Paavo Väyrynen Orimattilan kaupunginjohtajaksi?

Orimattilan kaupungintalon kokoushuoneessa vallitsi painostava hiljaisuus. Kaupunginhallitus oli kokoontunut valitsemaan uutta kaupunginjohtajaa, mutta solmu tuntui ylitsepääsemättömältä. Kukaan paikallisista ehdokkaista ei saanut enemmistön tukea, ja budjettiraamit paukkuivat.

Silloin ovi lennähti auki ilman koputusta.

Sisään astui mies, jonka ryhti oli valtiomiesmäisen suora, katse terävä ja hiukset huolellisesti kammatut. Kainalossaan hänellä oli pino omakustannekirjoja ja kädessään nahkasalkku, joka oli nähnyt niin Moskovan kuin Brysselinkin neuvottelupöydät.

"Hyvää iltaa, Orimattila", Paavo Väyrynen sanoi ja antoi tutun, arvoituksellisen hymynsä loistaa huoneeseen. "Kuulin, että teillä on täällä kriisi. Ja kuten historia osoittaa, minulla on tapana saapua paikalle silloin, kun kansa tarvitsee kokemusta."

Valtuutetut tuijottivat tulokasta suut auki. Hallituksen puheenjohtaja rykäisi: "Öh, Paavo... Et kai sinä ole hakenut tätä virkaa? Hakuaika päättyi kolme viikkoa sitten."

"Hakeminen on muodollisuus niille, joita ei tunneta", Paavo vastasi sujuvasti ja asetti salkkunsa pöydälle. "Minä en hae virkoja. Minut kutsutaan. Orimattila on strategisesti keskeisellä paikalla, portti idän ja lännen välillä – tai ainakin Lahden ja Helsingin. Olen laatinut teille jo uuden kuntastrategian, joka perustuu puolueettomuuteen, vahvaan alkiolaiseen maaseutupolitiikkaan ja tietenkin Orimattilan omaan valuuttaan, mikäli euroalue kriisiytyy."

Puheenjohtaja katsoi pöydällä lojuvaa paperinippua, jonka otsikkona oli ”Orimattilan linja – Miten johdan kaupunkia suoraan tulevaisuuteen”.

"Mutta Paavo, meillä ei ole varaa sinun palkkaasi", talousjohtaja änkytti.

"Palkka ei ole ongelma", Paavo sanoi ja heilautti kättään itsevarmasti. "Otan osan palkastani Orimattilan Sanomien kolumnitilana ja oikeutena myydä nimikkoteemukejani kaupungintalon aulassa. Lisäksi vaadin vain pienen jalustalla varustetun pronssipatsaan suihkulähteen keskelle. Se maksaa itsensä takaisin matkailutuloina."

Hallituksen jäsenet katsoivat toisiaan. Kello lähestyi puolta yötä. Vaihtoehdot olivat vähissä, ja Paavon karisma oli kieltämättä omaa luokkaansa. Ajatus siitä, että Orimattila nousisi kertaheitolla valtakunnan ykkösuutiseksi, alkoi houkutella.

Puheenjohtaja nosti nuijan. "Tehdäänkö historiallinen päätös?"

Yksimielinen nyökkäys vaelsi pöydän ympäri. Nuija kopsahti pöytään."

Paavo Väyrynen, teidät on valittu Orimattilan kaupunginjohtajaksi."

Paavo nyökkäsi arvokkaasti, korjasi silmälasejaan ja katsoi ikkunasta ulos pimenevään Orimattilan iltaan.

"Kiitos luottamuksesta. Tämä on erinomainen ponnahduslauta seuraaviin presidentinvaaleihin."