Vanhustenhoito

mikä sinulle sitten jäi epäselväksi? kirjoitukseni syy? lähinnä kyselisin, miten muualla päin on asiat, miten omaiset ovat hoidon kokeneet.. tottakai hoitajatkin ovat vain ihmisiä, mutta silti se ei saa vaikuttaa siihen, miten potilaita kohdellaan, vaikka olisi kuinka huono päivä tahansa. otin alkuperäisessä kirjoituksessa esimerkkinä intimiteettisuojan esiin. minun isoisäni on pesty lukuisia kertoja niin, että hoitaja laittaa ikkunan huoneesta auki, samoin oven. huoneessa on siis läpiveto. se ei ole mitenkään oikein, että ovi on käytävlle auki ja ihmiset voivat nähdä, kun toista pestään alasti sängyssä!ja läpivetoa en ymmärrä, kun petipotilaalla ei immuniteetti ole paras mahdollinen muutenkaan..
toinen esimerkki on tämä: pappa pyysi kerran hoitajaa laittamaan housut hänelle, kun huoneessa oli viileä. hoitaja sanoi:" en kyllä laita, parin tunnin päästä sulla on paskat housussa kuitenkin!" ei siis viitsiny vaivautua laittamaan housuja kun ne olisi pitänyt myöhemmin riisua? eikä väliä vaikka potilas palelee? olisiko asian voinut ehkä esittää hiukan kauniimmin? tämän vuoksi vanhus itki koko päivän ja oli niin masentunut, että sanoi ettei halua syödä enää niin kuolis äkimmin kun kohdellaan kuin jätettä ja ei ole enää mitään ihmisarvoa. ihan kuin hän olisi itse osansa valinnut. on tarpeeksi nöyryyttävää ihmiselle maata vaipoissa muutenkin, saati sitten että siitä sanotaan noin ilkeästi päin näköä. jos alkaisin kirjoittamaan oikein tosissaan mitä kaikkea on tapahtunut, niin siihen menisi koko päivä. mutta kiitos vastauksestasi, kaikilla on omat näkemyksensä asioihin ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. minä olen sitä mieltä, että mitään muutosta ei ikinä tapahdu jos asioista ei puhuta ja jos epäkohtiin ei puututa.

jenni kirjoitti:

mikä sinulle sitten jäi epäselväksi? kirjoitukseni syy? lähinnä kyselisin, miten muualla päin on asiat, miten omaiset ovat hoidon kokeneet.. tottakai hoitajatkin ovat vain ihmisiä, mutta silti se ei saa vaikuttaa siihen, miten potilaita kohdellaan, vaikka olisi kuinka huono päivä tahansa. otin alkuperäisessä kirjoituksessa esimerkkinä intimiteettisuojan esiin. minun isoisäni on pesty lukuisia kertoja niin, että hoitaja laittaa ikkunan huoneesta auki, samoin oven. huoneessa on siis läpiveto. se ei ole mitenkään oikein, että ovi on käytävlle auki ja ihmiset voivat nähdä, kun toista pestään alasti sängyssä!ja läpivetoa en ymmärrä, kun petipotilaalla ei immuniteetti ole paras mahdollinen muutenkaan..
toinen esimerkki on tämä: pappa pyysi kerran hoitajaa laittamaan housut hänelle, kun huoneessa oli viileä. hoitaja sanoi:" en kyllä laita, parin tunnin päästä sulla on paskat housussa kuitenkin!" ei siis viitsiny vaivautua laittamaan housuja kun ne olisi pitänyt myöhemmin riisua? eikä väliä vaikka potilas palelee? olisiko asian voinut ehkä esittää hiukan kauniimmin? tämän vuoksi vanhus itki koko päivän ja oli niin masentunut, että sanoi ettei halua syödä enää niin kuolis äkimmin kun kohdellaan kuin jätettä ja ei ole enää mitään ihmisarvoa. ihan kuin hän olisi itse osansa valinnut. on tarpeeksi nöyryyttävää ihmiselle maata vaipoissa muutenkin, saati sitten että siitä sanotaan noin ilkeästi päin näköä. jos alkaisin kirjoittamaan oikein tosissaan mitä kaikkea on tapahtunut, niin siihen menisi koko päivä. mutta kiitos vastauksestasi, kaikilla on omat näkemyksensä asioihin ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. minä olen sitä mieltä, että mitään muutosta ei ikinä tapahdu jos asioista ei puhuta ja jos epäkohtiin ei puututa.

Lue lisää

Ilmeisesti minulle ei kuitenkaan jäänyt mitään epäselväksi. Ymmärsin viestistäsi, että olit vihainen pappasi intimiteettisuojan puutteellisuudesta. Ihan hyvä, että seuraat, ja huolehdit pappasi hyvinvoinnista. Havaitsemiisi epäkohtiin pitääkin tietysti puuttua ja keskustella asiasta hoitajien kanssa. Mainitsit kuitenkin vielä, että pappaasi ei pestä kuin kerran viikossa. Jos tarkoitat sillä kokopesua, niin se on aikalailla yleinen käytäntö laitoksissa. Läheiseni on myös laitoshoidossa, joten näen kyllä, mitä siellä tapahtuu ja miten asioita toteutetaan. Mitä tulee läheiseni perushoitoon, minua on aina kuunneltu ja toiveeni huomioitu. Eihän se siellä olo sitä ole, mitä se olisi kotona. Kaikken täytyy tottua. Joskus on niin paha olla jo siitäkin, että läheinen on laitoshoidossa, ja kun ei voi itse sille mitään. On niin voimaton olo, ei jaksa....

ja sekö antaa oikeuden olla ihmiselle ilkeä, että on raskas työ? niin itseasiassa meinaankin kyseiseen alaan perehtyä työntekijän ominaisuudessa jo uravalintanikin puolesta. Ja kyllä, aion todellakin olla hieman erilainen potilaita, vanhoja ihmisiä kohtaan kuin mitä sellaiset ihmiset, jotka ovat ihan väärällä alalla. En tarkoita, että kaikki hoitajat olisivat samanlaisia, mutta parikin ihmistä voivat tehdä vanhan ihmisen elämästä hyvin hankalaa..

jenni kirjoitti:

ja sekö antaa oikeuden olla ihmiselle ilkeä, että on raskas työ? niin itseasiassa meinaankin kyseiseen alaan perehtyä työntekijän ominaisuudessa jo uravalintanikin puolesta. Ja kyllä, aion todellakin olla hieman erilainen potilaita, vanhoja ihmisiä kohtaan kuin mitä sellaiset ihmiset, jotka ovat ihan väärällä alalla. En tarkoita, että kaikki hoitajat olisivat samanlaisia, mutta parikin ihmistä voivat tehdä vanhan ihmisen elämästä hyvin hankalaa..

Lue lisää

oot oikeassa että raskas työ ei ole syy olla ilkeä vanhuksille.
onnea vaan sulle jos aijot perehtyä vanhustyöhön. huomaat kyllä että työ ei tuu oleen helppoa.
susta tulee varmasti hyvä hoitaja!
tärkeintä on muistaa että kohtele vanhuksia kuin toivoisit itse tulla kohdelluksi!
muista vaan se että vanhuksetkin saattavat olla hankalia (ja omaiset) vaikka kuinka yrittäisit "seistä päälläs" ja tehdä kaikki niiku pitää....

Ollaanpas sitä nyt siellä. Kirjoittaa et osaa suomea ja väität, että olet kouluttautunut. Jenni puhuu asiaa ja tee vaan kunnolla työsi tai jää työttömäksi ja älä valita.

Ole oppinut kirjoitti:

Ollaanpas sitä nyt siellä. Kirjoittaa et osaa suomea ja väität, että olet kouluttautunut. Jenni puhuu asiaa ja tee vaan kunnolla työsi tai jää työttömäksi ja älä valita.

Kiitos... keskustelua minä toivoisin, asiallista sellaista. Ehkä joskus itsekin saatan sortua arvostelemaan rankemmallakin kädellä hoitajia, mutta joskus se on kyllä ihan paikallaankin. Tällä palstalla kävijöiden ei tarvitse ottaa sitä henkilökohtaisesti, koska mitään nimiä ei tietenkään mainita, jokainen ihminen tietää itse varmasti sen, jos on tehnyt parhaansa, eikä ole tahallaan aiheuttanut potilaalle huonoa oloa/mieltä. Mielestäni se ei ole mikään selitys, että kun on tehnyt työtä pitkään, ei enää jaksa tehdä muuta kuin pakolliset toimet! Eihän se ole mikään syy!! onko se potilaiden vika?? Ei hyvänen aika....Sellaisiakin ihmisiä valitettavasti löytyy, eivätkä välttämättä ymmärrä sitä ennenkuin oma läheinen makaa pedissä, vanhainkodissa tai sitten siinä makaa itse. Sellaista kohtaloa en kuitenkaan kenellekään toivo, mutta totuus on kuitenkin se, että meistä kuka vain voi siihen tilanteeseen joutua. Ja tottavie se kiinnostaa, millaista hoitoa sitä sitten saa!

Mikäli kuulisin itse omaiselleni puhuttavan mainitsemaasi sävyyn ja asiatonta kielenkäyttöä käyttäen, en suinkaan tarttuisi tietokoneen näppäimistöön valittamaan asiasta, vaan menisin talon johtajallepuhumaan asiasta hoitajan/ hoitajien nimet mainiten. Mielestäni suora palaute tuonkaltaisesta käyttäytymisestä on kohdallaan.
Olen itse vanhustenhoitaja. En ole itse törmännyt epäasialliseen tai epäystävälliseen käyttäytymiseen kovinkaan usein työssäni, mutta valitettavasti sitäkin on...ainakin joskus. Onneksi siihen puututaan herkästi ja suoralla palautteella.
Mutta se, mihin olen myös törmännyt työssäni, on se, että vanhustenhoitajia voi syyttää ja arvostella aivan sumeilematta, jopa sellaiset, jotka eivät näe eivätkä ymmärrä asioiden todellisuutta ja työn realiteetteja. Minua on syytetty myös mm. olen kuulemma laittanut vääränväriset sukat omaiselle, vääränlaiset kengät,hukannut omaisen pitsiliinan, en viihdytä vanhuksia tarpeeksi, tässä muutamia arvosteluja mainitakseni.
Joskus tuntuu siltä, että omaiset purkavat meihin hoitajiin kaiken sen syyllisyyden, jota mahdollisesti tuntevat siitä, kun ovat joutuneet luovuttamaan omaisensa hoitolaitokseen. Olemme kuin sylkykuppeja, joita saa arvostella mielimäärin pikkuasioita myöten. Ja meidän on vain kestettävä ja hymyiltävä, koska olemma palveluammatin itsellemme valinneet ja olemme nöyriä.
Pidän työstäni ja pidän vanhuksista. He harvemmin meitä aliarvioivatkaan, vaan ovat realisteja ja huumorintajuisia arkisten virheiden, puutteiden ja kiireen keskellä.
Työ on uuvuttavaa. Joskus kahvi-tai ruokapaussi jää pitämättä tai supistuu muutamaan minuuttiin.
Sanonta "siellähän ne vaan kahvilla istuu" kuulostaa naurettavalta sellaisen korvissa, joka tietää todellisuuden.

Hoitoala tarvitsee lisää työntekijöitä, jotta aikaa jäisi muuhunkin kuin perushoitoon. Ja myöskin siksi, että edes jotkut jaksaisivat tätä työtä tehdä ja vielä tuntea työn iloa sekä halua kehittää sitä vanhuksille edulliseen suuntaan.

huokaus kirjoitti:

Mikäli kuulisin itse omaiselleni puhuttavan mainitsemaasi sävyyn ja asiatonta kielenkäyttöä käyttäen, en suinkaan tarttuisi tietokoneen näppäimistöön valittamaan asiasta, vaan menisin talon johtajallepuhumaan asiasta hoitajan/ hoitajien nimet mainiten. Mielestäni suora palaute tuonkaltaisesta käyttäytymisestä on kohdallaan.
Olen itse vanhustenhoitaja. En ole itse törmännyt epäasialliseen tai epäystävälliseen käyttäytymiseen kovinkaan usein työssäni, mutta valitettavasti sitäkin on...ainakin joskus. Onneksi siihen puututaan herkästi ja suoralla palautteella.
Mutta se, mihin olen myös törmännyt työssäni, on se, että vanhustenhoitajia voi syyttää ja arvostella aivan sumeilematta, jopa sellaiset, jotka eivät näe eivätkä ymmärrä asioiden todellisuutta ja työn realiteetteja. Minua on syytetty myös mm. olen kuulemma laittanut vääränväriset sukat omaiselle, vääränlaiset kengät,hukannut omaisen pitsiliinan, en viihdytä vanhuksia tarpeeksi, tässä muutamia arvosteluja mainitakseni.
Joskus tuntuu siltä, että omaiset purkavat meihin hoitajiin kaiken sen syyllisyyden, jota mahdollisesti tuntevat siitä, kun ovat joutuneet luovuttamaan omaisensa hoitolaitokseen. Olemme kuin sylkykuppeja, joita saa arvostella mielimäärin pikkuasioita myöten. Ja meidän on vain kestettävä ja hymyiltävä, koska olemma palveluammatin itsellemme valinneet ja olemme nöyriä.
Pidän työstäni ja pidän vanhuksista. He harvemmin meitä aliarvioivatkaan, vaan ovat realisteja ja huumorintajuisia arkisten virheiden, puutteiden ja kiireen keskellä.
Työ on uuvuttavaa. Joskus kahvi-tai ruokapaussi jää pitämättä tai supistuu muutamaan minuuttiin.
Sanonta "siellähän ne vaan kahvilla istuu" kuulostaa naurettavalta sellaisen korvissa, joka tietää todellisuuden.

