Tavoittelenko kuuta taivaalta kun olen suunnittelemassa, että opintopisteitä tulisi ensimmäisen lukuvuoden aikana 32 25 25=82 op (54,7 ov)
Tuo koostuisi pääaineen perusopinnoista ja aineopintoja 7 op verran.
1. sivuaineen perusopinnoista
2. sivuaineen perusopinnoista (suorittaisin ehkä avoimessa yliopistossa)
Näin saisin sivuaineet melko hyvin heti ekana vuonna pois. Pakollista sivuainetta jäisi tuon jälkeen 10 op, jotka ajattelin ripotella kiinnostuksen mukaan, jos se vaan onnistuu niin. Kakkosvuonna sitten aineopintoja, kielet ja metodit niin paljon kuin kerkeää. Sen jälkeen kandidaatin tutkielma ja syventäviin opintoihin määränpäänä valmistua normaalitahtia YTM:ksi.
Tuo koostuisi pääaineen perusopinnoista ja aineopintoja 7 op verran.
1. sivuaineen perusopinnoista
2. sivuaineen perusopinnoista (suorittaisin ehkä avoimessa yliopistossa)
Näin saisin sivuaineet melko hyvin heti ekana vuonna pois. Pakollista sivuainetta jäisi tuon jälkeen 10 op, jotka ajattelin ripotella kiinnostuksen mukaan, jos se vaan onnistuu niin. Kakkosvuonna sitten aineopintoja, kielet ja metodit niin paljon kuin kerkeää. Sen jälkeen kandidaatin tutkielma ja syventäviin opintoihin määränpäänä valmistua normaalitahtia YTM:ksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselläni on myös yhteiskuntatieteellinen pääaine ja sikäli kirjoja lukemalla voisi tehdä paljonkin. Nyt ole kesäkuukaudetkin lukenut ja opintoviikkoja tulee n.45 tältä vuodelta elokuun loppuun mennessä ja tuohon sisältyy pääaineen perus opinnot, aineopinnot(paitsi proseminaari) ja vähän sivuaineita
Käytänössä tuo suunnitelmasi kyllä näyttää siltä että et paljon muuta ehdi kuin lukea. Jätä tuo yksi sivuaineen perusopintokokonaisuus pois niin saattaa olla jopa mahdollista ilman kesäopintoja.
Mun mielestä kuulostaa ihan realistiselta, jos et meinaa samaan aikaan käydä töissä tms. Itse tein yli 60 ov eka vuonna, toisena 70, eikä liian raskaalta tuntunut. Tietty töitä vaatii, muttei mitään verrattuna esim. pääsykoelukuun.
Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät sun muiden hömppäaineiden lukijat saavat aivan liian helpolla opintoviikkoja. Sen kun lukee ja opettelee pari kirjaa ulkoa, se siitä.
Lukisitte jotain matemaattisia aineita niin tietäisitte tekin mitä on opiskelu, kun välillä että etenee yhden sivun kirjassa niin saa lukea viisi tuntia. Yhden aineen demojen laskemiseen menee välillä koko viikonloppu. Sitten kun on seitsemän viikonloppua laskenut hiki hatussa demoja, käyny luennoilla ja lukenut kaks viikkoa tenttiin niin saa 2,5ov:a. Ei mitään saumaa saada mitään 50ov/vuosi, ellei sitten tenti edellisen vuoden kursseja. Taikka jos ei ole söpönnäköinen tyttö joka kopioi demotehtävät joltain toiselta. :)
Kun luet joksikin luokanopettajaksi niin vähän puutöitä tekemällä saa jo 5-ovaria. Kaveri lukee itsensä ala-asteen opeksi niin valitettavasti tiedän kuinka helppoa touhua se on.
No joo...enhän minä katkera ole. ;)
Kaikkea tässä maailmassa kun ei voi laskea sillä matematiikalla vaikka te matemaatikot sun muut laskeskelijat kuinka sitä toivoiseittekin. Lukiossakin matematiikkaa opetetaan ihan turhaan ihan liian paljon ja ihan liian suurella painotuksella. Eipä ole lukion pitkän matematiikan jälkeen tarvinnut paljon laskinta näpytellä ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Ei ne kirjatkaan aina mitään helppolukuisia ole ja niidenkin kanssa saa kyllä hommia tehdä.
Keskiverto yhteiskuntatieteiden opiskelija vetelee vuodessa sellaiset 30 ov. Varmasti matematiikan parista niitä löytyy jotka painaa hommia pikkasen keskivertoa kovemmin.
