Pyydän nöyrimmästi kaikkia niitä, jotka ovat käyneet läpi Tohtori Telarannan stressihermosalpausleikkauksen, kantamaan kortensa kekoon yhteisen ongelman puolesta ja vastaamaan tähän viestiin!!
Eli oma ongelmani on aivan mahdoton punastelu, joka rajoittaa merkittävästi jokapäiväistä elämääni. Kaikenlaista olen jo kokeillut, joten varteenotettavana vaihtoehtona on vielä kyseinen leikkaus. Olen kuullut jonkun hyvän ja jonkun huonon kommentin toimenpiteen kokeneilta. Lähinnä kiinnostaa hoidon tehoaminen itse punastumiseen, parannuksen pysyvyys ja sivuoireet!
Olen TODELLA kiitollinen mahdollisista vastauksista! Ja toivotan jaksamista mikäli joku samasta vaivasta kärsii.
Eli oma ongelmani on aivan mahdoton punastelu, joka rajoittaa merkittävästi jokapäiväistä elämääni. Kaikenlaista olen jo kokeillut, joten varteenotettavana vaihtoehtona on vielä kyseinen leikkaus. Olen kuullut jonkun hyvän ja jonkun huonon kommentin toimenpiteen kokeneilta. Lähinnä kiinnostaa hoidon tehoaminen itse punastumiseen, parannuksen pysyvyys ja sivuoireet!
Olen TODELLA kiitollinen mahdollisista vastauksista! Ja toivotan jaksamista mikäli joku samasta vaivasta kärsii.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulle salpaus tehtiin reilu 6 vuotta sitten. Punastelu ja käsien hikoilu oli niin valtavaa. Sivuvaikutukset jäivät lisääntyneeseen selän ja rinnanalueen hikoiluun, joka on mielestäni pieni murhe. Jostainhan senkin pitää ulos tulla. Vaikka leikkauksesta on jo aikaa, homma on toiminut hyvin, tietty esim. saunan jälkeen on normaalia punotusta jne. Toipuminen vei noin viikon. Minulle tehtiin ensin koepuudutus erillisellä käynnillä jotta nähtiin että tehoaako se yleensä ollenkaan. Eli ota vaan rohkeasti yhteyttä, turha jättää elämä elämättä moisen vaivan vuoksi.
Kiitos vastauksestasi! Jännä kun sitä kuulee positiivisesta kokemuksesta niin heti päättää että tuo pelastaa minut ja aion käydä sen läpi. Sitten kun tulee jotain negatiivista juttua, niin heti ajattelee että onneksi en ole ryhtynyt moiseen ja enpä kyllä uskalla ottaa moista riskiä terveyteni puolesta. Siksi harkitsenkin varmasti vielä pitkään ja yritän hankkia vielä lisää tietoa. Mutta ongelmani on todella paha, tai sanontaanko että minä olen vähitellen ja tahtomattani menettänyt sille koko elämänhallintani. Siksi olen jonkinlaisia riskejä valmis ottamaankin, koska paljon pahemmaksihan tämä ei tästä voi muuttua..eihän..
Vielä kysyisin sinulta että tulivatko sekä edulliset vaikutukset että sivuvaikutukset esiin jo koepuudutuksen yheydessä eli tiesitkö sen jälkeen suunnilleen mihin olit ryhtymässä ja mitä kaikkea "paketissa" tulee? Ja kuinka kauan koepuudutus kesti?
Puudutus tehdään vain toiselle puolelle ja jos sillä puolella olo on rauhallinen ja ok, silloin leikkaus antaa avun. Aamulla menin toimenpiteeseen ja illalla pääsin kotiin. Ainoa "kökkö" puoli tässä oli se, että ääni lähes häviää puudutuksen aikana, mutta palaa jo seuraavana päivänä. Voithan käydä vaan lekurin vastaanotolla, siellä kaikki selvitetään perinpohjin, eikä se sido vielä mihinkään. Minä halusin päästä eroon siitä pakkelivuoresta, joka piti punotusta vähän piilossa, joten olin valmis leikkaukseen. Aina on ihmisiä puolesta ja vastaan ja kaikki ei sovi kaikille, meinaan jos olet seurannut täällä muitakin keskustelupalstoja. Jos kaikki kauhujutut sun muut uskoisi, ei uskaltaisi ovesta ulos astua.
Hei!
Täällä kanssa yksi jännittäjä. Minulla oireina ovat huimaus, hengenahdistus ja tämän tapaiset hyperventilaatio-oireet. Olisikohan tästä leikkauksesta apua näihin oireisiin ?
No hei!