Hoitoala tarvitsee lisää työntekijöitä, jotta aikaa jäisi muuhunkin kuin perushoitoon. Ja myöskin siksi, että edes jotkut jaksaisivat tätä työtä tehdä ja vielä tuntea työn iloa sekä halua kehittää sitä vanhuksille edulliseen suuntaan.

Lue lisää

Nyt tuli väsyneeltä sellaista asiaa, mitä minäkin yritin tuoda esille, mutta en osannut. Niin kuin viestissäni mainitsin, omaisella on joskus niin paha olla, kun on joutunut luovuttamaan läheisensä laitoshoitoon jne...
Usein minunkin on paha olla, mutta kuten nimimerkkini kertoo, olen kokenut, pitkän työuran omaava hoitaja, joten tiedän mitä se työ on. En minä halua sitä heihin purkaa. Uskon myös, että useimmat hoitajat tukevat ja auttavat myös omaisia, ja mielellään keskustelevat asioista. En nyt tietenkään tarkoita, etteikö joskus olisi aihetta puuttua hoidon tasoon. Kaikki on mahdollista.

kiitos, kun jaksoit kirjoittaa, Se oli koskettavaa luettavaa. Minusta tuntuu välillä, että olo on voimaton. Jotkut kehoittavat menemään johtajan juttusille.. noh, sekin on tehty, mutta ko. johtajalla tuntuu itselläänkin olevan hiukan ohjat hukassa.. Sanoisinko, että kyseisessä vanhainkodissa taitaa olla epidemia nimeltään auktoriteetin puute. En tiedä mistä se johtuu, onko johtaja niin "uusi tulokas", liian nuori joidenkin mielestä vai kenties kertakaikkiaan vain liian kiltti ettei saa "otetta" työntekijöistä, jotka tekevät itsestään sellaisia päätöksiä ja muutoksia, mitkä koskevat potilaita ja niistä ei kerrota johtajalle tai sitten muuten vaan aiheuttavat pahaamieltä. Monet ovat pitäneet puolustuspuheita, että ei kai kukaan nyt tahalleen vanhusta loukkaisi, mutta kyllä se valitettavasti on juuri niin. Tuntuu, että kun yksi vanhus pitää puoliaan siksi, kun ei ole dementoitunut ja ymmärtää hoidostaan kaiken, hänet otetaan silmätikuksi. Siksi en halua edes ajatella mitenkähän joitain dementoituneita jossain voidaan hoitaa, kun eivät pysty enää puoliaan pitämään..
Voin kertoa, että on hirveää katsoa ihmistä, joka oli minulle pienenä isä nro 2, jonka en ollut koskaan nähnyt itkevän (vanhankansan mies =)), kun hän "romahti polvilleen" oman terveytensä kanssa. Ollaan kuljettu pitkä matka pohjalta, mustasta syvyydestä tähän päivään. Ensin suuresta sairaalasta neurologiselta osastolta kuntouttavaan sairaalaan, sieltä terveyskeskuksen vuodeosastolle ja sieltä vainhainkodille. Neurologisella eivät antaneet mitään toivoa. Sanoivat, ettei mies tiedosta enää edes olemassaoloaan. Mutta kylläpä tiedosti. Hän alkoi aina itkeä, kun menimme hänen sänkynsä viereen. Myöhemmin on kertonut etti kuullut mitään ja näki kaiken kahten, ylösalaisin. Mikä hätä siinä ihmisellä voikaan olla, kun tiedostaa tilansa ja voi vain ajatella, että jos nyt lähden, niin mihin menen? Siinä hän ulvoi happilaitteissa ja ajattelimme, että hän tukehtuu.. Se oli aivan hirveää. Sairaalapappi kävi jo siunaamassa.. Mutta miehellä oli vielä niin hirveä elämänhalu, tosin uskon että siinä oli kyllä muutakin mukana kuin vain tahdonvoimaa, ja pitkän ajan jälkeen hän kuntoutui niin, että oppi jälleen puhumaan ja voi hieman liikuttaa toista kättään. Olen nähnyt kaikenlaista hoitajaa ja lääkäriä, kun on kierretty monta sairaalaa. Täytyy sanoa että empaattisimmat ihmiset työskentelevät sairaaloissa. Silloin kun omaisen tuska on aivan hillitön, on aivan ihanaa kun henkilökunta elää mukana ja he ovat ihmisiä ihmisille. Ei kai kukaan mitään säälilä kaipaa, mutta ystävällisyyttä, ymmärtämistä, jos ei sanoja niin lämmin katsekin riittää..Neurologisella osastolla on aivan hillitön vaihtuvuus potilaissa, sen huomasin ja työ on TODELLA rankkaa, joten kyllä se on niin ihmisestä kiinni, miten käyttäytyy potilaita ja omaisia kohtaan.. Siinä tuli taas vähän avauduttua henkilökunnasta. Mutta siis, kyllä osaan antaa positiivistakin palautetta, kun on aihetta. En niinkään ole vihainen nyt tätä kirjoittaessani, vaan pikemminkin surullinen. Olen surullinen kaikkien niiden vanhojen ihmisten puolesta, jotka eivät saa asianmukaista ja inhimillistä hoitoa. Olen huomannut, että vanhat ihmiset ovat tietyllätapaa kuin lapsia, jotka kaipaisivat turvallisuutta ja läheisyyttä (toki poikkeuksiakin on, eivätkä kaikki haluaisi edes kosketusta). Ihmiset todella saattavat luulla, että kirjoitin lehteen syytelläkseni hoitajia ilkeyksissäni, aliarvioiden heidän hoitotaitojaan ja kykyjään, mutta siitä se ei todellakaan johtunut. Minä esitin kysymyksen yleisellä tasolla kaupunghin päättäjille, että mistä tämä johtuu? henkilökunnan puutteesta? vastauksena tuli, että henkilökuntaa EI ole liian vähän. En viitsinyt kertoa lehdessä hoitajien asiattomista puheista ja teoista, en halunnut viedä niitä lehtien palstoille. Minua ei suinkaan kiinnosta vain se, että VAIN oma rakas pappani saa hyvää tai edes asianmukaista hoitoa, vaan haluan, sanotaan nyt vaikka sitten jonkun sanoja lainatakseni "pitää meteliä" vanhustenhoidosta niin paljon kuin tarve vaatii, koska kyse on elävistä ihmisistä, eikä mistään esineistä! Vanhat ihmiset ovat aivan yhtä tarkeitä kuin kaikki muutkin ihmisryhmät ja he ansaitsevat inhimillisen kohtelun ja ihmisarvoisen vanhuuden. Kyse on ihmisen viimeisistä elinvuosista/kuukausista/hetkistä, joten eikö siihen pitäisi satsata? tämä asia koskettaa niin paljon, että aion tehdä kaikkeni elämäni aikana, että se muuttuisi parempaan suuntaan. Paljoa ei yksi ihminen pysty tekemään, mutta hei, onneksi on muitakin ihmisiä, jotka kokevat samoin,ehkäpä pienistä puroista kasvaa joki! =) Siis kaikki hoitajat, jotka tätä luette, en halua yleistää, varmasti jokainen ihminen itse tietää sydämessään, miten muita kohtaan on käyttäytynyt, Joskus jokainen loukkaa toista, niin minäkin, jokaisella on joskus huono päivä. Mutta nyt tarkoitankin sellaista toistuvaa piikittelyä tms.. hoitajilla on omat paineensa, kiireensä ym.. ja varmasti tuntuu, että on vain joku juoksupoika,eikä saa arvostusta tarpeeksi ja vain haukut päälleen, kun yrittää olla hyvä työssään. Minä arvostan hoitajien työtä aivan takuulla, ja niinkuin joku hoitaja jo sanoikin, hyvä ohje kaikille meille ihmisille on, että kohtele toisia niinkuin toivoisit itseäsikin kohdeltavan. Hyvää päivän jatkoa!

jenni kirjoitti:

kiitos, kun jaksoit kirjoittaa, Se oli koskettavaa luettavaa. Minusta tuntuu välillä, että olo on voimaton. Jotkut kehoittavat menemään johtajan juttusille.. noh, sekin on tehty, mutta ko. johtajalla tuntuu itselläänkin olevan hiukan ohjat hukassa.. Sanoisinko, että kyseisessä vanhainkodissa taitaa olla epidemia nimeltään auktoriteetin puute. En tiedä mistä se johtuu, onko johtaja niin "uusi tulokas", liian nuori joidenkin mielestä vai kenties kertakaikkiaan vain liian kiltti ettei saa "otetta" työntekijöistä, jotka tekevät itsestään sellaisia päätöksiä ja muutoksia, mitkä koskevat potilaita ja niistä ei kerrota johtajalle tai sitten muuten vaan aiheuttavat pahaamieltä. Monet ovat pitäneet puolustuspuheita, että ei kai kukaan nyt tahalleen vanhusta loukkaisi, mutta kyllä se valitettavasti on juuri niin. Tuntuu, että kun yksi vanhus pitää puoliaan siksi, kun ei ole dementoitunut ja ymmärtää hoidostaan kaiken, hänet otetaan silmätikuksi. Siksi en halua edes ajatella mitenkähän joitain dementoituneita jossain voidaan hoitaa, kun eivät pysty enää puoliaan pitämään..
Voin kertoa, että on hirveää katsoa ihmistä, joka oli minulle pienenä isä nro 2, jonka en ollut koskaan nähnyt itkevän (vanhankansan mies =)), kun hän "romahti polvilleen" oman terveytensä kanssa. Ollaan kuljettu pitkä matka pohjalta, mustasta syvyydestä tähän päivään. Ensin suuresta sairaalasta neurologiselta osastolta kuntouttavaan sairaalaan, sieltä terveyskeskuksen vuodeosastolle ja sieltä vainhainkodille. Neurologisella eivät antaneet mitään toivoa. Sanoivat, ettei mies tiedosta enää edes olemassaoloaan. Mutta kylläpä tiedosti. Hän alkoi aina itkeä, kun menimme hänen sänkynsä viereen. Myöhemmin on kertonut etti kuullut mitään ja näki kaiken kahten, ylösalaisin. Mikä hätä siinä ihmisellä voikaan olla, kun tiedostaa tilansa ja voi vain ajatella, että jos nyt lähden, niin mihin menen? Siinä hän ulvoi happilaitteissa ja ajattelimme, että hän tukehtuu.. Se oli aivan hirveää. Sairaalapappi kävi jo siunaamassa.. Mutta miehellä oli vielä niin hirveä elämänhalu, tosin uskon että siinä oli kyllä muutakin mukana kuin vain tahdonvoimaa, ja pitkän ajan jälkeen hän kuntoutui niin, että oppi jälleen puhumaan ja voi hieman liikuttaa toista kättään. Olen nähnyt kaikenlaista hoitajaa ja lääkäriä, kun on kierretty monta sairaalaa. Täytyy sanoa että empaattisimmat ihmiset työskentelevät sairaaloissa. Silloin kun omaisen tuska on aivan hillitön, on aivan ihanaa kun henkilökunta elää mukana ja he ovat ihmisiä ihmisille. Ei kai kukaan mitään säälilä kaipaa, mutta ystävällisyyttä, ymmärtämistä, jos ei sanoja niin lämmin katsekin riittää..Neurologisella osastolla on aivan hillitön vaihtuvuus potilaissa, sen huomasin ja työ on TODELLA rankkaa, joten kyllä se on niin ihmisestä kiinni, miten käyttäytyy potilaita ja omaisia kohtaan.. Siinä tuli taas vähän avauduttua henkilökunnasta. Mutta siis, kyllä osaan antaa positiivistakin palautetta, kun on aihetta. En niinkään ole vihainen nyt tätä kirjoittaessani, vaan pikemminkin surullinen. Olen surullinen kaikkien niiden vanhojen ihmisten puolesta, jotka eivät saa asianmukaista ja inhimillistä hoitoa. Olen huomannut, että vanhat ihmiset ovat tietyllätapaa kuin lapsia, jotka kaipaisivat turvallisuutta ja läheisyyttä (toki poikkeuksiakin on, eivätkä kaikki haluaisi edes kosketusta). Ihmiset todella saattavat luulla, että kirjoitin lehteen syytelläkseni hoitajia ilkeyksissäni, aliarvioiden heidän hoitotaitojaan ja kykyjään, mutta siitä se ei todellakaan johtunut. Minä esitin kysymyksen yleisellä tasolla kaupunghin päättäjille, että mistä tämä johtuu? henkilökunnan puutteesta? vastauksena tuli, että henkilökuntaa EI ole liian vähän. En viitsinyt kertoa lehdessä hoitajien asiattomista puheista ja teoista, en halunnut viedä niitä lehtien palstoille. Minua ei suinkaan kiinnosta vain se, että VAIN oma rakas pappani saa hyvää tai edes asianmukaista hoitoa, vaan haluan, sanotaan nyt vaikka sitten jonkun sanoja lainatakseni "pitää meteliä" vanhustenhoidosta niin paljon kuin tarve vaatii, koska kyse on elävistä ihmisistä, eikä mistään esineistä! Vanhat ihmiset ovat aivan yhtä tarkeitä kuin kaikki muutkin ihmisryhmät ja he ansaitsevat inhimillisen kohtelun ja ihmisarvoisen vanhuuden. Kyse on ihmisen viimeisistä elinvuosista/kuukausista/hetkistä, joten eikö siihen pitäisi satsata? tämä asia koskettaa niin paljon, että aion tehdä kaikkeni elämäni aikana, että se muuttuisi parempaan suuntaan. Paljoa ei yksi ihminen pysty tekemään, mutta hei, onneksi on muitakin ihmisiä, jotka kokevat samoin,ehkäpä pienistä puroista kasvaa joki! =) Siis kaikki hoitajat, jotka tätä luette, en halua yleistää, varmasti jokainen ihminen itse tietää sydämessään, miten muita kohtaan on käyttäytynyt, Joskus jokainen loukkaa toista, niin minäkin, jokaisella on joskus huono päivä. Mutta nyt tarkoitankin sellaista toistuvaa piikittelyä tms.. hoitajilla on omat paineensa, kiireensä ym.. ja varmasti tuntuu, että on vain joku juoksupoika,eikä saa arvostusta tarpeeksi ja vain haukut päälleen, kun yrittää olla hyvä työssään. Minä arvostan hoitajien työtä aivan takuulla, ja niinkuin joku hoitaja jo sanoikin, hyvä ohje kaikille meille ihmisille on, että kohtele toisia niinkuin toivoisit itseäsikin kohdeltavan. Hyvää päivän jatkoa!

