Rakkausasioiden ymmärtäminen

Anonyymi-ap

Olen varmasti autistinen kun en ole koskaan ymmärtänyt tuota asiaa. Olen keski-ikäinen enkä ole koskaan tuollaista harjoittanut. En vaan tiedä mitä siinä pitäisi tehdä, kuinka pitäisi toimia. Liian paljon erilaisia sääntöjä ja toimintamalleja joita pitäisi osata noudattaa. Ymmärryskykyni ei vaan piisaa siihen. Eikä siitä ole kiinni ettenkö olisi yrittänyt, en vaan kertakaikkiaan osaa, kun en ymmärrä.

5

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Sanotaan, että kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää.

      Ei ole mitään sääntöjä. Jokainen tekee omalla tavallaan.

      • Anonyymi00002

        Sori, mutta kun en ole eläin, niin en osaa "luonnostaan".


      • Anonyymi00003
        UUSI
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Sori, mutta kun en ole eläin, niin en osaa "luonnostaan".

        Ei sitä tarvitse osata, rakkaus ja rakastuminen vain tulee ja tapahtuu, jos niin on tapahtuakseen. Siihen ole sääntöjä tai ohjeita, se on jokaiselle omanlaisensa.
        Itse en ole autisti, mutta kerran mietin itsekin, mitä se rakkaus on, olenko koskaan edes ollut ihan oikeasti rakastunut ? Onko minulla taitoa rakastaa ? Mutta mihin sitä taitoa tarvitaan, kuten sanoinkin, niin se vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
        Olen pärjäillyt elämässäni isommin rakastumattakaan, kyllä se näinkin menee. Ja tulevastahan ei voi koskaan tietää etukäteen, mitä kaikkea voi eteen tulla.
        Itse en ainakaan kanna huolta rakkausasioista, elämässä on niin paljon muutakin.


      • Anonyymi00004
        UUSI
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Ei sitä tarvitse osata, rakkaus ja rakastuminen vain tulee ja tapahtuu, jos niin on tapahtuakseen. Siihen ole sääntöjä tai ohjeita, se on jokaiselle omanlaisensa.
        Itse en ole autisti, mutta kerran mietin itsekin, mitä se rakkaus on, olenko koskaan edes ollut ihan oikeasti rakastunut ? Onko minulla taitoa rakastaa ? Mutta mihin sitä taitoa tarvitaan, kuten sanoinkin, niin se vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
        Olen pärjäillyt elämässäni isommin rakastumattakaan, kyllä se näinkin menee. Ja tulevastahan ei voi koskaan tietää etukäteen, mitä kaikkea voi eteen tulla.
        Itse en ainakaan kanna huolta rakkausasioista, elämässä on niin paljon muutakin.

        Anonyymi00003:sta todella huomaa, että hän ei ole autisti.
        Jos hän olisi syntynyt autismikirjolle, hän ei ollenkaan
        kirjoittaisi noin, vaan ymmärtäisi ensinnäkin sen
        perusasian, että elämme neurotyypillisten odotusten
        ylivallassa - ja se koskee varsinkin kaikkea, mikä
        liittyy rakkauteen/läheisiin ihmissuhteisiin/
        avioliittoon jne.

        Neurotyypilliseksi syntyminen "ajaa tikanpojan puuhun".
        Mutta autismikirjolle syntyminen ei todellakaan
        aiheuta ihmisessä luonnostaan mitään neurotyypillistä!

        Neurotyypilliset odotukset ovat meille autismikirjoisille
        ihmisille todella vieraita. Sen sijaan todella tuttuja meille
        ovat kaikki ne autismikirjoisuudestamme kumpuavat
        aistikokemukset, rutiinit, odotukset ja tarpeet, joita
        ylivoimainen neurotyypillinen enemmistö ympärillämme
        vierastaa ja katsoo kummeksuen eikä voi tajuta, vaan
        tulkitsee niitä aivan päin honkia esim. "kehityshäiriöksi",
        "sairaudeksi", "laiskuudeksi", "tyhmyydeksi" jne.

        Aina kun assina kuulen tuollaisia virhearvioita enemmistön
        suusta, minussa herää kysymys, missähän se todellinen
        häiriö oikein piilee!

        Miten helposti neurotyypillinen enemmistö tuudittautuukaan
        katteettomaan itseihailuunsa eikä edes huomaa eikä
        ymmärrä sitä tosiasiaa, että myös me autismikirjoiset
        ihmiset olemme olennainen osa luontoa, erityisesti
        olennainen osa sen arvokasta monimuotoisuutta.


