Onko ikävä

oot ruma nainen ja lapseni pelkää koiraas

Nyt just on helve tin vaikeeta päästä taas yli. Mutta kyllä tää tästä.

On, enpä taida ihan lähiaikoina päästä..

Ehkä ajatuksena olisi helpompaa jos olisi 100 varma ettei toinen tunne yhtään samoin, mutta se että jäi epävarmuus.

Manipulointi ja henkinen väkivalta sa loppua jotta jokin olisi mahdollista. En aio piirtää kuvaa ohjeeksi kuitenkaan.

Tänään mietin että onko kyse enää siitä että hänestä pitää päästää irti ja siksi yritän sitä, vai onko asia muuttunut; olisi viisain päästää irti mutta en enää halua tehdä sitä?

Mielestäni näin aikaa myöten tarkasteltuna se meidän vastoinkäyminen ei ollut missään mittakaavassa suhteutettu siihen mitä meillä oli. Jos hänellä oli toinen niin se kyllä mutkistaa asioita. Mutta jostain syystä en ole ihan varma lopulta siitäkään oliko.

Eipä silleen enää. Mut nyt sitte kuitenki näen sut jossain.

En usko eikä ole tarpeenkaan. Tunteet on siitä mukavia että ne tekevät elämästä elämisen arvoista ja saavat katsomaan tyttöjä sillä silmällä.

https://www.youtube.com/watch?v=JgcxTLqnTdE&list=RDJgcxTLqnTdE&start_radio=1

Ei ole ikävä en edes tunne sinua

Tää on kuin jotain liisteriä. Oikeasti.

Ei päästä, tai mä en ainakaan pääse ❤️

Kai se ikävä on jonkin verran läsnä aina, välillä enemmän välillä vähemmän. Päätin taas että jos viikonloppuna menen jonnekin menoihin, niin en edes katseellani etsi sinua sieltä. En kyllä tiedä olisitko sinne tulossakaan, tuskin.

Jos ei pääse yli on mentävä ali, sutsi satsi satsaa!