Lue lisää

Vanhusten hoito herättää voimakkaita tunteita.Osasyy on se, että kaikki tiedämme vanhenevamme ja totta vieköön kukaan ei halua sellaista " hoitoa" tai "kuntoutusta"mitä nykypäivän vanhukset saavat.
Hehän ovat i h m i s i ä.
Eivät ainoastan mitään, joihin kohdistetaan erilaisia toimenpiteitä.
Puhutaan virallisessa Suomessa mitä tahansa niin eutanasiaa harrastetaan joka ainoa päivä - mitä muuta se on, kun vanhus on liian voimaton, sekava, masentunut ettei saa yöpöydältään edes vesimukia?
Dosentti Arja Isola teki suuren työn kun hän istui geriatrisessa tuolissa 8 tuntia jotta hän tietäisi miltä se oikeastaan tuntuu.
Ja dosentilla on kaikki ns kotona, hän ei joudu mielivaltaisen hoidon kohteeksi, hänelle ei tiuskita, häntä ei läimäistä. Minulla on kaksi mappia täynnä materiaalia miten vanhuksia on hoidettu - liian suuri % hoitajista myöntävät että ovat joskus lyöneet vanhuksia, on kipattu ruokaa heidän syliinsä kun ovat hoitajien mielestä syöneet liian hitaasi.
Nämä tiedot ovat faktaa, eivät ilkeätä panettelua, olen 2 vuoden ajan kerännyt materiaalia vanhusten hoidosta.
Ajattele, että eräskin vanhus makasi tekohampaiden päälle ja ne tarrautuivat hänen selkäänsä - kukaan ei muka huomannut mitään - tämän päivän hyvinvointi Suomessa!
Hoitajien kiireet ovat totta osaltaan, osaltaan ei.
Olen nähnyt sellaisiakin hoitopaikkoja missä kansliat on kokonaan poistettu käytöstä ja hoitajat tekevät paperityönsä potilaiden läheisyydessä - ajattele sitä turvallisuuden tunnetta vanhuksella kun hän näkee sen? samoin ovat monet hoitopaikat ryhtyneet siihen että kaikki tekevät kaikkea eli ei tarvitse odottaa sitä kasan alimmaista jos joltain mummolta kaatuu vesilasi vaan lähinnä oleva hoitaja siivoaa jäljet eikä siitä sen enempää.
Minä en enää voi omaa äitiäni auttaa, mutta muiden takia teen tätä tutkimustyötä ja se julkaistaan lähitulevaisuudessa.
Ei ehkä ole kovin kaunista luettavaa, mutta todenperäistä - valitettavasti.
Voimia sinullekin ystäväiseni :-))

muuhun en puutu. "miksi hoitajiksi hakeutuvat sellaiset ihmiset jotka eivät aidosti pidä työstään." Sitä minäkin olen ihmetellyt. Olen itsekin hoitaja ja monesti törmännyt hoitajiin jotka kuuluisivat muualle. Onko nuorilla alalle hakeutujilla edelleen ne romanttiset käsitykset hoitajan työstä. Kyllä se on ihan rankkaa duunia, joka imee mehut, mutta kyllä siitä saakin jos oikella asenteella ja sydämellä työssä on. Minultakin menee joskus hermot kiireessä, mutta niin paljon löytyy ammatillisuutta, että se puretaan jossain ihan muualla kuin potilaan aikana saatika häneen. Sitten on ikänsä alalla olleet, joista näkee ettei työ enää anna mitään. Miksi ei hakeuduta muualle, valinta on omissa käsissä, miksi kiukutella työpaikalla vuositolkulla omaa pahaaoloaan. Mutta todellisuuden alasta näkee vasta kun sitä itse tekee, kyllä omaisilla hienoja ideoita on, mutta kun ne toteutkset ei aina ole hoitajien käsissä. Jokainen paremmasta uneksiva on tervetullut alalle kokeilemaan ja muuttamaan käsityksiään todellisuudesta.

tekstistäsi kirjoitti:

muuhun en puutu. "miksi hoitajiksi hakeutuvat sellaiset ihmiset jotka eivät aidosti pidä työstään." Sitä minäkin olen ihmetellyt. Olen itsekin hoitaja ja monesti törmännyt hoitajiin jotka kuuluisivat muualle. Onko nuorilla alalle hakeutujilla edelleen ne romanttiset käsitykset hoitajan työstä. Kyllä se on ihan rankkaa duunia, joka imee mehut, mutta kyllä siitä saakin jos oikella asenteella ja sydämellä työssä on. Minultakin menee joskus hermot kiireessä, mutta niin paljon löytyy ammatillisuutta, että se puretaan jossain ihan muualla kuin potilaan aikana saatika häneen. Sitten on ikänsä alalla olleet, joista näkee ettei työ enää anna mitään. Miksi ei hakeuduta muualle, valinta on omissa käsissä, miksi kiukutella työpaikalla vuositolkulla omaa pahaaoloaan. Mutta todellisuuden alasta näkee vasta kun sitä itse tekee, kyllä omaisilla hienoja ideoita on, mutta kun ne toteutkset ei aina ole hoitajien käsissä. Jokainen paremmasta uneksiva on tervetullut alalle kokeilemaan ja muuttamaan käsityksiään todellisuudesta.

Lue lisää

onko kritiikkiä antaessa tullut kenellekkään mieleen se tosi seikka että pintapuolisesti ei asioita välttämättä näe niinkuin ne oikeasti ovat? luin mielenkiinnolla kirjoituksianne, ja tätä keskustelua voisi mielestäni käydä loputtomiin.. en nyt enää jaksa olla puolesta enkä vastaan koska niinkun sanoin "väittely" asiasta jatkuu aina vaan.. Mutta sen haluan sanoa että jokainen joka haluaa asiasta keskustella.. suosittelisin ensin mennä käytännössä katsomaan minkälaista työtä hoitotyö todella on!! Joku kansanedustaja oli jokin aika takaperin käynyt tutustumassa hoitotyöhön ja juuri siihen mitä se tänäpäivänä oikein on.. NOSTAN SUURESTI HATTUA HÄNELLE!! Näin pitäisi toimia muidenkin päättäjien jotta tietäisivät edes hitusen verran enemmän ennenkö tekevät asioista päätöksiä..! Mutta muistetaan nyt kuitenkin lopuksi vielä se että me ihmiset olemme vain ihmisiä, niin omaiset, vanhukset kuin työntekijätkin..

..... kirjoitti:

onko kritiikkiä antaessa tullut kenellekkään mieleen se tosi seikka että pintapuolisesti ei asioita välttämättä näe niinkuin ne oikeasti ovat? luin mielenkiinnolla kirjoituksianne, ja tätä keskustelua voisi mielestäni käydä loputtomiin.. en nyt enää jaksa olla puolesta enkä vastaan koska niinkun sanoin "väittely" asiasta jatkuu aina vaan.. Mutta sen haluan sanoa että jokainen joka haluaa asiasta keskustella.. suosittelisin ensin mennä käytännössä katsomaan minkälaista työtä hoitotyö todella on!! Joku kansanedustaja oli jokin aika takaperin käynyt tutustumassa hoitotyöhön ja juuri siihen mitä se tänäpäivänä oikein on.. NOSTAN SUURESTI HATTUA HÄNELLE!! Näin pitäisi toimia muidenkin päättäjien jotta tietäisivät edes hitusen verran enemmän ennenkö tekevät asioista päätöksiä..! Mutta muistetaan nyt kuitenkin lopuksi vielä se että me ihmiset olemme vain ihmisiä, niin omaiset, vanhukset kuin työntekijätkin..

Lue lisää

Minä olen ollut työssä sekä dementia että ns tavallisilla osastoilla - tiedän mistä puhun eli kirjoitan.
Olen korjannut sitä itteään jokapaikasta mihin dementikot kun silmä välttää - keksivät sitä levittää, olen lohduttanut yksinäisiä vanhuksia joiden luo omaiset tulevat koreasti kerran vuodessa ( miel äitienpäivänä ) kakun ja kukkien kanssa, olen yökaudet pitänyt sekavaa vanhusta lähelläni tehdessäni muuta työtä jotta hänen olisi
turvallisempi olo, olen kammannut hiuksia, leikannut varpaankynsiä, olen tapellut omaisten kanssa jotka suuttuivat kun vanhuksille ostettiin saippuaa ja sukkahousuja, olen lukenut heille lehtiä, raamattua, olen vienyt heidät ulos niin monta kuin ikinä yhden päivän aikana kerkesin - eli tiedän mistä puhun - silti kun kyseessä oli oma vakavasti sairas äitini en häntä paljonkaan pystynyt auttamaan - jotenkin on niin kädetön kun on omainen kyseessä - hän asui palvelutalossa jossa sai korkealuokkaista, hyvää ja hellää hoitoa niin kauan kuin oli mahdollista - tietysti minun lähiomaisena olisi pitänyt jaksaa enemmän, tehdä enemmän - olla enemmän tytär kuin mitä jaksoin.
eihän näistä asioista tarvitse riidellä, näkee vain niin tuskastuttavan paljon välinpitämätöntä ja suoranaista ilkeyttä että aina ei jaksa pitää suunsa kiinni.
tiedän, että on tosi rasittavia omaisia, toivon, etten itse ollut sellainen, kunnioitin heitä jotka äitiäni hoitivat suurella sydämellä ja tunteella, ammattitaidolla - hehän olivat äitini läheisemmät jos rehellisiä ollaan, he äitini kanssa elivät päivästä päivään vuodesta toiseen.
hyvää jatkoa kaikille joilla on vanhuksia laitoksissa tai kotona - mikään en ole ketään neuvomaan mutta yhden asian sanon:
kun se oma rakas vanhus on iäti poissa tulevat ne kaikki ajatukset / olisiko pitänyt / mitä olisin vielä voinut tehdä?
mielestäni riittää, jos tekee sen mitä pystyy luhistumatta itse.
kun äitini vielä oli ns tolkuissaan hän monta kertaa sanoi minulle, mene jo kotiin - kun kysyin
, eikö hän halua että olen hänen luonaan hän vastasi viisaan vanhuksen tavoin:
minulla on täällä kaikki, minua et voi auttaa mutta perhettäsi voit joten lähde vain, ei minulla mitään hätää ole.
mutta sitten kun hän joutui laakson sairaalaan /// se onkin toinen juttu se.

