikuttaa myös. Mutta en ole myöskään ajatellut kilahtaa, mutta harkitus perustellun teon voisin tehdä noin periaatteessa.Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin nyt kun ns. korjaavat toimetkin tehtiin täysin väärin ja niin sopivia välineitä varmaan käyttäisin harkiten tiettyihin targetteihin.Tämä tietysti mennee jo enemmän psyyken puolelle tai onko sitten sitä muuttunutta persoonaa, en tiedä, eikä väliä. Mutta sen tiedän, etten alunperin oo tämmösiä ajatellut, enkä muuten muista edes sillai lapsellisesti suutuspäissään lyöneeni ikinä ketää tai sitte ollu ihan yksittäisiä. Noin muuten väkivaltaa voi minusta käyttää itsepuolustukseen ja jonkin isomman pahan estämiseen mutta kohtuudella toki.

Monisairas

Lue lisää

"Muistaisin niin että vankiloissa kuitenkin on pikkusen yliedustetusti autisteja"

Voin vahvistaa, että olet oikeassa siinä, että eräiden tutkimusten mukaan autisminkirjoa todella esiintyy vankiloissa enemmän kuin väestössä keskimääriin. Samaan aikaan on totta, että tutkimusten kukaan autisminkirjoiset eivät syyllisty rikoksiin yhtään keskivertoa useammin. Tehtyjen tutkimusten mukaan autisminkirjoisten rikollisuus aste on sama kuin yleisväestössä tai jopa keskivertoa matalampi. Tämä saattaa tuntua ristiriitaiselta. Nyt onkin syytä tarkastella, mitkä on todelliset syyt tähän yliedustukseen vankiloissa.

Syitä tähän yliedustukseen ovat esimerkiksi, että ennen tuomiota autisminkirjoisen käyttäytymistä voidaan tulkita väärin (esimerkiksi johtuen kirjaimellisuudesta tai stressireaktioista jne.). Oikeudenkäynnin aikana oikeusjärjestelmä ei aina huomioi autisminkirjon erityistarpeita. Kommunikaatio oikeudenkäynnissä voi olla haastavaa johtuen kielimuurista. Jos syytetty on autisminkirjoinen ja tuomarit neurotyypillisiä, niin heillä on silloin erilainen kommunikaatiotyyli. Autisminkirjoinen voi vastata kysymyksiin täysin kirjaimellisesti, olla hermostunut kuulusteluissa, vaikuttaa neurotyypillisten mielestä epäilyttävältä ja olla huono puolustamaan itseään oikeudessa (ainakin odotetulla neurotyypillisellä tavalla). Tämä kaikki lisää vankilatuomioita ja voi johtaa epäsuhtaisiin tuomioihin tai jopa täysin virheellisiin tuomioihin.

Toki täytyy vielä mainita, että tutkimusasetelmatkin vääristävät näitä tilastoja. Usein tutkimuksissa ei ole tutkittu vankilan koko väestöä, vaan nimenomaan erityisryhmiä, seulottuja otoksia, vankeja, joilla on mielenterveysdiagnooseja jne. Tällaisille tutkimusasetelmilla autisminkirjoisten osuus on suurempi kuin se muuten olisi.

Todettakoon vielä, että nuo tutkimustulokset vankiloiden yliedustuksesta ovat aikalailla ulkomailta (esimerkiksi Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Australiasta, jne.). Ei ole olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että Suomessa esiintyisi autisminkirjoa vankiloissa yhtään keskivertoa enempää. Minä oletan, että Suomen vankiloissa esiintyminen on aika lailla sama kuin väestössä keskimäärin, mutta tietääkseni asiaa ei ole ihan hirveästi tutkittu.

Sille perusväitteellesi, että autisminkirjoiset syyllistyisivät vakavaan väkivaltaan muuta väestöä useammin, ei kerta kaikkiaan ole mitään todisteita. Missään rikostyypissä autisminkirjoisten ei ole havaittu olevan yliedustettuina. Asiaa on tutkittu esimerkiksi henkirikoksista, seksuaalirikoksista, pahoinpitelyistä ja väkivaltaisesta käytöksestä psykiatrisissa ympäristöissä. Missään näissä autisminkirjoisuuden ei ole havaittu lisäävän riskiä. Väitettä autisminkirjon ja vakavan väkivaltarikollisuuden yhteydestä ei tue yksikään laaja katsaus, yksikään rikostilasto, yksikään kliininen tutkimus tai yksikään psykiatrinen tutkimus. Tämä on harvinaisen selvä asia.

