Tekaistu masennus ja uupumus

Eikö se kuntoutustukikin ole periaatteessa sairauslomaa, mutta korvaus vain tulee eri kautta. Mutta vaatii lääkärin toteaman työkyvyttömyyden ja lääkärintodistuksen sairaudesta kuten ns. tavallisessa saikussa

Anonyymi00007 kirjoitti:

Eikö se kuntoutustukikin ole periaatteessa sairauslomaa, mutta korvaus vain tulee eri kautta. Mutta vaatii lääkärin toteaman työkyvyttömyyden ja lääkärintodistuksen sairaudesta kuten ns. tavallisessa saikussa

Lue lisää

Ei mulla ainakaan ollut kuntoutustuella ollessa yhtenäistä lomaa
Piti osallistua ainakin osa viikkoa kuntouttavaan työtoimintaan että se kela myönsi kuntoutustuen.

Ainaki niitten perään on laitettu jotka on tehnyt pimeetä työtä mistä on saanut palkkaa.

Yleensähän ihmiset näyttävät, haluavat näyttää, ulospäin pärjäävänsä hyvin, vaikka eivät pärjäisikään.

Työkyvyttömyyseläkkeellä saa tehdä asioita. Ihmisen työkyky vain on alentunut työntekoon. Jos hermosto joskus loppuunpalaa pahasti siitä ei välttämättä koskaan toivu entiselleen eikä kuuppa toimi entisellä tavalla. Eikä kaikki sano oikeasti mistä on kyse oikeasti.

Saa tehä kun ei vaan palkka työtä innostu tekeen edes rajoitettua määrää jatkuvasti säännöllisesti.Kela voi muuttaa sen työkyvyttömyyseläkkeen sitte määräaikaiseksi kuntoutustueksi.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkkeellä saa tehdä asioita. Ihmisen työkyky vain on alentunut työntekoon. Jos hermosto joskus loppuunpalaa pahasti siitä ei välttämättä koskaan toivu entiselleen eikä kuuppa toimi entisellä tavalla. Eikä kaikki sano oikeasti mistä on kyse oikeasti.

Lue lisää

Itse työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka voin nykyään hyvin. Minulla on haasteita työelämässä mm oppimisvaikeuksien takia, joten pitäisi olla työ jossa voi sanoa pomolle etten osaa tehdä jotain työtehtävää.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Itse työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka voin nykyään hyvin. Minulla on haasteita työelämässä mm oppimisvaikeuksien takia, joten pitäisi olla työ jossa voi sanoa pomolle etten osaa tehdä jotain työtehtävää.

Lue lisää

Vapaaehtoistyö on hyvä vaihtoehto, jos ei pysty palkallista työtä tekemään.
Siinä saa ainakin tekemistä päiviinsä, saa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, ei tarvitse jäädä kotiin makaamaan.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Itse työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka voin nykyään hyvin. Minulla on haasteita työelämässä mm oppimisvaikeuksien takia, joten pitäisi olla työ jossa voi sanoa pomolle etten osaa tehdä jotain työtehtävää.

Lue lisää

Kyllä ne kyselee osaamista jo työhaastattelussa.
Jos työhaastattelussa jo käy ilmi että ei osaa kaikkia tehtäviä mitä tulee tehdä ei ne edes palkkaa semmosta.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kyllä ne kyselee osaamista jo työhaastattelussa.
Jos työhaastattelussa jo käy ilmi että ei osaa kaikkia tehtäviä mitä tulee tehdä ei ne edes palkkaa semmosta.

90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tuli vielä postissa työhönosoituksia joista ei voinut kieltäytyä ilman pätevää syytä. Jos kieltäytyi niin tuli karenssi. Mulla ei ollu työhaastattelua vaan minulle osoitettiin työ ammttitutkinnon mukaan

Anonyymi00014 kirjoitti:

Vapaaehtoistyö on hyvä vaihtoehto, jos ei pysty palkallista työtä tekemään.
Siinä saa ainakin tekemistä päiviinsä, saa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, ei tarvitse jäädä kotiin makaamaan.

Lue lisää

Olenklo sanonut ettei arjessa ole puuhaa ja tekemistä. Kaikki työkyvyttömyyseläkkeellä eivät makaa kotona sohvalla tai sängyssä. Minulla on ystäviä ja ihmisiä elämässä joita tapaan ja joiden kanssa pidän yhteyttä ja harrastan liikuntaa . Tässä taas huomaa miten yleistetään työkyvyttömyyseläkeläiset. Olen nähtävästi sitten harvoja jotka ei makaa kotona neljän seinän sisällä.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kyllä ne kyselee osaamista jo työhaastattelussa.
Jos työhaastattelussa jo käy ilmi että ei osaa kaikkia tehtäviä mitä tulee tehdä ei ne edes palkkaa semmosta.

Menee vähän asian ohi, mutta osaaminen ja into on kaksi eri asiaa.

Ihminen joka on innostunut työstään, hankkii kyllä sen työssä tarvittavan substanssi osaamisen, mutta ihminen jota ei nappaa, niin ei tee töitään kunnolla, vaikka olisi mitkä paperit taskussa.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Menee vähän asian ohi, mutta osaaminen ja into on kaksi eri asiaa.

Ihminen joka on innostunut työstään, hankkii kyllä sen työssä tarvittavan substanssi osaamisen, mutta ihminen jota ei nappaa, niin ei tee töitään kunnolla, vaikka olisi mitkä paperit taskussa.

Lue lisää

Tuleeko enää postissa työhönosoituksia joista ei voi kieltäytyä ilman pätevää syytä?

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kyllä ne kyselee osaamista jo työhaastattelussa.
Jos työhaastattelussa jo käy ilmi että ei osaa kaikkia tehtäviä mitä tulee tehdä ei ne edes palkkaa semmosta.

Tässä miten asiat oli 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa

Työhönosoitus: Työvoimatoimisto saattoi määrätä tietyn työpaikan, jota sinun oli määrä hakea tiettyyn määräaikaan mennessä.

Seuraamukset: Kieltäytyminen tai laiminlyönti johti yleensä 45 päivän korvauksettomaan määräaikaan, jonka ajalta ei maksettu työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Menee vähän asian ohi, mutta osaaminen ja into on kaksi eri asiaa.

Ihminen joka on innostunut työstään, hankkii kyllä sen työssä tarvittavan substanssi osaamisen, mutta ihminen jota ei nappaa, niin ei tee töitään kunnolla, vaikka olisi mitkä paperit taskussa.

Lue lisää

No ei kyllä kaikki opi kaikkia tehtäviä vaikka kuin haluaisi sen oppia.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Saa tehä kun ei vaan palkka työtä innostu tekeen edes rajoitettua määrää jatkuvasti säännöllisesti.Kela voi muuttaa sen työkyvyttömyyseläkkeen sitte määräaikaiseksi kuntoutustueksi.