..... kirjoitti:

onko kritiikkiä antaessa tullut kenellekkään mieleen se tosi seikka että pintapuolisesti ei asioita välttämättä näe niinkuin ne oikeasti ovat? luin mielenkiinnolla kirjoituksianne, ja tätä keskustelua voisi mielestäni käydä loputtomiin.. en nyt enää jaksa olla puolesta enkä vastaan koska niinkun sanoin "väittely" asiasta jatkuu aina vaan.. Mutta sen haluan sanoa että jokainen joka haluaa asiasta keskustella.. suosittelisin ensin mennä käytännössä katsomaan minkälaista työtä hoitotyö todella on!! Joku kansanedustaja oli jokin aika takaperin käynyt tutustumassa hoitotyöhön ja juuri siihen mitä se tänäpäivänä oikein on.. NOSTAN SUURESTI HATTUA HÄNELLE!! Näin pitäisi toimia muidenkin päättäjien jotta tietäisivät edes hitusen verran enemmän ennenkö tekevät asioista päätöksiä..! Mutta muistetaan nyt kuitenkin lopuksi vielä se että me ihmiset olemme vain ihmisiä, niin omaiset, vanhukset kuin työntekijätkin..

Lue lisää

Tulipa mieleen, kun aikoinaan ekassa työpaikassani ylihoitaja päätti astua päiväksi remmiin katsomaan kuinka ne hommat oikein osastolla sujuu, kun väki valitti jatkuvaa kiirettä ja työn raskautta.
Aamulla hän kopsutteli normaaliin tapaan hienossa jakkupuvussaan kansliaan ja tiedusteli kenen matkaan lähtee aamutöihin. Vierestä sitten katseli kun muut tekivät, ollen kuitenkin suurimman ajan aamusta puhelimessa oman roolinsa takia. Kun tuli ruokatunti , totesi hän että hyvinhän se homma näkyy olevan hanskassa. Ei siinä tiennyt pitikö itkeä vai nauraa, mutta hatun nosto ei ainakaan olisi tullut kyseeseen.
No, toisessa paikassa päätti kaupungin johto tulla vastaavista syistä perusturvajohtajan kanssa katsomaan miten se homma sujuu, kun väki valitti kanssa väen vähyyttä ja työn raskautta. Siinä sitten alkoi aamutyöt olla tehtynä, kun johtoporras paikalle ilmestyi. Kävelivät osaston käytävät läpi ja välillä pysähtyivät keskustelemaan mahdollisesta remontista. lopuksi totesivat, että hyvin se homma sujuu...no lopun varmaan arvaattekin.

Tätä on ikävä kyllä ja näin tätä ollessani töissä vanhusten omaisia sätittiin kun antoivat aiheellisesti palautetta omaisen hoidosta

Kyse oli kotihoidossa olevan dementiapotilaan lomahoitojaksoista. Mitähän luulet minun saaneen vastaukseksi?

Keskustelimme hyvin asiallisesti ja kaikki myönnetään: totta kai, näin hän se pitäisi mennä, että annetaan kävellä, käytetään vessassa jne, MUTTA
Sen jälkeen tuli pitkä selitys, että pitäisihän sinun ymmärtää että ei se nyt mitenkään ole mahdollista tällaisessa laitoksessa ja näin vähällä väellä ym. Loppujen lopuksi tunsin itseni mahdottoman typeräksi kun en pöljä tätä ollut älynnyt: Eihän sitä nyt tietenkään voi laitoksessa niin hoitaa, että olisi kotiin tullessa samassa kunnossa kuin oli sieltä lähtiessään. Ja "Tulisist sinäkin tänne vähäksi aikaa että näkisit ..."
Voi Luoja! Kun ne hoitajat tulisivat meille kotiin päiväksi,e ttä näkisivät, mistä syystä vaikkapa kävely on niin mahdottoman tärkeää.

Annu kirjoitti:

Kyse oli kotihoidossa olevan dementiapotilaan lomahoitojaksoista. Mitähän luulet minun saaneen vastaukseksi?

Keskustelimme hyvin asiallisesti ja kaikki myönnetään: totta kai, näin hän se pitäisi mennä, että annetaan kävellä, käytetään vessassa jne, MUTTA
Sen jälkeen tuli pitkä selitys, että pitäisihän sinun ymmärtää että ei se nyt mitenkään ole mahdollista tällaisessa laitoksessa ja näin vähällä väellä ym. Loppujen lopuksi tunsin itseni mahdottoman typeräksi kun en pöljä tätä ollut älynnyt: Eihän sitä nyt tietenkään voi laitoksessa niin hoitaa, että olisi kotiin tullessa samassa kunnossa kuin oli sieltä lähtiessään. Ja "Tulisist sinäkin tänne vähäksi aikaa että näkisit ..."
Voi Luoja! Kun ne hoitajat tulisivat meille kotiin päiväksi,e ttä näkisivät, mistä syystä vaikkapa kävely on niin mahdottoman tärkeää.

Lue lisää

En joudu moisessa paikassa olemaan töissä.

Paikkoja on erilaisia, mutta silti ei saa yleistää. Koska ihan oikeasti hyviäkin paikkoja on olemassa, missä parhaimmillaan toteutuu sellainen hoito, johon kaikki ovat tyytyväisiä, niin asiakkaat, omaiset kuin hoitajatkin.

Aina pitää kuitenkin ottaa huomioon myös ko. paikan voimavarat, kuinka monta hoidettavaa on, ja kuinka monta hoitajaa. Joskus ikävä kyllä monissa paikoissa ei ole mahdollista kuin kävelyttää vaikkapa pari kertaa päivässä joku lenkki. Mutta aina pitää edes yrittää pitää liikkuvuutta mahdollisimma pitkälle yllä. Mutta laitoksessa tai dementia-kodissa ei millään ylletä sellaiseen tasoon johon kotona pystyy, kun omaishoitaja kävelyttää omaa hoidettavaansa. Sillä hoitajalla kun voi siellä olla seitsemän muuta kävelytettävää myös.

hoitaja vm-68 kirjoitti:

En joudu moisessa paikassa olemaan töissä.

Paikkoja on erilaisia, mutta silti ei saa yleistää. Koska ihan oikeasti hyviäkin paikkoja on olemassa, missä parhaimmillaan toteutuu sellainen hoito, johon kaikki ovat tyytyväisiä, niin asiakkaat, omaiset kuin hoitajatkin.

Aina pitää kuitenkin ottaa huomioon myös ko. paikan voimavarat, kuinka monta hoidettavaa on, ja kuinka monta hoitajaa. Joskus ikävä kyllä monissa paikoissa ei ole mahdollista kuin kävelyttää vaikkapa pari kertaa päivässä joku lenkki. Mutta aina pitää edes yrittää pitää liikkuvuutta mahdollisimma pitkälle yllä. Mutta laitoksessa tai dementia-kodissa ei millään ylletä sellaiseen tasoon johon kotona pystyy, kun omaishoitaja kävelyttää omaa hoidettavaansa. Sillä hoitajalla kun voi siellä olla seitsemän muuta kävelytettävää myös.

Lue lisää

Siis kotona ei "kävelytetä", vaan tämä dementikko kävelee aivan itsekseen aivan liikaakin, toisinaan jopa teille tietymättömille kuten sanomalehdistä saadaan useinkin lukea. Siinähän se vitsi juuri on, että laitoksissa ei ole edes SALLITA kävelyä, eikä siihen juuri ole mahdollisuutta kuin jonkun käytävän päästä päähän.
Entä se ulkoilu? Olisiko liikaa vaadittu, että laitosasukkaatkin saisivat ulkoilla samat 60 päivää kuin lehmät uuden EU-direktiivin mukaan?

Annu kirjoitti:

Siis kotona ei "kävelytetä", vaan tämä dementikko kävelee aivan itsekseen aivan liikaakin, toisinaan jopa teille tietymättömille kuten sanomalehdistä saadaan useinkin lukea. Siinähän se vitsi juuri on, että laitoksissa ei ole edes SALLITA kävelyä, eikä siihen juuri ole mahdollisuutta kuin jonkun käytävän päästä päähän.
Entä se ulkoilu? Olisiko liikaa vaadittu, että laitosasukkaatkin saisivat ulkoilla samat 60 päivää kuin lehmät uuden EU-direktiivin mukaan?

Lue lisää

laitos on laitos, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja lisäksi tiedän, että on ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä juuri ulkoiluttaakseen vanhuksia. Ja muuten vain seurustelevat, lukevat ja osallistuvat siihen laitosarkeen. Tulevaisuus näyttää ankealta, jos ei vanhusten hoitoon enemmän satsata.
Oma äitini sairastui ja hän pisti hanttiin loppuun asti - ei laitokseen. Hoidimme hänet kotonaan sisarusten kanssa. Sanonpa, että oli raskas ja silti antoisa elämänjakso. Toivoisimpa, jos itselle tulee vastaava tilanne vastaan, että löytyisi kotipiiristä vapaaehtoisia hoitajia. Kotona on aivan toista kuin laitoksessa tai sairaalassa. Koti sinällään antaa turvallisuuden tunnetta vanhalle ja sairaalle. Käytännössä jaoimme nk. työrupeamat ja jokaisella oli omat vuorokautensa tai vuorokaudet ja sitten tuli vaihtosisko paikalle. Tämä jakso oli ajallisesti lyhyt vain puoli vuotta, mutta henkisesti sitäkin raskaampi. Mutta toiselta puolen sain olla äitini kanssa ja hänellä polla leikkasi loppuun asti. Eli ei ollut kysymys dementiasta vaan syövästä, mutta yhtä kamalia tauteja ovat molemmat, oireet vain ovat erilaiset.
Kotihoitoon voi yhdistää välillä jakson sairaalassa tai jossain laitoksessa niin kaikki toivon mukaan jaksavat.

Annu kirjoitti:

Siis kotona ei "kävelytetä", vaan tämä dementikko kävelee aivan itsekseen aivan liikaakin, toisinaan jopa teille tietymättömille kuten sanomalehdistä saadaan useinkin lukea. Siinähän se vitsi juuri on, että laitoksissa ei ole edes SALLITA kävelyä, eikä siihen juuri ole mahdollisuutta kuin jonkun käytävän päästä päähän.
Entä se ulkoilu? Olisiko liikaa vaadittu, että laitosasukkaatkin saisivat ulkoilla samat 60 päivää kuin lehmät uuden EU-direktiivin mukaan?

Lue lisää

Meillä saa kävellä vapaasti kodin sisällä, sekä ihan mukavan kokoisella sisäpihalla, kukaan ei kiellä. Kahden kodin kodin välillä pääsee kulkemaan ja näin kesäaikana pääsee ympärikin.

Täällä kodissa on työvuoroni aikana minulla 7 asukasta vastuulla, en voi keskittää aikaani vaan yhteen vanhukseen, vaan tasapuolisesti kaikille.
Meillä ulkoillaan pidempiä lenkkejä aina kun mahdollista. Mutta, meillä on myös osa omaisista sellaisia, että käydessään katsomassa ulkoiluttavat omaa omaistaan.

Ja eikö se kuitenkin ole hienoa, että on edes se käytävä, jossa voi kulkea edestakaisin? Monet vanhukset eivät enää edes halua ulos, kesällä tuntuu liian kuumalta, ja talvella liian kylmältä.

Hoitaja vm-68 kirjoitti:

Meillä saa kävellä vapaasti kodin sisällä, sekä ihan mukavan kokoisella sisäpihalla, kukaan ei kiellä. Kahden kodin kodin välillä pääsee kulkemaan ja näin kesäaikana pääsee ympärikin.

Täällä kodissa on työvuoroni aikana minulla 7 asukasta vastuulla, en voi keskittää aikaani vaan yhteen vanhukseen, vaan tasapuolisesti kaikille.
Meillä ulkoillaan pidempiä lenkkejä aina kun mahdollista. Mutta, meillä on myös osa omaisista sellaisia, että käydessään katsomassa ulkoiluttavat omaa omaistaan.

Ja eikö se kuitenkin ole hienoa, että on edes se käytävä, jossa voi kulkea edestakaisin? Monet vanhukset eivät enää edes halua ulos, kesällä tuntuu liian kuumalta, ja talvella liian kylmältä.