Minulla se ei niinkään auttanut itse jännittämiseen vaan tietoisuuteen siitä etten hohda paloauton värisenä, eikä kädet hikoile. Elikäs antaa itsevarmuutta sen kautta ja silloin uskaltaa enemmän. Kyllä minullakin vielä jossain tukalassa tilanteessa saattaa kurkkua kuristaa, mutta kun pyrkii olemaan ajattelematta koko asiaa, niin silloin henkikin kulkee normaalisti. Eikös ollutkin "viisas" neuvo olla ajattelematta asiaa, kun tiedän itsekin kuinka vaikeata se välillä on. Mutta eikö olekin niin, että jos vaikka ajattelet, että kylläpä mua huimaa, niin taatusti se alkaakin huimata. Ajatuksilla kun on niin vahva vaikutus. Joku jutteli joskus että on olemassa ns. hengityskursseja, joilla voisi oppia hengittämään oikein, silloin säästyisi hypenventilaatioilta sun muilta, kun oppisi oikean hengitystekniikan.
Valitusten ja kanteluiden vuoksi Suomessa on vastikään selvitelty, mitä itse asiassa "stressihermon" salpauksesta tiedetään. Raportti on vapaasti luettavissa Stakesin sivuilla.
"Endoskooppisen sympatektomian vaikuttavuus ja turvallisuus."
http://www.stakes.fi/finohta/raportit/026/r026f.pdf
Muakin rasittaa älyttömästi se loputon meikkaaminen, kun missään koskaan ei voi olla luonnollisesti naama "puhtaana". Jos tapailen jotain miespuolistakin, niin illallakin pitää laittaa meikkivoidetta meikkien pesun jälkeen, koska eihän sitä tiedä mistä sitä vielä puhutaan ja heti olis naama ihan punainen ja JÄLLEEN KERRAN olisin ihmettelyn kohteena.. Ja jos satun joskus olemaan ilman meikkiä, niin naama alkaa helottaa ihan siitä jännityksestä, että jos punastuu jostain syystä, eli herkistän itse itseni siihen..
Mutta kertokaapa punastelijat, tunnistatteko tämän oireen itsessänne?! Nimittäin punastelun lisäksi mulla alkaa tosi helposti kuumottamaan kasvoja. Varmaan ihonikin on herkkä, mutta kyllä tämä helotus on kuitenkin epänormaalia. Eli kun menen kylään, vaikka sitten tutuillekin, niin ei mene kauan, kun tunnen poskieni alkavan kuumottaa aivan järkyttävästi! Lopulta ne ovat lähes tummanpunaiset, eikä sitä edes meikki peitä, tekee ihosta vain harmaan ja paksun (siis aivan kamalan ja epäluonnollisen) näköisen. Sitä ei pysty sitten enää millään estämään, varsinkin jos joutuu paljon keskustelemaan ja nauramaan tai muuten huomion kohteeksi pitemmäksi aikaa. Siis tämä on se ongelma, joka tekee elämästäni helvettiä!! Nytkin kun olen juuri alkanut seurustella, niin odotan vain kauhulla niitä "ihania" perhetilaisuuksia ja muita normaaleja sosiaalisia tilanteita, joihin toisen mukana väistämättä joutuu.. Kyllä siinä on anopilla ihmettelemistä, kun miniä on tulipunainen ja luikkii seinänvieriä naamaansa peitellen. Elämä tuntuisikin olevan muuten kohdallaan (ja onkin!!), mutta jotenki tunnen etten ole kelpoinen muiden tavallisten ihmisten seuraan kaikkine ihmeellisine ongelmineni. Välillä työpäivän jälkeen vain itken kotona kun olen taas mokannut itseni jotenkin. Ei siinä mokassa mitään ja osaan nauraa itselleni ja olla porukassa, mutta jos sen jälkeen alkaa taas naamaa kuumottaa ja joudun sen takia väistymään takavasemmalle, niin se tuntuu usein ylivoimaisen epäreilulta!! Että näin pieni asia voikin vaikuttaa näin valtavasti!
Huh, johan tuli tilitettyä, mutta kiinnostaisi oikeasti että tiedättekö mistä puhun ja liittyykö muilla sosiaaliseen jännittämiseen ja punasteluun tämä hillitön pitempiaikainen poskien kuumotus esim. kylässä tms.! Olette ihania, kun olette yhtä epätäydellisiä kuin minäkin tässä "täydellisten ihmisten maailmassa"! =)
Kuulostaa tosi tutulta. Haluaisinkin tietää voinko tehdä jotain lieventämään/ poistamaan oireita?