Tiivistetysti: Olet sinänsä oikeassa tuossa vankiloiden yliedustuksessa. Kuitenkin tekemäsi johtopäätökset asiasta ovat vääriä. Vika on enemmän oikeusjärjestelmässä kuin autisminkirjoisissa itsessään.

Anonyymi00053 kirjoitti:

"Muistaisin niin että vankiloissa kuitenkin on pikkusen yliedustetusti autisteja"

Voin vahvistaa, että olet oikeassa siinä, että eräiden tutkimusten mukaan autisminkirjoa todella esiintyy vankiloissa enemmän kuin väestössä keskimääriin. Samaan aikaan on totta, että tutkimusten kukaan autisminkirjoiset eivät syyllisty rikoksiin yhtään keskivertoa useammin. Tehtyjen tutkimusten mukaan autisminkirjoisten rikollisuus aste on sama kuin yleisväestössä tai jopa keskivertoa matalampi. Tämä saattaa tuntua ristiriitaiselta. Nyt onkin syytä tarkastella, mitkä on todelliset syyt tähän yliedustukseen vankiloissa.

Syitä tähän yliedustukseen ovat esimerkiksi, että ennen tuomiota autisminkirjoisen käyttäytymistä voidaan tulkita väärin (esimerkiksi johtuen kirjaimellisuudesta tai stressireaktioista jne.). Oikeudenkäynnin aikana oikeusjärjestelmä ei aina huomioi autisminkirjon erityistarpeita. Kommunikaatio oikeudenkäynnissä voi olla haastavaa johtuen kielimuurista. Jos syytetty on autisminkirjoinen ja tuomarit neurotyypillisiä, niin heillä on silloin erilainen kommunikaatiotyyli. Autisminkirjoinen voi vastata kysymyksiin täysin kirjaimellisesti, olla hermostunut kuulusteluissa, vaikuttaa neurotyypillisten mielestä epäilyttävältä ja olla huono puolustamaan itseään oikeudessa (ainakin odotetulla neurotyypillisellä tavalla). Tämä kaikki lisää vankilatuomioita ja voi johtaa epäsuhtaisiin tuomioihin tai jopa täysin virheellisiin tuomioihin.

Toki täytyy vielä mainita, että tutkimusasetelmatkin vääristävät näitä tilastoja. Usein tutkimuksissa ei ole tutkittu vankilan koko väestöä, vaan nimenomaan erityisryhmiä, seulottuja otoksia, vankeja, joilla on mielenterveysdiagnooseja jne. Tällaisille tutkimusasetelmilla autisminkirjoisten osuus on suurempi kuin se muuten olisi.

Todettakoon vielä, että nuo tutkimustulokset vankiloiden yliedustuksesta ovat aikalailla ulkomailta (esimerkiksi Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Australiasta, jne.). Ei ole olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että Suomessa esiintyisi autisminkirjoa vankiloissa yhtään keskivertoa enempää. Minä oletan, että Suomen vankiloissa esiintyminen on aika lailla sama kuin väestössä keskimäärin, mutta tietääkseni asiaa ei ole ihan hirveästi tutkittu.

Sille perusväitteellesi, että autisminkirjoiset syyllistyisivät vakavaan väkivaltaan muuta väestöä useammin, ei kerta kaikkiaan ole mitään todisteita. Missään rikostyypissä autisminkirjoisten ei ole havaittu olevan yliedustettuina. Asiaa on tutkittu esimerkiksi henkirikoksista, seksuaalirikoksista, pahoinpitelyistä ja väkivaltaisesta käytöksestä psykiatrisissa ympäristöissä. Missään näissä autisminkirjoisuuden ei ole havaittu lisäävän riskiä. Väitettä autisminkirjon ja vakavan väkivaltarikollisuuden yhteydestä ei tue yksikään laaja katsaus, yksikään rikostilasto, yksikään kliininen tutkimus tai yksikään psykiatrinen tutkimus. Tämä on harvinaisen selvä asia.