Lue lisää

Ei Kela muuta yleensä pysyvää tk-eläkettä takaisin kuntoutustueksi. Ehkä vain tarkastetaan työkyvyttömyyden aste esim osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeeksi.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Ei Kela muuta yleensä pysyvää tk-eläkettä takaisin kuntoutustueksi. Ehkä vain tarkastetaan työkyvyttömyyden aste esim osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeeksi.

Lähes tulkoon yks ja sama.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Menee vähän asian ohi, mutta osaaminen ja into on kaksi eri asiaa.

Ihminen joka on innostunut työstään, hankkii kyllä sen työssä tarvittavan substanssi osaamisen, mutta ihminen jota ei nappaa, niin ei tee töitään kunnolla, vaikka olisi mitkä paperit taskussa.

Lue lisää

Sä et nyt taida edes tietää mitä on oppimisvaikeudet. Kyse ei ole motivaatiosta. Jos kyse on motivaatosta niin miksi ihminen on hankkinut työn ja tuskan kautta useamman tutkinnon jos kyse on motivaatiosta. Opiskelu kiinnostaa mutta sen jälkeinne työelämä ei. Miksi sitten opiskelee jos ei ole ole halua edes työelämään. Eikö silloin se opiskelu ole turhaa jos on jo päättänyt ettei hae töitä valmistumisen jälkeen

Anonyymi00041 kirjoitti:

Sä et nyt taida edes tietää mitä on oppimisvaikeudet. Kyse ei ole motivaatiosta. Jos kyse on motivaatosta niin miksi ihminen on hankkinut työn ja tuskan kautta useamman tutkinnon jos kyse on motivaatiosta. Opiskelu kiinnostaa mutta sen jälkeinne työelämä ei. Miksi sitten opiskelee jos ei ole ole halua edes työelämään. Eikö silloin se opiskelu ole turhaa jos on jo päättänyt ettei hae töitä valmistumisen jälkeen

Lue lisää

Kuvittelen, että tiedän ihan kohtalaisen hyvin oppimisvaikeudet, koska niistä huolimatta olen pyöräyttänyt kolme firmaa.

Mutta sellainen etu minulla on ollut, etten ole koskaan kuvitellutkaan olevani sellainen superhessu, että pystyisin tekemään kaiken yksin. En silloin kun olen ollut työntekijänä, enkä silloin kun toimin työnantajana.

Ihmisillä on myös eri motivaatioita. On ihmisiä joilla on motivaatiota vain opiskella, mutta ei tehdä työtä, tai toisin päin. Ihan kuin provosoivasti voisi sanoa, että on olemassa ihmisiä joilla on motivaatiota valittaa, mutta ei parantua.

Mutta vattuilu sikseen.

Kun motivaatiosta (ja lahjakkuuksista) puhutaan, niin siellä on yhtä monta syytä, mitä on ihmistäkin. Suurin osa näistä syistä on ihan luonnollisia, enkä urani aikana ole tavannut kuin kaksi selkää työstä kieltäytyjää, vaikka tunnen useita satoja MT-kuntoutujia.

Tietysti on sitten olemassa se ihmisryhmä joita voisi kuvailla osatyökykyisiksi. Ongelma tulee siinä vaiheessa jos he tarvitsevat toisen työntekijän siihen ohjaamaan, ja opastamaan. Eli yhden ihmisen työstä pitäisi maksaa kaksi palkaa. Markkinataloudessa se ei tietenkään onnistu, vaan siihen pitäisi saada jotain valtion tukea. (valtiolta joka on persaukinen.)

Mutta sielläkin sanoisin, että motivaatio on avainasemassa. Omasta mielestäni siinä on vähän sellainen muna vai kana ongelma. Tietenkään ihmiselle jolla ei ole motivaatiota, niin ei pysty tarjoamaan kovinkaan vastuullista tehtävää. Jo jos tehtävä on hälläväliä, niin aika harva sitten pystyy kehittämään sitä motia.

Tietysti on olemassa poikkeuksia, jotka tällaisesta alhosta pääsee eteenpäin, mutta helppoa se ei ole.

Ps. Ja kun nyt mainitsin vastuun, niin työnantajana minä maksan palkkaa siitä, minkä vastuun työntekijä ottaa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Olenklo sanonut ettei arjessa ole puuhaa ja tekemistä. Kaikki työkyvyttömyyseläkkeellä eivät makaa kotona sohvalla tai sängyssä. Minulla on ystäviä ja ihmisiä elämässä joita tapaan ja joiden kanssa pidän yhteyttä ja harrastan liikuntaa . Tässä taas huomaa miten yleistetään työkyvyttömyyseläkeläiset. Olen nähtävästi sitten harvoja jotka ei makaa kotona neljän seinän sisällä.

Lue lisää

Ja väitinköhän minä, että juuri sinä olisit sanonut, ettei arjessa ole puuhaa ?
Älä ota itseesi kommentteja, joita ei ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Kuvittelen, että tiedän ihan kohtalaisen hyvin oppimisvaikeudet, koska niistä huolimatta olen pyöräyttänyt kolme firmaa.

Mutta sellainen etu minulla on ollut, etten ole koskaan kuvitellutkaan olevani sellainen superhessu, että pystyisin tekemään kaiken yksin. En silloin kun olen ollut työntekijänä, enkä silloin kun toimin työnantajana.

Ihmisillä on myös eri motivaatioita. On ihmisiä joilla on motivaatiota vain opiskella, mutta ei tehdä työtä, tai toisin päin. Ihan kuin provosoivasti voisi sanoa, että on olemassa ihmisiä joilla on motivaatiota valittaa, mutta ei parantua.

Mutta vattuilu sikseen.

Kun motivaatiosta (ja lahjakkuuksista) puhutaan, niin siellä on yhtä monta syytä, mitä on ihmistäkin. Suurin osa näistä syistä on ihan luonnollisia, enkä urani aikana ole tavannut kuin kaksi selkää työstä kieltäytyjää, vaikka tunnen useita satoja MT-kuntoutujia.

Tietysti on sitten olemassa se ihmisryhmä joita voisi kuvailla osatyökykyisiksi. Ongelma tulee siinä vaiheessa jos he tarvitsevat toisen työntekijän siihen ohjaamaan, ja opastamaan. Eli yhden ihmisen työstä pitäisi maksaa kaksi palkaa. Markkinataloudessa se ei tietenkään onnistu, vaan siihen pitäisi saada jotain valtion tukea. (valtiolta joka on persaukinen.)

Mutta sielläkin sanoisin, että motivaatio on avainasemassa. Omasta mielestäni siinä on vähän sellainen muna vai kana ongelma. Tietenkään ihmiselle jolla ei ole motivaatiota, niin ei pysty tarjoamaan kovinkaan vastuullista tehtävää. Jo jos tehtävä on hälläväliä, niin aika harva sitten pystyy kehittämään sitä motia.

