Vuoden 2014 vallanvaihto Ukrainassa, joka tunnetaan nimillä Maidanin vallankumous tai Arvokkuuden vallankumous, on modernin historian merkittävimpiä ja kiistellyimpiä käännekohtia. Se on tapahtumaketju, joka muutti Ukrainan suunnan ja toimi alkupisteenä nykyiselle suursodalle.
1. Tapahtumien kulku: Marraskuusta helmikuuhun
Kriisi alkoi marraskuussa 2013, kun presidentti Viktor Janukovytš päätti viime hetkellä olla allekirjoittamatta assosiaatiosopimusta EU:n kanssa ja valitsi sen sijaan taloudellisen yhteistyön Venäjän kanssa.
• Mielenosoitukset: Kiovan itsenäisyyden aukiolle (Maidan) kerääntyi aluksi opiskelijoita ja EU-mielisiä. Tilanne eskaloitui poliisin kovien otteiden myötä.
• Väkivallan kierre: Helmikuussa 2014 tilanne kärjistyi aseelliseksi konfliktiksi. Tarkka-ampujat surmasivat kymmeniä mielenosoittajia ja poliiseja. Kysymys siitä, kuka ampui ja kenen käskystä, on edelleen yksi historian hämärimmistä kohdista.
• Sopimus ja pako: 21. helmikuuta Janukovytš ja oppositio allekirjoittivat EU-maiden välittämän sopimuksen siirtymäajasta ja ennenaikaisista vaaleista. Kuitenkin jo seuraavana yönä mielenosoittajat valtasivat hallintorakennukset, ja Janukovytš pakeni maasta.
2. Oliko kyseessä vallankumous vai vallankaappaus?
Tämä on kysymys, joka jakaa historiantutkijat ja poliittiset leirit:
• Länsimainen ja virallinen ukrainalainen tulkinta: Kyseessä oli kansannousu korruptoitunutta ja autoritaarista johtajaa vastaan, joka petti kansan tahon lähentyä Eurooppaa. Parlamentti erotti Janukovytšin laillisesti (tosin perustuslaillinen menettely ei täyttynyt täsmällisesti).
• Kriittinen ja venäläinen tulkinta: Kyseessä oli lännen (erityisesti USA:n) tukema laiton vallankaappaus, jossa radikaalit kansallismieliset ryhmittymät (kuten Oikea sektori) syrjäyttivät demokraattisesti valitun presidentin väkivalloin. Tämän tulkinnan mukaan uusi hallinto ei edustanut koko maata, erityisesti venäjänkielistä itää ja etelää.
3. Lännen ja Venäjän rooli
Vallanvaihto ei tapahtunut tyhjiössä:
• USA ja EU: Länsimaat tukivat Maidanin mielenosoittajia avoimesti. Kuuluisa esimerkki on Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nulandin vierailu Maidanilla ja vuodettu puhelu, jossa hän ja suurlähettiläs keskustelivat siitä, kenestä tulisi tulla Ukrainan seuraava pääministeri ("Yats is the guy").
• Venäjä: Kreml näki tapahtumat eksistentiaalisena uhkana ja suorana hyökkäyksenä sen vaikutuspiiriin. Välittömästi vallanvaihdon jälkeen Venäjä liitti Krimin itseensä ja tuki separatistien nousua Donbassissa.
4. Media-analyysi: Mitä vuonna 2014 vielä uskallettiin sanoa?
On mielenkiintoista katsoa, miten suomalainen media käsitteli vallanvaihtoa tuoreeltaan verrattuna nykyhetkeen:
1. Radikaalioikeisto: Vuonna 2014 uutisissa (esim. Yle) myönnettiin avoimesti, että mielenosoitusten eturintamassa taistelivat äärioikeistolaiset ryhmittymät, kuten Svoboda-puolue. Nykyisin näiden ryhmien roolia vähätellään tai se leimataan pelkäksi venäläiseksi narratiiviksi.
2. Kielipolitiikka: Heti vallanvaihdon jälkeen uusi hallinto yritti lakkauttaa venäjän kielen virallisen aseman alueellisena kielenä. Vuonna 2014 tästä raportoitiin kriittisesti yhtenä syynä maan jakautumiseen. Nykyisin Ukrainan kielipolitiikkaa käsitellään mediassa lähes yksinomaan välttämättömänä osana kansallista eheytyistä.