      • Anonyymi00005
        UUSI
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Anonyymi00003:sta todella huomaa, että hän ei ole autisti.
        Jos hän olisi syntynyt autismikirjolle, hän ei ollenkaan
        kirjoittaisi noin, vaan ymmärtäisi ensinnäkin sen
        perusasian, että elämme neurotyypillisten odotusten
        ylivallassa - ja se koskee varsinkin kaikkea, mikä
        liittyy rakkauteen/läheisiin ihmissuhteisiin/
        avioliittoon jne.

        Neurotyypilliseksi syntyminen "ajaa tikanpojan puuhun".
        Mutta autismikirjolle syntyminen ei todellakaan
        aiheuta ihmisessä luonnostaan mitään neurotyypillistä!

        Neurotyypilliset odotukset ovat meille autismikirjoisille
        ihmisille todella vieraita. Sen sijaan todella tuttuja meille
        ovat kaikki ne autismikirjoisuudestamme kumpuavat
        aistikokemukset, rutiinit, odotukset ja tarpeet, joita
        ylivoimainen neurotyypillinen enemmistö ympärillämme
        vierastaa ja katsoo kummeksuen eikä voi tajuta, vaan
        tulkitsee niitä aivan päin honkia esim. "kehityshäiriöksi",
        "sairaudeksi", "laiskuudeksi", "tyhmyydeksi" jne.

        Aina kun assina kuulen tuollaisia virhearvioita enemmistön
        suusta, minussa herää kysymys, missähän se todellinen
        häiriö oikein piilee!

        Miten helposti neurotyypillinen enemmistö tuudittautuukaan
        katteettomaan itseihailuunsa eikä edes huomaa eikä
        ymmärrä sitä tosiasiaa, että myös me autismikirjoiset
        ihmiset olemme olennainen osa luontoa, erityisesti
        olennainen osa sen arvokasta monimuotoisuutta.

        Anteeksi, jos loukkaannuit, se ei ollut tarkoitukseni. Ehkä en kirjoittanut oikein ymmärrettävällä tavalla. Halusin vain tuoda esiin, että rakastuminen ei ole välttämättä kamalan tärkeä juttu, tai taito, miten sen ajatteleekin.
        Mietin lähinnä, että turhaa ainakaan syytellä itseään, jos ei jotain osaa, esim. jos tuntuu ettei tiedä osaako rakastaa.

        En tietenkään voi tietää kaikkea, mitä tai miten autistit ajattelevat, kokevat, tuntevat, jne.
        Tunnen autisteja, suvussanikin on autismia, eli ei se ihan vieras juttu ole.
        Autisteissa ei ole mielestäni mitään vikaa, tuntevia, mukavia, tavallisia ihmisiä. Ja monet jopa tosi viisaitakin, se on tullut huomattua.
        En katso ihmisiä kummeksuen, itselläni oli nuoruudesta alkaen mielenterveysongelmia, ja joillain tutuillani on edelleen, eikä se heiltäkään vie ihmisyyttä mihinkään.
        Mielestäni on hyvä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Se tekee kaikille hyvää, opimme ymmärtämään erilaisuutta, ainakin olisi hyvä oppia ymmärtämään. Yhtä tärkeää olisi myös hyväksyä kaikenlaiset ihmiset. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastan sinua

      Anteeksi että epäilin sinua.. ❤️
      Ikävä
      60
      844
    2. Naisten top-5 red flagit

      1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel
      Ikävä
      111
      793
    3. Mitähän meinaat

      Vai meinaatko mitään kohtaamisen suhteen?
      Ikävä
      48
      677
    4. Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä

      Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla
      Maailman menoa
      225
      660
    5. Oletko hyljännyt minut mies?

      Toivottavasti et. 🥺🥺🥺🥺🥺
      Ikävä
      46
      589
    6. Tiedätkö kaivattusi musiikkimaun?

      Minkälaisesta musiikista hän pitää?
      Ikävä
      57
      560
    7. Nykytiedon valossa

      Tekisitkö nykyisellä tietämyksellä jotain toisin ja mitä se olisi?
      Ikävä
      76
      533
    8. Jippii ! Zoon konkurssia tutkitaan .

      Vihdoinkin jotakin tietoa.
      Ähtäri
      22
      526
    9. Onko se loukkaavaa

      Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k
      Ikävä
      91
      520
    10. Onko kaivattusi seinäruusu?

      Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai
      Ikävä
      37
      500
    Aihe