Tietysti on olemassa poikkeuksia, jotka tällaisesta alhosta pääsee eteenpäin, mutta helppoa se ei ole.

Ps. Ja kun nyt mainitsin vastuun, niin työnantajana minä maksan palkkaa siitä, minkä vastuun työntekijä ottaa.

Lue lisää

Ei ole helppoa, mutta on mahdollista.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Ja väitinköhän minä, että juuri sinä olisit sanonut, ettei arjessa ole puuhaa ?
Älä ota itseesi kommentteja, joita ei ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti.

Älä sitten kommentoi mun kommettiin jos se ei ole tarkoitettu mulle.Miksi et kommentoi tuonne alas jos ei ole tarkotus vastata mulle.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Kuvittelen, että tiedän ihan kohtalaisen hyvin oppimisvaikeudet, koska niistä huolimatta olen pyöräyttänyt kolme firmaa.

Mutta sellainen etu minulla on ollut, etten ole koskaan kuvitellutkaan olevani sellainen superhessu, että pystyisin tekemään kaiken yksin. En silloin kun olen ollut työntekijänä, enkä silloin kun toimin työnantajana.

Ihmisillä on myös eri motivaatioita. On ihmisiä joilla on motivaatiota vain opiskella, mutta ei tehdä työtä, tai toisin päin. Ihan kuin provosoivasti voisi sanoa, että on olemassa ihmisiä joilla on motivaatiota valittaa, mutta ei parantua.

Mutta vattuilu sikseen.

Kun motivaatiosta (ja lahjakkuuksista) puhutaan, niin siellä on yhtä monta syytä, mitä on ihmistäkin. Suurin osa näistä syistä on ihan luonnollisia, enkä urani aikana ole tavannut kuin kaksi selkää työstä kieltäytyjää, vaikka tunnen useita satoja MT-kuntoutujia.

Tietysti on sitten olemassa se ihmisryhmä joita voisi kuvailla osatyökykyisiksi. Ongelma tulee siinä vaiheessa jos he tarvitsevat toisen työntekijän siihen ohjaamaan, ja opastamaan. Eli yhden ihmisen työstä pitäisi maksaa kaksi palkaa. Markkinataloudessa se ei tietenkään onnistu, vaan siihen pitäisi saada jotain valtion tukea. (valtiolta joka on persaukinen.)

Mutta sielläkin sanoisin, että motivaatio on avainasemassa. Omasta mielestäni siinä on vähän sellainen muna vai kana ongelma. Tietenkään ihmiselle jolla ei ole motivaatiota, niin ei pysty tarjoamaan kovinkaan vastuullista tehtävää. Jo jos tehtävä on hälläväliä, niin aika harva sitten pystyy kehittämään sitä motia.

Tietysti on olemassa poikkeuksia, jotka tällaisesta alhosta pääsee eteenpäin, mutta helppoa se ei ole.

Ps. Ja kun nyt mainitsin vastuun, niin työnantajana minä maksan palkkaa siitä, minkä vastuun työntekijä ottaa.

Lue lisää

Se on hienoa että olet pystynyt pyöräyttää kolme firmaa oppimisvaiukeuksista huolimatta. Saako kysyä millasia oppimisvaikeuksia sinulla on ja miten ne näkyy työssäsi ja vapaa-ajalla ja miten ne vaikuttavat elämässäsi?

Anonyymi00050 kirjoitti:

Se on hienoa että olet pystynyt pyöräyttää kolme firmaa oppimisvaiukeuksista huolimatta. Saako kysyä millasia oppimisvaikeuksia sinulla on ja miten ne näkyy työssäsi ja vapaa-ajalla ja miten ne vaikuttavat elämässäsi?

Lue lisää

Mitenkähän tämän kertoisi järkevästi.

Minä olen sitä ikäluokkaa, että koulussa piti opetella kaikkea hauki on kala tyylistä nippelitietoa ja se kaikki tieto piti toistaa kokeissa kaunokirjoituksella. Jos se ei sujunut, niin ei sujunut koulukaan, mikä oli osaltaan syynä vaikeaan masennukseen. Ei ainoa syy, mutta kuitenkin.

Useampi vuosi siinä meni, sopivan alan ja sen löytämiseen, että minulla onkin jotain lahjakkuuksia.

Tekisi mieli sanoa, että nykyisin oppimisvaikeus ei juurikaan vaikuta elämää. Se ei ole sana tarkasti totta. Samoja vaikeuksia elämässä on edelleen, mutta niiden kanssa on oppinut elämään ja joitain asioita on opittu “vaikka väkisin” ja osaan taas on keksitty hyviä kiertoteitä.

Esimerkiksi oppimisen saralta on tullut opiskeltua sitä, että olenkin enemmän auditiivinen oppija, kun silloinen koulumaailma perustui paljolti kirjoittamiseen. Samoin olen elämäni aikana kouluttautunut yksittäisiin täsmällisiin asioihin, mitä olen juuri sillä hetkellä työssäni tarvinnut. Silloin on sitä motia ollut eri tavalla, (enkä usko olevani ainoa, kun motivaatiosta puhutaan) ja käytännön työ ja tehtävät ovat sitä oppimista tukeneet.

Kuriositeettina mainittakoon tähän väliin tietotekniikka. Itselläni on ollut siihen jonkinasteinen viha- rakkaussuhde. Erityisesti luki- ja kirjoitusvaikeudet ovat ajaneet minut jo nuorena tietotekniikan pariin. Sama maailma perustui kuitenkin siihen aikaan hyvin pitkälti koodaamiseen, joka taas oli kirjaimellisesti pilkunviilausta. Kaikesta huolimatta siitä tuli aikojen saatossa yksi vahvuuksistani ei siksi, että että osaisin edelleenkään viilata pilkkuja, vaan siksi että tietotekniikka on kehittynyt valtavasti niiden pilkkujen ulkopuolelle.

On myös ollut ilo kokea, että näistä yksittäisistä opinnoista on voinut kasata kokonaisuuksia, ja ne kaikki ovat tavalla tai toisella osa sitä skilsettiä millä pärjään. Mikään oppi tai opinto ei ole mennyt haaskuuseen, vaikka ne ovat olleet näennäisesti hyvinkin eri aloilta.

Mutta kuten sanoin ehkä se tärkein oppi oli se, että ei itse tarvitse osata kaikkea nippelitietoa, eikä yrittää mikromanageroida jokaista juttua. Olennaisempaa on ollut muodostaa jonkinlainen kokonaisuus asioista, päätöksentekoa varten. En siis edelleenkään nauti trivial pursuitin pelaamisesta, tai smart kympistä, vaikka nautin “työstäni” jossa pyörittelen tietyillä mittareilla mitattuna isoja asioita.