Lue lisää

Se mitä kirjoitettiin, että kaikki vanhukset eivät halua ulos - pitää paikkansa.
Itse yritin ja veinkin usein äitinäi ulos.Usein
hän marmatti vastaan että on niin kylmää tai kuumaa ja vähän ottaa sydämestäkin - mutta sitten kun olimme olleet ulkona hän usein sanoi että olipa kivaa !
Eli mielialat vaihtelee.
Mutta onhan se jos ihan kylmästi ajattelee, aika järkkyä jos ihminen ei koko laitoksessa olonsa aikana pääse kertaakaan ulos - jokainen voi miettiä asiaa omalta kohdaltaa miltä se tuntuisi.

Yksi juttu vielä tuli mieleen ns omahoitajista, tilanne on valitettavan usein että esim vaimo
yrittää viimeiseen saakka hoitaa sairaampaa puolisoaan ja usein myös tietysti päinvastoin - siinä on aika paha yhdistelmä jos molemmat ovat sairaita, kohtuutuon vaatimus sairaalta ihmiseltä hoitaa toinen vielä sairaampi, mutta mikä eteen kun monetkaan eivät halua tod laitokseen.

mari kirjoitti:

laitos on laitos, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja lisäksi tiedän, että on ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä juuri ulkoiluttaakseen vanhuksia. Ja muuten vain seurustelevat, lukevat ja osallistuvat siihen laitosarkeen. Tulevaisuus näyttää ankealta, jos ei vanhusten hoitoon enemmän satsata.
Oma äitini sairastui ja hän pisti hanttiin loppuun asti - ei laitokseen. Hoidimme hänet kotonaan sisarusten kanssa. Sanonpa, että oli raskas ja silti antoisa elämänjakso. Toivoisimpa, jos itselle tulee vastaava tilanne vastaan, että löytyisi kotipiiristä vapaaehtoisia hoitajia. Kotona on aivan toista kuin laitoksessa tai sairaalassa. Koti sinällään antaa turvallisuuden tunnetta vanhalle ja sairaalle. Käytännössä jaoimme nk. työrupeamat ja jokaisella oli omat vuorokautensa tai vuorokaudet ja sitten tuli vaihtosisko paikalle. Tämä jakso oli ajallisesti lyhyt vain puoli vuotta, mutta henkisesti sitäkin raskaampi. Mutta toiselta puolen sain olla äitini kanssa ja hänellä polla leikkasi loppuun asti. Eli ei ollut kysymys dementiasta vaan syövästä, mutta yhtä kamalia tauteja ovat molemmat, oireet vain ovat erilaiset.
Kotihoitoon voi yhdistää välillä jakson sairaalassa tai jossain laitoksessa niin kaikki toivon mukaan jaksavat.

Lue lisää

On hyvin suuri ero, millaista potilasta kotona hoitaa. Dementikot ovat yleensä vielä pelottavampia kuin psyykkisesti sairaat, edes lähimmät omaiset eivät halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Tämä voivat varmaan todistaa laitoksissa työskentelevät: vaikka dementoituneella vanhuksella olisi 10 lasta, todennäköisesti vain yksi heistä käy edes joskus katsomassa, aina ei yksikään.
Syöpäpotilaan hoito on todella raskasta,mutat kuitenkin määräaikaista toisin kuin dementikon: se on todella kirjaimellisesti elinkautinen ainakin silloin, kun toinen yhtä iäkäs puoliso hoitaa toista.Jos taa hoitaja on nuorempi, useintytär, hänellä ont aas oma elämä elettävänä, ehkä perhe ja työ. Hän joutuu uhraamaan oman elämänsä ikääntyneen vanhempansa hyväksi ja luopomaan omastaan. Onko sekään oikein.
Sen verran olen katsonut ympärilleni,e ttä olen kyllä ystävällisesti omia lapsiani puhutellut. Onneksi ainkain yksi heistä on kovasti järkyttynyt, kun ne "ei ollenkaan kunnioita vanhuksia " ja on jopa äitiään vaativampi mummonsa hoidon suhteen vaikka on vasta niin nuori.
Ulkoilusta puheen ollen: moni nykyinen ikäihminen on ollut ulkona päivittäin koko ikänsä. Vaikka siellä on kuuma ja kylmä, niin silti aurinko, linnun laulu ja ulkoilman tuoksut piristävät. Väittävät, että hajuaisti sijaitsee aivoissa lähimpänä muistia. Kuinkahan kesäsateen tai kasvavan koivunlehden tuoksu toisi mieleen nuoruusmuistoja?

Annu kirjoitti:

On hyvin suuri ero, millaista potilasta kotona hoitaa. Dementikot ovat yleensä vielä pelottavampia kuin psyykkisesti sairaat, edes lähimmät omaiset eivät halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Tämä voivat varmaan todistaa laitoksissa työskentelevät: vaikka dementoituneella vanhuksella olisi 10 lasta, todennäköisesti vain yksi heistä käy edes joskus katsomassa, aina ei yksikään.
Syöpäpotilaan hoito on todella raskasta,mutat kuitenkin määräaikaista toisin kuin dementikon: se on todella kirjaimellisesti elinkautinen ainakin silloin, kun toinen yhtä iäkäs puoliso hoitaa toista.Jos taa hoitaja on nuorempi, useintytär, hänellä ont aas oma elämä elettävänä, ehkä perhe ja työ. Hän joutuu uhraamaan oman elämänsä ikääntyneen vanhempansa hyväksi ja luopomaan omastaan. Onko sekään oikein.
Sen verran olen katsonut ympärilleni,e ttä olen kyllä ystävällisesti omia lapsiani puhutellut. Onneksi ainkain yksi heistä on kovasti järkyttynyt, kun ne "ei ollenkaan kunnioita vanhuksia " ja on jopa äitiään vaativampi mummonsa hoidon suhteen vaikka on vasta niin nuori.
Ulkoilusta puheen ollen: moni nykyinen ikäihminen on ollut ulkona päivittäin koko ikänsä. Vaikka siellä on kuuma ja kylmä, niin silti aurinko, linnun laulu ja ulkoilman tuoksut piristävät. Väittävät, että hajuaisti sijaitsee aivoissa lähimpänä muistia. Kuinkahan kesäsateen tai kasvavan koivunlehden tuoksu toisi mieleen nuoruusmuistoja?

Lue lisää

Aika rankkaa tekstiä..
No, todellakaan en voi puhua kuin oman työpaikkani puolesta, ja omista kokemuksista, joita on vanhusten hoidosta kertynyt kohta 16v, sekä että olen oman iso-isäni hoitanut sisareni kanssa loppuun asti,niin että Vaari sai kuolla omaan sänkyynsä.

Minun kokemukseni on dementoituneiden ja heidän omaistensa suhteista se, että he ovat hyvinkin suojelevaisia, niin aviopuolisot kuin lapsetkin. Jos nyt mietin meidän asukkaita, niin 14 vain yhden asukkaan toinen tytär ei käy katsomassa isäänsä, kaikilla muilla käyvät kaikki lapset, ja elossa olevat puolisot, voin jopa sanoa, että jokaisella käy joka viikko joku, joillain jopa joka päivä.

Dementia etenee niin yksilöllisesti, siinä missä joku sairastaa kymmenen vuotta, toinen voi sairastaa vain vuoden. Jonkun sairaus voi edetä niin suurin harppauksin, että hetkessä tutusta ihmisestä tulee aivan vieras.

Ulkoilusta vielä, että tosiaan on vanhuksia jotka eivät halua meillä ulos, vaikka houkuttelisit lupauksilla ihanista kesän tuoksuista, kauniista kukkasista tai linnun laulusta. Sitten meillä on asukkaita, joiden kanssa tehdään joka päivä pieni lenkki, vaikka sitten sataisi vettäkin. Mutta heidän kanssaan, jotka eivät halua ulos, harrastetaan sitten mielikuva muistelua lapsuuden maisemista, vihdan tekemisestä ja saunomisesta koti-saunassa.. Monet tutut, rakkaat asiat voidaan tuoda vielä takaisin mielikuvien ja muistelun avulla.

Hoitaja vm-68 kirjoitti:

Aika rankkaa tekstiä..
No, todellakaan en voi puhua kuin oman työpaikkani puolesta, ja omista kokemuksista, joita on vanhusten hoidosta kertynyt kohta 16v, sekä että olen oman iso-isäni hoitanut sisareni kanssa loppuun asti,niin että Vaari sai kuolla omaan sänkyynsä.

Minun kokemukseni on dementoituneiden ja heidän omaistensa suhteista se, että he ovat hyvinkin suojelevaisia, niin aviopuolisot kuin lapsetkin. Jos nyt mietin meidän asukkaita, niin 14 vain yhden asukkaan toinen tytär ei käy katsomassa isäänsä, kaikilla muilla käyvät kaikki lapset, ja elossa olevat puolisot, voin jopa sanoa, että jokaisella käy joka viikko joku, joillain jopa joka päivä.

Dementia etenee niin yksilöllisesti, siinä missä joku sairastaa kymmenen vuotta, toinen voi sairastaa vain vuoden. Jonkun sairaus voi edetä niin suurin harppauksin, että hetkessä tutusta ihmisestä tulee aivan vieras.

Ulkoilusta vielä, että tosiaan on vanhuksia jotka eivät halua meillä ulos, vaikka houkuttelisit lupauksilla ihanista kesän tuoksuista, kauniista kukkasista tai linnun laulusta. Sitten meillä on asukkaita, joiden kanssa tehdään joka päivä pieni lenkki, vaikka sitten sataisi vettäkin. Mutta heidän kanssaan, jotka eivät halua ulos, harrastetaan sitten mielikuva muistelua lapsuuden maisemista, vihdan tekemisestä ja saunomisesta koti-saunassa.. Monet tutut, rakkaat asiat voidaan tuoda vielä takaisin mielikuvien ja muistelun avulla.

Lue lisää

"mielikuvamuistelusta": missä on sellainen paikka jossa hoitajat vielä juttelevat hoidokkien kanssa?
Yleensä olen vaan nähnyt hoitajia juoksemassa käytävällä "taas on siellä ja siellä huonessa kusivaippa vaihdettava"!

Muuten, tiedän joitakin omaisia jotka eivät pysty käymään läheisiään tapaamassa kun tämä on dementoitunut niin ettei enää tunne esim.lapsiaan, lapsenlapsista tai muista puhumattakaan. Jotenkin varmaan tuntuu ettei se siellä laitoksessa ole enää se oma mummu/vaari.
Tuntuisi se varmaan itsestäkin vähän oudolta kun se jonka kanssa aina keskusteltiin henkeviä onkin nyt muita mumiseva "vieras".

ei meillä päin kirjoitti:

"mielikuvamuistelusta": missä on sellainen paikka jossa hoitajat vielä juttelevat hoidokkien kanssa?
Yleensä olen vaan nähnyt hoitajia juoksemassa käytävällä "taas on siellä ja siellä huonessa kusivaippa vaihdettava"!

Muuten, tiedän joitakin omaisia jotka eivät pysty käymään läheisiään tapaamassa kun tämä on dementoitunut niin ettei enää tunne esim.lapsiaan, lapsenlapsista tai muista puhumattakaan. Jotenkin varmaan tuntuu ettei se siellä laitoksessa ole enää se oma mummu/vaari.
Tuntuisi se varmaan itsestäkin vähän oudolta kun se jonka kanssa aina keskusteltiin henkeviä onkin nyt muita mumiseva "vieras".

Lue lisää

Usko pois vain, että semmoisia paikkoja on. Meillä ei juosta käytävillä, eikä meillä ääneen huudella kusivaipoista, eikä mistään muistakaan.

Monelle omaiselle on vaikeaa, kun dementoitunut ihminen ei ole enää se sama kuin ennen. Kuitenkin ainakin meillä omaiset tuntuvat iloitsevan niistä pienistäkin hyvistä hetkistä joita vielä on. Meillä yritetään löytää jokaiselle jotakin, josta vielä nauttii. Yksi pitää laulamisesta, yksi runoista, joku haluaa vain istua kainalossa sohvalla, joku haluaa pelata korttia. Jollekkin päivää piristää se, että saa itse valita kaapista vaatteet, saa helmet kaulaan ja hajuvettä hieman. Keinoja on, jos on aidosti halua olls läsnä ja kuunnella vanhusta, niitä sanattomiakin viestejä.

Hoitaja vm-68 kirjoitti:

Usko pois vain, että semmoisia paikkoja on. Meillä ei juosta käytävillä, eikä meillä ääneen huudella kusivaipoista, eikä mistään muistakaan.