Matematiikka onkin tarkoitettu _oikeasti_ lahjakkaille. Jos yhteen sivuun käyttää viisi tuntia, niin pitäisi miettiä, onko oikealla alalla. Jospa sinäkin siirtyisit vaikka sinne puutyölinjalle, niin saataisiin yksi lahjaton pois pilaamasta laitoksen rahoitusta. Tuolla tahdilla ja kyvyillä et ikinä valmistu.
Aivan loistava kommentti! Kylläpä sinä nyt osasit laittaa jauhot suuhun tuolle matemaatikolle. Ihailen sinua, sinä kaikkien suomalaisten prototyyppi! Noin sitä kavereita kannustetaan. Jatka samaan malliin.
Arvosanani kyllä ovat reilusti yli keskiarvon, joten tuskin aivan lahjatonkaan olen. Ja jos lukion pitkää matematiikkaa joku pitää hankalana niin sanottakoon että siellä en lukenut juuri lainkaan, kotitehtävät laskin, menin kokeeseen ja sain kiitettävän.
Vaikka olisi kuinka lahjakas matemaatikko, niin kun asiat menevät tarpeeksi vaikeiksi niin niiden ymmärtämiseen todella menee tunteja, toisin kun historian lukija voi tykittää sen sata sivua tunnissa niin että asia tulee ymmärretyksi. Sehän onkin matem. aineiden ja muiden aineiden ero, me ei opetella ulkoa valmiita asioita, vaan kaikki pitää ymmärtää jotta voimme itse kehittää lisää. Meiltä ei tentissä kysytä sitä mitä kirjassa luki, tosin kuin yleensä muissa aineissa.
Mutta sanottakoon vielä että kylläpä jotkut ottivat tosissansa sen ensimmäisen viestini, toki siinä perää oli, mutta vähän huumoriakin. Pointti oli kuitenkin siinä että matemaatikoiden on käytännössä mahdotonta opiskella yli 40ov:a vuodessa, ja sekin on jo sellainen määrä että täytyy käydä hyvä tuuri ja olla seassa todella helppojakin kursseja, joita ei paljoa meillä ole.
Opetetaanko lukion pitkässä matematiikassa jotain turhaa, vai valitsitko sinä lukion pitkän matematiikan turhaan? Sanoisinpa että jälkimmäinen vaihtoehto on oikea.
Ja lisäksi, matematiikan opiskelusta on aina hyötyä, vaikka kaikkea opittua ei tarvitsisikaan, se on aivojen kannalta kehittävintä työtä mitä ihminen voi tehdä.
Matematiikka on myös siitä mielenkiintoista että siinä ei pärjää ulkoalukemisella, toisin kun kaikissa muissa kouluaineissa. Se on sinänsä aikamoinen älykkyystesti, jos et matematiikassa pärjää niin looginen ongelmanratkaisukyky on muutenkin vaikeaa.
Vastaan kysymykseen.
Lukion matematiikassa opetetaan täysin turhia asioita suhteessa siihen opiskelijamäärään, jotka todella opinnoissaan ja elämässään siellä opetettavia asioita tarvitsevat, itse myös kenties valitsin pitkän matematiikan turhaan, siinä olet varmasti oikeassa. Ei se ainakaan mitenkään vaikuttanut opiskelupaikan saamiseen. Ei lukion matematiikka erityisen vaikeaa ollut missään vaiheessa, monet asiat vaan olivat täysin tarpeettomia, ellei lähde opiskelemaan matematiikka tai jotain sen johdannaista. Jota läheskään kaikki eivät tee.
Jos kuvittelet pärjääväsi ulkolukemisella jossakin lukemista vaativassa aiheessa niin olet pahasti hakoteillä. Asiat täytyy myös ymmärtää. Yhtä hyvin voisi sanoa että matematiikassa pärjää kun opettelee kaavat ulkoa. Niin en kuitenkaan sano, koska asia tuskin on niin.
Kirjat joita luetaan antavat vain pohjan aiheen käsittelylle. Esseet ja tentit kirjoitetaan kirjojen aihepiiriä käsitellen, analysoiden ja kommentoiden ei ulkomuistista referoiden.
Matematiikan kehittävyydestä aivojen kannalta voinet esittää jonkunlaista faktaa? Matematiikan harjoittelu kehittää lähinnä matemaattista älykkyyttä jolla voi päteä jossakin mensan testeissä. Älykkyys on kuitenkin muutakin kuin kyky pyöritellä lukuja ja symboleja ennalta määrttyjen kaavojen mukaan.