Eli niin henkilökohtaisessa, kuin työelämässä valta ja vastuu kulkee käsikädessä. Vastuun ottamiseen kuuluu myös se että kykenee olemaan väärässä, juuri niistä virheistä pystyy oppimaan parhaiten, vaikka se muuten onkin katkeraa kalkkia nieltäväksi.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Mitenkähän tämän kertoisi järkevästi.

Minä olen sitä ikäluokkaa, että koulussa piti opetella kaikkea hauki on kala tyylistä nippelitietoa ja se kaikki tieto piti toistaa kokeissa kaunokirjoituksella. Jos se ei sujunut, niin ei sujunut koulukaan, mikä oli osaltaan syynä vaikeaan masennukseen. Ei ainoa syy, mutta kuitenkin.

Useampi vuosi siinä meni, sopivan alan ja sen löytämiseen, että minulla onkin jotain lahjakkuuksia.

Tekisi mieli sanoa, että nykyisin oppimisvaikeus ei juurikaan vaikuta elämää. Se ei ole sana tarkasti totta. Samoja vaikeuksia elämässä on edelleen, mutta niiden kanssa on oppinut elämään ja joitain asioita on opittu “vaikka väkisin” ja osaan taas on keksitty hyviä kiertoteitä.

Esimerkiksi oppimisen saralta on tullut opiskeltua sitä, että olenkin enemmän auditiivinen oppija, kun silloinen koulumaailma perustui paljolti kirjoittamiseen. Samoin olen elämäni aikana kouluttautunut yksittäisiin täsmällisiin asioihin, mitä olen juuri sillä hetkellä työssäni tarvinnut. Silloin on sitä motia ollut eri tavalla, (enkä usko olevani ainoa, kun motivaatiosta puhutaan) ja käytännön työ ja tehtävät ovat sitä oppimista tukeneet.

Kuriositeettina mainittakoon tähän väliin tietotekniikka. Itselläni on ollut siihen jonkinasteinen viha- rakkaussuhde. Erityisesti luki- ja kirjoitusvaikeudet ovat ajaneet minut jo nuorena tietotekniikan pariin. Sama maailma perustui kuitenkin siihen aikaan hyvin pitkälti koodaamiseen, joka taas oli kirjaimellisesti pilkunviilausta. Kaikesta huolimatta siitä tuli aikojen saatossa yksi vahvuuksistani ei siksi, että että osaisin edelleenkään viilata pilkkuja, vaan siksi että tietotekniikka on kehittynyt valtavasti niiden pilkkujen ulkopuolelle.

On myös ollut ilo kokea, että näistä yksittäisistä opinnoista on voinut kasata kokonaisuuksia, ja ne kaikki ovat tavalla tai toisella osa sitä skilsettiä millä pärjään. Mikään oppi tai opinto ei ole mennyt haaskuuseen, vaikka ne ovat olleet näennäisesti hyvinkin eri aloilta.

Mutta kuten sanoin ehkä se tärkein oppi oli se, että ei itse tarvitse osata kaikkea nippelitietoa, eikä yrittää mikromanageroida jokaista juttua. Olennaisempaa on ollut muodostaa jonkinlainen kokonaisuus asioista, päätöksentekoa varten. En siis edelleenkään nauti trivial pursuitin pelaamisesta, tai smart kympistä, vaikka nautin “työstäni” jossa pyörittelen tietyillä mittareilla mitattuna isoja asioita.

Eli niin henkilökohtaisessa, kuin työelämässä valta ja vastuu kulkee käsikädessä. Vastuun ottamiseen kuuluu myös se että kykenee olemaan väärässä, juuri niistä virheistä pystyy oppimaan parhaiten, vaikka se muuten onkin katkeraa kalkkia nieltäväksi.

Lue lisää

Se ettei sulla oppimisvaikeudet näy elämässä ei tarkoita ettei muilla voisi näkyä. Sinulla ei ole esim hahmottamisvaikeuksia ja motorosia vaikeksia ?

Anonyymi00061 kirjoitti:

Se ettei sulla oppimisvaikeudet näy elämässä ei tarkoita ettei muilla voisi näkyä. Sinulla ei ole esim hahmottamisvaikeuksia ja motorosia vaikeksia ?

Eiköhän se ole itsestään selvyys, että eri ihmisillä oppimisvaikeudet näkyy eri tavoilla. Se olennainen pointti on tässä, että en olisi päässyt elämässäni eteenpäin, jos olisin jäänyt miettimään että oma oppimisvaikeuteni on pahempi kuin jonkun toisen, koska lapsuuden kokemukset on mitä on.

Uskallan väittää, että se on universaali totuus. Kukaan ei pärjää paremmin sillä, että vertailee elämän vaikeuksia, ja suoraan sanottuna uhriutuu. (tarkoitan tässä nyt uhriutumista käsitteenä, enkä henkilökohtaisena ominaisuutena.)

Kyllä minulla on motoorisia vaikeuksia, mutta joillakin muilla hahmottamisen alueilla taas vahvuuksia.

Erityisesti oppimisvaikeuksieni tutkiminen ajoittuu sinne kaukaiseen lapsuuteeni, milloin sekä tutkimukset, diagnostiikka, ja erityhisesti hoito oli ihan jotain muuta kuin nykyisin eikä niitä voi suoraan verrata nykypäivään.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestään selvyys, että eri ihmisillä oppimisvaikeudet näkyy eri tavoilla. Se olennainen pointti on tässä, että en olisi päässyt elämässäni eteenpäin, jos olisin jäänyt miettimään että oma oppimisvaikeuteni on pahempi kuin jonkun toisen, koska lapsuuden kokemukset on mitä on.

Uskallan väittää, että se on universaali totuus. Kukaan ei pärjää paremmin sillä, että vertailee elämän vaikeuksia, ja suoraan sanottuna uhriutuu. (tarkoitan tässä nyt uhriutumista käsitteenä, enkä henkilökohtaisena ominaisuutena.)

Kyllä minulla on motoorisia vaikeuksia, mutta joillakin muilla hahmottamisen alueilla taas vahvuuksia.

Erityisesti oppimisvaikeuksieni tutkiminen ajoittuu sinne kaukaiseen lapsuuteeni, milloin sekä tutkimukset, diagnostiikka, ja erityhisesti hoito oli ihan jotain muuta kuin nykyisin eikä niitä voi suoraan verrata nykypäivään.

Lue lisää

Ihminen alkaa turhan usein syyttää itseään, jos on vaikeuksia, tai ei ole muka riittävän hyvä johonkin. Hän pitää itseään huonona, heikkona, epäonnistuneena, kelpaamattomana, jne. "Minusta ei ole mihinkään, kun en osaa, en pysty, ym."
Se taitaa olla aika yleinenkin ajatusmalli, jos ihmisellä on jotain vaikeuksia, joita monilla muilla ei välttämättä jonkin asian suhteen ole.
Vertaaminen muihin vielä lisää sitä huonommuuden tunnetta, jos joku toinen on parempi tai taitavampi.
Parasta on, kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, tekee sen mihin kykenee, mitä osaa. Hyväksyy sen. jos ei pysty kaikkeen, ei osaa kaikkea.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestään selvyys, että eri ihmisillä oppimisvaikeudet näkyy eri tavoilla. Se olennainen pointti on tässä, että en olisi päässyt elämässäni eteenpäin, jos olisin jäänyt miettimään että oma oppimisvaikeuteni on pahempi kuin jonkun toisen, koska lapsuuden kokemukset on mitä on.

