Kesä on vaikea vuodenaika

Löytyykö tälle ymmärrystä? Kohtalotovereita? Kesällä ei saa valittaa, muuten on "ilonpilaaja ja tylsä". Mutta kun minulle se on ollut aina vaikea vuodenaika. Jos on masentunut, tyytymätön elämäänsä, elämä on tavattoman vaikeaa, on ulkopuolinen ja yksinäinen; kesä voi tuntua todella raskaalta vuodenajalta. Olen odottanut syksyä tammikuusta lähtien. Kesällä on vaikea olla "näkymätön ja anonyymi". Syksyn ja talven pimeydessä se helpottaa. Kesä tuo julmalla tavalla kaiken kärsimyksen enemmän näkyväksi kuin talvi. Kesällä kontrasti muihin ihmisiin on valtava.
Kesä on vuodenaika jota odotetaan. Kesällä ollaan iloisia ja nautitaan kesästä, ollaan kavereiden tai perheen kanssa tekemässä jotain mukavaa. Jos jää ulkopuolelle tästä kaikesta; "normaalista elämästä", kesä voi olla julma vuodenaika.
Juhannus oli taas painajainen. Kaikki paikat; joissa olen tottunut käymään; ja olen suorastaan riippuvainen niistä paikoista; olivat kolme päivää putkeen suljettuna. Olin kotona oman häpeäni ja synkkyyteni kanssa. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia kesästä? Syksyä odotellessa.