No tässähän juuri näemme miten et kykene loogiseen ajatteluun. Ei siellä opeteta turhia asioita, vaan siellä ehkä on turhaa porukkaa. Eli juuri niinkuin sanoin. Varmasti jotkut asiat ovat enemmän, jotkut vähemmän tärkeitä, mutta olenhan minäkin lukenut uskontoa, historiaa, filosofiaa, psykologiaa, terveystietoa yms yms...joita en ikinä tule missään tarvitsemaan, ja joihin olen tuhlannut melkoisen määrän aikaani. Pitkä matematiikka sen sijaan on vapaaehtoinen valinta.
Historiaa tai kieliä oppii jokainen kirjaa lukemalla, yliopistotasoista matematiikkaa ei opi kuin yksi tuhannesta vaikka lukisi kirjoja vuosia.
No myönnän että asiat pitää tavallaan myös jossain historiassa ymmärtää, mutta ehkä se ymmärrys ei nyt aivan samalle tasolle mene kuin matemaattisten asioiden ymmärtäminen. Vaan kuitenkin muistin varassa enimmäkseen pelataan. Ymmärrystä vaati sitten se että jos muistat kysytyt asiat niin kykenetkö ilmaisemaan ne halutussa muodossa. Pieni näpäytys sinulle, äidinkielen ope ja historian ope ovat molemmat sanoneet että matematiikassa pärjäävät oppilaat kykenevät huomattavasti paremmin hahmottamaan mikä vastauksissa on oleellista. Toisin kuin osa porukasta kirjoittaa viisi arkkia kaikenlaista hölynpölyä jota ovat ulkoa opetelleet.
No matematiikan kehittävyys aivojen kannalta, ei kai siihen mitään faktaa tarvitse esittää, se on itsestäänselvyys. Faktaakin varmasti löytyy jos sitä lähdetään hakemaan. Se kehittää aivoja kuten myös vaikka shakin peluu. No onhan älykkyyttä periaatteessa monenlaista, sanotaan että joku on jopa musikaalisesti älykäs, itse en tiedä pidänkö sitä älykkyytenä vaiko minä. Älykkyys on mielestäni juuri matemaattista ja loogista ajattelukykyä jotka usein kulkevat käsikädessä. Totta on että usein matemaattisesti lahjakkaat ihmiset eivät ole sosiaalisesti älykkäimmästä päästä, jos sosiaalista älykkyyttä on olemassa.
Mutta niille jotka matemaattisia aineita vähättelee sanottakoon että tässä maailmassa ei olisi mitään jos emme matematiikkaa osaisi. Ei kännykkää, autoa, junaa, tietokonetta, ei osattaisi laskea pinta-aloja, tilavuuksia yms yms...kaikki mitä täällä tapahtuu liittyy jotenkin fysiikkaan ja sitä kautta matematiikkaan.
On aika hupsua lukea tällaisia tekstejä, etenkin ihmisiltä, jotka ovat jopa opiskelemassa korkeakoulussa. Minusta on typerää kiistellä siitä, onko se matikan vai historian opiskelijan homma vaikeampaa. Toistensa aloille voisi antaa hieman arvostusta. Molemmin puolin voidaan kärjistää: matikassa vaan opettelet kaavat ulkoa ja historiassa vaan selaat kirjat läpi. Kuitenkin matematiikassa pitää osata soveltaa opiskelemiaan asioita, mutta niin myös historiassa. Eiköhän kaikessa opiskelussa systeemi ole aika pitkälti sama: ensin opiskellaan jotain teoriaa, jonka jälkeen tätä opittua asiaa olisi tarkoitus käyttää johonkin eli soveltaa.
Kyllä on matemaatikolla tainnu nousta käsitys omasta korvaamattomuudestaan ja erinomaisuudestaan toiseen potenssiin. Et sitten ole tullut ajatelleeksi, että historiaa, psykologiaa ja filosofiaa opetetaan varsin vähän ilman vapaaehtoisia kursseja näin pitäisi olla myös matematiikan kanssa. Matematiikkaa on puolet enemmän pelkästään pakollisena. Juuri matemaatikon pinnallinen laskennallisuus estää sinua näkemästä asioita syvällisemmin ja tarkemmin. Kaavamaisesta laskemisesta puuttuu kokonaan asioiden laajempi analyysi ja ulkoisten vaikutusten vertailu. Eikai tuo edellienn kirjoittaja missään vaiheessa sanonut, että matematiikkaa ei lainkaan pitäisi lukea? Tottakai pitäisi sitä on vaan suhteessa muihin aineisiin niin paljon pakollisena, että sen määrä on ylimitoitettu. Toisaalta pitkän matematiikan lukeminen son kannattavaa, sen nauttiman yliarvostuksen avaamien mahdollisuuksiein vuoksi ja korkeakouluihin hakevan kannattavaa sitä lukea, vaikka huomaisikin että sitä ei sitten tarvinnutkaan ja lyhyt matematiikka olisi ollut aivan riittävää. Missään muussa kuin matemaattisissa aineissa ei tällaista laaja suppea erottelua ole mikä tekee tilanteesta todella ongelmallisen, koska valinta täytyy tehdä jo lukio-opintojen alkuvaiheessa. Sen jälkeen on turhauttavaa huomata että tuli lukeneeksi turhan paljon.