Uskallan väittää, että se on universaali totuus. Kukaan ei pärjää paremmin sillä, että vertailee elämän vaikeuksia, ja suoraan sanottuna uhriutuu. (tarkoitan tässä nyt uhriutumista käsitteenä, enkä henkilökohtaisena ominaisuutena.)

Kyllä minulla on motoorisia vaikeuksia, mutta joillakin muilla hahmottamisen alueilla taas vahvuuksia.

Erityisesti oppimisvaikeuksieni tutkiminen ajoittuu sinne kaukaiseen lapsuuteeni, milloin sekä tutkimukset, diagnostiikka, ja erityhisesti hoito oli ihan jotain muuta kuin nykyisin eikä niitä voi suoraan verrata nykypäivään.

Lue lisää

Niimpä . Sinulla on tutkittu ,minulla ei. Aikuisiällä oppimisvaikeuksia ei enää tutkita. En tiedä miten 80-luvulla asiaa testattiin ja miten.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Niimpä . Sinulla on tutkittu ,minulla ei. Aikuisiällä oppimisvaikeuksia ei enää tutkita. En tiedä miten 80-luvulla asiaa testattiin ja miten.

Koska vittuilu on välittämistä, niin aloitappa inttäminen vaikka täältä.

https://www.eoliitto.fi/

Voihan täälä anonyyminä kirjoittaa kavereista mitä vaan.Mä en vaan usko näihin tarinoihin täälä.

Merkityksellinen asia monilla työkyvyttömillä loppuunpalaneilla on jaksamisen taso. 8-16 työ voi viedä kaiken energian, kun aivot ja hermosto on palaneet loppuun. Ihminen ei vain selviä enää tuonkaltaisessa työssä ja kaikki energia voi kulua pelkkään selviytymiseen eli voi olla, ettei pysty enää mistään huolehtimaan arkielämässä, jos kokeilee pusertaa työelämässä. Jossain vaiheessa sitten tulee aina stoppi ja tutuilla niitä stoppeja on alkanut tulla niin pahoina romahduksina, että ovat lopulta ajautuneet tosi huonoon kuntoon, jos yrittävät jatkaa samaa rataa. Usein loppuunpalamisessa hermosto käy ylikierroksilla, ja kun alkaa uupua nukkumisen sijaan lähteekin unet, josta tulee huono spiraali. Ongelma on hermoston epätasapaino, mikä aiheutuu loppuunpalamisesta, josta tulee se suurin haaste. Se aiheuttaa uupumusta, hermoston ylivirittyneisyyttä ja univaikeuksia. Jatkuva stressitilassa eläminen kuluttaa kehoa loppuun. Stressinsietokyky voi romahtaa loppuunpalamisen myötä. Masennus on usein oire loppuunpalamisesta. Mieli ei tunne mitään, kun aivot on käräytetty loppuunpalamisella.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Merkityksellinen asia monilla työkyvyttömillä loppuunpalaneilla on jaksamisen taso. 8-16 työ voi viedä kaiken energian, kun aivot ja hermosto on palaneet loppuun. Ihminen ei vain selviä enää tuonkaltaisessa työssä ja kaikki energia voi kulua pelkkään selviytymiseen eli voi olla, ettei pysty enää mistään huolehtimaan arkielämässä, jos kokeilee pusertaa työelämässä. Jossain vaiheessa sitten tulee aina stoppi ja tutuilla niitä stoppeja on alkanut tulla niin pahoina romahduksina, että ovat lopulta ajautuneet tosi huonoon kuntoon, jos yrittävät jatkaa samaa rataa. Usein loppuunpalamisessa hermosto käy ylikierroksilla, ja kun alkaa uupua nukkumisen sijaan lähteekin unet, josta tulee huono spiraali. Ongelma on hermoston epätasapaino, mikä aiheutuu loppuunpalamisesta, josta tulee se suurin haaste. Se aiheuttaa uupumusta, hermoston ylivirittyneisyyttä ja univaikeuksia. Jatkuva stressitilassa eläminen kuluttaa kehoa loppuun. Stressinsietokyky voi romahtaa loppuunpalamisen myötä. Masennus on usein oire loppuunpalamisesta. Mieli ei tunne mitään, kun aivot on käräytetty loppuunpalamisella.

Lue lisää

Tiedän ihmisiä, jotka on tauon jälkeen kyenneet osa-aikaisesti palaamaan työelämään yhden tai useiden romahdusten jälkeen. Ovat tajunneet rajansa. Se on myös yhteiskunnalle hyväksi, että ihminen säilyttää jonkinlaisen työkyvyn, on se sitten osa-aikainen työkyky sen sijaan, että ajautuisi täysin työkyvyttömäksi kuormittamaan raskaammin terveyspalveluita.

Hyvinvoiva ihminen jaksaa myös työn lisäksi harrastaa ja matkailla. Joillakin jaksaminen tähän säilyy juuri osa-aikatyön kautta. Ei se ole kestävällä pohjalla, että ihminen polttaa kynttilää molemmista päistä vetäen jaksamisen äärirajoilla. Sille usein tulee stoppi.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka on tauon jälkeen kyenneet osa-aikaisesti palaamaan työelämään yhden tai useiden romahdusten jälkeen. Ovat tajunneet rajansa. Se on myös yhteiskunnalle hyväksi, että ihminen säilyttää jonkinlaisen työkyvyn, on se sitten osa-aikainen työkyky sen sijaan, että ajautuisi täysin työkyvyttömäksi kuormittamaan raskaammin terveyspalveluita.

Hyvinvoiva ihminen jaksaa myös työn lisäksi harrastaa ja matkailla. Joillakin jaksaminen tähän säilyy juuri osa-aikatyön kautta. Ei se ole kestävällä pohjalla, että ihminen polttaa kynttilää molemmista päistä vetäen jaksamisen äärirajoilla. Sille usein tulee stoppi.

Lue lisää

Myös työkyvyttömyyseläkkeellä voi ihminen tehdä töitä tulorajan verran.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka on tauon jälkeen kyenneet osa-aikaisesti palaamaan työelämään yhden tai useiden romahdusten jälkeen. Ovat tajunneet rajansa. Se on myös yhteiskunnalle hyväksi, että ihminen säilyttää jonkinlaisen työkyvyn, on se sitten osa-aikainen työkyky sen sijaan, että ajautuisi täysin työkyvyttömäksi kuormittamaan raskaammin terveyspalveluita.