Tiivistetysti: Olet sinänsä oikeassa tuossa vankiloiden yliedustuksessa. Kuitenkin tekemäsi johtopäätökset asiasta ovat vääriä. Vika on enemmän oikeusjärjestelmässä kuin autisminkirjoisissa itsessään.

Lue lisää

Anonyymi00053 (2026-07-10 15:54:33)
kirjoitti tuossa edellä todella pätevän selvityksen
autismikirjon ja oikeusjärjestelmän suhteesta!
Onnittelut!

Totta. Mutta jokatapauksessa on hyvä että nuo asiat ja ajatukset tulevat esille ja julkisuuteen. Että saadaan esille se kuva mitä mieltä muut ovat autisteista ja siitä miten heitä pitäisi "hoitaa" ja "auttaa".

Joidenkin ihmisten on vaan äärimmäisen vaikeaa hyväksyä se että heidän joukossaan on ihmisiä joiden aivot toimivat eri tavalla kuin heidän omansa.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Totta. Mutta jokatapauksessa on hyvä että nuo asiat ja ajatukset tulevat esille ja julkisuuteen. Että saadaan esille se kuva mitä mieltä muut ovat autisteista ja siitä miten heitä pitäisi "hoitaa" ja "auttaa".

Joidenkin ihmisten on vaan äärimmäisen vaikeaa hyväksyä se että heidän joukossaan on ihmisiä joiden aivot toimivat eri tavalla kuin heidän omansa.

Lue lisää

Varmaankin ihmisten epätietoisuus vaikuttaa asiaan. Mitä vähemmän ihmisellä on tietoa esim. ausseista, tai muustakaan, vaikkapa esim. mt-ongelmaisista, tai mistä vaan erilaisesta, niin sen vaikeampaa saattaa suhtautuminen ja hyväksyminen olla.
Mitä enemmän on tietoa, sen helpompi on myös hyväksyä. Ja toki sekin vaikuttaa miten ihminen itse mihinkin suhtautuu, hyväksyykö hän erilaisuutta, vai ei. Mutta siinäkin taustalla voi olla tietämättömyys.
Ihmisellä voi olla myös pelkoa lähestyä erilaista ihmistä, koska hän epäilee itseään, häntä saattaa pelottaa, osaako hän kohdata erilaisen ihmisen, tai miten erilainen tulisi kohdata. Eli tietämättömyys vähän kuin kääntyy itseään vastaan.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Varmaankin ihmisten epätietoisuus vaikuttaa asiaan. Mitä vähemmän ihmisellä on tietoa esim. ausseista, tai muustakaan, vaikkapa esim. mt-ongelmaisista, tai mistä vaan erilaisesta, niin sen vaikeampaa saattaa suhtautuminen ja hyväksyminen olla.
Mitä enemmän on tietoa, sen helpompi on myös hyväksyä. Ja toki sekin vaikuttaa miten ihminen itse mihinkin suhtautuu, hyväksyykö hän erilaisuutta, vai ei. Mutta siinäkin taustalla voi olla tietämättömyys.
Ihmisellä voi olla myös pelkoa lähestyä erilaista ihmistä, koska hän epäilee itseään, häntä saattaa pelottaa, osaako hän kohdata erilaisen ihmisen, tai miten erilainen tulisi kohdata. Eli tietämättömyys vähän kuin kääntyy itseään vastaan.

Lue lisää

Joo varmaan näinkin, mutta kyllähän tuossa laittamassani linkin Duodecimin artikkelissa kerrotaan tietyistä autismin hankaluuksista joita olisi hyvä hoitaa - ei aivan tarkkaan näin mutta ajatuksena.

Itse en myöskin erilaisena ihmisenä ja autistivivahteisena nyt, mainitulla tavalla suhtaudu erilaisuuteen enkä ajattele, että autismi pitäisi kokonaan hoitaa pois, mutta joitain piirteitä olisi hyvä, heidän itsensä eduksikin. Kaikenlaisten ihmisten kanssa (tietyin poikkeuksin) on yritettävä tulla toimeen mutta kaikista ei tarvi pitää.

Monisairas

Anonyymi00049 kirjoitti:

Joo varmaan näinkin, mutta kyllähän tuossa laittamassani linkin Duodecimin artikkelissa kerrotaan tietyistä autismin hankaluuksista joita olisi hyvä hoitaa - ei aivan tarkkaan näin mutta ajatuksena.