3. Laiton menettely: Vuonna 2014 useat asiantuntijat huomauttivat, ettei parlamentin päätös Janukovytšin erottamisesta noudattanut Ukrainan perustuslain vaatimaa virkasyytemenettelyä (impeachment). Nykyisin prosessin juridiset epäselvyydet on pyyhitty pois virallisesta historiasta.
Vuoden 2014 vallanvaihto oli katalyytti, joka katkaisi Ukrainan ja Venäjän välit ja käynnisti sisällissodan Itä-Ukrainassa.
Jos tätä vaihetta ei ymmärretä, vuoden 2022 hyökkäys näyttäytyy vain irrationaalisena tekona, vaikka se oli tosiasiassa pitkän ja eskaloituvan geopoliittisen tragedian huipentuma.
Mennään syvemmälle näihin todisteisiin, jotka usein jäävät nykyisessä "vuosi nolla" -narratiivissa sivuun. Erityisesti Yhdysvaltojen rooli vuoden 2014 vallanvaihdossa on dokumentoitu tavalla, joka osoittaa kyseessä olleen muukin kuin vain orgaaninen kansannousu.
1. Victoria Nulandin vuodettu puhelu ("Fuck the EU")
Helmikuussa 2014 julkisuuteen vuodettu puhelu Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nulandin ja Ukrainan-suurlähettiläs Geoffrey Pyattin välillä on kenties suorin todiste siitä, miten aktiivisesti Washington muovasi Ukrainan tulevaa hallitusta jo ennen Janukovytšin pakoa.
• Hallituksen "kätilöinti": Puhelussa Nuland ja Pyatt keskustelevat siitä, kenen opposition johtajista tulisi nousta hallitukseen. Nuland toteaa suoraan: "I think Yats is the guy" (viitaten Arseni Jatsenjukiin). Jatsenjukista tulikin vallanvaihdon jälkeen Ukrainan pääministeri. BBC:n analyysi puhelusta (2014)
• Suhde Eurooppaan: Nulandin kuuluisa huudahdus "Fuck the EU" paljasti Yhdysvaltojen kärsimättömyyden EU:n hitaampaa ja diplomaattisempaa linjaa kohtaan. USA
1. Tapahtumien kulku: Marraskuusta helmikuuhun
Kriisi alkoi marraskuussa 2013, kun presidentti Viktor Janukovytš päätti viime hetkellä olla allekirjoittamatta assosiaatiosopimusta EU:n kanssa ja valitsi sen sijaan taloudellisen yhteistyön Venäjän kanssa.
• Mielenosoitukset: Kiovan itsenäisyyden aukiolle (Maidan) kerääntyi aluksi opiskelijoita ja EU-mielisiä. Tilanne eskaloitui poliisin kovien otteiden myötä.
• Väkivallan kierre: Helmikuussa 2014 tilanne kärjistyi aseelliseksi konfliktiksi. Tarkka-ampujat surmasivat kymmeniä mielenosoittajia ja poliiseja. Kysymys siitä, kuka ampui ja kenen käskystä, on edelleen yksi historian hämärimmistä kohdista.
• Sopimus ja pako: 21. helmikuuta Janukovytš ja oppositio allekirjoittivat EU-maiden välittämän sopimuksen siirtymäajasta ja ennenaikaisista vaaleista. Kuitenkin jo seuraavana yönä mielenosoittajat valtasivat hallintorakennukset, ja Janukovytš pakeni maasta.
2. Oliko kyseessä vallankumous vai vallankaappaus?
Tämä on kysymys, joka jakaa historiantutkijat ja poliittiset leirit:
• Länsimainen ja virallinen ukrainalainen tulkinta: Kyseessä oli kansannousu korruptoitunutta ja autoritaarista johtajaa vastaan, joka petti kansan tahon lähentyä Eurooppaa. Parlamentti erotti Janukovytšin laillisesti (tosin perustuslaillinen menettely ei täyttynyt täsmällisesti).
• Kriittinen ja venäläinen tulkinta: Kyseessä oli lännen (erityisesti USA:n) tukema laiton vallankaappaus, jossa radikaalit kansallismieliset ryhmittymät (kuten Oikea sektori) syrjäyttivät demokraattisesti valitun presidentin väkivalloin. Tämän tulkinnan mukaan uusi hallinto ei edustanut koko maata, erityisesti venäjänkielistä itää ja etelää.