Hyvinvoiva ihminen jaksaa myös työn lisäksi harrastaa ja matkailla. Joillakin jaksaminen tähän säilyy juuri osa-aikatyön kautta. Ei se ole kestävällä pohjalla, että ihminen polttaa kynttilää molemmista päistä vetäen jaksamisen äärirajoilla. Sille usein tulee stoppi.

Lue lisää

Taidan olla ainoa työkyvyttömyyseläkeläinen joka ei kuormita terveydenhuoltoa.Koita ymmärtää jos on esim oppimisvaikeuksia niin ei siinä ole kysymys jaksamisesta.Työkyvyttömyyseläkkeellä voi voida hyvin. Ainakin minä voin. Totta kai mä menisin töihin mutta ei ole sellaista palkkatyötä jossa voi sanoa työnantalle ettei osaa tehdä kaikkia työtehtäviä.Ja jos työ vaatii että pitää hallita työtehtävät niin kuka ottaa sellasen töihin joka ei hallitse.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Myös työkyvyttömyyseläkkeellä voi ihminen tehdä töitä tulorajan verran.

Totta kai voi.
Se on yhen sortin syötti mihin joku vaan voi tarttua jos siihen on mahdollisuus.Se on kohta työkyvyttömyyseläkkeen menetys.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Totta kai voi.
Se on yhen sortin syötti mihin joku vaan voi tarttua jos siihen on mahdollisuus.Se on kohta työkyvyttömyyseläkkeen menetys.

sitten kannatta valita työpaikka jossa palkka max 990 e kuussa niin ei tartte miettiä menettääkö eläkkeen.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Taidan olla ainoa työkyvyttömyyseläkeläinen joka ei kuormita terveydenhuoltoa.Koita ymmärtää jos on esim oppimisvaikeuksia niin ei siinä ole kysymys jaksamisesta.Työkyvyttömyyseläkkeellä voi voida hyvin. Ainakin minä voin. Totta kai mä menisin töihin mutta ei ole sellaista palkkatyötä jossa voi sanoa työnantalle ettei osaa tehdä kaikkia työtehtäviä.Ja jos työ vaatii että pitää hallita työtehtävät niin kuka ottaa sellasen töihin joka ei hallitse.

Lue lisää

Et ole ainoa.
En ole kuormittanut vuosikausiin psykiatrista tai somattista terveydenhuoltoa työkyvyttömyyseläkkeellä.

Sinä se varmaan tiiät jos käytännön kokemusta on?vai onko?

Anonyymi00032 kirjoitti:

Et ole ainoa.
En ole kuormittanut vuosikausiin psykiatrista tai somattista terveydenhuoltoa työkyvyttömyyseläkkeellä.

Minä kuormitin viime vuonna terveydenhuoltoa kun piti vaihdedevuosien hormonikorvaushoitoresepti saada. Siihen kun tarvitsee lääkäriltä reseptin.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Totta kai voi.
Se on yhen sortin syötti mihin joku vaan voi tarttua jos siihen on mahdollisuus.Se on kohta työkyvyttömyyseläkkeen menetys.

No sanopa se osa aikaeläkeläiselle tutulle joka kulki burn outista burn outiin jonka elämä on tasapainossa osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Siis miksi hemmetissä ihmistä kidutettaisiin kokoajan pakottamalla hänet töihin ja tulee romahduksia joka vie merkittävästi yhteiskunnan rahaa jos on osa-aikaeläketyökykyinen ja sillä pysyy tasapainossa

Anonyymi00038 kirjoitti:

No sanopa se osa aikaeläkeläiselle tutulle joka kulki burn outista burn outiin jonka elämä on tasapainossa osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Siis miksi hemmetissä ihmistä kidutettaisiin kokoajan pakottamalla hänet töihin ja tulee romahduksia joka vie merkittävästi yhteiskunnan rahaa jos on osa-aikaeläketyökykyinen ja sillä pysyy tasapainossa

Lue lisää

Tulorajat!!

Anonyymi00038 kirjoitti:

No sanopa se osa aikaeläkeläiselle tutulle joka kulki burn outista burn outiin jonka elämä on tasapainossa osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Siis miksi hemmetissä ihmistä kidutettaisiin kokoajan pakottamalla hänet töihin ja tulee romahduksia joka vie merkittävästi yhteiskunnan rahaa jos on osa-aikaeläketyökykyinen ja sillä pysyy tasapainossa

Lue lisää

Se maksaa esim hoitaa ihmistä osastoilla tai kokoajan maksaa intensiivihoitoa psykiatrisella. Ihminen myös on aika ajoittain täysin työkyvytön burn outissa. Tottakai ihmisellä on oikeus käydä reissussa ja festareillakin. Harva siellä joka viikko ramppaa. Ei eläkkeellä ole varaakaan.

Jo keskitason masennuksessa sopiva liikunta lievittää masennusta ei toki tunnu tervanjuonilta.
Sinun masennuksen ymmärrys kaukana todellisuudesta.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Totta kai voi.
Se on yhen sortin syötti mihin joku vaan voi tarttua jos siihen on mahdollisuus.Se on kohta työkyvyttömyyseläkkeen menetys.

Höpö höpö taasen. Tiedän useita kymmeniä ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä noin viisitoista vuotta tuloraja puitteissa.

Suosittelisin ottamaan selvää asioista ennen kuin yrittää päteä anonyymiteetin takaa.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Höpö höpö taasen. Tiedän useita kymmeniä ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä noin viisitoista vuotta tuloraja puitteissa.

Suosittelisin ottamaan selvää asioista ennen kuin yrittää päteä anonyymiteetin takaa.

Lue lisää

Sinäkin toki voit anonyymina suoltaa mitä vaan.
Kukaan ei voi todistaa sinunkaan väittämiä todeksi.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Sinäkin toki voit anonyymina suoltaa mitä vaan.
Kukaan ei voi todistaa sinunkaan väittämiä todeksi.

Tottakai voin suoltaa mitä vaan, mutta miksi työeläke yhtiöiden tai itsensä kelan nettisivut ei tue lässytystäsi?

Onko se niin vaikeaa ymmärtää että ihan kaikki valhettelu vaan ei mene läpi.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Tottakai voin suoltaa mitä vaan, mutta miksi työeläke yhtiöiden tai itsensä kelan nettisivut ei tue lässytystäsi?

Onko se niin vaikeaa ymmärtää että ihan kaikki valhettelu vaan ei mene läpi.

Lue lisää

Kelan tilastojen mukaan suurin osa ihan satunnaista työtä tekee työkyvyttömyyseläkkeellä.Että ei ihan säännöllistä.Totta kai silloin eläkettä ei katkaista.

kyllä jotkut ihmiset on niin sairaita ettei ne pysty tekkeen duunia. Tiiän miltä tuntuu pahin masennus = silloin en noussu sängystä ollenkaan. Toipua voi aina ja usea toipuukin. Tarvii aikaa.