Itse en myöskin erilaisena ihmisenä ja autistivivahteisena nyt, mainitulla tavalla suhtaudu erilaisuuteen enkä ajattele, että autismi pitäisi kokonaan hoitaa pois, mutta joitain piirteitä olisi hyvä, heidän itsensä eduksikin. Kaikenlaisten ihmisten kanssa (tietyin poikkeuksin) on yritettävä tulla toimeen mutta kaikista ei tarvi pitää.

Monisairas

Lue lisää

Monisairas kirjoitti:
"Itse en... ajattele, että autismi pitäisi kokonaan hoitaa pois, mutta
joitain piirteitä olisi hyvä, heidän itsensä eduksikin."

Assina tiedän, että tuo ymmärtämättömyydestä syntynyt
kaunisteltu ajatus ei käytännössä toimi.
Totuus on tämä:
Jos autismikirjoisuuden mitä tahansa aitoja piirteitä
"hoidetaan pois" - nentistien mieliksi - se koituu itse
autismikirjoiselle haitaksi. Sitä kautta kaikki
menettävät eikä kukaan voita mitään.

Autismikirjoisuus ei millään lailla ole mitään "puutteellista
neurotyypillisyyttä", vaan se on 100-prosenttista
aitoa autismikirjoisuutta, johon kukaan neurotyypillinen
ei pysty.

Tätä asiaa ei ilmeisesti ole ihan helppo ymmärtää, jos on
syntynyt neurotyypilliseen enemmistöön.
Jos enemmistöön syntymisen lisäksi on vajonnut
nentistiseen ajatteluun, näyttää siltä, että kyky tämän
asian ymmärtämiseen on jo oman asennevalinnan
kautta menetetty.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Joo varmaan näinkin, mutta kyllähän tuossa laittamassani linkin Duodecimin artikkelissa kerrotaan tietyistä autismin hankaluuksista joita olisi hyvä hoitaa - ei aivan tarkkaan näin mutta ajatuksena.

Itse en myöskin erilaisena ihmisenä ja autistivivahteisena nyt, mainitulla tavalla suhtaudu erilaisuuteen enkä ajattele, että autismi pitäisi kokonaan hoitaa pois, mutta joitain piirteitä olisi hyvä, heidän itsensä eduksikin. Kaikenlaisten ihmisten kanssa (tietyin poikkeuksin) on yritettävä tulla toimeen mutta kaikista ei tarvi pitää.

Monisairas

Lue lisää

"olisi hyvä hoitaa" Ai, vaikka niinkun jonnekin leirille laitettaisiin, kuten aikoinaan?

Anonyymi00049 kirjoitti:

Joo varmaan näinkin, mutta kyllähän tuossa laittamassani linkin Duodecimin artikkelissa kerrotaan tietyistä autismin hankaluuksista joita olisi hyvä hoitaa - ei aivan tarkkaan näin mutta ajatuksena.

Itse en myöskin erilaisena ihmisenä ja autistivivahteisena nyt, mainitulla tavalla suhtaudu erilaisuuteen enkä ajattele, että autismi pitäisi kokonaan hoitaa pois, mutta joitain piirteitä olisi hyvä, heidän itsensä eduksikin. Kaikenlaisten ihmisten kanssa (tietyin poikkeuksin) on yritettävä tulla toimeen mutta kaikista ei tarvi pitää.

Monisairas

Lue lisää

"artikkelissa kerrotaan tietyistä autismin hankaluuksista joita olisi hyvä hoitaa - ei aivan tarkkaan näin mutta ajatuksena."

Mitä nämä hankaluudet tai piirteet ovat mitä olisi hyvä hoitaa?


En oikein jaksa uskoa että sinä olisit itse autistivivahteinen, mitä lie tarkoittaneekaan, vaan paremminkin ihan vaan mielenterveysongelmainen.

Anonyymi00054 kirjoitti:

"artikkelissa kerrotaan tietyistä autismin hankaluuksista joita olisi hyvä hoitaa - ei aivan tarkkaan näin mutta ajatuksena."

Mitä nämä hankaluudet tai piirteet ovat mitä olisi hyvä hoitaa?


En oikein jaksa uskoa että sinä olisit itse autistivivahteinen, mitä lie tarkoittaneekaan, vaan paremminkin ihan vaan mielenterveysongelmainen.

