Mä olen edelleen erittäin rakastunut mieheen,jonka kassa meillä on täydellistä ja järkyttävää yhteiseloa takana jonkun aikaa. Ollaan erottu monet kerran ja palattu yhteen. Me sekä rakastatetaan ,että vihataan täysillä...
Nyt on taas takana yksi ero ja tällä kertaa lopullinen (kyllästynyt olemaan kynnysmattona...).
Vaikka ajattelee kaikkea sitä paskaa mitä meillä on ollut(molemmin puolin), niin ne täydellisyyttä hipovat hyvät hetket voittavat aina...
Eli miten ihmeessä te ihmiset pääsette irti ihmisestä joka tuntuu juuri "Siltä Oikelta" (ja toinenkin ajattelee niin), vaikka järki sanoo aivan päinvastaista...?
Nyt on taas takana yksi ero ja tällä kertaa lopullinen (kyllästynyt olemaan kynnysmattona...).
Vaikka ajattelee kaikkea sitä paskaa mitä meillä on ollut(molemmin puolin), niin ne täydellisyyttä hipovat hyvät hetket voittavat aina...
Eli miten ihmeessä te ihmiset pääsette irti ihmisestä joka tuntuu juuri "Siltä Oikelta" (ja toinenkin ajattelee niin), vaikka järki sanoo aivan päinvastaista...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos siis olet nainen, niinkuin varmaan oletkin, ei se käy päinsä että olet "stupido" vaan "stupida", koska sen pitää olla feminiininen eli a-päätteinen sen takia koska olet nainen.
Enivei.. ei tollasessa ole mitään järkeä että koko ajan erotaan ja palataan takas yhteen. En usko että se kestäisi elämän loppuun asti jos se tossa vaiheessa on jo noin vaikeeta..
olisi omaa tarinaansa lukenut. monien erojen ja yhteenpalamisten jälkeen, se viimeinen ero oli fiksu veto. itse olen erittäin tyytyväinen päätökseeni, vaikka tunteet sanoivatkin toista. nyt ollaan oltu lähes vuosi erossa ja itsellä erittäin hyvä olla. se rakkaus ei lähde minnekään, yritin vain pahoina päivinä keksiä jotain muuta ajateltavaa. näemme toisiamme silloin tällöin, kun samassa kaupunginosassa asutaan ja samoissa baareissa käydään. se ei kuitenkaan ole ongelma. hänet nähtyään vanhat tunteet heräävät, kyllä, mutta ei muuta. en koskaan enää seurustelisi hänen kanssaan.
sinun kannattaa keskittyä itseesi. "täydellisyyttä hipovat hyvät hetket voittavat aina" pitää paikkansa, mutta jos todella teillä on monta eroa ja muitakin paskoja juttuja takana, ehkä ero on parempi ratkaisu. tunteille annetaan usein valta, mutta järjen pitäisi saada tuo valta käyttöön.
jaksamisia sinne!
ei siitä elämänsä rakkaudesta pääse koskaan "yli", mutta eroon kyllä. :)
Alkaa nyt tuntemaan arvonsa ja ryhdistäytymään.Seksuaalinen nautinto ei ole syvimmässä määrin pelkästään rakkautta.rakkaus on toisen kunnioittamista ja hyväksymistä.
Vaan tarkoitin täydellisillä hetkillä kaikkea; samat mielenkiinnon kohteet, hauskaa tilanteesta tai paikasta huolimatta, samat odotukset tulevaisuudelta, hellyyttää, rakkautta ja kyllä todella loistavaa seksiäkin... Sellaista oloa, että yhdessä ollessa on tunne, että on löytänyt toisen puoliskonsa...
Mutta samalla niin tappavaa...Riidat menivät myös aina aivan äärirajoille.Molemmat on liian äkkipikaisia ja itsepäisiä. Oltiin loppujen lopuksi ihan liian tyhmiä tajuamaan toisen ihmisen arvo.. Vaikka monta kertaa se havaittiin ja uudelleen palattiin yhteen...
Mutta kai se on sitten niin, että pidemmän päälle ero on se ainoa oikea ratkaisu, vaikka kuinka saatanasti sattuisi ja toista rakastaisi..:(
että vaikka pidin tarinaamme uskomattomana rakkaustarinana ja tosirakkautena, niin koska hän heti löysi uuden ja on onnellinen, niin hän ei ollutkaan se oikea. Tähän asti uskoin aina oikean olemiseen, mutta eron myötä kaikki asiat ovat romuttuneet. Vaikea on jatkaa matkaa, mutta pakko....Sattuu!!!!
Mun erosta on kulunu kolme vuotta ja vasta nyt alan tuntea olevani irti exästä. En ikävöi enkä kaipaile häntä edes salaa. Kolmenvuoden aikana on edetty tähän vaiheeseen todella monen mutkan kautta.
"Elämänsä miehestä" on todella vaikea päästä irti mutta kyllä se lopulta helpottaa, i hope so! :)
"jos on joskus jotakuta rakastanut,
en usko että rakkaus koskaan kuolee kokonaan.
Aina on sydämeen syvälle haudattuna pieni tunne...
pieni ja hiljainen, mutta kuitenkin.
Siellä se kolkuttelee.
Anna sen olla. se on osa sinua."
Voimia sulle!!
Niin vaikeelta kun se tuntuukin, ei voi kuin yrittää jatkaa omaa elämäänsä. Helppoa se ei ole, mutta pakko on yrittää. Oikeasta rakkaudesta on tosi vaikea päästä yli, varsinkin jos toinen tuntuu siltä oikealta. Mä olen itsekin saanut sen huomata. Musta itsestä ainakin tuntuu, että jos jotain on oikeesti rakastanut, niin ei se rakkaus taida koskaan kuolla kokonaan. Mulla itsellä on mennyt nyt jokunen vuosi siitä kun nähtiin ja juteltiin viimeeksi. Ajan mittan olo on pikkuhiljaa helpottuu, ja on oppinu jotenkuten jatkaan omaa elämäänsä ilman sitä jota on rakastanu. Vaikka sitä ei ajattelekaan enää jatkuvasti se tunne on ainavaan olemassa syvällä mun sisällä. Ei se ole kuollut. Sillä tytöllä on edelleen paikka mun sydämessä, ja näyttää että tulee varmaan aina oleen. Vielä nykyäänkin mä huomaan välillä jääväni miettiin ja kaipaan sitä, niinkun nytkin.
Koeta jaksa, kyllä se joskus helpottaa.
tosi kauniisti sanottu :)