Onko niin, että buddhalaisuudessa kaiken harjoituksen ydin on oppia tuntemaan itsensä ja lopulta ymmärtää, ettei tuota "minää" olekaan?
Melkoinen urakka kenelle tahansa!
Melkoinen urakka kenelle tahansa!
Itsetuntemus buddhalaisuudessa
vasta-alkaja
10821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin on, ja onhan siinä urakkaa. Toisaalta ei pidä tuijottaa pelkästään "loppuratkaisua", joka tapahtuu sitten ajallaan kun on tapahtuakseen.
Itsetuntemus auttaa elämään mukavampaa ja henkisesti helpompaa elämää, sitä mukaa kun tarrautuminen vähenee, päivä päivältä, vuosi vuodelta...
"Minä" on sama asia kuin minun ajatukseni.
Ajatukseni taas ovat mitä sattuu. Muilta ihmisiltä kopioituja, epämääräisiä, vääristyneitä, mielialan mukaan muuttuvia, satunnaisten ympäristötekijöiden synnyttämiä...
Joten "Minä" olen melkoinen sekasotku.
Tai sitten alkuperäinen oletukseni oli väärä. Ehkäpä "Minä" onkin se mitä jää jäljelle, kun siivoaa päästään kaikki ajatukset pois? Sellaista "Minää" on aika vaikea tavoittaa... Mutta toisaalta on mukava tietää, että kaiken näennäisen sekasotkun alla on jotain muuttumatonta ja pysyvää. Jotain sellaista, joka vain on.
Sanoisin pikemminkin, että buddhalaisuuden ydin on tehdä hyvää ja välttää pahaa. Mielen puhdistaminen on kolmas tärkeä kivijalka, mutta mielestäni se on tarkoitettu pääasiassa kasvattamaan oikeaa ymmärrystä siitä, *miksi* on luonnollista tehdä hyvää ja välttää pahaa, sekä myös muokkaamaan otollista maaperää oikealle toiminnalle.
Itsensä tunteminen toki kietoutuu em. kolmeen perusjuttuun, eikä ole niistä oikeastaan erotettavissa.
Kilpaileva kiteytys tiiveimmälle ytimelle ja selvitysurakaksi voisi olla Buddhan luonnehdinta siitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat: "Tämä on olemassa, koska tuo on olemassa. Tämä ilmentyy, koska tuo on ilmentynyt." Kuulostaa hyvin viattomalta, mutta voi pudottaa pohjan kenen tahansa vanhalta maailmankuvalta.
Älyllisesti tämä kaikki on toki selitettävissä, esim. Thich Nhat Hanh:n mainiossa kirjassa "Ei kuolemaa ei pelkoa", mutta aito sisäistäminen ilman että tarvitsee takertua ulkoa opittuihin sanontoihin ja käsitteisiin onkin jo toinen juttu. Se juttu Kuusta ja sitä osoittavasta sormesta...
Onko siis aloitettava moraalista ja sen sisäistämisestä?
moraali?
Buddhalaisuus vierastaa moraalia tai moraali sanan käyttöä. Siinä ihminen asettaa itsensä jonkun asian yläpuolelle ja se taas ei kuulu buddhalaisuuteen.
Voidaan kysyä mihin moraalia tarvitaan, mutta länsimaisittain tuo sana ei istu buddhalaisuuteen. Menee enemmän näsäviisauden puolelle.
Moraali taisi olla väärä sana. Tarkoitin etiikkaa, joka lienee buddhalaisuudessa tärkeä. Tee hyvää, vältä pahaa. Jostain olen lukenut, että etiikasta pitäisi aloittaa pikemminkin kuin meditoinnista.
Mitä mieltä olette?
oikeaa toimintaa, zen b. taitavaa toimintaa.
Ovatko moraali ja etiikka toimintaa?
Kaikki ihmiset toimivat oppettajinasi.Opettajia tulee arvostaa. Vihamiehet ovat parhaita opettajiasi, heillä on vaikein tehtävä. Vihamiehiä tulisi sentähden arvostaa vieläkin enemmän.
Arvostaminen(b.) on oikeaa toimintaa. Vihamiehen arvostaminen(zen b.) on taitavaa toimintaa.
Tehdä hyvää ja välttää pahaa: näin voi toimia pakotetusti tai vapaaehtoisesti. Jälkimmäinen on parempi. Meditoinnilla luodaan ymmärrystä, jossa vapaaehtoisuus voi luonnostaan kasvaa ja kukoistaa. Tosin ainakin minulle mediointi on jotakin muuta kuin lootusasennossa mietiskelyä. Minä "meditoin" tekemisen kautta. Kukin taplaa tyylillään.
Kannattaa uhrata pieni hetki myös väkivallattomuuden periaatteen (ahimsa) tutkiskelulle. On vain jäävuoren huippu, ettei saa tappaa. Samaa periaatetta on sekin, ettei vaikkapa ole vihainen itselleen siitä, että on vihainen. Tai se, ettei puhu toisen päälle. Asioilla on luonnollinen kulkunsa, ja väkivalta on sen vastustamista. Asioiden luonnolliseen kulkuun voi kuitenkin kuulua se, että vastustetaan väkivaltaa.
On alkanut viime aikoina tuntua yhä enemmän siltä, että etiikka, mediointi, ahimsa, toiminta, ei-toiminta, itsettömyys, yksi ja monta jne. kaikki palaavat samaan pisteeseen. Tai ei se ole edes piste. En osaa sanoa mikä se on, mutta se tuntuu hyvältä ja oikealta.
on kaiken kattava periaate, ilmaisit sen hyvin. Senkin ymmärtämiseen ja sisäistämiseen kuluu vuosia, koko elämä. Väkivallattomuudesta käsin toimiminen on oikein, kun se ulottuu kaikkiin tekoihin tai teoista pidättäytymiseen.
Siivous, kävely, halon hakkuu, keskustelu, loma jne., voivat toimia meditaation tavoin.
Oikea hengitys on tärkeää. Hengityksen tulisi virrata vapaasti vahvana virtana. Tärkeintä on hengitys ja sen rytmi. Mutta kuinka usein näin tapahtuu. Useimmiten ihmiset hengittävät hyvin niukasti kehon yläosalla ja pidättävät hengitystään. Eipä ihme että sairauksia kehittyy ja epätasapainoa esiintyy. Sellainen ihminen minkälainen hengitys.
Kaikesta määritelystä voi luopua helposti. Miksi jokin moraali tai etiikka tai toiminta ovat edes tärkeitä muuten kun jos joutuu kertomaan jollekin mitä ´buddhalaisuus´ ei ole.
Mihinkään ei ole niin pitkä matka kuin Tähän ;-)