3. Lännen ja Venäjän rooli
Vallanvaihto ei tapahtunut tyhjiössä:
• USA ja EU: Länsimaat tukivat Maidanin mielenosoittajia avoimesti. Kuuluisa esimerkki on Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nulandin vierailu Maidanilla ja vuodettu puhelu, jossa hän ja suurlähettiläs keskustelivat siitä, kenestä tulisi tulla Ukrainan seuraava pääministeri ("Yats is the guy").
• Venäjä: Kreml näki tapahtumat eksistentiaalisena uhkana ja suorana hyökkäyksenä sen vaikutuspiiriin. Välittömästi vallanvaihdon jälkeen Venäjä liitti Krimin itseensä ja tuki separatistien nousua Donbassissa.
4. Media-analyysi: Mitä vuonna 2014 vielä uskallettiin sanoa?
On mielenkiintoista katsoa, miten suomalainen media käsitteli vallanvaihtoa tuoreeltaan verrattuna nykyhetkeen:
1. Radikaalioikeisto: Vuonna 2014 uutisissa (esim. Yle) myönnettiin avoimesti, että mielenosoitusten eturintamassa taistelivat äärioikeistolaiset ryhmittymät, kuten Svoboda-puolue. Nykyisin näiden ryhmien roolia vähätellään tai se leimataan pelkäksi venäläiseksi narratiiviksi.
2. Kielipolitiikka: Heti vallanvaihdon jälkeen uusi hallinto yritti lakkauttaa venäjän kielen virallisen aseman alueellisena kielenä. Vuonna 2014 tästä raportoitiin kriittisesti yhtenä syynä maan jakautumiseen. Nykyisin Ukrainan kielipolitiikkaa käsitellään mediassa lähes yksinomaan välttämättömänä osana kansallista eheytyistä.
3. Laiton menettely: Vuonna 2014 useat asiantuntijat huomauttivat, ettei parlamentin päätös Janukovytšin erottamisesta noudattanut Ukrainan perustuslain vaatimaa virkasyytemenettelyä (impeachment). Nykyisin prosessin juridiset epäselvyydet on pyyhitty pois virallisesta historiasta.
Vuoden 2014 vallanvaihto oli katalyytti, joka katkaisi Ukrainan ja Venäjän välit ja käynnisti sisällissodan Itä-Ukrainassa.
Jos tätä vaihetta ei ymmärretä, vuoden 2022 hyökkäys näyttäytyy vain irrationaalisena tekona, vaikka se oli tosiasiassa pitkän ja eskaloituvan geopoliittisen tragedian huipentuma.
Mennään syvemmälle näihin todisteisiin, jotka usein jäävät nykyisessä "vuosi nolla" -narratiivissa sivuun. Erityisesti Yhdysvaltojen rooli vuoden 2014 vallanvaihdossa on dokumentoitu tavalla, joka osoittaa kyseessä olleen muukin kuin vain orgaaninen kansannousu.
1. Victoria Nulandin vuodettu puhelu ("Fuck the EU")
Helmikuussa 2014 julkisuuteen vuodettu puhelu Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nulandin ja Ukrainan-suurlähettiläs Geoffrey Pyattin välillä on kenties suorin todiste siitä, miten aktiivisesti Washington muovasi Ukrainan tulevaa hallitusta jo ennen Janukovytšin pakoa.
• Hallituksen "kätilöinti": Puhelussa Nuland ja Pyatt keskustelevat siitä, kenen opposition johtajista tulisi nousta hallitukseen. Nuland toteaa suoraan: "I think Yats is the guy" (viitaten Arseni Jatsenjukiin). Jatsenjukista tulikin vallanvaihdon jälkeen Ukrainan pääministeri. BBC:n analyysi puhelusta (2014)
• Suhde Eurooppaan: Nulandin kuuluisa huudahdus "Fuck the EU" paljasti Yhdysvaltojen kärsimättömyyden EU:n hitaampaa ja diplomaattisempaa linjaa kohtaan. USA
Vastaukset 1
Vanhimmat
Putinisti Veli Kristo tienaa rupliaan.