suhde yli 15 v vanhempaan mieheen

että vähän aikaa menee lujaa ja sit loppu,mutta toisaalta...mistä näitä tietää.lycka til kuitenkin yhteiselle taipaleelle.

Älä tee iästä ongelmaa itse. Onnistumiselle ei ole mitään esteitä. Nauti elämästä ja tee hänestä onnellinen päivä päivän jälkeen.

ihan niinkuin talossa se yksi pariskunta!! OOT todella sairas tyyppi!

Ystäväni seurustelee yli 40 vuotiaan miehen kanssa. Ovat kihloissa ja yhdessä ovat olleet jo todella kauan. Ikäeroa heillä on 19 vuotta! Heillä ei ole tämä ikäero aiheuttanut vielä minkään laisia ongelmia. Ovat onnellisia yhdessä ja sehän on pääasia.
Henkilökohtaisesti en alkaisi seurustelmaan minua yli 20-vuotta vanhemman miehen kanssa. Ajattelisin lähinnä tulevaisuutta ja sitä, että miten sitten kun mies on jo vanhus ja mä olen vielä suht viriilissä iässä. Tietenkin tämä on ihan omasta persoonasta ym. kiinni.
Asiasta toiseen, itselläni on tuore "suhde" 10 vuotta minua vanhempaan mieheen. 10 vuotta on mulle kyllä ehdoton maksimi. Olen tosi ihastunut ja haluan uskoa ettei iällä meidän tapauksessa ole väliä. Ikäeroa on tullut mietittyä moneen otteeseen, mutta mitä sillä on väliä jos oikeasti on kiinnostunut/ihastunut ym.
Onnea siis teille ja yhteiselle tulevaisuudelle. Toivottavasti meitäkin onnistaa :)

16 v itseäni vanhempaan mieheen, olin 26 ja mies 42v. Aikansa oli ja eli ja sammui tämä suhde. Aika mahdotonkin, minua alkoi pänniä kaikki tässä miehessä ja tosiaan aloin funtsia miksi tuollaisen sedän kanssa olenkaan, erosimme. Nyt olen ikäiseni miehen kanssa naimisissa ja lapsikin pian täyttää 3 vuotta ja olen iloinen, että lapsellani on nuori isä : ) Kantsii funtsia ja olla rehellinen itsensä kanssa kuin myös pelastaa vastapuoli mahdollisilta ikäviltä riidoilta.

mun isäl on 16-vuotta nuorempi nainen ja ne on nyt menossa naimisiin... et hyvin menee...

et voi se kai onnistua jos on samanhenkisiä (ja samalla tasolla edes jotenkin...)

Joten lykkyä tykö =)

Hei! Kerrankin joku joka on melkein samassa tilanteessa kuin mina. Nimittain seurustelen 42 vuotiaan miehen kanssa ja itse olen 22. Ainakin nain nuoremman osapuolen kannalta voin sanoa muutamia tuntemuksia. Kerran tai pari olen miettinyt tata ika juttua ihan tosissani. Numeroinahan kenen tahansa ika kuulostaa isolta, mutta kun eihan siita ole kyse. Se mita mina tunnen tata ihmista kohtaan ei millaan lailla riipu hanen iastaan. Tai no vaikuttaa pelkastaan positiivisesti. Mietin sita kun se ika ero sitten alkaa todellisuudessa nakya. Mutta siihenhan on aikaa ja mieluusti nautin vaan nyt. Parempi vaan nauttia toisesta jos oikeasti valittaa ja haluaa olla hanen kanssaan. Ei kannata pilata hyvaa juttua liikaa miettimalla. Olisi kysymys sinulle. Tunnetko itseasi koskaan inhaksi vanhaksi mieheksi joka on ylpea vain koska sinulla on nuorempi tyttoystava? Muuten...jos tunnet nii ei ole tarvetta jos naisesi valittaa sinusta=) Hyvaa jatkoa sinulle=)

Voi toimia ihan siinä missä mikä tahansa muukin suhde. Henkilökemiat ne on kuitenkin, jotka siltä toiselta sit jossain vaiheessa loppuu tai tuntuu voimakkaammilta jonkun toisen kanssa, oli ikä sitten mikä tahansa. Sitäpaitsi, jotkut on jo parikymppisenä paljon aikuisempia, ku toiset tulee ehkä ikinä olemaankaan. Olen mm. nähnyt 20-vuotiaan tytön ajattelevan asioista paljon aikuismaisemmin, kuin jonkun yli kolmikymppisen.. Siitä vaan, todennäköisyys sellaiseen läpi elämän kestävään liittoon on nykyään muutenkin niin olematon, ettei siinä toi ikä enää mitään meinaa..;))

Hmm..miksipä ei voisi..? Kuhan molemmat näkee vaivaa suhteen toimimisen eteen..Itselläni ja miesystävälläni on ikäeroa 15 vuotta ja mieheni on minua vanhempi. Minä olen vielä alle parinkymmenen eli 19 ja ymmärrän, että sitoutuminen vanhempaan mieheen voi herättää nuoremmassa naisessa kaikenlaisia "pelkoja" ja myös päin vastoin. Eli mies varmaan voi hyvinkin ajatella, että minkä takia noinkin nuori nainen valitsee kumppanikseen "tälläisen kääkän". Kaikenlaiset epäilyt voi herätä.."onko nainen lomppakkon perässä?" "onko mies vain tuoreen lihan nälässä?"
Ihmetystä varmaan tulee aina kuulemaan toisilta suuresta ikäerosta, mutta kuhan itse osaa hyväksyä asian niin onko muulla väliä?

Mutta ennenkaikkea mieltä askarruttavista asioista kannattaa ehdottomasti puhua sen kumppaninsa kanssa ettei tule minkäänlaisia väärinkäsityksiä jota voi luoda toisen käyttäytymisen takia yms.

Itse kohtasin hiljattain ensimmäisen, joka kolahti kovaa. Tunsin ensimmäistä kertaa itseni halutuksi, fyysisyyden lisäksi myös psyykkisesti. Pilkettä silmässä, ja ymmärrystä elämälle, kohteli minua naisena mennen tullen paremmin kuin nuoret juipit, joiden kanssa ollut aikaisimmin. Ongelma on vain se, että olen 29, ja mies on 53.

Tunteet on vahvat häntä kohtaan, mutta järki nakertaa takaraivossa, mitä muut sanoo ja onko järkeä, enkä voi kuvitella esitteleväni isäni ikäistä miestä isälle. Parhaalle ystävälleni asiasta tunnustin hän neuvoi heti jättää mies ennenkuin tunteet syvenee...

Ihan kamalaa puntaroida järjen ja tunteiden välillä. Mielenkiintoista lukea täällä viestejä niin puolesta kuin vastaan.

Minunkin vaimo aina ihastui seurusteluaikana kaikkiin kaksilahkeisiin, jotka oli
20-30 vuotta vanhempia. Yliopiston rehtorikin kelpasi.

Kyllä se voi onnistuakin. En tiedä miten henkisesti kypsä tyttöystäväsi on, siitä riippuu paljon. Eiköhän teille pari ikäkriisiä tule, mutta muista olla ymmärtäväinen.

Suhde toimii niin pitkään, kun a) miehellä on varallisuutta b) naisella on ulkonäköä. Kun jompi kumpi rupeaa vähenemään, alkaa myös suhde.