Mitä tahansa oppii kirjoja lukemalla, myös matematiikkaa. Kysymys on sitkeydestä ja omasta mielenkiinnosta asiaa kohtaan, sekä lajakkuudesta mitä ei opi kirjoista missään asiassa vaikka kuinka lukisi. Toisille on vaikea käsittää tekstiä toisille laskutoimituksia.
Asia on niin että matemaattiset aineet ovat ainoita aineita joita ei voi oppia jos ei äly riitä. Toki jotkut oppivat esim kieliä helpommin kuin toiset, mutta jokainen niitä oppii kun tarpeeksi lukee. Matematiikkaa ei yksinkertainen ihminen opi vaikka sitä koko ikänsä lukisi.
Lyhyttä matematiikkaa ei kovin montaa kurssia lukiossa ole, ja jos pitkän valitsee niin se on helppoa vaihtaa lyhyeksi kun siltä tuntuu.
Sanonpa vain että ne jotka matematiikkaa vähättelevät eivät ymmärrä sitä. Se on ainoa eksakti tiede, ja siitä mielenkiintoinen että se on ihmisen luomus mutta silti luonto tottelee sitä ällistysttävällä tavalla. Mitä enemmän matematiikkaa lukee niin sen paremmin asian ymmärtää, ja ymmärtää myös oman ymmärtämättömyytensä. Ja kuten sanoin, ilman matematiikkaa tässä maailmassa ei olisi mitään nykyaikaista vempainta, onko se sitten hyvä vai huono asia, siihen en ota kantaa.
On niitä matikan lisäksi paljon muitakin sellaisia aloja, joita ei opettelemalla opi. Esimerkkeinä olkoon vaikka musiikki ja muut taideaineet sekä sosiaaliset taidot. Matemaatikoissa näyttää olevan erityisen paljon niitä joilla olisi siinä suhteessa paljon petrattavaa mutta kun ei kertakaikkiaan kyvyt riitä :-(
Vai, että mahdotonta, kuinka sitten selität esim. J.Korpelan valmistumisen matematiikasta kolmessa vuodessa?
Kärsit matemaattisten aineiden parissa aikansa viettäneille tyypillisestä ongelmasta nimittäin maailmankuvan moninaisuuden ja kriittisyyden puutteesta. Maailmassa kaikkea ei voi laskea eikä laskemalla ratkaista. Matematiikan rajallisuus tulee vastaan hyvinkin pian. Korostat että matematiikan avulla on tuotettu laitteita ja vehkeitä. Näin on eikä sitä kukaan kiistäkkään. Oma muita tieteitä väheksyvä asenteesi vain ärsyttää varmasti muitakin kuin minua.
Laitteet ja vehkeet ovat toki tarpeellisia ihmisille, muutta ne on aina tuotettu vastaamaan jotakin tarvetta tai on tuotettu tarve ihmisille. Ihmisiä oli jo ennen matematiikkaa, samoin tiedettä samoin ihmisten tarpeita samoin keksintöjä ja laitteita. Tämän ihmisyysden muuttujan mukaantulo on se mihin matmatiikan kantokyky loppuu ja muut tieteenalat astuvat kuvioihin. Ihmisyyttä ja ihmisen käytöstä ei voi laskea ja perustella matemaattisin kaavoin. Silti on erittäin tarpeellista olla tietoinen näistä asioista ja pitää yllä niiden tutkimusta. Kulttuuri-, yhteiskunta-, oikeus- ja viestintätieteet ovat hyvä esimerkki tällaisista tieteistä.
Peräänkuulutat jonkinlaista logiikkaa (joka muuten on "epäeksaktista" tieteestä filosofiasta matematiikkaan lainattu käsite) kuitenkin oma logiikkasi ontuu pahan kerran. Sanot, että matematiikkaa ei voi oppia, kuitenkin sitä opetetaan koulussa?? Ehkä osaat kertoa mitä hyötyä sitä edes sitten on opettaa jos sitä ei voi oppia? Eikö silloin riittäisi että katsotaan vain ne jotka osaavat ja muut alkavat sitten vaikka lukemaan, sitä ainakin voi oppia. Varmasti ihmeellisin väite sisältyy tuohon ensimäiseen kappaleeseen. "Matematiikkaa ei yksinkertainen ihminen opi vaikka sitä koko ikänsä lukisi" Luulisi että teillä matematiikan puolellakin vaaditaan väitteiden tueksi jotain konkreettista perustelua. Tuo heittosi tulee kuitenkin kuin tyhjästä.