Itte oon työkyvyttömyyseläkkeellä(takuueläkettä saan joka kuukausi).
En ole vieraiden työssä käyny oikeastaan koskaan että ongelmani ei niinkään ole masennus vaan isompi ongelma sosiaaliset ongelmat ja muut. Masennus on ollu myös riesana.

Oon kuitenkin isää auttanu hänen työprojektissa. Ensin vuosien 2004-2010 aikajaksolla. Ja nyt vuosien 2023-2026 aikajaksolla. Eka työpaikkani 2000-2002 tehdastyö jonka aloitin ensin kotona alihankinta-hommana ja siirryin sitten pikkutehttaalle.

Myös isää auttanu vuosien 98-04 aikana maatalouslomitus-töissä kun käytiin sonnitiloilla lomitushommissa.

Pikkuhiljaa siinä 2000-luvun loppuvaiheilla alkoi ongelmat tulla isommaksi (lumipallovyöry-efekti) ja itsemurha-ajatuksineen. Pakko oli mennä terapiaan. Erkaannuin ihmisistä aikalailla jo vuonna 98 mut isä kun ollu henkisenä tukena niin ollu apua että ilman isäni läsnäoloa noissa työkuvioissa en olis päivääkään itte pystynyt yksin tekkeen duunia.

Oon miettinyt että joskus kun isästä aika jättää voisin jonkun työn ottaa kotiini eli tekisin kotoa käsin etätyönä jotain työtä eläkepäivilläni. Riippuu tosin osaanko .

Mulla ei ole koulutusta ollenkaa vaan peruskoulu ainoastaan "koulutuksena".
Kouluihin en pysty meneen koska niissä mua kiusattiin.

Pitkälti juuri kiusaamis-historia oli syynä kun erkaannuin yhteiskunnasta ja ihmisistä. En tapaile ihmisiä mut on mulla 2 pitkäaikaista nettikaveria joiden kaa pijän yhteyttä sähköpostitse.


vastaus sulle masennus-pointtiin; tiiän mitä se on vakavimmillaan (silloin ei nousta sängystä kuin korkeintaan keittämähän kahavit). Aloituspostaukseen voisin sanoa että sen henkilön masennus ei kuulosta vakavalta tautimuodolta kun kerta matkustelee ja käy festareilla.

vastaukseni sinun kommenttiin "se on systeemin vika" niin huomauttaisin vaan että ei täällä käytännössä voida kokonaan heittää ketään kadulle jos on esim henkistä sairastelua ja jos ei vastaanottaisi osa-aikatyötä niin ei kovin mielellään päättäjät sellaista systeemiä halua luoda koska siitä koituisi ongelmia. Veikkaisin slummittumista, sekoamisia, itsemurhia ja osa ajautuisi päihteisiin .

Ei myöskään ihmiset jotka houkuttelee osa-aikatyöllä (sitähän nykyään meitä eläkeläisiä osa suomen kunnista ja kaupungeista houkuttelee osa-aikatöillä että tällainen systeemi on itseasiassa tietääkseni jo käytössä) voi kuitenkaan vielä ainakaan pakottaa koska kaikissa maailman valtioissa ei voi henkisesti sairaita pakottaa mihinkään. Ei edes tietääkseni USA;ssa ja Venäjällä näin pystytä toimimaan . Se menee silloin mielivaltaiseksi fasismiksi lähinnä.

Onko sulta jääny huomaamatta se että tietyt kunnat ja kaupungit osa-aikatyötä tarjoaa eläkeläisille? Se ei ole pakollista . Osa tarttuu siihen. Ne jotka ei tartu, ovat ymmärrettävästi syistä sen verran heikossa hapessa enkä viittaa nyt ainoastaan masennukseen koska henkisen sairasteluun kuuluu paljon muutakin kuin masennus. Joillakin se voi olla ainoastaan masennus tai uupumus. Joillakin ongelmat on monimutkaisempia kuten esim huonommuuden tunteita, huono-osaisuutta, oppimisongelmia, heikko koulutustaso, estyneisyys, erkaantuminen yhteiskunnasta&ihmisistä, sosiaaliset ongelmat ja traumat esim kiusaamisesta.

Jossain todella syvässä masennuksen alhossa ei yleensä kiinnosta mikään.
Pahiten masennuksista kärsineet ihmiset ovat usein jättäytyneet kotiinsa makaamaan vetäen peittoa korvilleen.
Masennuksia on eritasoisia, on lievempiä, tosi pahoja, ja kaikkea niiden väliltä.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Jossain todella syvässä masennuksen alhossa ei yleensä kiinnosta mikään.
Pahiten masennuksista kärsineet ihmiset ovat usein jättäytyneet kotiinsa makaamaan vetäen peittoa korvilleen.
Masennuksia on eritasoisia, on lievempiä, tosi pahoja, ja kaikkea niiden väliltä.

Lue lisää

Eikä se jako ole noinkaan helposti todettavissa, osa saattaa ulkoilla, mutta on silti muuten kotiin sidottu, ulkoilu on vain yritys saada rutiinia, silti voi olla vaikeasti masentunut. Osa nuorista pelaajasukupolvista ei edes ulkoile, vaan pelaa vain kotona, voi silti olla vain lievästi masentunut. Ei kannata yrittää laitella mitään marginaaleja asialle, etkä sitä tehnytkään, vaan ehdottelit eri vaihtoehtoja, mutta tuossa se ongelma onkin, ongelmaa ei kukaan ulkopuolinen voi nähdäkään, vain läheiset. Ja lääkäritkin toivottavasti.

Festareilla käynti ihan ok.Jos siihen sisältyy myös runsas dokaaminen ei kyllä ole mitään parasta masennuslääkettä.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Festareilla käynti ihan ok.Jos siihen sisältyy myös runsas dokaaminen ei kyllä ole mitään parasta masennuslääkettä.

Dokaaminen ei auta masennukseen millään tavalla, ainoastaan pahentaa sitä.
Myös se, jos ei-masentunut ihminen dokaa paljon, ajan myötä alkaa kehittyä myös masennusta.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Eikä se jako ole noinkaan helposti todettavissa, osa saattaa ulkoilla, mutta on silti muuten kotiin sidottu, ulkoilu on vain yritys saada rutiinia, silti voi olla vaikeasti masentunut. Osa nuorista pelaajasukupolvista ei edes ulkoile, vaan pelaa vain kotona, voi silti olla vain lievästi masentunut. Ei kannata yrittää laitella mitään marginaaleja asialle, etkä sitä tehnytkään, vaan ehdottelit eri vaihtoehtoja, mutta tuossa se ongelma onkin, ongelmaa ei kukaan ulkopuolinen voi nähdäkään, vain läheiset. Ja lääkäritkin toivottavasti.

