Oli silloin,kun valvoin öitäni omaishoitajana,
Kyllä sivistys kuultaa läpi harmaan aidan!
Ruune oli sivistynyt,Hänellä oli sana hallussa,
Skillan loi Kahvipirttiin tunnelman ilman kynttilöitä.
Todella,se polku,jonka olen saanut taivaltaa kanssanne,
on pitänyt päätäni pinnan yläpuolella!
Kiitollisena Ama
Kyllä sivistys kuultaa läpi harmaan aidan!
Ruune oli sivistynyt,Hänellä oli sana hallussa,
Skillan loi Kahvipirttiin tunnelman ilman kynttilöitä.
Todella,se polku,jonka olen saanut taivaltaa kanssanne,
on pitänyt päätäni pinnan yläpuolella!
Kiitollisena Ama
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aman tarinaa ja tapahtumia onntarjolla harvemmin, täällä on vallalla joku tuulenpuuska joka sekottaa enemmän kuin maanjäristtys.
Tälle mielipiteelle on pakko antaa kymmenenpistettä ja
papukaijamerkki!
Valmethuumoria?Työskentelin työpiireissä Jyväskylässä
Ja Tampereella.Miehiä oli 70%,joten kielenkäyttökin
oli sitä rataa?
Luottamusmieheksinkin pyydettiin,en lähtenyt.
En ollut mielestäni sopiva luottamustehtävään.
Nykyisin elämä lipuu ohitseni,ei muistojen bulevardilla,
vaan kalastellen lokeille ruokaa.
Minulla on kesy kalalokki,hän istuu veneen keulassa
Ja minä ongin särkiä hänelle .
Ajatelkaa,mikä luottamustehtävä?
Voittaa linnunluottamus!
Ihmisiin olen luottamukseni menettänyt jo aikoja sitten!
Lintu ei selkäänpuukota,ihminen kyllä voi niin tehdä!
Tämä Amalta tällä kertaa,
Helteet tulossa!
Muistakaa nesteytys!
Valmethuumori! Hyvä heitto Ama!
Ruunehan oli äkäinen palstaukko! Mitähän riivattua sinäkin lyyhään, hen puuskahti.
Mitäs minä siitä suuttusin, turska jätkä.
Oikeast oltais Ruunen kanssa ottaa iltapäiväkaljatkin.
Mut tämä Ama: puuhakas Sisä-Suomen ikätyttö. Kaikkee hyvää siull sanottii luovutetussa Karjalassa.
Laitoitko perunaa kasvamaan ja joitai vihanneksiikii pientilasi kasvimaahan, ehkä.
pennain.
Amalla on ihailija.
Katselin tuota virveliäni.
Se tuntui aina olevan väärässä paikassa, kellariin en vienyt, koska sieltä aiemmin varastettiin koko pilkkipakki.
Nyt se riippuu komeasti pienemmn mukuuhuoneeni seinällä ja täällä on tietsikkanikin. Mietin, menisinkö ostamaan lohiluvan jostain joelta tai järveltä, tai samalla luvallahan niitä saa muitakin kaloja koukkuun narrata.
Tarkistin hiljattain siiman kesävyydenkin, vetämällä, ja hyvin kesti sen kiolomäärän jonka kalat painavat. Menisinkö sillanpieleen, sinne ei tarvtita lupaa, tai kaupunkiin aallonmurtajalle?
Kas siinäpä pohtimista.
Hellettä pukkaa, kalat ei syö, tai vilkiasenpas Kalakalenteria.
jjäi kertomatta, että. . . minulla ei ole ihailijoita, viha ihmisistä en tiedä,
vihamieshän on jo vanhanaikainen!
Kala ei nyt syö, eikä käy pyydyksiin. Onki kaniin.