Monelle omaiselle on vaikeaa, kun dementoitunut ihminen ei ole enää se sama kuin ennen. Kuitenkin ainakin meillä omaiset tuntuvat iloitsevan niistä pienistäkin hyvistä hetkistä joita vielä on. Meillä yritetään löytää jokaiselle jotakin, josta vielä nauttii. Yksi pitää laulamisesta, yksi runoista, joku haluaa vain istua kainalossa sohvalla, joku haluaa pelata korttia. Jollekkin päivää piristää se, että saa itse valita kaapista vaatteet, saa helmet kaulaan ja hajuvettä hieman. Keinoja on, jos on aidosti halua olls läsnä ja kuunnella vanhusta, niitä sanattomiakin viestejä.

Lue lisää

Sinulle hoitaja vm 68.
kiitos että olet olemassa.

omainen kirjoitti:

Sinulle hoitaja vm 68.
kiitos että olet olemassa.

Harmi vaan, että kaltaisiasi ei ole sattunut siihen laitokseen, jossa meidän mummo oleskelee.

nyt tuli asiaa lyhyesti mutta ytimekkäästi :)

minä kirjoitti:

nyt tuli asiaa lyhyesti mutta ytimekkäästi :)

yksityisessä vanhainkodissa,kauniissa maalaismaisemissa,kodinomaisessa minulla oli ilo
huolehtia vanhusten hyvinvoinista.
Kaipaan vieläkin suunattomasti että,ihan sattuu,
kohtalonani oli vain menettää kuuloni kokonaan,
mutta en ole unohtanut heitä,käyn vielä katsomassa ja koristelemassa joulua heidän ilokseen,kyllä he muistavat minut,iloisin ilmein ja kysyen tulitko laittamaan meille joulua.

Elämäni ihaninta aikaa,rakkautta,huolenpitoa ja hellyyttä jaellen,niin palkitsevaa vanhusten hoito oli minun kohdalla,sanoinkin joskus ettei mikään korvaa sitä tunnetta kun näkee vanhuksen iloisen ilmeen.
Tapanani oli halata vanhusta ja he ihan sitä odotti,niin aamuin kuin illoin,he saivat siitä hyvän mielen ja voimaa ja päin vastoin.

Siellä oli heillä hyvä koti,kotoaan sai tuoda kaikki rakkaat esineet.
Joka aamu ennen aamiaista kaikkien hygieenistä huolehdittiin,tarvittaessa vietiin suihkuun,joka aamu puettiin omiin kauniisiin vaatteisiin helmiä unohtamatta.
Intimiteetti suojasta olimme tarkkoja,miksi emme,emmehän itsekkään ovet avoinna tykättäis olla.

Ruokahetket,omassa keittiössä alusta loppuun itse tehty,ne oli kuin juhlahetkiä,jokaisesta pidettiin huolta,autettiin tarvittaessa,kukaan ei milloinkaan jäänyt ilman ruokaa,syötettiin jos ei itse pystynyt.
Ruoka oli monipuolista ja ravitsevaa,salatteja unohtamatta.Jälkiruoka kuului aina myös.
Kahvihetket,pullantuoksuineen tai piirakkoineen.

Varsinaiset suihkupäivät 2kert.vk.kuin myös tarvittaessa.Kynnet hoidettiin/lakattiin,hiukset leikattiin/rullattiin/föönättiin/halukkaille permanentit.

Ulkoilutettiin/Kesäisin ulkopatiolla syötiin ja juotiin ja istuttiin/seurusteltiin,kaikki pyrittiin tuomaan ulos kesäisin,huolehdittiin nesteytyksestä.

Kerran kuussa kävi pappi pitämässä hartauden.
Kesän avaus oli grillijuhlat orkestereineen.
Ja monesti muuloinkin kävi laulutuokion pitäjät.
Oli lucia kulkue,joulupukki lahjoineen.

Äitienpäivänä ruusut rintaan.
Tasavuotis syntymäpäivät kakkuineen ja ruusupuketti,ne tuli aina talon puolesta,mutta oli sellaisia omaisijakin jotka toi kakkuja.

Isäin päivänä laitettiin valkoiset paidat kravatteineen ja jopa puku jos oli.

Vietiin vanhuksia paikkakunnan kesäteatteriin ei ollut esteenä rollaattori tai pyörätuoli,joka halus aina pääsi mukaan vaikka ei enää olis välttämättä ymmärtänyt mihin mennään.

Meidän talon "Mottona"oli,meillä ei pissa haise,
eikä myös haissu,siitä saimme hyvää palautetta.
Puhtaudesta emme tinkineet piiruakaan.
Saimme useasti kiitoksia omaisilta.

Itse henkilökohtaisesti kiintysin niin moneen vanhukseen,en sano sitä etteikö kaikkiin,mutta on sellaisia vanhuksia jotka kääntyi puoleeni ja halusi että hoidan jonkun asian,luottamus on kallisarvoinen asia,auttamalla ,autoin ja kasvoin itsekkin heidän viisaudestaan.
Olin kutsuttuna monen läheiseksi tulleen vanhuksen viimeisellä saattomatkalla,heidän itse omaisille jätetty pyyntö.

Ihan herkistyn kirjoittaessani elämäni ihanimmasta ajasta oli ilo antaa hoivaa,hellyyttä ja rakkautta!

13vuotta kirjoitti:

yksityisessä vanhainkodissa,kauniissa maalaismaisemissa,kodinomaisessa minulla oli ilo
huolehtia vanhusten hyvinvoinista.
Kaipaan vieläkin suunattomasti että,ihan sattuu,
kohtalonani oli vain menettää kuuloni kokonaan,
mutta en ole unohtanut heitä,käyn vielä katsomassa ja koristelemassa joulua heidän ilokseen,kyllä he muistavat minut,iloisin ilmein ja kysyen tulitko laittamaan meille joulua.

Elämäni ihaninta aikaa,rakkautta,huolenpitoa ja hellyyttä jaellen,niin palkitsevaa vanhusten hoito oli minun kohdalla,sanoinkin joskus ettei mikään korvaa sitä tunnetta kun näkee vanhuksen iloisen ilmeen.
Tapanani oli halata vanhusta ja he ihan sitä odotti,niin aamuin kuin illoin,he saivat siitä hyvän mielen ja voimaa ja päin vastoin.

Siellä oli heillä hyvä koti,kotoaan sai tuoda kaikki rakkaat esineet.
Joka aamu ennen aamiaista kaikkien hygieenistä huolehdittiin,tarvittaessa vietiin suihkuun,joka aamu puettiin omiin kauniisiin vaatteisiin helmiä unohtamatta.
Intimiteetti suojasta olimme tarkkoja,miksi emme,emmehän itsekkään ovet avoinna tykättäis olla.

Ruokahetket,omassa keittiössä alusta loppuun itse tehty,ne oli kuin juhlahetkiä,jokaisesta pidettiin huolta,autettiin tarvittaessa,kukaan ei milloinkaan jäänyt ilman ruokaa,syötettiin jos ei itse pystynyt.
Ruoka oli monipuolista ja ravitsevaa,salatteja unohtamatta.Jälkiruoka kuului aina myös.
Kahvihetket,pullantuoksuineen tai piirakkoineen.

Varsinaiset suihkupäivät 2kert.vk.kuin myös tarvittaessa.Kynnet hoidettiin/lakattiin,hiukset leikattiin/rullattiin/föönättiin/halukkaille permanentit.

Ulkoilutettiin/Kesäisin ulkopatiolla syötiin ja juotiin ja istuttiin/seurusteltiin,kaikki pyrittiin tuomaan ulos kesäisin,huolehdittiin nesteytyksestä.

Kerran kuussa kävi pappi pitämässä hartauden.
Kesän avaus oli grillijuhlat orkestereineen.
Ja monesti muuloinkin kävi laulutuokion pitäjät.
Oli lucia kulkue,joulupukki lahjoineen.

Äitienpäivänä ruusut rintaan.
Tasavuotis syntymäpäivät kakkuineen ja ruusupuketti,ne tuli aina talon puolesta,mutta oli sellaisia omaisijakin jotka toi kakkuja.

Isäin päivänä laitettiin valkoiset paidat kravatteineen ja jopa puku jos oli.

Vietiin vanhuksia paikkakunnan kesäteatteriin ei ollut esteenä rollaattori tai pyörätuoli,joka halus aina pääsi mukaan vaikka ei enää olis välttämättä ymmärtänyt mihin mennään.

Meidän talon "Mottona"oli,meillä ei pissa haise,
eikä myös haissu,siitä saimme hyvää palautetta.
Puhtaudesta emme tinkineet piiruakaan.
Saimme useasti kiitoksia omaisilta.

Itse henkilökohtaisesti kiintysin niin moneen vanhukseen,en sano sitä etteikö kaikkiin,mutta on sellaisia vanhuksia jotka kääntyi puoleeni ja halusi että hoidan jonkun asian,luottamus on kallisarvoinen asia,auttamalla ,autoin ja kasvoin itsekkin heidän viisaudestaan.
Olin kutsuttuna monen läheiseksi tulleen vanhuksen viimeisellä saattomatkalla,heidän itse omaisille jätetty pyyntö.

Ihan herkistyn kirjoittaessani elämäni ihanimmasta ajasta oli ilo antaa hoivaa,hellyyttä ja rakkautta!

Lue lisää

sinulle siitä että olet jaksanut vanhuksia hoitaa, se on varmasti raskasta, mutta niin kallisarvoista työtä. Kyllä ihmisen joka tekee hoivatyötä täytyy olla ihan erikoinen, lämminhenkinen, pitkäpinnainen ja suvaitsevainen. Rakastan valtavasti omaa isääni, joka on pahasti dementoitunut, mutta en jaksaisi itse hoitaa häntä. Melkein itku tuli kun kirjoitit niin kauniisti vanhuksista. Hyvää jatkoa sinulle.

tytär kirjoitti:

sinulle siitä että olet jaksanut vanhuksia hoitaa, se on varmasti raskasta, mutta niin kallisarvoista työtä. Kyllä ihmisen joka tekee hoivatyötä täytyy olla ihan erikoinen, lämminhenkinen, pitkäpinnainen ja suvaitsevainen. Rakastan valtavasti omaa isääni, joka on pahasti dementoitunut, mutta en jaksaisi itse hoitaa häntä. Melkein itku tuli kun kirjoitit niin kauniisti vanhuksista. Hyvää jatkoa sinulle.

Lue lisää

No heips hoitajaa, missä ihmeessä tuollaisen hoitopaikan löytää - vanhenen itse kovaa vauhtia ja olen kokenut niin kovia hoitaessani vanhempiani ja nähnyt, mikä on huonoa, pahaa hoitoa että ihan tuli minullekin itku silmään että voiko siis tod olla olemassa tuollaisia paikkoija josta kirjoitit= sano heti, missä.

vanheneva t ytär kirjoitti:

No heips hoitajaa, missä ihmeessä tuollaisen hoitopaikan löytää - vanhenen itse kovaa vauhtia ja olen kokenut niin kovia hoitaessani vanhempiani ja nähnyt, mikä on huonoa, pahaa hoitoa että ihan tuli minullekin itku silmään että voiko siis tod olla olemassa tuollaisia paikkoija josta kirjoitit= sano heti, missä.

Lue lisää

kiitos palautteesta,itsekkin itkin kirjoittaessani ja muistellessani,niin kovasti kaipaan edelleen sinne.
Käsittääkseni tässä ei saa mainostaa,en tiedä olenko väärässä,mutta kyllä sen paikan linkkikin löytyy etsimällä Wanhustentalo .........sijaitsee
Turusta Helsinkiin päin n.25km jos oikein muistan matkan pituden.

13vuotta kirjoitti:

yksityisessä vanhainkodissa,kauniissa maalaismaisemissa,kodinomaisessa minulla oli ilo
huolehtia vanhusten hyvinvoinista.
Kaipaan vieläkin suunattomasti että,ihan sattuu,
kohtalonani oli vain menettää kuuloni kokonaan,
mutta en ole unohtanut heitä,käyn vielä katsomassa ja koristelemassa joulua heidän ilokseen,kyllä he muistavat minut,iloisin ilmein ja kysyen tulitko laittamaan meille joulua.

Elämäni ihaninta aikaa,rakkautta,huolenpitoa ja hellyyttä jaellen,niin palkitsevaa vanhusten hoito oli minun kohdalla,sanoinkin joskus ettei mikään korvaa sitä tunnetta kun näkee vanhuksen iloisen ilmeen.
Tapanani oli halata vanhusta ja he ihan sitä odotti,niin aamuin kuin illoin,he saivat siitä hyvän mielen ja voimaa ja päin vastoin.