Lue lisää

Jaaha ei jaksa tätä vääntöä, teille kelpaa vain ns. puhdasrotuiset autistit.
Menehän lukkeen kansainvälistä aineistoa liittyen mm. vasopressiinin (minulla varmasti täydellinen puutos) ja miksi on myös tod. näk. oksitosiinin puutos - ja muitakin vielä - (on kyllä tästä viitteitä) ja mikä on näiden kahden kytkös autismiin. Näitä ei ole vahvistettu mutta on viitteitä ym.

Tavallisissa aivokuvissa ei näy vähäisintäkään poikkeamaa keskeisillä käyttäytymisen säätelyalueilla eli mm. limbisen järjestelmän ja otsalohkojen alueella. Tämä ei kerro toiminnasta suoraan mutta käytännössä kaikelti näkyy vähintään pienin, noin kuutiomillimetrin vikaantunut alue, jos pysyvästi merkittävää poikkeamaa.

Enemmän omalla kohdalla painotan havaintoja ja kokemuksia sen jälkeen, kun hypotalamusongelmat alkoi. On kyllä myös mt-ongelmaakin mutta ei ne silti kaikkea voi selittää eli mm. asiakeskeisyyden lisääntymistä, parhaimmillaan flow-tyylin keskittymistä, sosiaalista väsyvyyttä vähemmän ahdistavissa tilanteissa, smalltalk-kyvyn lähes täydellistä katoamista ym. (ei tule nyt mieleen). Nää on mulle kuitenkin toissijaisia ja keskeisimmät sosiaaliset ongelmat liittyy kyllä 2-3 fyysisesti hankalaan ongelmaan 24/7/365, mutta hetkittäin on paremmin, joskaan ei kokonaan poistu.

Monisairas

Anonyymi00057 kirjoitti:

Jaaha ei jaksa tätä vääntöä, teille kelpaa vain ns. puhdasrotuiset autistit.
Menehän lukkeen kansainvälistä aineistoa liittyen mm. vasopressiinin (minulla varmasti täydellinen puutos) ja miksi on myös tod. näk. oksitosiinin puutos - ja muitakin vielä - (on kyllä tästä viitteitä) ja mikä on näiden kahden kytkös autismiin. Näitä ei ole vahvistettu mutta on viitteitä ym.

Tavallisissa aivokuvissa ei näy vähäisintäkään poikkeamaa keskeisillä käyttäytymisen säätelyalueilla eli mm. limbisen järjestelmän ja otsalohkojen alueella. Tämä ei kerro toiminnasta suoraan mutta käytännössä kaikelti näkyy vähintään pienin, noin kuutiomillimetrin vikaantunut alue, jos pysyvästi merkittävää poikkeamaa.

Enemmän omalla kohdalla painotan havaintoja ja kokemuksia sen jälkeen, kun hypotalamusongelmat alkoi. On kyllä myös mt-ongelmaakin mutta ei ne silti kaikkea voi selittää eli mm. asiakeskeisyyden lisääntymistä, parhaimmillaan flow-tyylin keskittymistä, sosiaalista väsyvyyttä vähemmän ahdistavissa tilanteissa, smalltalk-kyvyn lähes täydellistä katoamista ym. (ei tule nyt mieleen). Nää on mulle kuitenkin toissijaisia ja keskeisimmät sosiaaliset ongelmat liittyy kyllä 2-3 fyysisesti hankalaan ongelmaan 24/7/365, mutta hetkittäin on paremmin, joskaan ei kokonaan poistu.

Monisairas

Lue lisää

Ei ole "puhdasrotuisia" autisteja. On laaja KIRJO
erilaisia autismikirjoisia. On hyvin vaikea sanoa
joissakin tapauksissa, onko kysymys autismikirjosta
vai jostain muusta. Hyvin monissa tapauksissa
autismikirjon piirteet kuitenkin ilmenevät niin
selvästi, että diagnoosin kriteerit täyttyy.

Koko ajan nykyajan neurotieteiden tutkimukset
antavat uusia näkökulmia diagnosoinnin
problematiikkaan. Esim. aivojen kuvantamisen
kehitys on huimaa. Se voi olla vaikka seuraava
suuri läpimurto autismikirjon havaitsemisessa.