Lue lisää

Pelimaailmasta nää nuoret voi saada jopa työn?? Alkavat E-urheilijoiksi tai alkavat tupettamaan eli saavat rahaa tupettamisesta??

Anonyymi00048 kirjoitti:

Eikä se jako ole noinkaan helposti todettavissa, osa saattaa ulkoilla, mutta on silti muuten kotiin sidottu, ulkoilu on vain yritys saada rutiinia, silti voi olla vaikeasti masentunut. Osa nuorista pelaajasukupolvista ei edes ulkoile, vaan pelaa vain kotona, voi silti olla vain lievästi masentunut. Ei kannata yrittää laitella mitään marginaaleja asialle, etkä sitä tehnytkään, vaan ehdottelit eri vaihtoehtoja, mutta tuossa se ongelma onkin, ongelmaa ei kukaan ulkopuolinen voi nähdäkään, vain läheiset. Ja lääkäritkin toivottavasti.

Lue lisää

Totta kun mul keskivaikea masis niin pystyn hieman aktiviteettia pithään yllä kuten kävelylenkkejä mut siihenpä se jääkin melkein. Kävelylenkitkin on usein tervanjuontia eli hankalaa. Nytkin kun lähdin käveleen niin kävelin vain 150 metriä ja palasin takas kotiin peiton alle.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Totta kun mul keskivaikea masis niin pystyn hieman aktiviteettia pithään yllä kuten kävelylenkkejä mut siihenpä se jääkin melkein. Kävelylenkitkin on usein tervanjuontia eli hankalaa. Nytkin kun lähdin käveleen niin kävelin vain 150 metriä ja palasin takas kotiin peiton alle.

Lue lisää

Upeinta on, että kuitenkin kävit kävelemässä, kiitä itseäsi.
Ei se matkan pituus ole tärkein, tärkeintä on, että pääsit käymään kävelyllä.
Tsemppiä.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Upeinta on, että kuitenkin kävit kävelemässä, kiitä itseäsi.
Ei se matkan pituus ole tärkein, tärkeintä on, että pääsit käymään kävelyllä.
Tsemppiä.

Voin sanoa masennusdiagnoosilla olleena ja masennustakin kokeneena että ei kannata määritellä mitä masentunut pystyy ja ei pysty tekemään. Vain siten siitä voi päästä eteenpäin. Masennus ei ole kuitenkaan mikään neliraajahalvaus ja neliraajahalvaantunutkin pystyy tuella toimimaan.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Voin sanoa masennusdiagnoosilla olleena ja masennustakin kokeneena että ei kannata määritellä mitä masentunut pystyy ja ei pysty tekemään. Vain siten siitä voi päästä eteenpäin. Masennus ei ole kuitenkaan mikään neliraajahalvaus ja neliraajahalvaantunutkin pystyy tuella toimimaan.

Lue lisää

En ole määritellyt mitään, enkä ketään. Kehuin tuota yhtä, joka kertoi käyneensä kävelyllä. Teinkö muka jotain väärin ?

Anonyymi00053 kirjoitti:

Dokaaminen ei auta masennukseen millään tavalla, ainoastaan pahentaa sitä.
Myös se, jos ei-masentunut ihminen dokaa paljon, ajan myötä alkaa kehittyä myös masennusta.

Lue lisää

Varmaan yksilöllistä.
Mulla ei ainakaan yli kymmenen vuoden dokaamisen aikana kehittynyt mitään pahoja masennuksen oireita.
Lopetin fyysisten syitten takia dokaamisen.

Sairausloma voi kestää 300 päivää, sen jälkeen pohditaan kuntoutustukea, tai jopa työkyvyttömyyseläkettä.
Yhtäjaksoisella sairauslomalla ei kukaan voi olla vuosia.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Sairausloma voi kestää 300 päivää, sen jälkeen pohditaan kuntoutustukea, tai jopa työkyvyttömyyseläkettä.
Yhtäjaksoisella sairauslomalla ei kukaan voi olla vuosia.

Nykyään ei kyllä ihan pelkästään masennuksella pääse suorilta eläkkeele.
Kuntoutustukea eka lähes kymmen vuotta.Ja kuntoutustukea ei myönnetä jos ei suostu mihinkään kuntouttavaan toimintaan.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Sairausloma voi kestää 300 päivää, sen jälkeen pohditaan kuntoutustukea, tai jopa työkyvyttömyyseläkettä.
Yhtäjaksoisella sairauslomalla ei kukaan voi olla vuosia.

Eiköhän tuo jo ylempänä mainittu.
Eikö joillekkin tule yhestä kerrasta selväksi?

Mulle oli aikoinaan diagnosoitu keskivaikea masennus ja koskaan en ole jäänyt sänkyyn makaamaan ja neljän seinän sisälle.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Mulle oli aikoinaan diagnosoitu keskivaikea masennus ja koskaan en ole jäänyt sänkyyn makaamaan ja neljän seinän sisälle.

minulla lievä skitsofrenia todettiin samoin kuin keskivaikea masennus, estyneisyys, traumatisoitunut persoona, voimakas ahdistus, nuo ainakin nyt muistan ja sitten siitä meni 6 vuotta kuntoutustuella tekemättä töitä ja sitten pääsin eläkkeelle eli takuueläke jota saan joka kuukausi eli noin 12 vuoden ajan oon saanut valtiolta takuueläkettä joka kuukausi. Ei se ole iso eläke mutta kyllä sillä toimeen tulee kun käyttää älykkäästi rahansa ettei tuhlaa kaikkia rahoja. Hölmö pääsee rahoistaan on kuuluisa sanonta.

Isää oon auttanut vuosien 2004-2010 aikana hänen työprojektissa ja nyt vuosien 2023-2026 aikana auttanu isää hänen työprojektissa.

Eka työpaikkani 2000-2002 pikkutehdas(elektroniikka-kokoonpanotyötä). Aluksi alihankintana kotoa ja sitten siirryin tehttaalle. Myös isän kanssa välillä metsurin töitä ja maatalouslomittajana (mullitilat oli meidän juttumme).

Työ CV ei ole häävi. Koko ikäni pikkulapsesta asti oon oikeastaan potenu heikkoa ja sairasta pääkoppaa. Oon tosin yrittänyt aina parhaani mutta aika heikkoa se on ollut.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Mulle oli aikoinaan diagnosoitu keskivaikea masennus ja koskaan en ole jäänyt sänkyyn makaamaan ja neljän seinän sisälle.

suurin syy eläkkeen myöntämiseen kiusaamisista koituneet ongelmat ja epäsosiaalisuus &ihmisistä eristäytyminen.

Anonyymi00078 kirjoitti:

suurin syy eläkkeen myöntämiseen kiusaamisista koituneet ongelmat ja epäsosiaalisuus &ihmisistä eristäytyminen.

Minulla on ystäviä ja olen sosiaalinen