Siellä oli heillä hyvä koti,kotoaan sai tuoda kaikki rakkaat esineet.
Joka aamu ennen aamiaista kaikkien hygieenistä huolehdittiin,tarvittaessa vietiin suihkuun,joka aamu puettiin omiin kauniisiin vaatteisiin helmiä unohtamatta.
Intimiteetti suojasta olimme tarkkoja,miksi emme,emmehän itsekkään ovet avoinna tykättäis olla.

Ruokahetket,omassa keittiössä alusta loppuun itse tehty,ne oli kuin juhlahetkiä,jokaisesta pidettiin huolta,autettiin tarvittaessa,kukaan ei milloinkaan jäänyt ilman ruokaa,syötettiin jos ei itse pystynyt.
Ruoka oli monipuolista ja ravitsevaa,salatteja unohtamatta.Jälkiruoka kuului aina myös.
Kahvihetket,pullantuoksuineen tai piirakkoineen.

Varsinaiset suihkupäivät 2kert.vk.kuin myös tarvittaessa.Kynnet hoidettiin/lakattiin,hiukset leikattiin/rullattiin/föönättiin/halukkaille permanentit.

Ulkoilutettiin/Kesäisin ulkopatiolla syötiin ja juotiin ja istuttiin/seurusteltiin,kaikki pyrittiin tuomaan ulos kesäisin,huolehdittiin nesteytyksestä.

Kerran kuussa kävi pappi pitämässä hartauden.
Kesän avaus oli grillijuhlat orkestereineen.
Ja monesti muuloinkin kävi laulutuokion pitäjät.
Oli lucia kulkue,joulupukki lahjoineen.

Äitienpäivänä ruusut rintaan.
Tasavuotis syntymäpäivät kakkuineen ja ruusupuketti,ne tuli aina talon puolesta,mutta oli sellaisia omaisijakin jotka toi kakkuja.

Isäin päivänä laitettiin valkoiset paidat kravatteineen ja jopa puku jos oli.

Vietiin vanhuksia paikkakunnan kesäteatteriin ei ollut esteenä rollaattori tai pyörätuoli,joka halus aina pääsi mukaan vaikka ei enää olis välttämättä ymmärtänyt mihin mennään.

Meidän talon "Mottona"oli,meillä ei pissa haise,
eikä myös haissu,siitä saimme hyvää palautetta.
Puhtaudesta emme tinkineet piiruakaan.
Saimme useasti kiitoksia omaisilta.

Itse henkilökohtaisesti kiintysin niin moneen vanhukseen,en sano sitä etteikö kaikkiin,mutta on sellaisia vanhuksia jotka kääntyi puoleeni ja halusi että hoidan jonkun asian,luottamus on kallisarvoinen asia,auttamalla ,autoin ja kasvoin itsekkin heidän viisaudestaan.
Olin kutsuttuna monen läheiseksi tulleen vanhuksen viimeisellä saattomatkalla,heidän itse omaisille jätetty pyyntö.

Ihan herkistyn kirjoittaessani elämäni ihanimmasta ajasta oli ilo antaa hoivaa,hellyyttä ja rakkautta!

Lue lisää

Täytyy sanoa, että olen vilpittömästi onnellinen siitä, että on vielä tuollaisiakin ihmisiä olemassa! Liikutuin kovasti,kun luin kirjoituksesi. Olen aivan varma, että monet vanhukset ja heidän omaisensa ovat olleet hyvin kiitollisia ja onnellisia siitä, että heidän elämänsä yhtä vaihetta on siunattu tuollaisella hoitajalla kuin sinä. Harmi vain, että tuollaisia yksityisiä vanhainkoteja ei ole joka paikassa, eikä edes lähimailla... Meidän mummo käy jokaikinen päivä papan luona ja siksi siirtäminen ei tulisi kysymykseenkään. Niin tärkeää se näkeminen heille on ja se on toistaiseksi ainakin mahdollista, kun mummo on hyvässä kunnossa ja jaksaa mennä joka päivä. Kaikkea hyvää sinulle!

13vuotta kirjoitti:

yksityisessä vanhainkodissa,kauniissa maalaismaisemissa,kodinomaisessa minulla oli ilo
huolehtia vanhusten hyvinvoinista.
Kaipaan vieläkin suunattomasti että,ihan sattuu,
kohtalonani oli vain menettää kuuloni kokonaan,
mutta en ole unohtanut heitä,käyn vielä katsomassa ja koristelemassa joulua heidän ilokseen,kyllä he muistavat minut,iloisin ilmein ja kysyen tulitko laittamaan meille joulua.

Elämäni ihaninta aikaa,rakkautta,huolenpitoa ja hellyyttä jaellen,niin palkitsevaa vanhusten hoito oli minun kohdalla,sanoinkin joskus ettei mikään korvaa sitä tunnetta kun näkee vanhuksen iloisen ilmeen.
Tapanani oli halata vanhusta ja he ihan sitä odotti,niin aamuin kuin illoin,he saivat siitä hyvän mielen ja voimaa ja päin vastoin.

Siellä oli heillä hyvä koti,kotoaan sai tuoda kaikki rakkaat esineet.
Joka aamu ennen aamiaista kaikkien hygieenistä huolehdittiin,tarvittaessa vietiin suihkuun,joka aamu puettiin omiin kauniisiin vaatteisiin helmiä unohtamatta.
Intimiteetti suojasta olimme tarkkoja,miksi emme,emmehän itsekkään ovet avoinna tykättäis olla.

Ruokahetket,omassa keittiössä alusta loppuun itse tehty,ne oli kuin juhlahetkiä,jokaisesta pidettiin huolta,autettiin tarvittaessa,kukaan ei milloinkaan jäänyt ilman ruokaa,syötettiin jos ei itse pystynyt.
Ruoka oli monipuolista ja ravitsevaa,salatteja unohtamatta.Jälkiruoka kuului aina myös.
Kahvihetket,pullantuoksuineen tai piirakkoineen.

Varsinaiset suihkupäivät 2kert.vk.kuin myös tarvittaessa.Kynnet hoidettiin/lakattiin,hiukset leikattiin/rullattiin/föönättiin/halukkaille permanentit.

Ulkoilutettiin/Kesäisin ulkopatiolla syötiin ja juotiin ja istuttiin/seurusteltiin,kaikki pyrittiin tuomaan ulos kesäisin,huolehdittiin nesteytyksestä.

Kerran kuussa kävi pappi pitämässä hartauden.
Kesän avaus oli grillijuhlat orkestereineen.
Ja monesti muuloinkin kävi laulutuokion pitäjät.
Oli lucia kulkue,joulupukki lahjoineen.

Äitienpäivänä ruusut rintaan.
Tasavuotis syntymäpäivät kakkuineen ja ruusupuketti,ne tuli aina talon puolesta,mutta oli sellaisia omaisijakin jotka toi kakkuja.

Isäin päivänä laitettiin valkoiset paidat kravatteineen ja jopa puku jos oli.

Vietiin vanhuksia paikkakunnan kesäteatteriin ei ollut esteenä rollaattori tai pyörätuoli,joka halus aina pääsi mukaan vaikka ei enää olis välttämättä ymmärtänyt mihin mennään.

Meidän talon "Mottona"oli,meillä ei pissa haise,
eikä myös haissu,siitä saimme hyvää palautetta.
Puhtaudesta emme tinkineet piiruakaan.
Saimme useasti kiitoksia omaisilta.

Itse henkilökohtaisesti kiintysin niin moneen vanhukseen,en sano sitä etteikö kaikkiin,mutta on sellaisia vanhuksia jotka kääntyi puoleeni ja halusi että hoidan jonkun asian,luottamus on kallisarvoinen asia,auttamalla ,autoin ja kasvoin itsekkin heidän viisaudestaan.
Olin kutsuttuna monen läheiseksi tulleen vanhuksen viimeisellä saattomatkalla,heidän itse omaisille jätetty pyyntö.

Ihan herkistyn kirjoittaessani elämäni ihanimmasta ajasta oli ilo antaa hoivaa,hellyyttä ja rakkautta!

Lue lisää

Olisi kiva tietää paljonko teitä oli hoitajia, miten paljon oli asiakkaita ja minkä kuntoisia asiakkaat olivat. :)

Hoitsu myös kirjoitti:

Olisi kiva tietää paljonko teitä oli hoitajia, miten paljon oli asiakkaita ja minkä kuntoisia asiakkaat olivat. :)

hoitajana että olet vaitiolovelvollinen.
Olen edelleenkin lojaali entistä työnantajaani
kohtaan vaikka olen kuuloni vuoksi pakotettu jäämään syrjään minulle rakkaasta työpaikastani.
Sen verran voin kertoa että,meillä oli Terveydenhoitajia,Sairaanhoitajia,Lähihoitajia,
Hoitoapulaisia,Siisteysvastaava,Yleismiesjantunen
ja erikseen Keittiöntyöntekijät.
Sitten kävi tilauksesta Fysioterapeutti sekä jalkahoitaja.
Suurin osa oli pyörätuolipotilaita,tiedät varmaan ettei mitenkään kevyitä nostettavia.
Oli rollaattorilla kulkevia ja käveleviä mutta niin että hoitaja käveli vieressä tukien.
Iloisinta oli se kun tuli uusi asukas tai sanoisin vanhus sairaalan kautta asumaan meille
niin lähetteessä oli ettei kävele vaan on p.tuoli
vanhus,mutta meillä riitti intoa yrittää ja niin
monasti oli että päivittäin 2hoitajaa yritti kävely harjotuksia ja siinä useinmitin onnistuttiin niin pitkälle että vanhus käveli rollaattori apunaan.
Muistuu niin paljon ihania onnistumisia mieleen
mutta siitä tulisi pitkä kertomus.
Olin onnellinen ja olen edelleen sitä kun tiedän kuinka hyvässä hoidossa siellä vanhukset on.
Vaikka siellä oli "joka kastin"hoitajia yhteishenki oli saumatonta periaatteella kaikki tekee kaikkea.

13vuotta kirjoitti:

hoitajana että olet vaitiolovelvollinen.
Olen edelleenkin lojaali entistä työnantajaani
kohtaan vaikka olen kuuloni vuoksi pakotettu jäämään syrjään minulle rakkaasta työpaikastani.
Sen verran voin kertoa että,meillä oli Terveydenhoitajia,Sairaanhoitajia,Lähihoitajia,
Hoitoapulaisia,Siisteysvastaava,Yleismiesjantunen
ja erikseen Keittiöntyöntekijät.
Sitten kävi tilauksesta Fysioterapeutti sekä jalkahoitaja.
Suurin osa oli pyörätuolipotilaita,tiedät varmaan ettei mitenkään kevyitä nostettavia.
Oli rollaattorilla kulkevia ja käveleviä mutta niin että hoitaja käveli vieressä tukien.
Iloisinta oli se kun tuli uusi asukas tai sanoisin vanhus sairaalan kautta asumaan meille
niin lähetteessä oli ettei kävele vaan on p.tuoli
vanhus,mutta meillä riitti intoa yrittää ja niin
monasti oli että päivittäin 2hoitajaa yritti kävely harjotuksia ja siinä useinmitin onnistuttiin niin pitkälle että vanhus käveli rollaattori apunaan.
Muistuu niin paljon ihania onnistumisia mieleen
mutta siitä tulisi pitkä kertomus.
Olin onnellinen ja olen edelleen sitä kun tiedän kuinka hyvässä hoidossa siellä vanhukset on.
Vaikka siellä oli "joka kastin"hoitajia yhteishenki oli saumatonta periaatteella kaikki tekee kaikkea.

Lue lisää

Toki tiedän, ja tiedän myös mitä vaitiolovelvollisuus koskee hoitoalalla.
Se kuinka paljon on hoitopaikoissa henkilökuntaa tai miten paljon asukkaita on hoidettavana, ei todellakaan ole vaitiolovelvollisuutta vaativa asia. :)

Lääninhallitus antaa ohjeet ja määräykset siihen, mikä on oltava minimi hoitaja määrä mitäkin asukasmäärää kohden, kuin myös sen, että minkäkuntoisia asukkaita milläkin määrällä ja minkälaisessa paikassa saa hoitaa.

Tiedän kyllä työn raskauden, olen tätä työtä tehnyt yli 16v, joten varmasti tunnen työn laidasta laitaan. Sen takia olinkin utelias tietämään, miten paljon teillä on ihmisiä töissä yhdessä vuorossa.

Ja toki tunnen myös nämä Turun seudun paikat niin nimeltä kuin maineeltaakin, ja useissa niistä jopa olen tutustumassa käynyt.

hoitsu kirjoitti:

Toki tiedän, ja tiedän myös mitä vaitiolovelvollisuus koskee hoitoalalla.
Se kuinka paljon on hoitopaikoissa henkilökuntaa tai miten paljon asukkaita on hoidettavana, ei todellakaan ole vaitiolovelvollisuutta vaativa asia. :)

Lääninhallitus antaa ohjeet ja määräykset siihen, mikä on oltava minimi hoitaja määrä mitäkin asukasmäärää kohden, kuin myös sen, että minkäkuntoisia asukkaita milläkin määrällä ja minkälaisessa paikassa saa hoitaa.