On hyvin selvästi osoitettu, että esimerkiksi monissa älykkyystesteissä olevia matemaattista ongelmanratkaisukykyä vaativia tehtäviä voi harjoitella ja tulla niissä erityisen taitavaksi. Sama pätee muuhunkin matematiikkaan. Ihmisilä on erisuuntaisia lahjakkuuksia mutta ahkeralla työllä on mahdollista saavuttaa hyvä taso niin matematiikassa kuin missä tahansa muussakin.
Logiikkasi ontuu muuallakin. Pidät matematiikkaa ainoana eksaktina tieteenä. Muu tiede on siis meilestäsi epäeksaktia eikä sinällään omaa mitään todisttusvoimaa? Kuitenkin sanot että "Faktaakin varmasti löytyy jos sitä lähdetään hakemaan" tämä fakta mitä mahdollisesti löytäisit olisi myös mainitsemaasi "epäeksaktia tiedettä" nimittäin psykologiaa. Aika mielenkiinotista logiikkasi kestävyyden kannalta, että perustelet eksaktia tiedettä epäeksaktin tieteen argumenteilla. Käytät todistamiseen siis sellaista todistavaa tekijää, jonka todistusvoiman olet aiemmin kumonnut.
Muutoinkin toteamuksesi "ei kai siihen mitään faktaa tarvitse esittää, se on itsestäänselvyys" on varsin huvittava. Jos meillä yhteiskuntatieteissä laittaisi peliin tuollaisen perustelun jollekkin asialle niin tulisi nauretuksi pihalle.
Ilmeisesti myös luetun ymmärtämisessäsi olisi kehittämistä? Kirjoitin tuossa aiemassa tekstissäni, että lukiossa on toki lyhytkin matematiikka, mutta pitkän matematiikan yliarvostuksen vuoksi se on usein korkeakouluun pyrkivälle melkein pakko valinta. Ongelmaksi muodostuu se, että valinta täytyy tehdä jo niin alkuvaiheessa, että tuolloin ei vielöä itsekkään ole selvillä tulevaisuuden suuntauksestaan. Lyhyestähän ei pitkän pariin enää pääsekkään jos aikoo lukion päättää kolmessa vuodessa. Muissa aineissa ei tällaista valintaa lyhyen ja suppean välillä ole vaan laajuuden määrää käytyjen kurssien määrä. Näin pitäisi olla myös matematiikassa. Silloin ei tarvitsisi ikäänkuin varmuuden vuoksi käydä pitkää matematiikka vain huomatakseen että se oli täysin ajan hukkaa.
Kukaan ei muuten ole vähätellyt matematiikkaa ainoastaan sinä vähättelet muita tieteitä. Eksaktia tiedettä ei ole olemassakaan, sillä kaikkien tieteiden raja tulee jossakin vastaan. Ihmisiä ja eläimiä oli jo ennen matematiikkaa eikä näiden lajien luonto tottele matematiikkaa usein lainkaan. Vai miten selität matematiikan avulla esimerkiksi ihmisten poliittisten ratkaisujen täydellisen epärationaalisuuden joissakin tilanteissa? Ehkä voisit oman ymmärtämättömyytesi ymmärtää paremmin itse jos vähän pyrkisit avartamaan maailmakuvaasi ja pääsisit eroon tuosta uskomattomasta jumiutuneisuudesta. Kaikkea kun ei voi laskemalla todistaa. Hyvin usein matematiikkakin joutuu tyytymään likiarvoihin. Ei kovin eksaktia ainakaan minusta.
Loppukevennyksenä kerron eräästä matemaatikko tuttavastani, joka antoi itsestään sellaisen kuvan, että hän laskee aivan kaiken elämässään. Eräänä päivänä lukiossa tuo tuttava sitten tuli pyörällä hiukan liian loivassa kulmassa kohti tuollaista jalkakäytävän reunakivetystä pyrkimyksenään nousta sen päälle. Tuloksena oli kaatuminen. Tyyppi kuittasi tilanteen täysin vakavalla naamalla toteamalla "laskuvirhe" ja poistui paikalta vähin äänin. Herätti lievästi sanottuna huvittuneisuutta tuo kyseinen toteamus "laskuvirhe":)