Tiedän kyllä työn raskauden, olen tätä työtä tehnyt yli 16v, joten varmasti tunnen työn laidasta laitaan. Sen takia olinkin utelias tietämään, miten paljon teillä on ihmisiä töissä yhdessä vuorossa.

Ja toki tunnen myös nämä Turun seudun paikat niin nimeltä kuin maineeltaakin, ja useissa niistä jopa olen tutustumassa käynyt.

Lue lisää

olen kanssasi vaitiolovelvollisuudesta,enkä halua siitä enempää kommentoida.
Tiedän kyllä myös Lääninhallituksen antamat ohjeet ja määräykset,jos niitä ei olisi noudatettu,seuraus olisi ollut ettei myös vanhuksilla hoivaa olisi siellä ollut.
Niin yksinkertaista.Ja hoitajia meillä oli kiitettävästi.
Ehkä et paneutunut tarkasti kirjoituksiini,tuomalla esille kuinka itse jouduin rakastamastani paikasta jäämään pois.
Siten en myöskään vastaa,miten paljon teillä on ihmisiä töissä yhdessä vuorossa,sekin kuuluu vaitiolovelvollisuuteen.

Haluan tuoda esille:Olin onnellinen ajasta minkä
sain olla Vanhustenhoitajana juuri siinä talossa,
minulle se paikka oli kuin toinen koti,koti jossa vanhuksilla oli turvallinen olo,heistä välitettiin,heistä huolehdittiin ja rakastettiin.

13vuotta kirjoitti:

olen kanssasi vaitiolovelvollisuudesta,enkä halua siitä enempää kommentoida.
Tiedän kyllä myös Lääninhallituksen antamat ohjeet ja määräykset,jos niitä ei olisi noudatettu,seuraus olisi ollut ettei myös vanhuksilla hoivaa olisi siellä ollut.
Niin yksinkertaista.Ja hoitajia meillä oli kiitettävästi.
Ehkä et paneutunut tarkasti kirjoituksiini,tuomalla esille kuinka itse jouduin rakastamastani paikasta jäämään pois.
Siten en myöskään vastaa,miten paljon teillä on ihmisiä töissä yhdessä vuorossa,sekin kuuluu vaitiolovelvollisuuteen.

Haluan tuoda esille:Olin onnellinen ajasta minkä
sain olla Vanhustenhoitajana juuri siinä talossa,
minulle se paikka oli kuin toinen koti,koti jossa vanhuksilla oli turvallinen olo,heistä välitettiin,heistä huolehdittiin ja rakastettiin.

Lue lisää

Vaitiolovelvollisuuden piiriin hoitotyössä kuuluvat kaikki asukkaita tai potilaita koskevat asiat.
Se, kuinka paljon henkilökuntaa ja mikä henkilökunta rakenne missäkin työpaikassa on, on aivan julkista tietoa. Jos soitan mihin tahansa hoitopaikkaan, on minulla oikeus kysyä henkilökunnan määrää ja rakennetta. Jos näitä ei kerrota, menee minulta, anteeksi vain, uskottavuus ko. paikkaa kohtaan.

Tulee väistämättä kuva että kaunistelet totuutta rutkasti, koska et kerro kuinka paljon porukkaa on töissä entisessä työpaikassasi. Koska viimeisen 15 vuoden aikana on jokaisessa työpaikassa ikävä kyllä ollut henkilökunnan määrä päinvastoin laskussa kuin nousussa. Nyt onneksi mennään jälleen parempaa päin.

13vuotta kirjoitti:

olen kanssasi vaitiolovelvollisuudesta,enkä halua siitä enempää kommentoida.
Tiedän kyllä myös Lääninhallituksen antamat ohjeet ja määräykset,jos niitä ei olisi noudatettu,seuraus olisi ollut ettei myös vanhuksilla hoivaa olisi siellä ollut.
Niin yksinkertaista.Ja hoitajia meillä oli kiitettävästi.
Ehkä et paneutunut tarkasti kirjoituksiini,tuomalla esille kuinka itse jouduin rakastamastani paikasta jäämään pois.
Siten en myöskään vastaa,miten paljon teillä on ihmisiä töissä yhdessä vuorossa,sekin kuuluu vaitiolovelvollisuuteen.

Haluan tuoda esille:Olin onnellinen ajasta minkä
sain olla Vanhustenhoitajana juuri siinä talossa,
minulle se paikka oli kuin toinen koti,koti jossa vanhuksilla oli turvallinen olo,heistä välitettiin,heistä huolehdittiin ja rakastettiin.

Lue lisää

Haluan tietää miten monta hoitajaa on hoitamassa minun omaistani. Millä mihinkään asiaan pystytään puuttumaan tai asioihin saadaan korjausta, jos hoitopaikasta sanotaan, että hoitajien lukumäärä on salassa pidettävää tietoa???

Hoitsu kirjoitti:

Vaitiolovelvollisuuden piiriin hoitotyössä kuuluvat kaikki asukkaita tai potilaita koskevat asiat.
Se, kuinka paljon henkilökuntaa ja mikä henkilökunta rakenne missäkin työpaikassa on, on aivan julkista tietoa. Jos soitan mihin tahansa hoitopaikkaan, on minulla oikeus kysyä henkilökunnan määrää ja rakennetta. Jos näitä ei kerrota, menee minulta, anteeksi vain, uskottavuus ko. paikkaa kohtaan.

Tulee väistämättä kuva että kaunistelet totuutta rutkasti, koska et kerro kuinka paljon porukkaa on töissä entisessä työpaikassasi. Koska viimeisen 15 vuoden aikana on jokaisessa työpaikassa ikävä kyllä ollut henkilökunnan määrä päinvastoin laskussa kuin nousussa. Nyt onneksi mennään jälleen parempaa päin.

Lue lisää

sen suhteen jos soitat tai menet käymään paikanpäällä totta kai sinulla on oikeus kysyä
henkilökunnan määrää ja rakennetta.
Ja ne myös sinulle kerrotaan kuin myös talon toiminta tavat.
Mutta,ne asiat kertoo sinulle talon hallinto,elikkä omistaja tai hänen valtuuttama henkilö.
Siksi minä en ole oikeutettu kertomaan edm.asioita.
Nyt sinun pitäs ottaa myös huomioon asia,kerroin ajasta kun olin siellä töissä ja ihan totuudenmukaisesti,mitään liioittelematta.
Olen käynyt siellä ja nähnyt että,vanhukset saa edelleen hyvää hoitoa,en ole kysellyt mikä on henkilökunnan vahvuus tai laskenut kuinka paljon vanhuksia on,ei kuulu minun tapoihin.
Olen joutunut syrjään työelämästä kuuloni menetettyäni yli 3v.sitten,elikkä kertomastani paikasta.
Olen ehkä sinun mielestä poikkeus tapaus,etten kerro,mielestäni tässä keskustelussa oli asian ydin vanhustenhoito joka on edelleen lähellä sydäntäni.Ja mikä on hyvä hoito.
Ei ollut kysymys määristä.
Kiitos heille jotka ymmärsi totuudenmukaisen kirjoitukseni.
Ymmärrän myös purkauksia,elämään kun kuuluu niitäkin.
Voimia myös heille!

Omaisena kirjoitti:

Haluan tietää miten monta hoitajaa on hoitamassa minun omaistani. Millä mihinkään asiaan pystytään puuttumaan tai asioihin saadaan korjausta, jos hoitopaikasta sanotaan, että hoitajien lukumäärä on salassa pidettävää tietoa???

Lue lisää

Hoitajien määrä ei ole salassa pidettävää tietoa, koska se ei ole siinä merkityksessä yksityistä kuin potilastiedot vaan oiekastaan tilastotietoa. Yksityisistä en tiedä, ovatko liikesalaisuuksia, mutta ainakin verovaroin ylääpidetyistä laitoksista on saatava tieto. Jos sitä ei anneta, täytyy pyytää se päätös kirjalisena, jotta voi tehdä asianmukaisen valituksen. Varsinkin toimittajat ovat näissä hommissa eteviä, ehkä kannattaisikin ottaa ensin yhteyttä paikallisen lehden toimittajaan ja vasta sitten viranomaisiin.
Kertokaa meille tietämättömille, mikä se lääninhallituksen ohje henkilökunnan määrästä on ?
Ainakin meillä on lisätty huutavaan hätään potilaspaikkoja, mutta ei henkilökuntaa. Niinpä voi olla esim 18 levotonta dementia ym. hankalasti hoidettavaa ja levotonta potilasta samalla osastolla, hoitajia vuorossa 2 (kaksi!). Yöllä vuorossa on 2 (kaksi) hoitajaa koko laitoksessa, jossa on useampia osastoja.

Annu kirjoitti:

Hoitajien määrä ei ole salassa pidettävää tietoa, koska se ei ole siinä merkityksessä yksityistä kuin potilastiedot vaan oiekastaan tilastotietoa. Yksityisistä en tiedä, ovatko liikesalaisuuksia, mutta ainakin verovaroin ylääpidetyistä laitoksista on saatava tieto. Jos sitä ei anneta, täytyy pyytää se päätös kirjalisena, jotta voi tehdä asianmukaisen valituksen. Varsinkin toimittajat ovat näissä hommissa eteviä, ehkä kannattaisikin ottaa ensin yhteyttä paikallisen lehden toimittajaan ja vasta sitten viranomaisiin.
Kertokaa meille tietämättömille, mikä se lääninhallituksen ohje henkilökunnan määrästä on ?
Ainakin meillä on lisätty huutavaan hätään potilaspaikkoja, mutta ei henkilökuntaa. Niinpä voi olla esim 18 levotonta dementia ym. hankalasti hoidettavaa ja levotonta potilasta samalla osastolla, hoitajia vuorossa 2 (kaksi!). Yöllä vuorossa on 2 (kaksi) hoitajaa koko laitoksessa, jossa on useampia osastoja.

Lue lisää

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta (www.stm,fi) ja sieltä kohtaan ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. Sieltä löytyy minimi määrät henkilökunnasta minkäkin kuntoisia hoidettavia kohtaan. Kannattaa olla tarkkana niin hoitajat kuin omaisetkin, koska vain tuomalla epäkohdat esiin voidaan saavuttaa parannuksia.

Hoitsu kirjoitti:

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta (www.stm,fi) ja sieltä kohtaan ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. Sieltä löytyy minimi määrät henkilökunnasta minkäkin kuntoisia hoidettavia kohtaan. Kannattaa olla tarkkana niin hoitajat kuin omaisetkin, koska vain tuomalla epäkohdat esiin voidaan saavuttaa parannuksia.

Lue lisää

En nyt tässä ole sitä vielä ehtinyt lukea, mutta jos se on vain SUOSITUS, niineihän sillä silloin ole mitään merkitystä. Onko olemassa todella sitovia määräyksiä?

Annu kirjoitti:

En nyt tässä ole sitä vielä ehtinyt lukea, mutta jos se on vain SUOSITUS, niineihän sillä silloin ole mitään merkitystä. Onko olemassa todella sitovia määräyksiä?

Meillä ainakin hoidettavien kunto ja henkilökunta määräät ratkaisee juuri nämä lääninhallituksen suositukset. En usko, että alle niiden saa olla. Jos on paljon alle, niin ei muuta kuin lääninhallitukseen yhteys, ja sieltä tulee tarkastus. Sillä on jo merkitystä.

Hoitsu kirjoitti:

Meillä ainakin hoidettavien kunto ja henkilökunta määräät ratkaisee juuri nämä lääninhallituksen suositukset. En usko, että alle niiden saa olla. Jos on paljon alle, niin ei muuta kuin lääninhallitukseen yhteys, ja sieltä tulee tarkastus. Sillä on jo merkitystä.

Lue lisää

Mutta on myös olemassa myös Laki potilaan oikeuksista.
Ihmisarvo kuuluu onnelliseen vanhuuteen, perushoidon lisäksi.
Toivottavasti vanhustenhoidossa työskentelevät ihmiset ja omaiset jaksavat olla aktiivisia jotta kaupunkien ja kuntien vanhustenhoitoon suuntaamat varat eivät olisi jatkuvien leikkausten kohteina.(Näiden varojen suuntaamisesta päätetään usein ei vaaleilla valittujen edustajien toimesta.) Jos kehitys jatkuu tällaisena meillä on kohta joka kunnassa vanhusten keskitysleiri.